Sarjalopettaja tässä, hei

Me Lopettajat
41

Kiitos! Halaus takaisin! Tunnistan kuvailemiasi epätoivon hetkiä. Totaalisen lannistunutta oloa, jota ennen olen havahtunut siihen, että olen ollut matkustajan roolissa omassa elämässäni koko elämäni. En ole saanut mitään päämäärää kiinni, kuten ne parhaat, joilla on kaikki se taito, mikä itseltä puuttuu. Ehkä se itseluottamus ja pitkäjännitteisyys. Mitä minä osaan? Ainakin ryypätä. Hieno meriitti elämän tässä vaiheessa.

Tsemppiä lujasti. Samassa veneessä.

Alkoholismi muuttaa ihmistä. Tämän olen saanut viime päivien aikana todeta. Minusta on tullut todella kyyninen. Niin kyyninen, että aivan pelottaa, koenko vielä iloa, nauranko jatkossa vain kerran vuodessa, silloinkin kännissä. Edes raitistuminen ei auttanut kyynisyyteen, itseasiassa pahensi. Alkoholistin mieli selittää asian niin, että juominen tekis hyvää. Valitettavasti näin kieroutunut on mieleni.

42

Lempeä kettu. En usko, että olet kyyninen vaan sairautemme on tehnyt sinut sellaiseksi. Alkoholismi todellakin muuttaa ihmistä valtavasti. Minusta on tullut apaattinen, laiska, masentunut, itsekäs, itsesääliin taipuvainen “luuska”. Mutta sisimmässäni asuu lämminsydäminen, sosiaalinen ja huumorintajuinen nainen. Olen kadottanut hänet (=minut) tämän sairauden vuoksi. Haluan löytää uudelleen itseni. Haluan uudistua sisäisesti. Tiedän, että se tulee viemään aikaa. Sairastuminen ja sairastaminen on ollut vuosien tulosta, joten tervehtyminen ei voi tapahtua äkisti, vaikka kärsimätön alkoholistin mieli juuri sitä haluaisi, että kaikki olisi viikossa kunnossa.

Pakko on opetella kärsivällisyyttä ja sallivuuutta itsensä kanssa. Minulla on nyt tunne, että pikkuhiljaa ehkä uskallan olla psyykkisesti hauras, ilman, että sen takia olisin huonmpi kuin muut ihmiset. Tuo huonommuudentunne kun on viheliäinen kumppani myös tämän sairauden myötä.

Nyt jaksan oikeastaan vain istua ja hengittää. En jaksa enää esittää, että kaikki on hyvin.

43

Hyvä Kuumatka!
Voi kun saisin Sinuun yksityisyhteyden, tarinamme ovat identtiset ja tiedän miltä Sinusta tuntuu. Kuin olisi itse kirjoittanut kaikki postauksesi. Minulla nyt päivä numero 16 menossa.

Gitte

44

Hei Gitte.

Luinkin viestisi innoittamana korttitaloketjusi ja toden totta, yhteistä meillä on! Minulla nyt päivä 10 ties kuinka monennetta kertaa. Voisiko AA -ryhmästä olla sinulle apua? Oletko ajatellut? Minä olen ajatellut, mutta en vielä ole uskaltanut mennä.

Minullakin on hiukan toisentyyppinen hylkäämiskokemus taustalla lapsuudessa ja sairaalloinen suhtautuminen joihinkin piirteisiini. Olen pohjattoman miellyttämishaluinen. Niinhän me monet alkoholistit olemme. Kun osaisin jotain viisasta nyt virkkoa, mutta en osaa muuta kuin lähettää valtavan myötätuntoiset ajatukset sinulle ja kirjoitellaan täällä. Vertaistuki on niin tärkeää. Että minulla on mennyt huonosti vuosia ja olen vain esittänyt hyvinvoivaa, on nyt juuri asia, jonka kanssa olen kasvokkain.

Haluan pysyä raittiina, siitä lähtee kaikki muu hyvä pikkuhiljaa versomaan. Usko sinäkin siihen. Halaus.

45

Hei Kuumatka, kirjoitan ketjuusi.
Käynyt aa verkkopalavereissä ja ollut apua. Nyt vaan liian väsynyt. Mutta tiedän, että pääsen sinne päivittäin heti kun voimat palaavat. Eilen mies sai mustasukkaisuuskohtauksen ja sai kimmokkeen juoda. Tekee kiusaa mm etänä poistaa sähköautomme latauksen, etten pääse kotiin helposti. Herätti minut puoli neljältä kiusatakseen. Tänään lähden ystäväni luo, koska tiedän että hänellä alkaa 3-4 päivän ränni, joka päättyy katumukseen. Kauako jaksan? Aina annan anteeksi.
Voimia Sinulle ja kaikille!

