Kerran minä sen jälkeen näin tiellä. Söin sen ja tulin ja Silloin minä opin. Että kun seuraavalla kerralla minä En syö tuntemattomia objekteja joita löydän.
pakko kysyä teiltä ryynien käyttäjiltä, kun en itse kovinkaan paljoa harrasta/harrastanut, eli siis, vedättekö nappeja vaikka ette välttämättä tai varmuudella tietäisikään mitä tavara oikein on?
entä miten käytätte niitä? nokitatte, rännäätte vai ihan vaan syötte?
mietin vaan että onkohan kovinkaan fiksua kiskoa jotain jonka olemassaolosta ei ole mahdollisesti koskaan tiennytkään…
tosin onko sillä mitään merkitystä miten niitä nappeja vetää, sitäkään en tiedä…tuntuu vaan että olisi jotenkin “paha juttu” rännätä jotain ihme lääkkeitä ja muuta paskaa…
Kerran olen huitaissut naamaani jonkin epämääräisen ryynin tietämättä mikä se on(tosin tiesin sen olevan jokin bentso),mutta kyllä minä yleensä haluan tietää mitä syön.
Mutta minä en tosin olekaan mikään hc-nappipajazzo…
En minäkään paljon syö lääkkeitä huvikseni, mutta otan kyllä aina selvää, kun jotain uutta tulee vastaan. Siltikin voi joskus tulla jotain ongelmia, vaikka kuinka varovainen koittaa olla, ja yhä varovaisemmaksi tässä tulee.
Esimerkkinä miten voi käydä, jos ei ota tarpeeksi selvää uudesta lääkkeestä, jos aikoo syödä huvikseen; Sain Temestoja ensimmäistä kertaa käsiini, tiesin ne rauhoittaviksi, muttei ollut aikaa tutkia yksityiskohtaisemmin. Heitin ensiksi yhden(1 mg) naamaan ja lähdin huitelemaan ulos ja toiselle asunnolle. Ei tuntunut missään ja otin toisen. Ei vieläkään mitään ja jatkoin alkoholilla ja myöhemmin Ataraxilla(?). Tuloksena loppuillasta täydellinen muistinmenetys ja olin lähinnä oksennellut. Aamulla heräsin toinen hanska kadonneena, vähän mahalaukun sisältöä vaatteissani ja tukassa sekä kaksi sytkäriä taskuissa ja piippu kukalla ladattuna.
En onneksi mitään todella typerää ollut tehnyt. Mutta tuokin vain sen takia, etten ottanut selvää kauanko kestää ennen kuin Temestat alkavat vaikuttaa(muistaakseni huippupitoisuus saavutetaan tunnissa tai kahdessa ja olin tottunut ja siinä luulossa, että alkaisivat vaikuttaa nopeammin).
Tosiasiassa ei tiedonpuute tuossa tapauksessa ollut ainoa syy, mitäs menin ottamaan tietämättömänä napit ja vielä juomaan päälle.
Tavallisesti pyrin syömään syötäväksi tarkoitetut lääkkeet. Joskus nokitan tai liuotan suussa.
Mieluummin syön lääkkeitä kuin otan jotain jauhetta, johon on sotkettu joukkoon ties mitä turhaa, ei haluamaani tai haitallista ainetta. Esimerkiksi amfetamiinia en taitaisi suostua edes kokeilemaan, siis katupiriä. Dexedrineä jo paljon mieluummin.
Miten muuten on katukaupassa myytävien lääkkeiden iän laita? Joskus ajattelin, että haluan mieluiten lääkkeet läpipainopakkauksessa, mikäli vain tulevat normaalisti apteekista niin pakattuna, josta näen viimeisen käyttöpäivämäärän, mutta olettaisin, että lääkkeet eivät kauaa ehdi vanhentua kenenkään hyllyissä?
Onhan sillä jotain merkitystä.
Siis vain käydä kysymässä tietoa jostakin lääkkeestä? Miksi siihen muka tarvitsisi reseptiä näyttää?
Niin, en itsekään syö nappeja, joita en varmuudella tiedä, mitä ne ovat. Toiseksi en ole koskaan rännännyt, enkä koskaan alakaan rännäämään. Syötyä noita joskus tulee, mutta sekin on melko harvinaista(lue joskus viikonloppuisin). Ainoita, mitä nyt joskus tulee otettua on xanorit, pamit, opamoxit, tenoxit, tramalit ja panacodit. Mutta siis aika harvoin.
Minullakin olisi yksi nappi, jonka sisällöstä ei ole mitään hajua… Väriltään vaaleanvirheä, toisella puolella lukee MSD ja toisella 541. Suhteellisen kookas, noin 4-5mm pituudeltaan ja n.2mm paksu. Muodoltaan kolmio, josta on ikään kuin kolmion kärjet “typistetty”. Perkele kun olisi mahdollisuus ottaa kuva tästä, hieman vaikea kuvailla tarkasti, mutta jos tuntuu tutulta, niin kaikesta avusta olisin kiitollinen. Ennen meni kaikki edes etäisesti lääkkeeltä näyttävät kurkusta alas, mutta nykyisin on hieman enemmän malttia ja ennen kaikkea järkeä tullut sen verran lisää, ettei huvita enää syödä mitään, mistä ei tiedä varmasti vaikuttavaa ainetta.
Ei kun unohtakaa… Tämä onkin ilmeisesti Arcoxia-nappi.
En koskaan. Lääkkeissä on useimmiten jokin koodi, jonka voi Pharmaca Fennicasta tarkistaa ja ellei lääke ole tunnistettavissa → nappi mäkeen. Ja mieluiten käytän vain avaamattomasta alkuperäispakkauksesta itse ottamiani nappeja.