Olikohan se Sokrates vai mikä lie filosofi, joka sanoi, että “oikea oivallus tulee sisältäpäin”. Mun mielestä elämä on elettävä ja koettava jokaisen itse, vasta sitten voi todella ymmärtää ja auttaa toista. Kävin aa:ssa vuosi sitten, mikä oli ihan ok-porukka. Mutta jotenkin ne jutut alkoivat toistaa itseään ja tuli semmoinen tunne, että pitäisi sanoa samat litaniat aina kuin muutokin “heippa olen xxx ja olen alkoholisti, kiitos kaikista raittiista päivistä”. En koe, että tarvitsen semmoista hokemista tervehtyäkseni. Riittäis kun muuten sais elämässä asiat kuntoon ja pystyis elämään elämästä nauttien ja kohtuudella. Uskon että se on mahdollista, olin sellainen ennen joskus 15 v. sitten…
Paras oli se, kun eräs aa-lainen sanoi mulle että sinä olet “positiivinen” samalla tavalla kuin jos olisit raskaana ja testi näyttää positiivista. Hän teki sen johtopäätöksensä minua kuulematta ensinäkemällä jo sillä perusteella että olin sinne mennyt, että mulla on joku alko-geeni. Siks lopetin, vaikka muuten olis voinut periaatteessa siellä käydäkin.
Btw retkahdus tapahtui täällä tänään: Join kotikaljaa 2,2 vol tuopillisen eli ihan tipaton tää ei ole Mutta eikös se vois alkoholistilla laukaista jo putken? Tai olen jostain lukenut että aika pieni määrä riittäis. Joka tapauksessa kotikalja maistui taivaalliselta pihvin ja lohkoperunoiden kyytipoikana. Se oli tämän illan/päivän nautinnollisin hetki kynttilänvalossa Eikä anneta sen ensimmäisen tuopin tai viinin enää jatkossa viedä meitä putkeen. Sinne emme enää mene vapaaehtoisesti…
Hesarin toimittaja Saska Saarikoski (joka myös on tipattomalla) kirjoitti eilen kolumnissaan “Nousuhumalahan on elämän hienompia asioita. Se hetki, kun saa eteensä huurteisen tuopin tai avaa hyvän viinipullon, ensimmäinen semaus, ruumiseen leviävä lämmöntunne, keveä humaus, joka enekelinsiivellään näyttää tien arjesta juhlaan, olemassaoloon täynnä kauneutta, merkittävyyttä ja arvaamattomia mahdollisuuksia. Normaalit ruokajuomat ja säännölliset saunakaljat tekevät juomisesta tylsää ja latteaa, leikkaavat nousuhumalan ihanalta enkeliltä siivet. Ei anneta sen tapahtua.”
No eikait se pini määrä kotikaljaa hullummaksi tee kun vaan muistaa ettei lähe siitä sitten “nousuun”…
Itellä ei mikään kotikalja tai ykköskalja iske mitän himoja , mut sanotaan et KAKS kaljaa NIIN mua viedään. Se on saletti se.
Jep onhan se nousuhumala ym nähty tuhansia kertoja ja koettu suhteellisen mukavaksi olotilaksi riippuen tietysti missä seurassa iltaansa viettää.
