hei Tuppi
Juu puukot tuppehen. 
Tässä pientä Säröilyä ennen ensikertaa
Moikka Särö
En tiedä onko tästä apua, mutta olen pitänyt asioista kalenteria mitä tänään teen ja se on siinä. Loput teen kun on aikaa 
Tv.Tuppi
Hei Tuppi
Kyllä tämä tästä… hiirenkorviin matkaa vain 7 kk 
Särö ja yli 140 päivää
Ok. Onnea matkalle 
Tv.Tuppi
Ettei tekisi sinullekin pieni tauko, sairasloma, hyvää? Jos sillä löytyisi se aika omalle miettimiselle ja pienille päätöksille?
Hei
nyt ei oikein tuo kirjoittaminen nappaa.
Eli ensikertaan Särö
Hei
Nyt on aika sanaton olo 
Olen ollut juomatta 153 päivää.
Ei ole pitkää aikaa puoleen vuoteen!
Silloin kun - niin kuin sinulla nyt - on kannettavana isoja murheita ja päätöksen tarvetta, keskittyy omat ajatukset ja huomiokyky niihin murheisiin, siihen mitä pitää ratkaista. Silloin ei ehdi huomata mahdollisia hyviä asioita, joita vaikkapa nyt alkoholista luopuminen on saanut aikaan. Välillä melkein nolottaa, kun on itse päässyt niin helpolla, helppohan tässä on raitistua kun ei elämässä juuri nyt ole mitään jättisuuria ongelmia. Töihin liittyvät työmäärä- ja jaksamisongelmani ovat kuitenkin minulla vielä hallussa.
Hyvin huomasit itsekin, että ei ehkä kannata aloittaa uutta ennen kuin vanha on hoidettu. Lienee tunnetasollakin parempi pidemmän päälle. Jokainen raitis päivä auttaa jaksamaan mahdolliset tulevat raskaat päivät, ja on hyvä että sekin puoli vahvistuu tässä samalla.
Toivon, että te aikuiset jaksatte löytää ratkaisun ja päättää, rakennatteko yhteistä tietä vai erkaantuvatko suunnat. Ja ennen kaikkea että sinä löydät sen onnellisuuden siemenen, jota kasvattaa. Että löydät sen Särön, joka haluat olla.
Empatiaa ja halauksia sinne jonnekin Pohjanmaalle, ties vaikka ollaan etäistä sukua (sukuni yksi haara on pohjanmaalaisia)!
Moi
Viime yönä klo 2.24 heräsin. Hirvittävän huono olo, sellainen krapulainen. Ensimmäisenä tajusin pääkivun ja sen ällön olon. Nänävartta painoi tunne ja oksetti. Oikein ällöä. Päätä kivisti, enkä tiennyt voinko liikuttaa. Seuraavaksi havaitsin että kaula oli aivan hikinen, samoin kasvot.
- APUA, mulla on krapula!
- TÄH!?
- Mitä mä olen juonu?
- MUISTELE!
- En mitään, oikeesti en mitään!
- MUTTA miksi tällainen olo, oletko varma ettet sittenkään juonut.
- en en en todellakaan!
- MUISTELEPPA tyttö uudestaan
- En juonut kuin yhden alkoholittoman oluen saunan jälkeen
- jos TARKISTAISIT asian
Nousin sängystä ja menin keittiöön. Ei yhtään ylimääräistä tölkkiä, vain minun nikolai. Ensi helpotus. Kävin vessassa ja tuskailin siellä istuessani krapulaista oloani. Olisikon sittenkin juonut? Miksi en muista? Takaisin keittiöön ja uudestaan tsekkaus. Ei, en todellakaan ole juonut muuta. Helpotus. Eikun takaisin sänkyyn. Mitä kummaa mulle tapahtuu. Kuuluuko tämä siihen ½ vuoden juttuihin? Olipa rankka kokemus. Aamulla vielä pakko tarkistaa ettei mistään löydy tyhjiä tölkkejä/pulloja taikka jemmasta vajaita. Selvänä vielä ollaan - siis juomatta.
Se oli Säröä päivänä 164
Hei,
ja ensin: olipa kiva kuulla sinusta!
Joskus unet ovat älyttömän eläviä. Kävin kerran jopa selvittämässä yhtä paperiasiaa, joka mielestäni oli jäänyt kesken. Kun sitä ihmeteltiin, niin tajusin, että olin nähnyt siitä kesken jäämisestä kovin elävää unta. Enkä edes ollut tuolloin mitenkään juovuksissa tai edes alkoholin vaikutuksen alaisena (vaikka se oli sitä aikaa, jolloin alkoholia vielä join). Mutta kyllä olin nolo!
Puolen vuoden rajapyykkiin minulla liittyi kaikenlaisia muita tuntemuksia, hetken aikaa ärsytti muiden juominen (tuo oli se aika, jolloin kiinnitin huomiota miehen nauttimiin oluisiin). Ja taisi se olla puolen vuoden kohdalla, kun jotkut vanhat muistumat tulivat voimakkaammin mieleen. Ehkä se oli sitä, että kun saa juomiseensa etäisyyttä, on parempi kyky käsitellä juomisaikana koettuja ongelmia. En tiedä.
Jostain muistan lukeneeni, että aivojen toipuminen veisi tuon noin puoli vuotta, joten hyvinkin voi olla että kummallisia, hyvinkin vahvoja “näkyjä” tulee vielä siinä vaiheessa, kun hermoradat ja välitysaineet alkavat palautua normaaleiksi, tai siis siihen jamaan jossa niiden pitäisi olla.