GitteB

46

Kuumatka, mitä Sinulle kuuluu tänään?

Minulla päivä numero 19 menossa ja otin aamulla antabusta, etten retkahtaisi. Mieheni vielä humalassa ja olen ystäväni luona.
Kuulin eilen mieheni tyttäreltä, että pahin putki kestänyt jopa 8 päivää ja meillä tämä toistuu n 2-3 viikon välein. Vuoden aikana, jota olemme olleet yhdessä. Aina olen antanut anteeksi. Nyt hän kirjoitti, että on siirtänyt kaikki vaatteeni ja tavarani ulos terassille, mutta en tiedä uskonko, koska hänen juttunsa humalassa ovat ei päätä eikä häntää juttuja.
Sitten alkaa viikon katumus ja kun luulen, ettö kaikki hyvin niin pieninkin väärä sana, hän suuttuu ja alkaa juomaan.
Tällä hetkellä oma prioriteetti ykkönen on tämä raittius. Tätä ei minulta vie kukaan eikä mikään.

Toivon kaikille hyvää lauantaita. Taistellaan !

Gitte

47

Tervehdys.

Nyt näyttää meitä retkahtaneita olevan useita täällä kipuilemassa… se, että suunta ja yritys on raittiuteen, on hyvä tietenkin.

2 vk itselläni nyt ilman alkoholia ja aivan alkutekijöissä olen. Uskaltauduin sitten kuitenkin ryhmään ja se oli hyvä juttu. Riippuvuussairaurautta en pysty itse itse päihittämään, se on aivan selvä. Riippuvuus voittaa AINA ennemmin tai myöhemmin. Voin vain kiittää onneani, etten ole huumeita ikinä kokeillut, olisin varmasti jäänyt niihin koukkuun heti. Luvalliset lääkärin määräämät unta auttavat lääkkeetkin ovat niin ja näin… juuri tuhosin vajaan purkillisen rauhoittavaa, sillä tajuan, että olen hyvää vauhtia vaihtamassa alkoholiriippuvuuden lääkeriippuvuudeksi. Sitä en halua.

Raittiina nyt mennään eteenpäin ja odotellaan, mitä tapahtuu mielenterveysrintamalla… ei varmaan mitään äkknäistä, olen marinoinut aivojani siinä määrin, että toipuminen on hidasta.

48

Moi Kuumatka!
Mikä on fiilis tänään? Mitä ajatuksia sinussa herättää tuleva juhannus, mahdollisten helteiden aiheuttamat houkutukset esim. terassille ?
Minulla on myös lääkkeiden kanssa säätämistä ja ajatus siitä, että ollaanko tässä vain vaihtamassa nestemäistä päihdettä kiinteämpään muotoon…
Taitaa olla useallakin niin, että alkoholi ja mielenterveys kulkevat käsi kädessä mutkaista ja kuoppaista elämänpolkua.

49

Hei. Onpa niin tuttua tuo parisuhteessa oleminen kun kumpikin juo. Yhtä rimpuilemista se oli, jompikumpi aina haki viinaa ja siitähän se aina alkoi. Miehellä kesti ryyppyputket monta viikkoakin, minulla viikonloput ja vielä keskellä viikkoakin. Työ vähän hillitsi juomista. Mutta kun jäin työttömäksi niin juominen yltyi ihan käsistä. Erosin kun ajattelin että pääsen jaloilleni yksin. en ihan heti päässyt, sen verran jouduin kokemaan vielä, että olevani juoppo, eikä vain mies, koska syytin että mies on syyllinen juomiseeni kun hän oli mitä oli.
Nyt on jo siitä ajasta pieni ikuisuus. Pääsin AA:han ja raitistuin. Olisin halunnut että miehenikin olisi raitistunut, esitin hänelle AA:ta että voisimme palata takaisin yhteen, muttei hän halunnut kokonaan lopettaa alkoholin käyttöä. Hän juo edelleen.
Luin paljon aiheesta mitä alkoholi tekee aivoille ja mitä se tekee naisen kehossa. Kyllä kauhistuin. En ollut aiemmin ottanut asiasta selvää. En tietenkään, välttelin juovana aika kaikkea missä puhuttiin alkoholin haitoista. Mutta tietoa löytyy nykyisin helpommin kuin silloin kun minä raitistuin. Siellä paikkakunnalla missä asuin ei ollut silloin juuri mitään apua juoppouteen, sitähän pidettiinkin vain ihmisen itsekurin puutoksena, ihminen oli huono, tyhmä, moraliton kurja. No nykyään alkoholismi on sairaus, pakkomielle.
Kun raitistuin jouduin masennuksen kouriin, menneisyys ahdisti ja syyllisyys painoi. Oli tosi tärkeää että oli ihmisiä, vertaistukea ympärillä että jaksoin rämpiä alkuvaiheen yli. Sitten se helpotti. Tänään en enää tarvi miettiä alkoholia, en tarvi sitä enää. Mutta se on edelleen vaarallinen aine minulle, minä en sitä hallitse joten jätän sen aineen niille jotka sitä hallitsevat.
Enkä oikein usko että kykenisin elämään yhdessä juovan ihmisen kanssa, no eihän sitäkään koskaan tiedä, parempi kun ei vanno mitään. Hyvää illan jatkoa.