Itelle ei tule sitä nousuhumala tunnetta jos juonut päiviä, se on olonkorjuuta ja sellasessa “pöhnässä” oloa se loppuaika siihen nukkumaanmeno aikaan saakka. Paitsi jos esim kuukauden selvänä niin se humala ekana iltana on yleensä aika tehokas/hyvä fiilis ym mut ei tartte juodakkaan ku se 12 kaljaa niin on jo humalassa. Sama oli tossa aiempana reilun 6kuukauden selvän jakson jälkeen ku ajattelin oikein pätevänä että nyt DOKATAAN lähin junalla etelästä - pohjosta päin 500km ja istuin matkan ravinteli vaunussa, ekana nätisti siemailin vähän varoen kaljaa kahden tuopin jälkeen röökille ja sama homma lisää kaljaa koneeseen, noh alko olla se nousuhumala joten minä sitten tiskillä että viskiä kerralla 4 paukkua “ykkös kulauksella” ja eikun röökille, sen jälkeen sama homma mutta karpalo lonkeroa, PERILLE päästyä hyvä että pystyssä pysyin , ja eikun kaupasta 2 laatikkoa kaljaa ja kaverin luo juopottelemaan saunomaan olihan se hauskaa nähä huippu kavereita pitkästä aikaa mutta SAATTE uskoa että noiden cocktailien jälkeen jumalaton päänsärky aamulla, oksetti tuntu että pumppu pettää siis yhestä illasta. En voinu ku kävellä pihalla ottaa raitista ilmaa ja polttaa tupakkaa… Kävelytti/puhallutti/oksetutti/päätä särki oli ihan kaamee darra. No ku alko pikkuhiljaa uskaltaa kaljaa kokeilla niin eikun menoksi ja sama homma, loppujen lopuksi meni päiviä , viikkoja jäi syömättä epilepsia lääkkeet ja kohtaushan siinä tuli vaikka veressä alkoholia oli yli 1.5% mutta kun on epilepsiaksi kehittyny niin se ei vaikuta samalla tavalla kuin kramppi. Tosta lekuriin sain lääkkeet ja uskaltauduin taas juomaan, mutta otin lääkkeet “kohtausten” takia. Mut siis on se uskomatonta että kun oot kauan raittiina ja JUOT niin tulee tosi TOSI hyvä olo, mutta voin luvata että aamulla huomaat olleesi pitkään selvänä ja juoneesi vettä väkevämpää. Ei ole alkoholistillakaan elämä niin helppoa kuin moni luulee, ESIM: mutsini luulee että ei voi olla niin vaikeaa olla juomatta jos jo kuukausia pystyy olemaan, mutta kun tosiasia on se että se taistelu on vasta alussa kuukausissa mitattuna. Alkoholistia ei mikään tohtori tai raivoraitis oikein kunnolla ymmärrä sen sijaan “sielunkumppanit” tietävät tilanteen.
Niin ja tuosta retkahduksesta vielä sen verr/kaksi , haluaa jatkaa kuukauteen, NIIN AINAKIN omalla kohdallani se vituttaa entistä enemmän se retkahdus , esim tosiaan sen pisimmän eli viimevuotinen reilu 6kk juomattomuus kun katkesi omasta halusta niin lopulta tuli mietittyä tuota asiaa “että” kun taas prkl ratkesin! mietin monet kerrat että V***U olin puol vuotta selvänä, ja nyt mennään taas samaa rataa mutta HUMALASSA.
Niin ei ollu kovinkaan mielekkäitä mietteitä päässä, olin tosi negatiivinen itseäni kohtaan, ajattelin että ihan sama antaa mennä tulkoosa vastaan mitä tulee kyl mä kestän.
Mut lopulta alko juominen tökkiä ei enää yksinkertaisesti maistunut mikään viina/kalja/siideri tuli stoppi, tuli se oma henkilökohtainen pysähdys mikä tosiaan tapahtui tuossa lokakuun 11 aamuna, mietin että nyt riitti pakko lopettaa ennen kuin olen haudassa. Ja siitä alkoi tosiaan taas tämä elämän järkeily asioiden puiminen mielessään , asioiden tärkeysjärjestykset kaikki.
Huh Huh tänään on taas alkomahooli pyöriny päivän mielessä . Mut ei hätää , pärjään kyllä. Tääkin oli arvattivissa ku lokakuus tein päätöksen lopettaa juomisen taas joksikin aikaa. Menee aina ajan kanssa ohi huomenna jo parempi päivä. Pitää tässä keksiä jotain tekemistä ettei mene ihan “kuivajuomiseksi” tämä päivä. pitää rueta siivoilemaan siinä vierähtääkin pari tuntia .
Kahvia ja tupakkaa näillä mennään toistaiseksi.
