^ Juurikin se omanlainen systeemi tai miksi sitä haluaa kutsuakin.
Mä aloitin todellisen muutoksen keväällä 2014 ja hitaasti kääntyy vanhan myllyn kivi, joka ei sentään kaulassain roiku. Totuttelua vaati itselleni eniten se, että skruudaaminen todellakin loppuu iltapäivällä !! Siinä vaaditaan aika kovaa sitkeyttä, mutta muutaman kuukauden tai puolen vuoden jälkeen se alkoi sujua luontevammin ja kun itsellä on pakko tehdä koiralenkkejä joka päivä ja on siis se tukieläinetu, niin iltarundia voi pidentää ja kun tulee himaan ysiltä tai myöhemminkin, niin siihen kohtaan mä vedän kolmiolääkkeet esiin: kahvi, tee ja vissytölkki. saskiaa ja näitä muita mineraalivesiä on ihan okei dokata pitkin päivää ja pyrkiä heti aamusta ottamaan sitä huikkaa isosti.
kraanavesi ei ihan täytä mun käsitystä elistisenä eliksiirinä tai eksistentiaalisen jelppaavana liemenä…
mut puoli kympiltä illalla on aika dorkaa alkaa vääntämään yhtään mitään kiinteetä mahantäytettä…
aamu tulee ja armahtaa ja on oikeesti nälkä. mistään hiilihydraateista en kauheesti ees tiiä.
reenin jälkeen on parasta syyä, jotta lihakset saavat ravintoa ja aivot happea tupakin sijaan.
mähän en pyri mitään rantaleijonakuntoa saamaan, kun en harrasta sellasta biitsipullistelua.
jaksaminen kaikessa mitä tekeekin on sidoksissa lepoon, ravintoon ja fyysisiin harrasteisiin.
sitten henkinen ja oma pääoma on mitä on mitä on. ja elämäntilanteet. yksinkin voi elää.
joten ite se sopivin sapluuna on ruuvattava. joskus takavuosina pudotin painoa muutaman kilon kahdeksan viikon tositylyllä kuurilla ja olin sitten 77.7 kg muutaman illan ja kohta likemmäs 90 kg. Nyt 80+ ja 176 cm, jos näin lukemin jotain hakee tai tarvii ilmaista ja mä olen kunnossa ja seuraan painoa, mutta se ei ole se ykkösjuttu mulle, vaan että tää rutinoitunut puolisotilaallinen ohjelmani tuntuu mulle sopivalta. on vaan vaikea sanoa, että mikä minkäkin väsymyksen tai muun aiheuttaa ja kaikkee tarvii tietääkään. mä en ole tyhmä, vaan aika laiska perehtymään äärimmäisen tarkasti ruokavalion pienen pieniin yksityiskohtiin.
Mut täs 4femmana on alettava tekemään valintoja, kun on diabetesriskiä ja kaikkee sepelvaltimotautia ja pyritään
tietenkin raittiina arkkuun ja ilman suurempia määriä tarpeettomia lisäaineita. mut herkutella holtittomasti saatan
kuitenkin toisinaan tehdä. omavointi on kyllä omissa käsissä, ellei ole tilaansa perustavasti vaikuttavia sairauksia. ne onkin asiat erikseen, kuten crohnin tauti, joka todellakin on eri asia kuin ärtyneen suolen oireyhtymä jned. ärtyneen rapula-aamuhörhön syndrooman mä muistan itsestäni.
kaikki vaikuttaa. mä oon kuitenkin melko paljon aina harrastanut ja vähintään liikkunut tai jotain ploosua potkinut, mutta kokenut myös totaalisen löysäilyn tuoman turhautumisen ja paniikkihäiriöt ja masennukset ja kun kännimurtumien takia tuli taukoo harrasteista jopa kolme vuotta. ruoka, lepo, harrasteet. ja joillain vielä se perhe ja vaativat duunit. en aina tiiä, miten ihmiset jaksaa. mut valintoja on tehtävä. enkä haluu saarnata, 
kovalla duunilla se raittiuskin tulee - ja toiset pääsee siinäkin vähemmällä vai pääseekö ? oomme tosiaan yksilöitä.
onneksi on niin ja asioita voi hoitaa monella tapaa ja nähdä eri merkityksiä jossain jne, ja valioita kohden kuljetaan 
Oma mahani tuntuis kestävän myös mustikoita ja puolukoita aika hyvin kohtuullisina määrinä. Ja hedelmiä.
Ehkäpä keitän kokonaisista siemenistä pellavansiemenlimaa, minkä luulisi…etenevän ongelmitta sisuksissani. 
(masentavaa sinänsä, kun aiemmin oli todellinen teräsvatsa)
