Hei hieno homma 
Onnittelut on paikallaan!
Olen kertonut muutamalle lisäystävälle, että pyrin olemaan alkoholista erossa ihan kokonaan. Olen saanut osakseni ymmärrystä ja kannustusta, sekä joidenkin kanssa hauskoja paniikinomaisia hetkiä, kun on pohdittu, että mikä nyt muuttuu. Lupasin, että voin kyllä siirtymävaiheen ajan esittää idioottia niin kuin ennenkin, kunnes tottuvat, että en vaan juo. Ylilyöntejä ja alasti hillumista sekä riitelyä pyrin toki välttelemään.
Juominen putkahtaa mieleen koko ajan. Sauna: -siideri! TV: -punaviinilasi. Retki: -kuohari. Syöminen: -Punkkua. Kaupungille: =terassille. Tavata ystävä: -juodaan punkkua, siideriä, ihan mitä vaan. Pitkä työpäivä: - punkkupalkinto. Pilkkiminen: -minttukaakao. Kesäloma: -lonkero. SUnnuntaihesari: -viinilasi. Jnejne…
Alkoholi on kyllä käytännöllinen aine, kun sen voi yhdistää ihan mihin vaan.
Tänään tuli hyvä ohjelma alkoholista, ja satuin katselemaan sitä 15-vuotiaan lapseni kanssa. Tuli hyvä tilaisuus kertoa, että aion vähentää. Tästähän haaveilin! Se sanoi ensin, että -Mitäääähh? Kuule ketä kiinnostaa. Siitä vaan jos siltä tuntuu. Sit meni hetki ja se lisäsi, että: “Sä olet muutenkin niin saatanan ärsyttävä ämmä, että on ihan sama oletko kännissä vai et.”
Kirjoitettuna voi kuulostaa tylyltä, mutta sen yksilön tuntien toi kuulosti vaan siltä, että mulla on normaali teini eikä mitään vahinkoa ole vielä tapahtunut. 
On ne niin kivoja!
Kolme viikkoa ja yksi paivä takana juomatonta elämää. Se on tuonut mukanaan sivuvaikutuksia. Esim. mun mieheni juominen on vähentynyt myös huomattavasti, vaikka en sitä tähän raittiuteen ole patistanutkaan. Syy voi olla se, että mä en ole nyt masinoimassa sitä juomista ja tekemässä tilaisuuksia. Toinen juttu on painon aleneminen, syönkin vähemmän kuin aikaisemmin. Ja kolmantena: uni maittaa, nukun yöt hyvin enkä tarvitse päiväunia, niin kuin ennen.
Mulla taitaa olla nyt kuherruskuukausi meneillään tän raittiuden kanssa. Mä tahtoisin nyt kertoa tästä KAIKILLE, vaikka tajuan kyllä, että ihan alussa ollaan vasta, eikä tällä varsinaisesti ole merkitystä muille kun mulle. Jonkinlainen Raittiususkoontulo kaiketi. Yritän hillitä itseäni, tää menee kai ohi…
Miks mulla on mielikuvissa aina lasi kourassa? Jos ajattelen onnittelevani jotakin, nostan lasia ja toivotan onnea. Mun täytyy alkaa jotkin mielikuvaharjoittelut ja laittaa lasin tilalle vaikka kukka…
Ja jos mä ajattelen lepääväni, näen itseni sohvalla, lasi kourassa. Olkoon kaukosäädin tästä lähtien!
Jos kaavailen saunomista, ajatuskuplassani istun lauteilla siideri kourassa. Muuttukoon löylykauhaksi, koska en vihdo.
No unelmien lomapäivä sitten: Makoilua jossain ulkosalla kuoharipullo käden ulottuvilla. Pim! Tästä lähtien kädessäni on puutarhaletku jolla kastelen työtätekevien miesten hikisiä vartaloita… Tai sitten mun kädessä on kukka…sekin on ihan jees.