Toivottavasti selätit mielihalusi eilen! Eilen iltalenkillä minullekin tuli semmoinen mielikuva pikkupakkasessa että olisipa ihana maistaa kaljaa saunan jälkeen. Mutta onneksi se käväisi mielessä vain sen hetken. Ajattelin jatkossa ajatella mielihalujen tullessa niitä syitä miksi ei kannata ottaa ja ylipäätään sitä, miksi tipattomalle ryhdyin. Ensimmäisenä pointtina on huoli terveydestä. Enkä enää halua kokea krapulaa, niin fyysisellä kuin henkiselläkään puolella. Yksikin siemaisu voi johtaa siihen, jos olosuhteet ovat otolliset. Jo parin viikon tauon jälkeen mieliala on kohentunut, olen saanut nukuttua kunnolla ja myös hymy alkaa olla taas herkässä
Ei tullu otettua kuiteskaan onneksi , ja eipähän tuo oo taas pyöriny mielessä ainakaan tänään.
Se eilen tais vain muistuttaa koska sen verta taas oltu raittiina.
Sitä taas häntä koipien välissä takaisin foorumille sunnuntaina lopetin noin 4.5vk rajun putken. Olo on vieläkin kuin orvolla pirulla. Vitamiinejä otettu ja yritetty pikkuhiljaa ruokaakin maistaa. Vettä tullut juotua about 5litraa per päivä näinä ma/ti/ke selvinä päivinä.
Että semmonen retkahdus taas mulle se taas siitä vk loppu otosta.
No taas vaan päivä kerrallaan eteenpäin.
Tzau
Oletko Madtrue ajatellut että voisit oikeasti lopettaa kokonaan alkon käytön? Itse olen omalla kohdallani päätynyt vihdoin ja viimein siihen, että korkki olisi pantava kiinni lopullisesti. Ei vaan sovi enkä hallitse tuota alkon käyttöä, se vaan on niin ja hyväksyttävä asiat niin kun ne on. Nyt on raittiita päiviä takana 10 pvä ja olo on fyysisesti erinomainen. Huikka läikähtää säännöllisesti mielessä mutta silloin ajattelen, että se on sairaus joka puhuu pään sisällä, en minä. En oikeasti toivo mitään muuta niin paljon kuin sitä, että voisin elää loppuelämäni raittiina.
Voi sua!
Käy sääliksi. Olen nuo olot niin monesti elämässäni kokenut vaikka en noin rajusti ole koskaan rypenyt.
Hyvä että tulit plinkkiin, tänne saa tulla rikkinäisenä ja kovia kokeneena. Me kaikki tiedetään minkä kanssa tässä pelataan. Me myös tiedetään että se ei ole leikin asia.
Sullakin on nuo putket näköjään niin rajuja ja pitkiä että näyttää olevan vaan kaksi vaihtoehtoa. Raittius tai hauta.
Karua tekstiä mutta ei elimistö loputtomiin kestä tuollaista saati psyyke.
Nyt kun olet astunut hyvälle raittiuden tielle niin koita puhdistaa elimistö törystä.
Niinkun olet juonutkin vettä, se huuhtoo moskaa pois.
Minä olen käyttänyt jonkinlaisia puhdistuskuureja (luontaistuotekaupasta) että olen saanut paremman olon ryyppäämisen jälkeen.
Ja sitten loppu on vaan sitä että tatuoit mieleesi että enää ei tarvitse juoda.
Tänne voi käydä milloin vaan ryöpsäyttämässä kaikki tunteet. Kirjoita ihan mitä mieleen tulee. Se himo ei kestä loputtomiin aktiivisena.
En yritä toimia minään oppimestarina koska sellainen en ole( rupes tuo itestä jo kuullostamaan siltä) Vaan antaa samassa liemessä olleen, retkahdelleen ja nyt jaloilleen päässeen vinkkejä.
Lue näitä ketjuja, niistä saat aina jotain työkaluja ja rakennuspalikoita elämääsi.
Niinkuin tiedät alkoholistit ovat fiksua, huumorintajuista ja herkkää porukkaa.
Anteekisi, että itsestäni tässä linkissä kerron, mutta mieliala on maassa. Olen tuhansien lopettamisten yrittäjä. Ja nyt olen viikon ollut juomatta Antabus apun. Aluksi se tuntuin hyvältä idealta käyttää sitä, mutta nyt kiroan koko ainetta, koska minulla on hirvittävät viinantuskat. Tämä tunne on niin voimakas, että peltään ottavani vaikka antabus vaikuttaa. Mitä teen? Tuntuu, että ainut keino on minun lopettaminen. En jaksa enää. Olen tosi väsynyt henkisesti. Inhoan ja vihaan itseäni.
