Ja minulla taas juomiseen ON syy. Tunnistan sen jotenkin, vaikka suurimmaksi osaksi se onkin alitajuinen ja irrationaalinen prosessi. Minä join playboy sinun iässäsi vähän niin kuin sinä nyt, joskaan en kyennyt kovin pitkiin putkiin, muutaman päivän saatoin juoda ja sitten olin juomatta taas pitkään. Minäkin kävin a-klinikalla, en katkolla koskaan, mutta juttelemassa. Johonkin sellaiseen siellä ystävällisen tädin kanssa päädyttiinkin, että alkoholiriippuvuus ei ehkä ole se minun juttuni vaan monenlaiset muut ongelmat ja ratkaisun hakeminen alkoholista. Tuosta nyt ei silloin apua ollut, kun (ilman terapiaa) en osannut niitä muita solmuja avata ja lähinnä helpotuin, kun en kuulemma ollutkaan alkoholiriippuvainen Tarina jatkui niin, että join muutaman vuoden ja sitten lopetin omalla päätöksellä. Myöhemmin, nyt n. nelikymppisenä, tarina jatkui niin, että aloin yrittää uudemman kerran kohtuukäyttöä hieman paremmalla, mutta siltikin huonolla menestyksellä, mutta se on oma lukunsa se.
Kyllä minäkin ehdotan, että menet vaikka sen a-klinikan tai miksei mielenterveystoimiston kautta hakemaan apua ja ammattilaisen kanssa pohdit, miksi juot. Oleellista toki ennen sitä on, että et enää juo. Jos et pysty olemaan omalla päätökselläsi juomatta, antabus tai vastaava on varmaan hyvä apu, kyllä minäkin sitäkin nuorena kokeilin. Maksa-arvot saanet alas muutamassa viikossa hyvinkin. Siihen asti korkki kiinni.
ite taas en kykene kovin lyhyisiin putkiin. pitää juoda heti herättyä 3dl kirkasta viinaa, että pääsee edes jotenkin jaloilleen ja sit tissutella 1 litra päivässä. enkä silti tunne missään vaiheessa olevani humalassa, pystyn esim.seisomaan yhdellä jalalla jne…
putkien alussa juon yleensä maun takia olutta, mutta muutaman päivän päästä se tuntuu olevan ihan silkkaa turhuutta, koska sillä ei edes saa krapulaa pois ja muutenkin lentää laattana ulos, et pitää vaihtaa kirkkaisiin.
oon nytkin juonu n.10 päivää putkeen(vaikka aikasemmin kirjotin, että ei jääny putki päälle, mutta kyllä se näköjään jäikin) ja on ollu ihan hirveetä vaikka kuin yrittäis ajatella positiivisesti…
Niin no, se on varmaan yksilöllistä. Itse en pystynyt enää sanotaan 4-5 päivän päästä juomaan. Olisin varmaan juonut, jos olisin pystynyt Siinä vaiheessa loppui aina voimat, makasin raatona pari päivää ja tein uuden tulemisen: olin juomatta kunnes olin “elämäni kunnossa” jossain 3 viikon - parin kuukauden paikkeilla ja sitä rataa. Joskus join “vain” pari päivää ja jaksoin vajaan viikon kuluttua jo uudelleen, joskus jopa join vain yhtenä iltana (todella harvoin tällaista) ja sittenhän ei tarvinnut edes selvää taukoa pitää, ellei joku muu asia sitä vaatinut. Minäkin join silloin kirkasta viinaa, toleranssi oli varmaan melkoinen, ostelin 0,7l pulloja jotain vodkaa. Tuntuu kummalta, olen pienikokoinen nainen ja nykyään olisin aivan sammumispisteessä, tai siis varmaan sammuisin, jos joisin 0,3l kirkasta. Enpä toki nyky juopottelussani olekaan juonut muuta kuin sivistyneesti viinejä
Kyllä sinä playboy katkolle pääset, kun kävelet vaan päihdepäivystykseen (mikä ikinä se asuinkunnassasi onkaan). Laki sanoo niin, pitää päästä.
ittellä se menee yleensä niin, etten nuku pariin päivään ollenkaan makaan vaan kirjaimellisesti kaksi vuorokautta silmät kiinni sängyllä, sohvalla, lattialla jne… ja sit ehkä kolmantena yönä alkaa näkee niin pimeitä ja sairaita painajaisia, ettei voi käsittää miten oma pää voi kehittää sellasta. oon muuten niin tottunu niihin, että osaan jo ite herättää itteni kun ne alkaa . n.viikon päästä olen jo suht kunnossa.
aika tyhmää kilpailla kenellä on ollut pahimmat krapulat, mut voin vaikka lukea näit omia kirjotuksia ens kerralla kun tekee mieli juoda.
