Retkahdus vai mikä lie...???

Hei vaan!

Kirjoitan täältä syövereistä. Olin seitsemän kuukautta täysin raittiina ja se sujui aika helposti. Houkutuksia riitti mm. kesälomalla etelässä, mutta sujuvasti nautin vichyä.

Toissa viikonloppuna ilman sen suurempia ajatuksia, otin viinilasin kouraani ja siitähän se lähti. Join pari päivää kuin pesusieni ja sitten en kestänyt enää…lopetin. Mutta, nyt on ongelmana se, että olen kokonaan kadottanut itsearvostukseni ja mielentyyneyteni, kun menin tuollaista tekemään. Viimeinen viikko on kulunut masennuksen, paniikkien ja itseinhon-sekä syytösten parissa. Pelottaa.

Kuinka selvitä mokasta eteenpäin ja kulkea taas sitä tietä, minkä äärelle oli jo päässyt!!!??? Halu elää raittiina on kova ja koen alkoholin käyttämisen “maanpäällisenä helvettinä”.

Minulla ei ole takana mitään vuosikymmenien juomahistoriaa. Kännijuomiseni alkoi noin neljä vuotta sitten. Masennuksen myötä aloin lääkitä itseäni yhä enenmmän viinalla. Ennen raittiuden aloittamista minulla oli noin kahden vuoden pätkä, johon mahtui neljä-viisi muutaman päivän juomaputkea, muun ajan olin raittiina. Olen perheenäiti, joten hakeuduin nopeasti A-klinikalle selvittelemään tilannettani. Ja pienen henkisen tuen avulla, pystyin helposti jättämään alkoholin…

Höh, nyt tää juttu kiertää itseään, mutta olen hädissäni, kaipaan kipeästi vertaistukea, varsinkin teiltä, jotka olette jo pitkään pysyneet raittiuden tiellä!!!

Joten APUVA…

Retkahtamisen jälkeen siipi tapaa olla maassa. Näin on moni kertonut. Olipahan ainakin oppiretki - monelle se on välttämätön. Tällä palstallakin moni puhuu alkoholisin parantumisesta. Monella on korvien välissä ajatus, että tauon jäkeen voi nauttia lasillisen viiniä. Nytpähän tiedät. Tavallaan olen kiitollinen sinulle. Nyt kun sinäkin sitä olet kokeillut, voin taas entistä vahvemmin luottaa toisten ihmisten kertoamaan. Eikä minun tarvitse kokeilla itse.

Sinällään ei ole ihme, jos alkoholisti ratkeaa juomaan. Kuuluu taudin oireisiin. Sitä ei oikeastaan lasketa, kuinka monta kertaa raittiuden aikana lankeaa polvilleen. Vain se on tärkeää, monestiko nousee ylös. :smiley:

Eipä kannata kokeilla, ei! Tosin en kyllä ajatellut, että kokeilen miten nyt onnistuu…sillä en uskonut siihen…Tiesin tasan tarkkaan, että alkoholi ei ole minulle hyväksi!!!Kyse oli jostain muusta…En käsitä, niinkuin en olisi ajatellut mitään.

Niin ja eipä tässä ole varmaan muuta mahdollisuutta kuin taas sitkeästi jatkaa valitsemallaan tiellä! Tehtyä ei saa tekemättömäksi, täytyy pyrkiä kohti tulevaa…

Hoh, no jospa joku ymmärtäisi mitä tarkoitan…

“Keho on mieltä viisaampi”

Ihmisellä on tiedostamaton tajunta, joka on paljon mahtavampi, kuin tietoinen tajuntamme. Tämä tiedostamaton tajuntamme myös hallitsee ja kykenee muokkaamaan aistejamme. Tiedostamaton tajunta ohjaa hengitystämme, vatsan toimintaa, sydämen lyöntejä ja ruumiin lämpötilaa. Jotkun kutsuvat tuota tiedostamatonta tajuntaa “sisäiseksi lapseksi”. Jollemme kuuntele ja kunnioita sisäistä lastamme, se tulee pahalle tuulelle. Jos teemme liikaa töitä ja laiminlyömme omaa hyvinvointiamme “sisäinen lapsi” voi huonosti. Jos “sisäinen lapsi” sattuu olemaan sellaisella tuulella, että se haluaa ottaa perskännit, niin sillä on vaikka minkälaisia harhautuksia. Et ole ensimmäinen, joka ottaa lasin käteen “aivan kuin en olisi ajatellut mitään”. Menit sisäisen lapsen retkuun. Hauskin temppu, jonka sisäinen lapsi on tehnyt on viskin kaataminen ruokailun yhteydessä maidon sekaan. Alkoholisti ei loppujen lopuksi edes tajunnut juovansa viskiä.