Juu itsellä tulee pikkuhiljaa raittiita kuukausia 3 ja olo mahtava vaikken ole taas tänne kirjoitellut niin en OLE ryypännyt ja olemattomia “tällä” kertaa nähnyt kyllä taas säikäytti toi viimekertanen.
Jep niin se on itsekkin tullut huomattua että ei tässä ole ku kaksi vaihtoehtoa se on hauta tai nollatoleranssi “koska kohtuukäyttäjäksi minusta ei ole”. On se kumma että vaikka tostakin viimekertasesta LOPULTA selvis ni siinä ensimmäisen raittiin kuukauden aikana teki jo MIELI uskomattomasti juomaan , toinen kuukausi oli helpompi ja tämä kolmas tulee täyteen viikon päästä joten hyvä alku, mut on se todellakin vaikea asia “sairaus” jonka kanssa tässä itsekkin pyörinyt jo ennen aikuisikää joten itselläkin yli 10vuoden kokemus alasta ja EI tunnu riittävän. No semmoset 5 kertaa on tota harhaisuutta ollut , kramppeja paljon. Luojan kiitos ei nyt tällä viime reissulla tullu niitä sentään. Päivä kerrallaan vaikea laji tämä raittiuskin jo sellaiselle kuin minäkin olen.
Melkein vuosi kun olin täällä viimeks “HENGISSÄ” OLLAAN ja hyvässä sellaisessa. No ajattelin palata taas palstalle en sen takia että tarvitsen keskustelua/tai muuta retkahtamiseen apua. Vaan siksi että olen nykyisin iloinen omista saavutteistani, tuon viime kertaisen käyntini jälkeen 9kk sitten olen ottanut tässä välissä vain kaksi kertaa, tuona kesänä, ja nyt uutenavuotena. Molempina kertoina jäi juominen iltaan. Ja mikä parasta vain 10 kaljaa, ei edes kirkasta. Olo on mahtava. Tässä sitä on kokemuksesta nyt huomannut että jos ihminen päättää jotain sen voi myös pystyä pitämään. EN sano että olen lopullisesti raitistunut/muuttunut normikäyttäjäksi tai muutavastaavaa. Vaan sen vain sanon että mikä muutos on tapahtunut vuosien aikana. Varmaan alkaa pikkuhiljaa järkikin ottamaan osaansa minun elämässäni. On se hienoa kun rehellisesti nuina kahtena kertana KIELTÄYDYIN ottamasta kirkasta kun käytiin kuppilassakin, itse tosiaan keskikaljaa. Ja ei ollut hirveetä krapulaa . Krampit yms muisto vain. Terveisin toistaiseksi muuttunut mies.
Oma ketju kullan kallis. Hienoa nähdä miten reilun kolmen vuoden aikana kirjoitellut fiiliksiä laidasta laitaan niinkuin alkoholisoituneilla onkin . No mutta on minulla suunta koko ajan parempi en sano että täysi raitis olen MUTTA pitkät putket ovat jääneet nykyisin kyllä ees kunto kestä vetää viikkoa tulee niin paska olo että lopetettava ja annettava heidän jatkaa jotka jaksaa. Itse laitan asiat tärkeysjärjestykseen itelle se on työtoiminta ja terveys. Oma järkikin pysyy paremmin läjässä ku ei juo ja kuse omia asioitaan aina ihan sata nolla.
Jaa MAALISKUUN 21 pv oli täysin raitis jo. Siitä saakka menty nollatoleranssilla joten muutama kuukausi tässä oltu, ihme kyllä hirveesti ei oo mieli tehny dokailee vaikka mahiksiahan aina olisi ollut kesä meni niin sanotusti vesilinjalla .
Olen täällä lueskellut eri tarinoita välillä ahkerammin ja välillä vähemmän. Minulla oli aiemmin toinen nimimerkki, mutta alkoi hävettää se avautumiseni, niin pyysin sulkemaan tunnuksen. Nyt, kun luin viestisi, niin perustin uuden nimimerkin, kun luin noita kirjoituksiasi jo 2012 ja oli pakko päästä kuittamaan, että hyvältä tuntui, kun olet näin selättänyt pahan ongelman.