50

Iltaa vain Vieraammmaksi54 ja Toivoton ja muut “tutut” täällä.

Minua ei Juhannus tai helteet ahdista juomishimojen suhteen, sillä juomiseni ei ole ollut vuosiin sää-, vuodenaika- tai juhlajuomista vaan juomista juomisen “ilosta”, oli päivä, sää, kellonaika tai vuodenaika mikä hyvänsä. Teini-ikäisestä jo ensimmäiset kokeilut johtivat ylilyönteihin, mutta niin vain taiteilin yli viisikymppiseksi, ennenkuin vihdoin myönsin olevani alkoholisti ja että yksin en selviä. Toki jo parinkymmenen vuoden ajan olen tiennyt juovani liikaa ja tiennyt, että asialle pitäisi jotain tehdä.

Lopetusyrityksiä on kymmenittäin takana ja vain muutama pidempi raittius auikuisiällä on onnistunut. Minä taasen olen kiusannut itseäni lueskelemalla paljonkin alkoholismiaiheista kirjallisuutta ja internetistä tietoa etsinyt, mutta vasta se kuuluisa (toivottavasti lopullinen ) pohjakosketus sai minut havahtumaan todenteolla ja AA- ryhmään menemään. Tiedot alkoholin aiheuttamista vaurioista aivoille, psyykelle ja keholle eivät ikään kuin koskeneet juuri minua. Tuo pohjakosketus oli, kun eräänä maanantaiaamuyönä heräsin jälleen kerran kostean viikonlopun jälkeen ahdistukseen ja päätin lievittää olotilaa “yhdellä” lonkerolla. Tulos: olin aamuseitsemältä tukevassa tuiterissa vaikka kyseessä oli työaamu! Tällainen toiminta on NIIN vastoin omia arvojani ja moraaliani, että havahduin ja järkytyin omasta toiminnastani.

Hoidon piiriin äkkäsin hakeutua ja töihin ilmoittaa, että en nyt ole työkunnossa. Aivan karmaiseva ja häpeällinen kokemus MUTTA tarvitsin tämän aamun, jotta paraneminen voisi käynnistyä. Olen ollut hyvin skeptinen AA:ta kohtaan, mutta nyt on ääni kellossani muuttunut. Aivan ihanan, lämpimän vastaanoton sain ja jo nyt tiedän, että ryhmästä tulee minulle tärkeä osa raitista elämää.

Jokaisella meillä on oma polkunsa. Nyt olen ollut lähes kolme viikkoa juomatta eli todella lyhyen aikaa. Väsyttää ja ihmisten seura kuormittaa enemmän kuin tavallisesti. Jostain (varmaan täältä Plinkistä) luin hyvän neuvon, että raitistumisen alussa pitäisi olla viikkoja, ellei jopa kuukausia niin kuin olisi toipumassa flunssasta. Eli lepoa ja rauhaa, ei suorittamista eikä tehokkuusajattelua.

Minulla alkaa pian kesäloma, niin lepoa voin itselleni suoda ja aionkin. Toivon, että edessä on raittiin elämäni ensimmäinen kesä. Samaa toivon muille. Mielenrauhaa, siskot ja veljet.