Tästä syystä on tärkeää, että alkoholisti opettelee kuuntelemaan “kehoaan”. Tuota kehoa ei saa käskeä eteenpäin, vaan sen ehdoilla on elettävä. Muuten se tekee noita hallusinaatitemppujaan.

Joku voi epäilä tämän kirjoituksen todenperäisyyttä. Pysähtykääpä miettimään mitä hypnotisoija tekee. Hypnotisoija kykenee ottamaan koko mielemme haltuunsa sisäisen lapsen kautta - “sinua väsyttää … sinulla on hyvä ja raukea olo …”. Ei siihen oikeastaan tarvita, kuin muutama lempeä rauhoittava sana ja sisäinen lapsemme on hypnotisoijan käytettävissä.

Useammin sitä kutsutaan autonomiseksi hermostoksi. :bulb:
Somaattisen hermoston avulla ihminen ohjailee lihastoimintojaan, eli ottaa pullon käteensä, avaa sen, nostaa pullon huulilleen ja nielee… mutta mitä pullon sisällölle sen jälkeen tapahtuu ja mihin se johtaa, on autonomisen hermoston juttuja. :slight_smile:

Ja koska alkoholismi on myös fyysinen sairaus, ja alkoholi vaikuttaa suoraan keskushermostoon (aivoihin) ja aivokemiaan, voidaan ajatella että alkoholistin hermosto (se sisäinen lapsi) reagoi alkoholiin eri tavalla kuin ei-alkoholistin hermosto.
Tämän takia kohtuukäyttö ei ota alkoholistilta onnistuakseen.

Kohtuukäyttöä kannattaa kyllä kokeilla, jos se mieltä askarruttaa. Sillä eihän sitä tiedä, pystyykö siihen, ennenkuin on kokeillut. Luoja tosin varjelkoon ettei kokeileminen johda mihinkään peruuttamattomaan vahinkoon, mutta onhan hyvä saada asiasta selvyys. :slight_smile:

Hannenna ei kertomansa mukaan tosin yrittänyt kohtuukäyttöä. Oliko kyseessä siis joku puoliksi tahallinen “leikki tulella”?
Ei sen puoleen, en minäkään ole oikeaa kohtuukäyttöä ikinä niin haikaillut. Voisiko olla tylsempää ja turhempaa kuin juoda vain pari annosta illassa. “Eihän siitä tule kuin janoiseksi” joku on sanonut. :mrgreen:

hannenna: On normaalia olla ahdistunut ja pettynyt, kun retkahtaa. Retkahdus ei tarkoita, että olisit huono ihminen tms, vaan sä teit virheen, jonka kuka tahansa vois tehdä! Jos nyt juutut siihen, että kuinka ison virheen teit, niin on vaikea päästä jatkamaan elämää. Suosittelisin miettimään, miksi retkahdit ja että miten jatkossa voisit vastaavissa tilanteissa olla juomatta?! Varmasti niitä hankalia tilanteita tulee ja siksi olis hyvä olla tukihenkilö tai joku ystävä tms. jolle soittaa, jos meinaa alkaa juoda.

Jos jotain positiivista tässä on, niin se on ehdottomasti se, että sait kahden päivän jälkeen lopetettua. Sun retkahdus olis voinut kestää viikon, kuukauden tai vuodenkin, mut sait sen nopeasti katkaistua. Eli pystyt hallitsemaan itseäsi ja olemaan juomatta, joten sun on täysin mahdollista olla juomatta tänään, huomenna ja vaikka koko loppuelämän! Nyt sun täytyy antaa itselles anteeksi se retkahdus ja jatkaa selvää elämää, jota kuitenkin haluut enemmän kuin sitä alkoholintäytteistä elämää!

Siegmund Freud esitteli piilotajunnan käsitteellä “Idi”-viettien maailma. Termin “Sisäinen Lapsi” esitteli Eric Berne 60-luvulla klassikkoteoksessaan “Kanssakäymisen kuviot”. Se on myös ensimmäinen teos, jossa on käsitelty läheisriippuvuutta ilmiönä (Jos sivuutetaan Shakespeare ja muu vastaava kirjallisuus). Sisäinen lapsi on kovasti jotain muuta, kuin autonominen hermosto. Autonominen hermosto on sisäisen lapsen hallitsema - tämä on totta.