Uusi nimimerkkini kuvastaa omaa terveyttä krapulassa eli silloin aina miettii, että milloin sydän pettää. Nyt 3 kk itsellä myös raittiutta ja kohtuukäyttö mielessä tulevaisuutta ajatellen.
Tsemppiä sullekkin. Joo toi 2012 oli aika pahaa aikaa viel oikeestaan 2013 alkoi itellä se stoppailu toki olen retkahdellut välissä mutta ei ole enää NIIN PAHASTI hirttänyt että katkolle yms joutunut olisin. Jep eilen tuli mielenkiintoinen 7kk taas raittiutta, omaa terveyttä olen ruennut etusijalle laittaa, sain muuten ajokortinkin hoidettua, nyt pitäis säästää autoon.
On mulla ollut takana niin rankkoja ryyppyreissuja katkaisuja / viinakramppeja deliriumikin oli ni ei saatana ole niitä aikoja ikävä ei millään mittarilla. Naamakin näyttää erillaiselta ku on ollu selvinpäin.
Itse olen huomannut että 2013 yritin kohtuutta no se ei oikein onnistunut tuli niitä pieniä putkia yms mut sitten taas kuukausien raittius ja vitutus morkkis kaikki . 14 kokeilin kanssa samalla menestyksellä, nyt näin 2015 olen ajatellut sitä että pitäisi KOKONAAN jättää pois. Ja nyt jos ihan rehellisiä ollaan NIIN EI tunnu ollenkaan MAHDOTTOMALTA ajatukselta. Sitä minä ihmettelen että olenko tosiaan niin fiksuuntunut yms laittanut terveyteni niin etusijalle ettei edes humalainen porukka saa minua enää millään tavalla janoiseksi yms pystyn puhumaankin ryyppäämisestä ilman sen kummempia ongelmia ja janotus kohtauksia. Itse haluaisin elää lopun elämääni terveellisesti eikä niin että mielenterveys ja kroppa huutaa armoo niinkuin ennen. Ehkä minun kohdallani tapahtui jotain tarpeeksi kauheeta viinojen kanssa ei ne delikat yms krampitkaan minua kaataneet silloin, vain minun kohdallani tapahtui silleen ETTÄ rupesi se juominen TYMPIMÄÄN JO EKANA iltana ei enää tule hyvää oloa yms tai no tulee mutta ei samalla tavalla kuin ennen silloin kun olin välinpitämätön kaikkeen tässä maailmassa ja olinkin jo valmistunut äkkikuolemaan yms…
Nykyisin elämä on saanut paljon valoisamman suunnan, ja olen asettanut itselleni tavoitteitakin. Ja minä sanon että samaan pääsee ihan jokainen ihminen jos minäkin siihen pääsin olen oikeasti ollut niin pahassa jamassa juomisen kanssa aikoinaan ettei mitää rajaa. Ehkä jokainen joka joskus kokee deliriumin/viinakrampit yms kuset/paskat housussa pistää miettii et miten vittu tää nyt näin menee? Ja Onko tässä kaikki. Ei se ole noin elämässä pitää olla muutakin ku jatkuvaa juomista ja huonoa OLOA!!!
Sain eilen katkaistua jo alkaneen 3 päivää kestäneen juomisen. Josta on päällä uskomattoman pahat morkkikset. Ei siis kovin hyvin pyyhi toistaiseksi. Mutta päivä kerrallaan mentävä jälleen kerran eteenpäin. Tuli vietettyä yö putkassakin tuo sinänsä sai jo järjen palaamaan päähän vaikka oli pullo viinaa kun pois pääsin, no se lenti metsikköön. Nyt on ruettava uskomaan ettei viina sovi minulle, liian voimakkaasti kokee tapahtumat selvinpäinkin niin tuntuu että viina voimistaa ne sellaiseksi ettei hallitse enää itseään. Liian paljon vissiin tapahtumia vähälle aikaa ja ne sitten räjähti kerralla . Kadun sitä hetkeä kun sanoin maailman ihanimmalle ihmiselle että pitää hakea pullo viinaa, ei muuten selviä. Nuo sanat ovat kummitelleet nytten päässä. Sen tiedän että selvinpäin osaan olla jos haluan, niistä on kokemuksia ihan pitkistäkin ajoista.