Tyhmää ja tyhmää. Vertaistuki se on tämäkin vertaistuki
Ei kai kukaan krapulassa kamalasti nuku. Minäkin olen saattanut torkahdella ja olla elävänäkuolleena silmät kiinni pimeässä huoneessa. Yleensä, kun elämä on alkanut voittaa, olen nähnyt hyviä unia, todentuntuisia, mutta todella positiivisia. Niitä tavallaan muistelen ihan… no, sanotaan mielenkiinnolla. Vaan on se krapula sellainen helvetti noin muuten, että en enää ikinä halua kokea Eipä sitä varmaan moni tavisjuoja tiedäkään, en siis puhu sellaisesta krapulasta, jolloin vähän on paha olo. No, tiedätte kyllä.
Niinpä. Itteä ainakaan ei krapulassa vaivaa se tärinä, oksentelu ja muu “fyysinen krapula”, vaan se helvetillinen masennus ja sekavuus. ittel ainaki ciwa-ar asteikolla, noi fyysiset oireet on aika vähäset, mut tajunnan tason lasku, keskittymis kyvyttömyys jne…nostaa pisteet korkeelle
nois oloissa itsemurhat ja kaikki muut päättömyydet on täysin mahdollisia, vaik ei raittiina oiskaan (kovin) itsetuhonen.
Motocrossia SM-tasolla harrastaneena olet lahjakas sekä osaava (ja lahjakkuutta ei voi opiskella eikä lahjakkaaksi voi kouluttautua) niin siltä pohjalta avautuu useita mahdollisuuksia; toimitsijatehtävät (eno oli ralleissa ajanottopäällikkönä, vaikka ei se mikään lahjakas rallin harrasteajana ollut), mentorointi luentohommineen jne. Moottoriurheilupiireissä on niitä, joilla on suhteita ja voivat jeesata. Lahjakkuus selittää 75-80% onnistumisesta (minä ja enemmistö ihmisistä ei ole lahjakkaita missään asiassa) talouselama.fi/uutiset/tutki … us-3362058
Osakkuus firmassa on yksi vaihtoehto hyödyntää osaamista - pienemmällä panoksella pääsee mukaan oppimaan yrittäjyyttä käytännössä.
“Asiantuntemus” on erittäin yliarvostettua. Prof. Juhani Vaivion mukaan puolessa vuodessa pätevöityy asiantuntijaksi - ja moni asiantuntijana esiintyvä heittää vain itsevarmaa läppää vailla tietopohjaa. Osaajuuden ja asiantuntijuuden eroa kuvaa hyvin seuraava esimerkki. Legendaarinen formulaselostaja Murray Walker kokeili yhden kerran 80-luvulla Niki Laudan McLarenia. Ajoi kolme metriä kunnes auto sammui, mikä on kohtalainen suoritus sillä useat esivät saisi formula-autoa edes käyntiin.
putki alkaa olla jo loppua kohti. vähän viel pitää tissutella ja viime yönä en nukkunu kun pari tuntia painajaisia/valveunia.
ja oon taas rahaa menny ainakin 800€ ja sekoillu taas aika lailla (sori kannel, muille plinkkiläisille en muistaakseni vittuillu?)
mut kannel on varmaan yks niitä harvoja plinkkiläisiä, joka ymmärtää sen, että super-krapulassa on PAKKO juoda. kukaan ihminen tai asia ei voi niis oloissa auttaa, paitsi viina (ja tietenkin bentsot, mut niist ei ole kokemusta)
No itse ainakin jouduin avokatkolle just sen takia, kun olis ollut vaihtoehtoina joko juoda tai hakea apua. Vieroitusoireet olivat niin hirveät. Ja promillet mulla oli reilusti nollassa tuossa vaiheessa, oli 3s aamu dokaamisen lopettamisen jälkeen (neljän päivän putki).
Muistan harvinaisen elävästi tilanteet joissa oli viikkokausien putki päällä ja laskut tulee maksuun… Pahinta oli ne pelkotilat ja ihan järjetön ahdistus joka tuntui olevan ihan joltain toiselta planeetalta. Ei siihen kohtaan auttanut kuin pullo viinaa tai kourallinen bentsoja… Joskus molempia, että tokenee…
Nykyisin en edes varmaan väkisin juomalla pystyisi kuin korkeintaan 6-7 annokseen kerralla.
tohon vielä päälle se, kun muistelee mitä on tehnyt putken aikana, että ei oo varma mikä on ollu unta ja mikä totta. yleensä niis valveunissa ei tapahdu mitään positiivista
Mulla ne karmeat henkiset vieroitusoireet ovat välillä olleet sitä tasoa, että oon saanut sydämen rytmihäiriöitä. Siis sellaisia hyvälaatuisia, mutta enivei Pahimmillaan oli semmoista, ettei MITENKÄÄN perin kyennyt olemaan, ja tavallaan säpsyit pakonomaisesti liikkeelle kun yritit esim rauhoittua sohvalle. Voi vaan kuvitella millainen stressi moinen tila on elimistölle, enkä varmaan koskaan oo ollut yhtä helpottunut mitä katkolääkkeiden alkaessa vaikuttaa. Tosin mullahan ekat napit eivät potkineet riittävästi taltuttamaan sekopäätiloja, vaan kohta oli vielä pahemmat kelat käynnissä. Viimeseksi sain sit kunnon pamikyllästyksen ja olo muuttui ns normaaliksi, ei siis zombiksi kuten esim nyt kävisi jo yhden pillerin kanssa Mutta noi viekkarit ym on ilmeisesti kovin yksilöllisiä. Mulla entuudestaan olevat mt-ongelmat ovat järkyttävä yhdistelmä viinan kanssa ja seuraukset sen mukaiset, varsinkin jos lipsahtaa putkeksi saakka.