Noi on sitten niin hassuja noi teinit 
Munkin teinin eräs ilta tässä taannoin kommentoi mun yrityksiä keskustella sanoin
-Mihin sä pyrit? Ja katsoi mua hitaasti kun mä oisin ollut vähintäänkin sekaisin.
Mä koetin siltä kysellä itsetuntoon liittyviä kysymyksiä
-Missä sä olet omasta mielestäsi hyvä…
Mulla oli myös nuo kesään liittyvät ihanat mielikuvat makaamista auringossa huurteinen siideri kädessä, mutta onneksi se oli silloin talvella ja kun aikaa menee, niin se kesäsiideri ja ilo eivät enää kulje käsikädessä.
ELi siitäkin pääsee yli.
Toisaalta talveen taas liittyi takka ja siideri ja silleen.
Kaikkeen saa tungettua alkoholin jos tahtoo ja jokaisen tilanteen pystyy muokkaamaan toiseksi.
Edelleen kyllä tiedostan, että jos teen janoa, tekee mieli juoda.
Onneksi tiedostan sen ja pyrin juomaan riittävästi alkoholittomia, kuten sitä lidlin halpaa kuplavettä.
JA toinen selkeä riskikohta on toi, että olen tympääntynyt ja provosoidun.
Kun oikein tekee mieli juoda ostan sitten niitä alkoholittomia. Sekin toimii yllättävän hyvin minulla.
Nauti raittuidestasi vaikka ihan huumaan asti.
Hyvällä alulla sullakin toi on.
Voihan sitä kädessä olla lasi, kunhan siinä ei ole alkoholia. Itse juon myös Lidlin halpaa kuplavettä ja rakastan Laitilan sitruunasoodaa! Se on korvannut oluen saunajuomana ja nykyään poksautan sellaisen auki myös, kun olen oikein “ansainnut jotain”. Toimii yllättävänkin hyvin ja maistuu paremmalta kuin olut.
Alkuaikoina join alkoholitonta olutta, mutta lopetin sen, kun halusin vierottaa itseni olut-haikailuista. Nykyisin tilaan baarissakin mieluummin ginger alea. Isossa lasissa se näyttää ihan siideriltä, eikä kukaan ole koskaan tullut ihmettelemään. Itse en koskaan ollut siiderin juoja, joten en tiedä, sopiiko se heille korvikkeeksi.
Epävirallisiin illanistujaisiin tuon itselleni ison pullon joko maustettua vettä tai esim tonic-vettä. Se että kädessä on lasi tuntuu jopa tärkeämmältä kuin lasin sisältö. Raittiuden alkujärkytyksestä päästyäni huomaan seurustelevani ihan sujuvasti, kieli laulaa entiseen malliin ja saatan kipata puolentoista litran vesipullon tyhjäksi.
Tuolla toisessa ketjussa puhuttiin TV-ohjelmasta, jossa arveltiin, että ilo ilman viinaa on teeskentelyä. Siitä puuttui kokonaan näkemys, että kyllä raittiinakin voi pitää hauskaa, kunhan siihen tottuu
Olisihan se melko omituista, että ihminen joutuisi juomaan myrkkyä, jotta hänellä olisi hauskaa. Lapset eivät ole juoneet koskaan alkoholia, eikä se näytä hauskanpitoa häiritsevän. Alkoholin tuottama hauska pitäisikin ymmärtää myrkytystilaksi, jossa aivotoiminta häiriintyy. Mutta sehän olisi länsimaisessa kulttuurissa vain ilonpilaamista 
Mielenkiintoista tutkailla omaa käyttäytymistään ja suhtautumistaan alkoholiin ja nyt sen käyttämättömyyteen. Kävin kaupungilla, ja noteerasin jokaisen baarin ja terassin ilolla, vähän siihen tyyliin, että “onpa hyvä että tuo on tuossa, voinpa poiketa…” Ja sitten perään ajattelin tyynesiti, että ai niin, mähän en enää ota. Mutta ei yhtään harmittanut, päinvastoin, helpotti. Mua edelleen askarruttaa, että onko tämä jatkuvaa vai ei, mutta mulla on ollut hyvin varma olo tästä, vaikka alko piipahtaa rutiininomasiesti mieleen joka nurkan takaa. Joka ilta kun ajelen kotiin päin, sellainen miete soljuu mun aivojen läpi, että kun pääsen kotiin, olen ansainnut ison rubiininpunaisen lasillisen viiniä. Kunnes taas muistan, ai nii, mut mä en enää juo.