Meidän aivoihimme on tallennettuna koko elämänhistoriamme. Kaikki tapahtumat tunteineen päivineen. Joka yö REM unessa sisäinen lapsi pakkaa tuon tiedon helposti käsiteltävään muotoon. Hypnotisoija saa nuo muistikuvat esiin. Me kykenemme hypnotisoituina jokainen toistamaan historiamme tapahtumat - jos ne tapahtumat ovat lapsuudesta, toistamme ne lapsen äänellä ja lapsen tuntein.

Miksi me emme näe sydämen sykettä silmillämme, miksi emme kuule sitä korvillamme ja mikksi emme tunne sitä varpaissamme? Koska sisäinen lapsi suodattaa tuon tiedon tarpeettomana pois.

Tietoisuus - oleminen tässä ja nyt - tarkoittaa yhteyttä tietoisen tajunnan ja sisäisen lapsen välillä. Tietoisuuden tilassa näemme, kuulemme ja tunnemme oman verenkiertomem sykkeen. :smiley:

Puhut asiaa S&S. Tapasi kertoa asia ei ehkä aukene jokaiselle. Tiede yrittää esittää ihmisen henkisen puolenkin omanlaisilla termeillään ja teorioineen, “sitä ja tätä hermostoineen.” Mielestäni säälittäviä yrityksiä selittää selittämätöntä. :sunglasses:
Kerrot asian tavalla, jonka mie ymmärrän. Ehkä sisäinen lapsi tökkii joillakin. Olisiko “sisikundi” helpompi hyväksyä? :smiley: Fyysinen ja psyykkinen siinä mielessä kuin tieteilijät antavat ymmärtää, ei selitä alkoholistin käytöstä. Mielestäni onkin kyse paitsi fyysisestä ja psyykkisestä, ennen kaikkea mystisestä sairaudesta. Jos kallonkutistajat olisivat ratkaisseet ongelman, olisikin alkoholismi jo aika päiviä voitettu. Vaan kun ei.
Minun kokemukseni on, että AA:n kuvaama hengellinen herääminen on selviytymisen avain. Korostan, että en käsitä hengellisellä heräämisellä pätkääkään uskonnollista heräämistä, hurahtamista uskoon. Ymmärrän ja olen kokenut asian tajunnan avartumisena tavalla, jota en kykene sanoin kertomaan. Kuitenkaan ei heräämisellä ole ainakaan minun kohdallani ollut mitään tekemistä yhdenkään uskonnon taruolentojen kanssa.
No tämä kokemuksistani tällä kertaa ja oletan, S&S, että sinä ymmärrät mitä yritän kaikessa rajoittuneisuudessani jokeltaa… :wink:

Oikein hyvin ymmärrän. Kyllä nämä minunkin selitykseni tiedelehtien kritiikin kestää. :smiley: Tuo “sisikundi” on hieno sana. Vielä, jos sitä jaloistaisi suuntaan “sisiminä”, niin kelpaisi jo kielipoliisillekin. Ehdottelivathan ne autollekin aikanaan nimeä “hyrysysy”.

Hanneena :frowning:

On vaikea kuvitella miten vaarallista on kaiken sen hiljaisuuden keskellä !
Jotenkin noin Linna Tuntemattomassa opasti !

Et kuollut Se on hyvä Se , sait siipeesi ja itsetuntoon kolauksen.
Päivä kerrallaan huomiseen olis ehkä menneen murehtimista paren ratkaisu !

T Kanthoona !

S&S puhui jostain, mikä ylläpitää hengitystä, sydämen toimintaa, verenkiertoa ja aineenvaihduntaa jne., ja se kyllä ihan varmasti on autonomisen hermoston eikä minkään sisäisten lasten tai saunatonttujen hommia. :slight_smile:

Alkoholi vaikuttaa aivoihin → aivot on osa keskushermostoa → alkoholismilla on jotain tekemistä myös hermoston kanssa. Onko tuossa jossain kohtaa joku epäselvyys. Tämän yksinkertasemmin ei asiaa voine selittää piirtämättä kuvaa.