51

Huh huh, mikä yö takana. Näin todella levottomia ja todentuntuisia unia. Ainakin kolmessa unen kohtauksessa minulle tarjottiin alkoholia, mutta vain yhdessä kohdassa suistuin juomaan. Sen jälkeen itkin unessani katkerasti sortumistani. Uni päättyi lohdullisesti kohtaukseen, jossa lensin valkeiden talojen yllä ja laskeuduin sellaisen talon kohdalle, jonka alakerrassa oli AAryhmän kokoontumistilat, tyhjänä kyllä. Jäin tämän tilan pöydälle lepäämään. Herättyäni tuntui, kuin olisin tehnyt työpäivän. Ja tavallaan teinkin, siis alitajunnassani. Uni oli ns. tietoinen uni, eli tiesin näkeväni unta, tämä on hämmentävä kokemus ja vaikea selittää jos ei ole itse sitä kokenut.

Olen ennenkin raitistumisyritysten kohdalla havainnut, että unimaailma on rikas ja mukana raitistumisprosessissa. Pidän sitä hyvänä merkkinä.

Lääkkeistä: kuten Toivoton totesi, on riippuvuuden muuttuminen alkoholista lääkkeisiin todellinen vaara. Tätä varon. Nukkuminen on huonoa varmasti pitkään, pitkään, kun alkoholiriippuvuuttakin on kestänyt vähintäänkin se neljännesvuosisata pikkuhiljaa pahentuen, kuten taudinkuva on, myönnämme sen tai emme. Nettiriippuvuuskin vaanii kulman takana, mutta sitä pidän suht vaarattomana tällä hetkellä. Ainakin “Plinkki- riippuvuus” on minulle perin juurin positiivinen ja voimaannuttava asia. Kiitos siitä kaikille teille kanssa-plinkkiläisille.

Gitte, mitä sinulle kuuluu? Kuvaat hyvin, kuten Vieraammaksikin sitä, miten vaikeaa on raitistua jos puoliso juo, eikä ole mitenkään tukena. Päinvastoin ja se tuntuu pahalta puolestasi. Puolisoni juo, mutta hallitusti ja tukee kyllä minun raitistumistani, vaikka ei itse ole takiani absolutistiksi aikeissa ryhtyä. Eikä tarvitsekaan. Jotkut ovat sitä mieltä, että ero vain juovasta puolisosta, mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Haluan pysyä parisuhteessani ja rakastan puolisoani.

Tänään sopivasti ruumiillista työtä, ehkä saunaankin. Ja olen valtavan kiitollinen eilisestä, raittiista päivästä ja tänäänkin raittius mielessä elämän tämän hetken tärkeimpänä ja arvokkaimpana tavoitteena.

Raitistumisen ilo. Sitä haluan kokea.

52

Hei Kuumatka ja vieraammaksi ja kaikki muut.
Edelleen oman elämäni prio ykkönen on raittius, mies jatkaa juomatiellä ja eilen ajoin mökiltä kotiin, koska taas alkoi haukkumiset ym niin tutut jutut, lähden pois täältä jne. Ja niinhän minä lähdin.

Tänään lämmitän saunan, käyn kävelyllä ja katson sarjaa… kun vain saisi syötyä, pakotettuna edes…

Pidetään huoli itsestämme, koetaan elämä raakana, alkoholin kanssa kaikki menee vain pahemmaksi.

Ilon murusia on jatkuvasti tarjolla, kun näkee ne, esim linnun laulu tai se, että omat jalat kantaa…

GitteB

53

Linnunlaulusta tulee mieleen Atik Ismailin teksti kirjasta Selviämistarinoita (ole lukenut monta kertaa ja voin suositella!):

“Olen kokenut viimeisen 20 vuoden raittiuden aikana niin hienoja asioita, etten koskaan olisi voinut kuvitella. Maailma on niin täynnä hyvää. Viina on edelleen alitajunnassani, ja joskus se tulee vielä uniin. Heräsin hitaasti horroksesta, aloin aistia maailmaa kauniimmin ja selvemmin. Koko kuvan kirkastumiseen meni lopulta kaksi vuotta. Aloin myös itse hakea elämyksiä. Ne eivät totisesti kuulosta kummallisilta, mutta minulle ne sitä ovat. Katsoin, kuinka tintit pesivät puussa ja hakevat ruokaa lapsilleen, jotka kohta lähtevät tähän maailmaan, kuusi seitsemän uutta pientä lintua. Jostain tulee tikka, joka alkaa hakata pönttöä, haluan tikan helvettiin, että älä häiritse, siellä on pentuja. Aivan huurussa hihkun, ensin tikalle ja sitten itselleni, kuinka hienoja täällä tapahtuu.”