Mä kai suhtaudun tähän nyt kuin johonkin allergiaan, tämä tuote ei käy mulle. Muistelen kyllä kaiholla nousuhumalaa, mutta nyt vaakakupissa painaa enemmän ne vittumaiset aamut kun vois ampua itseään päähän.
Olen istunut iltaa kaverin kanssa juoruillen, joka kyllä joi, eikä haitannut mua yhtään. Omalle puolisolle kiikutin yhtenä iltana tölkin kouraan, kun se huusi kuin hinaaja, ja se piti saada rauhoittumaan. Ei tullut edes mieleen, että olisin ottanut seuraksi.
Mä olen elämässäni pari kertaa aikaisemmin tehnyt sellaisen päätöksen, joka on muuttanut mun elämääni pysyvästi. Eka päätös oli vuosien jahkailun jälkeen uskaltaa tulla äidiksi. Mulle tuli varmuus, että uskallan ja pärjään. Toka käänne oli yksien bileiden jälkeen, kun mun kaveri haukkui mut aivan lyttyyn. Olin ihan tolaltani, kun ajattelin, että sehän on asiantuntija mun suhteeni kun on mun kaverini. Ajattelin, että olen oikeasti paska ja arvoton kusipää. Aikani käsiteltyäni sitä asiaa, tajusin, että jos mun minäkuvani on vain muista ihmisistä kiinni, se ei koskaan ole ehjä. Mun täytyy pystyä luottamaan omaan arviointiini minusta. Sama kaveri kertoi myöhemmin, että on kännipäiten haukkunut muutkin kaverinsa, eikä yleensä muista niistä mitään itse. Asia puhuttiin halki ja ystäviä ollaan edelleen… Itse olin viimeaikoina kännissä suuntautunut rähjäämiseenkin vähän tuon suuntaisesti. Haaveilin tietyssä pisteessä riidasta.
Nyt olen toiveikas, jospa tästä alkottomuudesta tulis se kolmas käänne. Maanantaina tulee neljä viikkoa täyteen. Mä en ole uskaltanut ottaa edes liköörikarkkia! 
En tohdi vielä testailla, vaikka alussa leuhkin, että on niin varma olo. No aika varma…ehkä…
Tuttuja tuntemuksia omalta alkuajaltani.
Kesti jopa kuukausia siihen, että en enää ajatellut juomista vaikka itse halu juomiseen oli tyssännyt jo ajat sitten.
Ehkäpä ihmisen mielellä menee se oma aikansa ennen kuin tottuu uudenlaiseen elämäntyyliin ja vanhat tavat sekä tottumukset jäävät kokonaan pois. Sillä niistähän nuo ajatukset ovat peräisin, tavasta ja tottumuksesta
Ja paljon positiivisia ajatuksia jatkoon, alku on ainakin hienosti mennyt 
Viikonloppuna sattui hauska juttu. Olin häärännyt jo koko päivän, ja sitten tuumasin, että -Nyt mä olen ansainnut ison lasillisen! Mun angstinen teinini ei edes nostanut edes kirjasta katsettaan kun sanoi, -Eiks sun pitänyt vähentää? Oli ihanaa sanoa sille, että -Katsos tänne päin! Ja lorottaa pikarin täydeltä Shweppesin jotain uutta juomaa. Sen ilme oli niiin ihana ja tilanne oli sydämellinen.