Hmmm… onko muuten tupakointi eli nikotiiniriippuvuus myös sisäisen lapsen tekosia? Ilmeisesti, kun tuntuu olevan niin suurissa määrin alaikäisten harraste se kessuttelu nykyisin. :laughing:

Kiitos kaikille! Paljon tuli hyvää asiaa…

Nasaalisti! Sinun neuvosi olivat minusta suoraan asiaan. Olenkin pohdiskellut sitä, mitä tapahtui ja sen edeltäviä viikkoja. Jälkikäteen on helppo nähdä, että vaaran merkit olivat ilmassa. Yhtäaikaa oli menossa monta stressiä aiheuttavaa asiaa. Hermot olivat olleet todella kireällä, riitelin jopa kahden ystäväni kanssa ihan tyhjänpäiväisestä. No, se ei tietenkään ole mikään puollustus, että juo koska on vaikeaa. Kaikillahan on vaikeaa, enemmän tai vähemmän…mutta minulla se lisää riskiä “lähteä’ karkuun” alkoholin avulla. Tässä ystävät pomppaa esille tämä “sisäinen lapsi”…Minun viime vuosien alkoholin käyttö ei koskaan ollut hauskan pitoa vaan tuskaista murehtimista. Helvettiä…

Käyn läpi ryhmäterapiaa lapsuuteni takia, sieltä tulen onneksi saamaan tukea.

Kovasti rohkeutta antoi myös se täällä esiin tuotu ajatus, että voisin ajatella asian myös niin, että onneksi lopetin kuitenkin tuon juomisen noinkin pian…Niin, se oli vain niin kamalaa, etten voinut enää jatkaa sitä…Ehkä siitä pitäisi olla iloinen.

No, nyt yritän mennä rohkeasti kohti tulevaisuutta raittiina.

Katsoiko kukaan aamutv:n??? Lilli Loiri-“joku”(en muista nimen loppuosaa) on koonnut kirjan alkoholin käytön lopettaneiden tarinoista. Hänellä on myös omakohtainen kokemus asiasta. Aion hankkia tuon luettavaksi…Vertaistuki, tulipa se sitten missä muodossa on PARASTA!

KIITOS :slight_smile:

hannenna: Oudolla tavalla sitä itse aiheuttaa asioita, jotta voisi juoda/vetää kamaa. Esim. jos ahdistaa, niin sitten riitelee jonkun kanssa ja tekee siitä syyn repsahtaa. Vaikka jälkeenpäin se tuntuu idioottimaiselta, niin silloin siinä tilanteessa tuntuu järkevältä. Ja jos retkahduksia on useampia takana, niissä huomaa saman kaavan: arki tai oma vointi muuttuu jotenkin ja sit sitä tekee jotain, jolla antaa itselleen oikeuden juoda.

Se on varma, että elämässä tulee takaiskuja, joten ne pitää oppia käsittelemään muulla tavalla kuin juomalla. Ei ole helppoa, mutta mahdollista kyllä. Ensin pitää vain toipua tästä retkahduksesta, tsemppiä!

Nasaalisti! Sinun neuvosi olivat minusta suoraan asiaan. Olenkin pohdiskellut sitä, mitä tapahtui ja sen edeltäviä viikkoja. Jälkikäteen on helppo nähdä, että vaaran merkit olivat ilmassa. Yhtäaikaa oli menossa monta stressiä aiheuttavaa asiaa. Hermot olivat olleet todella kireällä, riitelin jopa kahden ystäväni kanssa ihan tyhjänpäiväisestä. No, se ei tietenkään ole mikään puollustus, että juo koska on vaikeaa. Kaikillahan on vaikeaa, enemmän tai vähemmän…mutta minulla se lisää riskiä “lähteä’ karkuun” alkoholin avulla. Tässä ystävät pomppaa esille tämä “sisäinen lapsi”…Minun viime vuosien alkoholin käyttö ei koskaan ollut hauskan pitoa vaan tuskaista murehtimista. Helvettiä…

Käyn läpi ryhmäterapiaa lapsuuteni takia, sieltä tulen onneksi saamaan tukea.

Kovasti rohkeutta antoi myös se täällä esiin tuotu ajatus, että voisin ajatella asian myös niin, että onneksi lopetin kuitenkin tuon juomisen noinkin pian…Niin, se oli vain niin kamalaa, etten voinut enää jatkaa sitä…Ehkä siitä pitäisi olla iloinen.

