täällä vieläkin unettomana ja äärimmäisen masenutneena tärisen.
aamusin sanon itselleni “en saatana ota,en”. pyörin ennen yhdeksää alkon edessä, että sais kirkasta.
hyvä, että ovesta pääsee ulos ja muutamal huikal pieni pullo tyhjäks. sit pitkin päivää huikkia, että pysyy kunnossa. uni on todella pinnallista ja hereillä päässä pyörii ihan järjettömiä ajatuksia. voin sanoa, että ei oo kivaa ajatella ajatuksia jota itekkin pitää ihan järjettöminä. nää pakko ajatukset johtuu ihan dokaamisesta, ei oo mitään vastaavaa selvin päin.
melko sekavaa tekstiä, en oo tosiaan nukkunu kunnolla…
Mä kyllä lämpimästi suosittelen tuossa tilanteessa katkoa. Mitä pidempään juot niin sitä kamalammat vieroitusoireet saat, eli sitä hankalampaa on lopettaminen omin avuin. Ota ensimmäisenä yhteys vaikka päivystykseen, ainakin saat tietoa jatkohoito-mahdollisuuksista.
Muakin on auttanut sun kirjoitusten lukeminen. Ne muistuttaa omasta sotakokemuksesta, ja ei kai sitä olotilaa voi ymmärtääkään jollei ole sitä itse kokenut.
Olin itse samassa tilanteessa useita vuosia takaperin, jonka tiimoilta vietinkin avohoidossa seuraavat 7kk (masennuksen ja paniikkihäiriön takia, alkoholismista ei puhuttu.) Mulle sairaalassa annettiin pameja jo ennen varsinaista lääkärinaikaa, koska “käytökseni pelotti muita potilaita”. Kotona meni 3 päivää tunnin unilla, ennen kuin soitin ambulanssin hakemaan.
Tuo reissu opetti mulle putkista luopumisen, mutta tissuttelu tuli kyllä nopeasti takaisin avohoidon jälkeen.