Toisaalta, tänään neljä viikkoa täynnä, eikä se ole tainnut huomata, että en ole vähentänyt, vaan en ole ottanut ollenkaan. Sen täytyy olla hyvä merkki, ainakaan se ei kontrolloi mun dokaamisen pelossa. Ja ton ikäisen pitääkin keskittyä omiin hörhöilyihinsä. Näin sen kuuluis mennä.
Onpas tosi mukavaa kuulla - ja onneksi olkoon hyvästä alusta. Lapsilla on yleensä varsin tarkat silmät. Eiköhän laspi osaa myös tehdä eron lopettamisen ja vähentämisen välillä. Voit vain onnitella lastasi fiksuudesta, kun hän osaa ilmaista asian noin kauniisti.
Viime kesältä jäi mieleeni, kun oma esimurkkuni kysyi: “milloin sulla on AA?”. Vastasin ja kyselin, että miksi asia kiinnostaa. Tytär totesi, että olen aina niin hyväntuulinen käytyäni AA:ssa. Eikös olekin sivistynyt tapa ilmaista “Älä isi yrmyile”.
Jaahas, kuukausi juomatonta elämää takana ja toivottavasti rutkasti edessä. Alkoholi on mielessä melkein koko ajan, rutiininomaisesti tilanteessa kuin tilanteessa, mutta houkutus ja kaipuu ei ole niin suuri, että etenisin ottamisen asteelle. Vaikka lämmöllä muistelenkin sitä nousuhumalaa…
Jäsentelen edelleen juomatapojani, ja hoksasin esimerkiksi sen, että vaikka olen juonut paljon kavereiden kanssa, kaikki oheistoiminta, pelit, retket ja kaikenmaailman leikit on ärsyttäneet mua, koska ovat olleet pois aktiivisesta juoma-ajasta. Saunominen on ollut jees kun lauteilla on voinut imeä juomaa samaan tahtiin kun heittää löylyä. Mulle taisi kumminkin kehittyä sellainen kupla ympärilleni, jonne sukelsin juomaan, vaikka kuvittelin olevani kovinkin sosiaalinen. Mun sosiaalisuus oli kyllä vuosi vuodelta itsekeskeisempää ja huomiohakuista. Noloa… Jos muistan oikein, niin olen pitänyt pitkiä esitelmiä kaikesta muinuun liittyvästä, intiimiasioita unohtamatta. 
(Hei ketä kiinnostaa…)
Sitten iloisempiin aiheisiin: Luin joskus jostain lehdestä, kun joku raitis valitteli, että juhlissa ei huomioida heitä tarpeeksi. Tein päätöksen, että koska olen tähän ikään mennessä kantanut viinaa jos jonkinlaisiin juhliin ja paikkoihin varsin ansioituneesti ja tarpeeni huomioiden, voin sen tavan edelleen säilyttää, mutta alkottomilla tuotteilla tietenkin.
Se, että juominen pyörii mielessä jatkuvasti - jos ei koko ajan enemmän niin sitten ihan pikkuisen vähemmän - kertoo varmasti kahdesta seikasta: yhtäältä siitä, miten suurta osaa juominen on näytellyt elämässäsi ja miten sidoksissa olemisesi - jopa identiteettisi - on juomiseen ja toisaalta siitä, miten aktiivisesti keskityt asiaan ja sen ratkaisemiseen. Sama se on minulla ja olen oppinut, että on myös hyvä oppia pitämään mielessä tietyt tosiasiat: niiden unohtuminen elämän muiden melskeiden keskellä voi ainakin tässä alkuvaiheessa olla suorastaan vahingollista. Aikanaan sitä energiaa ja huomiota riittää sitten muihinkin juttuihin 
Kirjailijalla kaikki ok!
"Sama se on minulla ja olen oppinut, että on myös hyvä oppia pitämään mielessä tietyt tosiasiat: niiden unohtuminen elämän muiden melskeiden keskellä voi ainakin tässä alkuvaiheessa olla suorastaan vahingollista.