Kyllä sinä selviät, sen voi lukea rivien välistä.

Väitetään, että alkoholisti vaikka keksii syyn, jotta voi alkaa juomisen. Olen kuitenkin sitä mieltä ja ihan omakohtaisesta kokemuksesta, että jotkut asiat vain laukaisevat sen halun. Itselleni kävi muutama päivä sitten näin. Olin päättänyt lopetaa juomisen ja olin jo pari päivää ollutkin raittiina ja mieli oli todella hyvä. Sitten sain läheiseltäni niskaani täysin kohtuuttoman ja sairaan haukkumisryöpyn huutaen suoraa huutoa, että päätin, että kunhan tästä autosta pääsen menen Alkoon. Suunnitelmassa oli kuntoilua, mutta sen jälkeen korkkasin viinipullon. Niitä on nyt päivittäin kulunut.

Katsoin muuten aamulla sen Monika fagerlundin ja Loiri-Sepän haastattelun. Aion myös hankkia kirjan.

No, nyt yritän mennä rohkeasti kohti tulevaisuutta raittiina.

Katsoiko kukaan aamutv:n??? Lilli Loiri-“joku”(en muista nimen loppuosaa) on koonnut kirjan alkoholin käytön lopettaneiden tarinoista. Hänellä on myös omakohtainen kokemus asiasta. Aion hankkia tuon luettavaksi…Vertaistuki, tulipa se sitten missä muodossa on PARASTA!

KIITOS :slight_smile:
[/quote]

Kiitos “kori”!
Voimaa myös sinulle sinne “kompuroinnin keskelle”…

Itse tilasin jo kirjan! Heitetään siitä sitten kommenttia eetteriin…

Olen luvannut olla ilkeilemättä. Siispä jätän kommentoimatta tieteen “suuret saavutukset” alkoholistien raitistamisessa.
Saunatontut ja joulupukit jätän myös vähemmän varttuneen väen pähkäiltäviksi. Kuten senkin, että “kun siinäjasiinä kirjassa niin lukee…”

Kuten esim. Sigmund Freudin, ja Eric Bernen “jonka siinä ja siinä kirjassa niin lukee” ? :smiley:

Freudillahan taisi olla aika kyseenalaisiakin tai jopa vaarallisia teorioita psykoanalyyttisessä höpinässään, kuten teoria oidipus-kompleksista, tai etenkin elektra-kompleksista ?
Puhuuko Berne niistäkin?

Freudhan käytti itse kokaiinia monta vuotta ja suositteli sitä lääketieteen käyttöön mm. puudutusaineeksi, jota käytettiinkin vuosia mm. silmäleikkausten saralla. Vaikka Freudilla on varmasti ollut hyviä ajatuksia ja teorioita, ei ihan kaikkea voi ottaa mun mielestä kovin vakavasti, jos se on kokaiinin vaikutuksenalaisena niitä juttuja keksinyt. Mä en usko päihdeongelmien hoidossa tieteeseen, vaan maalaisjärkeen ja todelliseen haluun elää selvänä.

mies metsänreunasta: NLP-kirjoja on paljonkin, itse oon pari joskus lukenut. Helppotajuisia on esim:
-Pauli Hämeenaho: NLP mielenterveystyössä.
-Sally Chamberlaine: Sisällä vapaus - NLP ja läheisriippuvuuden elämänmuutokset
-Veli-Matti Toivonen on kirjoittanut monta kirjaa aiheesta, mut mun mielestä ulkomaiset NLP-kirjat on tota Hämeenahon kirjaa lukuunottamatta parempia.

Kiitos “kori”!
Voimaa myös sinulle sinne “kompuroinnin keskelle”…

En taida oikein hallita tätä ohjelmaa, mutta lukea osaan sujuvasti ja kirjoittaa tänne. Lainaustoiminto ei ole hanskassa. Opettelen kunhan maltan. Kompurointia on taas ollut. Peräti viisi päivää ehdin olla raittiina, mutta sitten tuttavan kanssa alkossa käynti oli liikaa. Viinipullo piti ostaan. Nyt on vaan aloitettava alusta. Olisi hienoa pystyä keskittymään muihinkin asioihin. Tämä juominen on vaan nyt ensin saatava mielestä. Tilaan ao. kirjan myös.

Itse tilasin jo kirjan! Heitetään siitä sitten kommenttia eetteriin…
[/quote]