Oli jälleen kerran palattava foorumille, meni kyl vähän offtopiciksi mut eiköhän se tästä…
Piti vielä sen verran lisätä että 22.11.2016 on aika tonne tohtorille aikuispsykiatria/psykologi jompi kumpi vaihteeksi.
Siellä on aika paljon jo puhuttu. Aika kaukaa ne ovat tietoisia. Hyvä niin, nyt röökille vaikka tuntuu että ei pitäs vielä polttaa. En tiedä mitä seuraavat päivät tuo tullessaan mutta pakko se on pökötellä eteenpäin. Muuten lähtee järki, se viimeinenkin. Sen päätin putkassa maatessani että nyt saa jäädä juominen. Ei tälle päälle viina tee muuta kuin pahaa oloa jo valmiiksi pahalle ololle. Nyt on oikeasti joulut yms tulossa , synttäritkin vajaan viikon päästä. Jälleen kerran otettava itteä niskasta kiinni. Ei juominen ole minkään valtakunnan ratkaisu murheisiin, olen sen aina tiedostanut, ja nyt oli kyllä PAHIN MAHDOLLINEN asia rueta juomaan. Kaduttaa/Masentaa… Jospa se tästä.
Mutta eikös se vois alkoholistilla laukaista jo putken? Tai olen jostain lukenut että aika pieni määrä riittäis. Joka tapauksessa kotikalja maistui taivaalliselta pihvin ja lohkoperunoiden kyytipoikana. Se oli tämän illan/päivän nautinnollisin hetki kynttilänvalossa 
Eikä anneta sen ensimmäisen tuopin tai viinin enää jatkossa viedä meitä putkeen. Sinne emme enää mene vapaaehtoisesti…
. Mut ei hätää , pärjään kyllä. Tääkin oli arvattivissa ku lokakuus tein päätöksen lopettaa juomisen taas joksikin aikaa. Menee aina ajan kanssa ohi huomenna jo parempi päivä. Pitää tässä keksiä jotain tekemistä ettei mene ihan “kuivajuomiseksi” tämä päivä. pitää rueta siivoilemaan siinä vierähtääkin pari tuntia 
. No mutta on minulla suunta koko ajan parempi en sano että täysi raitis olen MUTTA pitkät putket ovat jääneet nykyisin kyllä ees kunto kestä vetää viikkoa tulee niin paska olo että lopetettava ja annettava heidän jatkaa jotka jaksaa. Itse laitan asiat tärkeysjärjestykseen itelle se on työtoiminta ja terveys. Oma järkikin pysyy paremmin läjässä ku ei juo ja kuse omia asioitaan aina ihan sata nolla.
. 14 kokeilin kanssa samalla menestyksellä, nyt näin 2015 olen ajatellut sitä että pitäisi KOKONAAN jättää pois. Ja nyt jos ihan rehellisiä ollaan NIIN EI tunnu ollenkaan MAHDOTTOMALTA ajatukselta. Sitä minä ihmettelen että olenko tosiaan niin fiksuuntunut yms laittanut terveyteni niin etusijalle ettei edes humalainen porukka saa minua enää millään tavalla janoiseksi yms pystyn puhumaankin ryyppäämisestä ilman sen kummempia ongelmia ja janotus kohtauksia. Itse haluaisin elää lopun elämääni terveellisesti eikä niin että mielenterveys ja kroppa huutaa armoo niinkuin ennen. Ehkä minun kohdallani tapahtui jotain tarpeeksi kauheeta viinojen kanssa ei ne delikat yms krampitkaan minua kaataneet silloin, vain minun kohdallani tapahtui silleen ETTÄ rupesi se juominen TYMPIMÄÄN JO EKANA iltana ei enää tule hyvää oloa yms tai no tulee mutta ei samalla tavalla kuin ennen silloin kun olin välinpitämätön kaikkeen tässä maailmassa ja olinkin jo valmistunut äkkikuolemaan yms…