54

Oikein helteistä, ja aurinkoista sekä ennen kaikkea RAITISTA juhannusta kaikille Plinkkikamuille toivon.

Itsellä tänään pvä 30 ja varmaankin enisimmäinen aikuisiän juhannus selvin päin edessä. Kovasti oikealla polulla koen olevani. Olen löytänyt AA-ryhmän, joka tuntuu hyvältä ja jatkan siellä käymistä. Naurismäenkin osuvasti kuvaileman tunneyhteyden ja oman todellisen itsen löytymisen kanssa onkin tekemistä, mutta hiljaa hyvä tulee. Menneisyyden alkoholihuuruiset kuviot ovat muistissa, mutta menneitä ei voi muuttaa. Läsnä tässä hetkessä ja tulevaisuutta suunnitellen, siihen pyrin. Onnistuu vaihtelevasti.

Keho ja ruumis ovat liitossa keskenään ja uskon, että liikunta ja hyvä ravinto tukevat toipumista. En ole himokuntoilija, mutta kyllä kävelylenkit ja uintikeikatkin onnistuvat. Nythän on jo luonnon vesissäkin siedettävän lämmintä. Näin helteillä elimistöni kaipaa kasvisruokaa, vaikka perinteinen sekasyöjä olenkin. B-vitamiinilisää otan ja omega-3 tabut myös päivittäin jos vain muistan.

Luen kirjallisuutta alkoholismista ja pidän raittiutta ykkösasiana elämässäni juuri nyt. Niinhän me kaikki, uskon.

55

Pian tulee täyteen 75 vrk alkoholitonta elämää. Tässä havaintojani alkoholittomuuden myönteisistä seurauksista. Vanhaan en halua palata. Houkutuksia saattaa tulla, AA-ryhmä ja asioiden työstäminen tukena silloin ja muutenkin.

Voimia kaikille raitistelijoille!

Nukkuminen ja uni
Olen n. 1,5 kk kohdalla alkanut nukkua paremmin. Vieläkin heräilen aamuyöstä, mutta uni on syvää ja palauttavaa, varsinkin jos onnistun nukahtamaan uudelleen. Olen nähnyt hyvin eläviä ja vilkkaita unia, osa tuntuu selkeiltä, osa sekavilta, mutta tunnen vahvasti, että unet täyttävät tärkeää tehtävää siivoamalla ja käsittelemällä alitajunnan komeroihin jääneitä asioita. Myös juomisunia olen nähnyt pari kertaa.

Suhde ruokaan
Tämä on ollut yllättävä seuraus. Olen aina ollut herkkusuu ja kulinaristi, mutta rehellisesti sanoen on pääfokus ennen kuitenkin ollut (alkoholipitoisten) ruokajuomien riittävyydessä. Nyt kun tämä huoli on poistunut, olen aidosti voinut keskittyä ruuan makuihin ja tuoksuihin, ja huomaan, että pienempi määrä ruokaa riittää. Syön levollisesti, hitaammin ja nauttien.

Aikakäsitys
Päivät tuntuvat tottavie pidemmiltä. Mahtavaa. Muutamia kertoja olen vilkaissut kelloon ja havainnut, että on vasta iltapäivä ja olen ehtinyt tehdä enemmän kuin juovina aikoina koko päivänä.

Rauhallisuus
Mieleni on rauhallinen ja luotan tulevaisuuteen. Haasteita tulee, mutta luotan siihen, että selviän niistä. Mielenrauhan löytyminen on yksi hienompia seurauksia raittiudesta, sillä se johtaa ahdistuksen ja masennuksen väistymiseen ja toiveikkaaseen ajatteluun.

Hetkessä läsnäoleminen
En hermoile huomispäivästä, enkä märehdi sanomisiani tai tekemisiäni menneinä päivinä. Olen ollut - kuten alkoholistit yleensä - kova huolehtimaan ja murehtimaan sekä menneitä että tulevia. Näin nykyhetki on mennyt ohi ja levollinen läsnäolo ja nauttiminen käsillä olevasta hetkestä on ollut mahdotonta.

