Joo, leikki sikseen, vakava asia…
Oisko niin, että isoimpana tuossa on se asia, että miehesi olisi suonut sinun jatkavan juomista turvatakseen säännöllisen seksin? Kokisin samoin, kuten kerroit aiemmin, että olo olisi petetty. Sehän on sellainen asia, josta kuitenkin voisi keskustella.
Tuo kemiapuoli on sitten kinkkisempi. Lääkkeiden vaihto? Pirauta ihmeessä lekurille, tilaa aika ja mene puhumaan. Myös vähentämisen vaihtoehto, kokeilu ilman jne.
T. Pöytäterapeutti Basilisco 
v
Juu Basis, tämä on se ydin mikä sieppaa, ja miksi aihe kuuluu tänne.
Toisaalta myös siksi, että monella täällä on mielialalääkitys tai kokemusta siitä, joten ajattelin kohtalotovereita ja ajatuksia löytyvän.
Tinylle myös kiitos!
tajusin vasta kun luin uudelleen! “pöytäterapeutti” 
Viä ei kokeiltu kun kulmaraudat on hukassa ja ruuvitkin.
Luin tekstiäni läpi ja huomaan, että olen unohtanut erään tärkeän asian, joka kiristää tässä parisuhdesolmussa. On käynyt ilmi, että miestäni on kumminkin häirinnyt se, että olin lähes aina kännissä kun rakastelimme. Sen olisi pitänyt mun mielestäni kertoa se mulle, kun olen lukuisia kertoja pohtinut juomisiani ja juonko mä liikaa. Päätös raitistummisesta, niin kuin juomiksestakin on mun, mutta olisin tarvinnut sen tiedon! Mun näkemyksen mukaan ei ole reilua hyssytellä jos toinen rehellisesti kysyy. Eikä ampua tykilläkään, mutta olis voinut olla rehellinen siinä kohtaa.
Toinen asia: Alkuvaiheessa olin sitä mieltä, että mun puolisolla ei ole alkoholiongelmaa. Nyt ajattelen siitäkin toisin. Just viikonloppuna todistin sitä, kun isäntä jokeltaa sohvalla ja lapsi ei ymmärrä mitä isä yrittää kertoa. Noloa ja turhaa… Surullistakin. 
No, kaikesta huolimatta, meillä on ihan hyvä puheyhteys. Kaikki suunnitelmat vaan ei toteudu, mutta jos edes osa…
Meillä on valtavasti hyviä asioita, mutta jonkun verran suhde kaipaa nyt remonttia ja uusia suunnitelmia. Mutta ei mitään liian radikaalia, tahdon vanheta sen kanssa yhdessä!
Moi Rulla,
kyllä raitistuminen vaikuttaa parisuhteeseen, se joka muuta väittää valehtelee.
Alkoholi on verho, joka poistuttuaan vähintäänkin hämmentää. Sama kaava ei toimikaan enää ja ainakin itselläni pohjaton syyllisyyden tunne toimi jonkinlaisena moottorina moneen asiaan. Nyt on sitten vähän toisin, mutta välillä puhuminen tuntuu todella vaikealta. Kyllä minäkin haluan vanheta puolisoni kanssa, mutta kurssia olisi hyvä vähän tarkistaa. Jotenkin tajuan kyllä sen, että jos olen toisen osapuolen ymmärrystä vailla saan sitä osoittamalla myös itse ymmärrystä häntä kohtaan…helppoa, mutta vaikeaa. :mrgreen:
Totta turiset kuomaseni, ja tuo jonka lihavoin tekstistäsi, on mielestäni kaiken pahan alku ja juuri. Ennenvanhaan moni asia oli helpompi, kun morkkista potevana toimi niin, tosin silloin ei välttämättä tehnyt itselleen hyvää…
Asioiden myöntäminen tuntuu myös vaikealta vaikka tosiasiat puhuisivat muuta. Meillä on takana pitkä suhde, yli 25v. Sitä urautuu ja toisesta tulee vähän niin kuin huonekalu. Nyt pitää ainakin vähän pöllytellä aluksi toppauksia, jos ei muuta! 
…ja tutkia liitokset.
Voi ei. Pitkä liitto minullakin takana. Olen alkanut yhä enemmän ajatella niin, että jos miehen kanssa ei ole hauskaa (tosi kivaa) ja yhteistä tekemistä kuin juodessa (esim. matkoilla, lomilla, perjantai-iltaisin), on pakko miettiä vaihtoehtoja. Vaikka sitä ei haluaisi Sen näkee nyt kun toivon mukaan selvät kuukaudet lähtevät uudelleen vierimään. T. Lizzy
Hui lizzy. Älähän tee mitään äkkinäistä! Vähintään kerran vuodessa katselen miestäni otsa kurtussa ja ihmettelen, mitä ihmettä olen nähnyt nähnyt siinä ikinä? !! (Luultavasti mies ihmettelee ajoittain minusta samaa…) NO, aina olo on palautunut normiin, ainakin toistaiseksi. Nyt on näitä raitistumisen ja lääkityksen tuomia ongelmia, mutta liitosten tarkastamisella en tarkoittanut eroa, vaan liitosten korjaamista. Tahtoisin vähän enemmän tarttumapintaa, mutta en kyllä odota, että parisuhde olisi koko ajan tosi kivaa. Onko mikään? Voisiko edes olla?