joo, mut kyllä ite ainakin haluisin ensi kerralla ihan sairaalaan katkolle. hirvittää sanoa “ensi kerralla”, mutta aika epätodennäköistä, että tää päihdeongelma vaan loppuis tähän, vaikka todella kova halu siihen onkin. kerran yks tyyppi vei mut meilahden sairaalaan juomisen katkamisen takia ja makoilin siellä muistaakseni klo.20 aamuun asti eikä troppia tullut ja otin ite hatkat jä lähin baarin kautta alkoon.
että ymmärrän kyllä, että sairaaloissa lekurit on kiireisiä, mut ite ainakin haluisin edes vähän jotain parin tunnin sisään, koska jo promillien pudottua kahdesta yhteen saa aika pahan olon
Jos niitä katkolääkkeitä ei saa antaa siinä vaiheessa kun on vielä x-määrä promilleita veressä? Vai puhallutettiinko sut edes? Ite kun ryömin katkolle niin ekana mittari huuleen ja sen jälkeen välittömästi tuli pillerit kouraan kun hoitsu näki miten hirveässä kunnossa olin (puhallus siis oli 0). Sain vielä varmuuden vuoksi annoksen jonka olis pitänyt toimia aikuisella miehellä (ite oon siis suht kevyt nainen), mutta silti tarvittiin vielä erillinen pamikyllästys Osastollekin olisin päässyt halutessani.
kyllä ne puhallutti ja varmasti oli promilleja. en tieteenkään muista paljon, kun mut piti tosiaan viedä sinne, kun ite olin niin tutkalla. puhuin ihan mitä sattuu ja näin lieviä harhoja (sellanen viiva kiemurteli seinällä, vähän kuin vanhoissa nokia kännyköissä matopeli). tiedostin kyllä, että on harhaa.
mut ne tosiaan puhallutti heti alussa ja jätti omiin oloihin aamuun asti.
^ Kyllä se alkoholismi voi kehittyä hyvinkin nuorena jos olosuhteet altistavat sille. Olen joskus nähnyt juttuja sellaisestakin, että kehitysmaissa on maksettu tislaamossa työskentelevälle lapsityövoimalle osa palkasta viinan muodossa, ja osa noista lapsista on ollut pahasti alkoholiriippuvaisia jo 15-vuotiaana.
Tarina jatkui niin, että join muutaman vuoden ja sitten lopetin omalla päätöksellä. Myöhemmin, nyt n. nelikymppisenä, tarina jatkui niin, että aloin yrittää uudemman kerran kohtuukäyttöä hieman paremmalla, mutta siltikin huonolla menestyksellä, mutta se on oma lukunsa se.
Siinä vaiheessa loppui aina voimat, makasin raatona pari päivää ja tein uuden tulemisen: olin juomatta kunnes olin “elämäni kunnossa” jossain 3 viikon - parin kuukauden paikkeilla ja sitä rataa. Joskus join “vain” pari päivää ja jaksoin vajaan viikon kuluttua jo uudelleen, joskus jopa join vain yhtenä iltana (todella harvoin tällaista) ja sittenhän ei tarvinnut edes selvää taukoa pitää, ellei joku muu asia sitä vaatinut. Minäkin join silloin kirkasta viinaa, toleranssi oli varmaan melkoinen, ostelin 0,7l pulloja jotain vodkaa. Tuntuu kummalta, olen pienikokoinen nainen ja nykyään olisin aivan sammumispisteessä, tai siis varmaan sammuisin, jos joisin 0,3l kirkasta. Enpä toki nyky juopottelussani olekaan juonut muuta kuin sivistyneesti viinejä 
. n.viikon päästä olen jo suht kunnossa.
Eipä sitä varmaan moni tavisjuoja tiedäkään, en siis puhu sellaisesta krapulasta, jolloin vähän on paha olo. No, tiedätte kyllä.
Pahimmillaan oli semmoista, ettei MITENKÄÄN perin kyennyt olemaan, ja tavallaan säpsyit pakonomaisesti liikkeelle kun yritit esim rauhoittua sohvalle. Voi vaan kuvitella millainen stressi moinen tila on elimistölle, enkä varmaan koskaan oo ollut yhtä helpottunut mitä katkolääkkeiden alkaessa vaikuttaa. Tosin mullahan ekat napit eivät potkineet riittävästi taltuttamaan sekopäätiloja, vaan kohta oli vielä pahemmat kelat käynnissä. Viimeseksi sain sit kunnon pamikyllästyksen ja olo muuttui ns normaaliksi, ei siis zombiksi kuten esim nyt kävisi jo yhden pillerin kanssa 