[/quote]
"
Juu, noin se taitaa olla. Olen aina inhonnut juhlimisen jälkeen tehtyjä muisteloita kuka teki mitäkin, mutta tuumailin, että minulle olisi kyllä hyväksi jos ystäväni ajoittain muistelisivat toilailujani, niin pysyisi itselläni mielessä se, mihin en ainakaan halua palata.
Minusta tuo sinun allekirjoitustekstisi on hyvä muistisääntö: aion soveltaa sen ideaa itsekin
Mukavaa! Sovella pois. Juomisessa on yleensä ollutkin hauskinta ne kaksi ekaa. Sen jälkeen jano vie, mutta ei juuri tuo mitään kertomisenarvoista tilalle, vaikka puhuttavaa usein syntyykin…
Olen tänään lueskellut paljon plinkkiä ja nyt funtsin, että saako sitä olla juomatta vai joutuuko olemaan. Silloin kun yritin hallita juomista vähentämällä, JOUDUIN olemaan juomatta. Nyt pystyn/saan olla juomatta. Jossain ketjussa joku mainitsi, että itseensä pitää kyllästyä tyystin, ennen kuin raitistuminen on mahdollista. Niin mulle kyllä on käynyt, kypsyin tyystin siihen häpeämiseen, niin että voi se mokaaminen ja morkkis olla joskus onnikin. Taidan olla sen verran sosiaalinen eläin, että pelkäsin jo vaarantavani sen ystäväverkosstoni jota arvostan. Muilla ei ole ollut ihan näin mittavaa juomaongelmaa kuin mulla, ne ei juo viikolla, ja niiden määrät on kohtuullisempia, tai sit ne ei vaan jaksa vetää niin kuin mä tein. (Amatöörit!) 
Eikä se kolahda kaikille niin kuin meille valituille.
Mä muistan kun joskus luin Raija Orasesta, että se oli lopettanut alkoholin käytön. Mä säälin sitä silloin! (Ja kadehdin samaan aikaan…) Ja ihmettelin myös, miten joku vois jättää ihan kokonaan sen käytön pois. Onhan tässä ällistelemistä jos tää tosiaan onnistuu.
Sellaisillekin sivuille eksyin tänään, missä mietittiin omatoimiraitistujia. Onko niitä olemassa vai onko ne satua? Itse saan apua täältä plinkistä, puolisolta, ystäviltä ja mielialalääkkeet on kuuluneet mulle jo vuosia. Jos raitistun, niin onko se omatoimista vai ei? zazasszx (hiton elukka! Kissa näppäimillä!!!)
No ihan sama miten raitistun, kunhan raitistun.
sain tänään mukavan puhelinsoiton: Minulle tärkeä ystävä päätti liittyä raitistelemaan kanssani.
Mä muistan kun luin siitä Raija Orasesta ja minusta se oli ihan käsittämättömän hienoa!
RAija Orasella on muuten muistaakseni lukihäiriö ja se on kirjailija.
Musta sekin on hienoa, että jaksaa kirjoittaa, vaikka se on normaalia vaikeamapaa.
Samoin kun luin Monika Fagerholmin päätöksestä olla raittiina. Musta sekin oli tosi hienoa. Mä luin sen jonkun haastattelun jostain ja sen tarina päihteiden käytöstä oli kuin omaani.
Mä olen ehkä enemmän tuntenut kateutta niitä kohtaan jotka ovat päässeet vapaaksi alkoholista.
JA se kateus on toiminut mulla liikkeekkepanevana voimana.
-Minäkin pystyn. Perkele.
Hienoa Rulla, jos olet saanut kaverin tähän tueksi.
KAksin on helpompaa raitstella ja voi tukea toinen toisiaan.
Onnistumisen kokemuksia sinulle
Pysytää matkassa koti parempaa elämänlaatua. NÄin mä sen asian nyt näen.
Juomattomuus on elämänlaatua parantava tekijä.