Kolmen kuukauden hienon raittiuden jälkeen ylpeänä ja itseluottamusta täynnä reissulle, varmana, että tää juttu klaarataan. Ulkomaillahan voi olla helposti seurassa muille selittelemättä vissylinjalla kun ei tee mielikään juoda. Joopajoo. Ainoa hyvä puoli, jos niitä nyt etsimällä etsii, on se, että viikon aikana itsevarma kaatui nokalleen vain kerran- viattomasti valkoviinilasillinen, kyllähän sen voi sivistyneesti juoda, ja voikin. Seuraavana päivänä se nakutti jo aamusta asti mielessä ja se olikin menoa. Riittävä känni tuli vedettyä, onneksi mitään korvaamatonta ei tullut tehtyä, huikea häpeä, itsesyyttely, masennus,krapula…
Helvetin helvetti, harmitus on todella kova ja tieto siitä, että se uusi hieno juomaton minä olikin pelkkä unelma, saavuttamaton.
Onneksi tasapainoon päästään tästäkin pikkuhiljaa ja raitis elämä on jo sen verran tuttua, että siihen pääsee solahtamaan…mutta itsevarmuus kärsi ja taas ollaan lähtöviivoilla. Miten tästä eteenpäin?
Hei marina56!
Kirjoitin juuri kokemustani nimimerkille hoogee.
Hei Marina,
Lämpimästi tervepätuloa takaisin. Alkoholismi päivitetty ja todettu, että edelleen elinvoimainen kuten tulee olemaan jatkossakin, yhden ryypyn päässä. Nuo kokemukset ovat olleet tuttuakin tutumpia minulle, useita useita kertoja ennen vuotta 2003. Ja viimeksi 8 kk sitten, kuten tiedätkin ketjustani.
Jos haluat rehellisen vastauksen, tässä se on. Mene AA-ryhmään, valmiina kuuntelemaan. Ilman ennakkoluuloja ja tunnetta siitä, että selviät yksin. Vaatii nöyryyttä, mutta kannattaa.
Virtuaalihalauksin, aksu.
Huomenia
Ei retkahdus ole mikään maailmanloppu; varmaan meillä jokaisella palstalaisella on kokemuksia siitä.
Itse olen yhdeksän vuoden ajan koettanut saada viettää 1-vuotispäivää AA:ssa, mutta aina olen ratkennut. Nyt olen lähempänä kuin koskaan ja meinaan sen myös tehdä.
Nokka pystyyn ja uudelleen raittiuden tielle !
-Kannusaarinen, selvä päivä nro 275
Retkahtaminen on osa polkua, luulen ma… Tsemppiä ja uus yritys, eteenmpäin kaikki mummot lumessa vai mitensemenikään… 
Itsesyytökset huitsin nevadaan, niistä ei apu löydy ainakaan, reippaasti vaan takaisin ladulle!!
raitista päivää ja ilonpilkettä silmäkulmaan toivottelee
Kiti
Kiitos kaikille tukijoille! Aikaa vie, ennenkuin saa nokkansa kohti taivasta, itseluottamus alkaa vähän kerrassaan palailemaan. Harmittavasti vain ajatukset pyörivät vähän väliä- nytkin- siinä pullon tietämillä, kaapissa kun on jallua ( isäntä ei huomaisi pientä siivua) olutta ( ei se oo laskenut tölkkien määrää) vävypojan jättämiä lonkeroita ( niistä mies ei edes tiedä)…vaarallista. Ajattelen konkreettisesti sen pirun viinapirun nyt istuvan olkapäälläni, saas nähdä kumpi meistä sanoo viimeisen sanan…
Tuo nöyrtymisen ajatus jäi mieltä vaivaamaan…koen olevani kyllä polvillani tämän asian kanssa, mutta kyllä se AA on vieläkin askelen verran liian pitkällä. En millään saa mentyä sinne. Vielä. Pelkään myös niinkuin toiseen ketjuun kirjoitinkin sitä uskonnollisfanaattisuutta, ehkä turhaan, mutta kuitenkin. En usko olevani mikään 12 askelta-tyyppi.