Toivottavasti sinulla palaset alkavat loksahdella kohdalleen ja olet löytänyt lisää eväitä omaankin hyvinvointiisi!
Jostain syystä Särön puolivuotinen jäi pyörimään mieleen. Ehkä siksi, että samalla kun pienensin digitaalista jalanjälkeäni, tutkailin myös noita vanhoja tuntemuksiani. Puolen vuoden kohta “oppikirjallisuudessakin” näytään mainittavan siirtymäajankohdaksi, siirtymiseksi kohti vakiintuneempaa raittiutta.Tuossa puolen vuoden maissa sain itseni kiinni myös klassisesta petaamisyrityksestä, onneksi kuitenkin ennen kuin se johti mihinkään. Kokemus kyllä pysäytti, ja oli varmaan tarpeenkin: sen seurauksena kävin keskustelun itseni kanssa siitä, haluaisinko oikeasti edes kohtuukäyttäjäksi. Sen tajuaminen, että en haluaisi, oli ihan tarpeellista ja hyödyllistä.
En tiedä onko noissa “välivaiheissa” (3kk, puoli vuotta jne) kovinkin paljon perää, vai ovatko ne “vain” tuntemuksia. Mutta kannattaa siinä ainakin se huomioida, kuinka hienosti on saanut pidettyä tavoitteesta ja omasta toiveestaan kiinni. Ja aina on hyvä olla pikkuisen varpaillaan, ja tunnistaa omia tekemisiään ja motivaatioitaan (mikä lienee ihan hyvä periaate sillekin ihmiskunnan enemmistölle, joka ei ole alkoholisti).
Kovasti toivon sinulle hyvää - niin kuin kaikille meille muillekin!
Näinä tuulisina aikoina olen kiinnittänyt täällä huomioni Metsätähteen, yössä hohtavaan valkeaan kukkaan. Toivottavasi jaksat tyynellä tavallasi kannustaa kanssasiskoja ja -veljiä, kun he yrittävät kamppailla eroon alkoholista. Sinun kaltaisiasi tarvitaan!
Ja nyt ihan viimeisinä tunteina olen lukenut läpi Särön ketjun ja kuvittelen taas ymmärtäväni vähän enemmän tästä elämästä. Kiitos sinulle, Särö!
Moro Särö
Et ole ainoa täällä, joka näkee kännäysunia. Usein itsekin herään pelosta jäykkänä, että oonko juonut; niin todenoloisia unet ovat.
Mutta EI.
Me emme juo tänään(kään).
-Kannusaarinen, selvä päivä nro 324
hei
Särö ja juomattomia päiviä takana 173
Särö ja juomattomia päiviä takana 173
Moikka Särö
Hienoa kuulla sinustakin välillä . Kannattaisko noista ahdistuksista käydä juttelees ns. Asiantuntijoilla,
Luulisin kyllä että siitä olisi apua.
Tv. Tuppi
Hyvä että olet Tallessa!
Jostain luin keväällä, että (länsimaisen?) ihmisen elämä on ankeimmillaan n. 45-vuotiaana. Tosi rohkaisevaa näin kyseisen iän tuntumassa 
Mutta ei se mielestäni tarkoita, että ahditukseen pitäisi jäädä rypeämään. Eikö ole hyvä, että löydät iloa elämään niillä raittiilla baarikäynneillä? Oletko miettinyt, mikä muu asia saisi sinut iloiseksi, sellainen johon itse pystyt vaikuttamaan?
(Tänään huomasin, että minulla taitaa olla vähän kieroutunut käsitys nautinnonaiheista. Mökillä tänään tarvoin sateisessa metsässä, metsäkävelylle halusin ja siinä ei edes kunnon rankkasade mitään merkitse…)
Hei Tuppi
kiva kuulla sinustakin.
SÄRÖÄ 176 päivää elettynä
Moikka
Lainailin poimintoja:
“Mies ei vain ymmärrä. Enkä minä jaksa koko ajan toistaa hänelle miksi teen asioita kuin teen.”
Ei sitä tarvikkaan jatkuvasti selitellä, jos se nyt ei kerralla tai kahdella mene jakeluun.
"[i][b]Olen käynnyt meditoimassa ja antanut itselleni luvan hemmotella väsynyttä kehoa hieronnoilla. Ja kovasti olen saanut aikaseksi mielialan nostetta niillä. Kuinkahan huonossa kunnossa muutoin olisin? Mutta parhaimpia ovat olleet tyttökavereidan kanssa juoruterapia kera naurun. Niiden voimilla olen liidellyt parikin päivää eteenpäin, kunnen totaalinen alakulo iskee. Nyt aloitimme tehoviikot, jolloin näemme 2 kertaa viikossa. Ei niin herkästi pääse aivan alas vajoamaan. Ja hekin kuulemma nauttivat. Tullut uutta puhtia töihin ja kotiin. 
Suosittelen juoruterapiaa!!
Kuten huomaatte on parempi hetki päällä. Toivottavasti noste pitää yllä seuraavaan terapiaan ja se taas seuraavaan. Pian sitten olisikin kevät ja aurinko tupsahtais esiin. Odotan niin kevättä!!![/b][/i]"
Hieno juttu, Tehoviikot .
Hyviä Joulun odotuksia ja siitähän kevät odottelee tuloaan
T.Tuppi