Hei vaan!
Kirjoitan täältä syövereistä. Olin seitsemän kuukautta täysin raittiina ja se sujui aika helposti. Houkutuksia riitti mm. kesälomalla etelässä, mutta sujuvasti nautin vichyä.
Toissa viikonloppuna ilman sen suurempia ajatuksia, otin viinilasin kouraani ja siitähän se lähti. Join pari päivää kuin pesusieni ja sitten en kestänyt enää…lopetin. Mutta, nyt on ongelmana se, että olen kokonaan kadottanut itsearvostukseni ja mielentyyneyteni, kun menin tuollaista tekemään. Viimeinen viikko on kulunut masennuksen, paniikkien ja itseinhon-sekä syytösten parissa. Pelottaa.
Kuinka selvitä mokasta eteenpäin ja kulkea taas sitä tietä, minkä äärelle oli jo päässyt!!!??? Halu elää raittiina on kova ja koen alkoholin käyttämisen “maanpäällisenä helvettinä”.
Minulla ei ole takana mitään vuosikymmenien juomahistoriaa. Kännijuomiseni alkoi noin neljä vuotta sitten. Masennuksen myötä aloin lääkitä itseäni yhä enenmmän viinalla. Ennen raittiuden aloittamista minulla oli noin kahden vuoden pätkä, johon mahtui neljä-viisi muutaman päivän juomaputkea, muun ajan olin raittiina. Olen perheenäiti, joten hakeuduin nopeasti A-klinikalle selvittelemään tilannettani. Ja pienen henkisen tuen avulla, pystyin helposti jättämään alkoholin…
Höh, nyt tää juttu kiertää itseään, mutta olen hädissäni, kaipaan kipeästi vertaistukea, varsinkin teiltä, jotka olette jo pitkään pysyneet raittiuden tiellä!!!
Joten APUVA…