No, huomenna tapaaminen terapeutin kanssa, vaikka en koe siitä mitään isoa hyötyä olleenkaan. Enemmän luo raittiuden halua pieni lapsenlapsi, ihana olento, josta syvästi kiitollisena tänäänkin.
No ei varmaan olisi kannattanut juoda sitä yhtäkään lasillista. Mutta kaikki damage on jo tehty niin mitä sitä enää suremaan. Se on vähä sama jos kävisit vessassa ja katuisit jälkikäteen että tulipas iso kakka.
Paljon on tullut ajateltua ja pohdittua asioita tuon lomalla tapahtuneen muka niin ansaitun “juhlimisen” jälkeen. Todellisuudessa muu osa lomasta OLI juhlaa, ainoa asia, jota ei halua ajatella, oli tuo ko ilta. Ihanat aamut ja aamiaiset, leppoisat päivät rennosti altailla tai meren rannalla, mukavat retket ja hyvät ruoat. Mutta miksi jossain vaiheessa alkoi ärsyttämään se, että muu seurue koko ajan joi olutta/viiniä/drinkkejä…?? Kotoa lähteissä sen jo tiesin, tietenkin, joten yllätys se ei ollut. Mielestäni menetin jotain korvaamatonta, kun en saanut juoda olutta, nauttia viiniä ruoan kanssa, ottaa iltahömpsyjä, parvekeviinejä. Silti koko porukasta kukaan ei ollut humalassa, paitsi ehkä ihan vähäsen, huppelissa niin kuin mukavasti sanotaan.
Mitä tähän tyhmään päähän pitäisi saada ahdettua? Hoen sitä, että ei tarvitse juoda ja uskonkin sen. En halua juoda, mutta pelkään, että juon kuitenkin. Väsyn tähän asiaan, tunnen voimatonta raivoa ja inhoa itseeni ja elämääni.
En halua löytää itseäni sieltä, missä olin viime keväänä tai vuosi sitten. Pettymyksiä on niin vaikea kestää tässä asiassa.
Antabukset ovat loppu, resepti pitää uusia, jospa niiden avulla saan taas itseni kuosiin. Uusi suuri voimainkoetus odottaa muutaman viikon kuluttua, yksin kuntoutukseen…olutbaareja, tanssiravintoloita, viikko ilman perhettä, ystäviä tai työtovereita. Mikä mahdollisuus…
Reissaa etelänmatkat aina Islamilaiseen maailmaan. Siellä kun tärpättiä ei kuulemma saa tarjota 
:mrgreen:
Marina,
ajattele, että se viikko on mahdollisuus ei siihen juomiseen, sen jo tunnet, vaan uuden elämän alkuun. Kuntoutukseen olet menossa, ota se sen kannalta myös alkon suhteen. Ota kaikki irti ohjelmasta, tee suunnitelma luppoajoille, ota mukaan kirjallisuutta. Ajattele tulevaa kuotoutusviikkoa elämäsi käännekohtana. Torpedoi petaamisajatukset alkuunsa ja hae se antabus, jos vähänkään siltä tuntuu. Kyllä sinä selviät tästä, et jää oloihin kärvistelemään se on varmin tapa jatkaa retkahdusta.
Tinko77.
Ei oo hyvä neuvo.En oo eläissäni juonut niin paljon kuin muslimimaa Malesiassa.Mulla oli ilmiömäinen kyky soluttaa itseni ex-patien (maassa asuvat ulkomaalaiset)ja heidän paikallisten ystäviensä joukkoon kuukausiksi.Paastokuukausi ramadan,jonka oon kokenut kahdesti,oli kaikkein hulvattomin.Päivät nukuttiin ja yöt ryypättiin ja syötiin.Tipuin kummallakin kerralla 2 viikon kuluttua.Kerroin etten jaksa enää paastota ja mulle sanottiin,että heikkoja on protestantit.Matkailu avartaa.
Se on ihan sama kuinka kauas matkaa, mitä lääkkeitä syö, kenen kanssa kulkee. Jos ei selvitä MIKSI juo, ei voi ikinä selvitäkkään. Tän kyllä pitäis kaikkien tietää, mutta kun ei tunnu tietävän.