Itse pidän eniten perusarjesta. Lomat ja juhlat tuo mukanaan aina jotain kriisin siemeniä, ainahan niitä odottaa, mutta eniten odotan normaalia elämää. Korjattavaa meidän parisuhteesta löytyy, mutta jos tulis ero, mentäis enemmän rikki.
Tän jutun eteen pitää nyt vaan tehdä työtä. Ei luovuteta.
Niin totta. Itse olen joutunut rankastikin painimaan sen totuuden kanssa että miehelläni on eräs asia arvomaailmassa ihan eri tasolla kuin omassani. Viina-aikana näitä ei sen ihmeemmin edes miettinyt… nyt tosin on tapahtunut niin paljon sellaisia asioita jotka ovat tuon oikein voimakkaasti esille nostaneet. Myönnettävä on että eroa olen harkinnut vakavammin kuin koskaan,( 30 yhteistä vuotta takana ) niin vaikea tuo asia on minun hyväksyä. Asiasta on keskusteltu tosi paljon. Nyt sillä saralla on hiukan hiljaisempaa mutta tiedän että asia tulee taas jossain vaiheessa nousemaan pintaan.
Täällä on ollut aika seesteistä. Mies on ollut irti juomista viikolla ja elämme paremmassa yhteisymmärryksessä. Kai tää tästä…
Olen ollut viime aikoina kovasti tyytyväinen itseeni. Mieleeni on hiipinyt pelottava ajatus siitä, että kun päässä ei enää virtaa alkoholi, sen tilalle lirittää jostain pissaa. 
Rulla, kiva kuulla.
Ja se keltainen mikä siellä virtaa, se on puhdasta kultaa. Koitahan kestää, sinussa olevaa hyvyyttä. Sehän on meille alkoholisteille monesti vielä vaikeampaa, kuin huonoutemme kestäminen.
Kiitos taas Basis! 
Takana eilisen isohkot kekkerit jossa tapasin nuoruusvuosien tuttuja. Olin matkassa autolla ja tuntui ihan luonnolliselta olla ilman alkoholia. Ihanaa. Yllätyksekseni aika moni oli selvin päin… Voi olla että niin on ollut aikaisemminkin, mutta kyllä mielesä kävi, että saattaa muilla olla samaa vaivaa kuin minulla, että on mopo ollut karata ihan käsistä. Kukaan ei juonut ihan sikana, sivistynyttä hommaa… (Ai sen voi tehdä niinkin. Multa ei ennen tahtonut luonnistua…)
Illan päätteeksi kävin hyvän ystävän kanssa vielä baarissa analysoimassa illan kulkua. Se oli aika pelottavaa, baarissa olo nimittäin. Mä en ennen piitannut siitä että ihmiset tunkee lähelle, mutta nyt meinas iskeä pakokauhu. Baari on mulle totalisen väärä paikka. Öriörrrr. Onneksi sinne ei ole pakko mennäkään, nytkin vain puoleksi tunniksi.
Mulla on nyt levollinen ja iloinen olo. Kivaa olla raittiina! Sen sorttista vappua toivottelen kaikille kuomille vapputunnelmissa!
Vuosi sitten elin elämäni morkkispäivää ja totesin etten hallitse alkoholin käyttöäni juuri lainkaan ja tulin päätökseen, etten voi ottaa enää yhtään tai lipeän lopullisesti raiteilta. Huomenna tulee vuosi täyteen täysin raittiita päiviä. 
Takana on aikamoinen vuosi. Kasvamista, pohtimista, oman kuvan rakentamista ja ihmettelyä. Ja se kyllä jatkuu. Löysin vihdoin käsiini Lilli Loiri-Sepän kirjan ja hämmästyttää kun löytää niin tuttuja asioita, joita ei vain ole tajunnut: Mä toimin just noin, ja tunnen noin! Tunnen valtavaa lohtua siitä, että muutkin on rypeneet samoja asioita, mä en olekaan niin outo!
Huomisen vuosipäivän kunniaksi peräkamarissa on tarjolla vastapaistettuja munkkeja, kahvia, teetä ja vadelmamehua. Tulkaa ottamaan, olkaa hyvä! Ja isot kiitokset myötäelämisestä ja eteenpäin vievistä perspotkuista joita olen taholtanne saanut yllin kyllin!
Rulla,
juhlasi on huomenna, mutta otinpa oikeuden onnitella sinua ensimmäisenä.
Onneksi olkoon siis ja jatkukoon elämäsi tästäkin eteenpäin raittiina, päivä kerrallaan.
Ah, tuoreita munkkeja…ja vadelmamehua!!! Ihanaa…
Onnittelut myös Kanteleen pojaltakin. Vuosi on jo iso askel toipumisen tiellä. Onneksi olkoon ja voimia!
Onnittelut sinulle Rulla Jatka samaan tahtiin.
Onnittelut täältäkin ja 3 x kurnau!