Kuuntelemisen taito
Rauhallisen mielialan saavuttaminen on antanut myös taidon kuunnella. Minulla ei ole enää tarvetta keskeyttää puhekumppania ja täydentää hänen ajatustaan sillä, mitä LUULEN hänen tarkoittavan. Voin kuunnella loppuun ja miettiä rauhassa oman vastaukseni/ reaktioni. Aina ei tarvitse päästä omia mielipiteitään ja ajatuksiaan edes julistamaan, vaan voi vai; todeta, että mielenkiintoista, en osaa muuta sanoa tms…

Ihon kunto
Tätä paljon hehkutettua alkoholittomuuden seurausta olen myös havainnut. Turvotukset ovat hävinneet ja iho tuntuu sileämltä ja pehmeämmältä. En ole koskaan käyttänyt ylihintaisia merkkivoiteita ja samalla linjalla jatkan. Tokmannin ja Lidlin (meikkibloggaajienkin kehumilla) aineilla pääsääntöisesti mennään.

Laihtuminen
Muutama kilo on kadonnut kuin itsestään ja jotkin ennen ahtaat vaatteet mahtuvat jo ongelmitta päälle. Vielä olisi valmis muutamasta kilosta luopumaan, mutta tämä ei ole tärkeysjärjestyksessä kovin korkealla.

Ihmetys
Ihmetys siitä, voinko minäkin raitistua, on edelleen läsnä joka päivä. Kymmenet epäonnistuneet yritykset eivät ole olleet turhia, vaan ovat valmistaneet tietä lopulliselle raitistumiselle. Näin ajattelen. Tiedän, miten vähän tarvitaan uuteen alasluisuun ja tiedän, että moni alkoholisti on sortunut uudelleen vuosienkin raittiuden jälkeen. Silti puhun itselleni - ja kirjoitan tässä - lopullisesta raitistumista, sillä uskon sanojen voimaan. Haluni lopullisesti raitistua on vahva, eikä se ole horjunut hetkeäkään tämän raittiuden aikana.

Ilo
Kaikki edellä mainitut asiat ovat johtaneet uudenlaisen elämänilon löytymiseen. Toivon, että saan elää vielä vuosikymmeniä raittiina. Jokaisesta päivästä nauttien ja haasteet ja vaikeudet rohkeasti kohdaten.

56

Hieno lista. Onnittelut seitsenkymppisistä ja jo pian koittavasta satasesta!

Poissa ovat ne ajat, kun tuli hyyyvin usein herättyä joskus kolmen aikoihin aivan tuskissaan itseään sättimään ja lyttäämään, kun taas tuli otettua. Tilalla on tosiaan hirveän paljon unia. Siis nimenomaan sellaisia, joiden tajuaa selväsi käsittelevän milloin mitäkin aihetta. Joskus herätessä on vähän pöllämystynyt kaikesta yön aikana tehdystä työstä. Välillä on niiden ansiosta todella voimaantunut olo, mikä on ihan käsittämättömän upea tunne. Joku nurkka siellä alitajunnan komerossa on saatu järjestykseen.

Ruoka-asia taas on muuttunut minulla valitettavasti niin, että huomaan alkavani koukuttua herkkuihin. Siitä on hyvää vauhtia tulossa, ellei jo tullut, samanlainen palkinto kuin alkoholista ennen. Tätä pitää alkaa työstää. Pitää ottaa kuuntelulistalle kirjoja myös muista addiktioista, viisaiden vinkkien ja näkökulmien toivosssa.

Muuten kaikki listallasi sopii minuunkin. Tuo ihmetys oli jotenkin niin ihanaa ja kuvaavaa myös laajemmin. Olen kuin lapsi, joka tarkastelee maailmaa uusin silmin. Tämä on taas jotenkin ihan kauhea klisee, mutta aistit todella tuntuvat virittyvän jotenkin eri taajuudelle. Alan saada nautintoa pienistä asioista. Nauttia siitä, että käsissä ei ole mitään juomaa, mitä pitää vähän hävetä, sitten suojella kaatumiselta, miettiä valmiiksi seuraavaa annosta ja lopulta huolehtia pois näkösältä. Paljon rennompaa, kun ei ole tuollaista huolehdittavaa.

Näin on hyvä, toivottavasti todellakin vielä useamman vuosikymmenen ajan. Samalla en oikein malta odottaa, mitä kaikkea tässä vielä ehtiikään. Emme todellakaan ole luopuneet yhtään mistään tärkeästä, vaan saamassa niin paljon enemmän. Pidetään tämä!