Ainoastaan sen jälkeen kun on saanut aloitettua hoitamaan itseään sieltä minne sattuu (ja minkä takia juo) , on realistista odottaa tuloksia. Se on rankkaa puuhaa kun avaat vanhat haavasi, mutta pakko mikä pakko jos haluat selvitä alkoholin pauloista.
Itselläni koko muu elämäni seisahtui haavojeni takia. Elin säästöliekillä kauan. Opin ketkä ovat aitoja ystäviäni ja ketkä ei. Paljon muuttui, mutta parempaan suuntaan.
Jotkut ihmiset ovat “siunaantuneet” sillä lailla että eivät kärsi yhtä paljon. Mutta toiset kärsivät. Toivo että kuulut tähän ensimmäiseen ryhmään 
.
Oletkin jo menossa kuntoutukseen. Hyvä juttu. Toivottavasti siellä kuntoutuksessa ei ole noita olutbaareja ja tanssiravintoloita mitä mainitsit,
Kuntoutus tai itse asiassa kuntoloma on kylpylässä, eli kyllä siellä viina ja olut virtaa. Sain sen Antabus-reseptin ja sen avulla olisi tarkoitus pysytellä alkoholista erossa. Haluankin kuntoilla, syödä hyvin, uida, kävellä, kuunnella terveysluentoja…ja illoiksi varaan kirjoja ja sukankutimen. Odotan vähän pelonsekaisesti mutta mielenkiinnolla löytyykö “munaa” selvittää tää homma kunnialla.
'Taas vaan niin paljon ollut mielitekoja kun ottaa toi puoliso päähän ja töissä stressin aiheita tulossa tarpeeksi loppuvuodeksi, kiireisintä aikaa vielä muutenkin. Tosin tiedän, että parhaiten kaiken kestää selvin päin, pystyy nukkumaan kunnolla ja se auttaa tosi paljon. Mutta hampaita kiristellen ja onneksi on tuo Antabus, se on aikaisemminkin auttanut vaikeissa paikoissa. Tämän plinkin lukeminen auttaa myös, ymmärrystä ja ihan itseni kaltaisia kanssakulkijoita on niin monta, ja aina saa jotain uutta ajateltavaa näistä kirjoituksista.
Nyt tuntuu kuin olisi ystävän menettänyt ja harmittaa kauheasti kun ystävä Kiti luovutti. Jäi vaivaamaan ajatus, jonka mukaan 10 siideriä on kohtuukäyttöä. Ei ole. Pystyn itsekin juomaan sen verran eikä oudompi välttämättä huomaa mitään erikoista, mutta ei se mitään kohtuukäyttöä ole, eikä normaalia.
Olisiko kohtuukäyttö sitä, että voi juoda saunaoluen tai pari lasia viiniä ruoan kanssa ilman että sitä ajattelee mitenkään erikoisesti? Ajatus ei jää kiertämään siihen eikä kroppa vaadi lisää. Voi joko juoda tai yhtä kevyesti jättää juomatta, aivan kuin juoda lasillisen kokista, ilman sen kummempaa pään sisäistä kihinää.
Itsestäni ei ikinä tule kohtuukäyttäjää, en ainakaan usko niin. Vaikkakaan en yhden illan jälkeen alkaisikaan kaksin käsin vetämään, oma juomiseni ei tule ikinä olemaan kevyttä, huoletonta, jokotai juomista, hilpeää hutikkaa. Olen siis alkoholisti.
Vuoden raittiina olon jälkeen olen miettinyt perinpohjin,joisinko,jos pystyisin ns.kohtuukäyttöön?Vastaus on kylmän rauhallisesti ja kenttäkevyesti:En joisi.En edes sitä muutamaa.En yksinkertaisesti löydä yhtä ainutta syytä.
Mikä siinä kohtuukäytössä on niin ihailtavaa ja tavoiteltavaa? Mielestäni ei mikään.Ihmisen luonnollinen olotila on elää selvinpäin.
Niin raittius ei yhtä kuin juomattomuus, vaan raittius perustuu psykologisesti kerrottuna persoollisuuden muutokseen. Siihen muutokseen ei kukaan ole yksin pystynyt.
Sorry, Wika.
Suosittelen toimintoa input-output…
Kas, onnistuin tuohtumaan oikein tosissani. Poistuu takavasemmalle, sinne metsän siimekseen…