Tätä vanhaa ketjua lukiessani jäin miettimään taas tätä kohtuukäyttöasiaa. Kun on tullut eleltyä vuosi enemmän tai vähemmän raittiina, katseltua muiden ns, kohtuukäyttöä, se on jotenkin menettänyt “ihanuutensa”. Alkuun kyllä kiristi päätä muiden saunakaljat ja ruokaviinit, viime aikoina ei ollenkaan. Omat retkahtamiset eivät ole olleet mitään kohtuun lipsahtamista, vaan kylmästi valkkaripullo naamaan ja päälle kaljaa ja siideriä. Käsittämätöntä, hetken mielijohteesta tai sitten jo viikkoa aikaisemmin aloiteltua petaamista tilanteeseen. Ja seuraavan aamun ahdistukseen ja kauheaan oloon, lähinnä morkkiskrapulaan heti kalja tai pari sitä lievittämään. Näinhän se homma etenee, parin päivän kännit. Kohtuukäyttäjäksi en kykene, se on selkeästi tosi. Ja ajatuksissa onkin täydellinen raittius, ei enää minään pakkona, vaan ihanteellisena loppuelämänä. Haluan elää ilman viinaa, kaljaa,valkkaria ja normaalisti sitä ei tee mielikään, mutta en tiedä, miten pystyn nitistämään nämä mustat pirulliset hetket, sen viinapirun? Jokainen kerta on niin rankka pettymys, itselle ja muille. Ja kyllä, joka kerta itsetuhoiset ajatukset nousevat voimakkaasti esiin, vaikka mitään ihmeellistä ei olisikaan tapahtunut.
Täällä plinkissä aion käydä ahkerasti, enkä luule itsestäni enää liikoja…
Samaistuin hyvin kirjoitukseesi. Itsekin ajattelen joskus että jee, join vain yhden lasillisen viiniä, ehkä voisin olla kohtuukäyttäjä. Sitten ajatus ei tosiaan enää jätä rauhaa, vaan alan heti ajattelemaan että milloinkas minä seuraavan kerran voin juoda tuon “yhden” lasillisen. Sitten juonkin kaksi ja kun on sen juonut niin ajattelen että mitä väliä, otanpa vielä enemmän. Ja siitä seuraa kauhea syyllisyys. Ei pidä antaa itselleen edes mahdollisuutta ajatella että voisinko juoda. En voi.
Eihän se raittiina olemasi aika ole minnekään kadonnut, ajattele jos oisit juonu ne 3kk.
Minulla on sellainen näppituntuma, että “kohtuukäytöstä” puhuvat eniten he (me), joille ei ole siihen oikeastaan minkäänlaisia edellytyksiä, ei aivokemian eikä alkoholiin suhtautumisenkaan vuoksi. Juominen merkitsee heille (meille) elämässä aivan liikaa, jotta sen voisi kutistaa mielessään siihen mittakaavaan, jossa se aidon kohtuukäyttäjän mielessä kai on. Ja ne aidon kohtuuden ihmiset eivät kirjoittele tänne Päihdelinkkiin, ainakaan tänne Me Lopettajien puolelle, koska heillä ei ole siihen sen kummempaa tarvetta.
Monilla heistä (meistä) “kohtuuttomuuden ystävistä” on sellainen sitkeä harhaluulo, että sivistynyt alkoholinkäyttö olisi jotenkin järki- ja taitolaji. Kuitenkaan päihtymisessä ei edes itsessään, toimintana ole millään tavoin “järkeä”. Juomalla etanolia ihminen vain säätelee olotilaansa kemiallisesti kokeakseen aitoa mielihyvää ja iloa jäljitteleviä tunteita, sekä lamaa aivotoimintaansa heikentääkseen arvostelukykyään siinä määrin, että tuntee pärjäävänsä paremmin sosiaalisissa tilanteissa. Muitakin syitä juomiseen voi olla, mutta yhteistä kaikille on mielestäni se, että ihminen haluaa etääntyä todellisuudesta ja itsestään.
Osalla ihmisistä todellisuuskuva alkaa kumminkin juomisen takia vääristyä, mikä voimistaa halua etääntyä siitä, ja samalla mahdollisuudet päihtyä hallitusti vähenevät. Ja kun hallitun käytön yritykset sitten jossain vaiheessa alkavat, ne epäonnistuvat kerta toisensa jälkeen, koska jo syntyneen riippuvuuden pyörää ei voi kääntää taaksepäin. Mitä nopeammin ihminen tämän ymmärtää, sitä enemmän raitista loppuelämää hänelle jää elettäväksi.
–kh
Mulla on muutaman päivän takainen pahemman laatuinen retkahdus. Mikä siinä on niin vaikee tajuta et joidenkin on parempi olla kokonaan ilman, ei ne osaa ottaa oikein 
Minä kuulun niihin 
Piti näköjään taas osoittaa se itselleni 
Ja muille…
Sitä kanssa tänään mietiskelin, että elämä on tosiaan ihan mukavaa näin selvin päin. Ei ongelmatonta ja monenlaista harmia ja selviteltävää, niinkuin kaikilla. Mikä saa mieleen ajatuksen, että vois kai sitä pari siideriä ottaa, ihan varmasti ei tällä kertaa enempää. NYT kyllä osaan ja hallitsen itseni. Varmasti. En ota enempää Tiedän rajani. Kyllä itsekuria löytyy ja selkärankaa. Kyläänkin mennään, ei siellä voi olla ottamatta. Miten selittäisin, ilta pilalla ja ystävä ihmettelee. Halua olla pienessä hiprakassa, kaatokännissä on kauheaa, mutta pieni huppeli mukavaa.Mihin johtaa tällaiset pohdiskelut?? Tänään ne johtivat Antabus-purkille, varmuuden vuoksi ja lauantaiaamuna viimeistään uudelleen, illan kyläilyn vuoksi. Viikonloppuna, kun hoivasin pientä lapsenlastani, olin todella onnellinen hänestä, ja siitä, että sain olla hänen kanssaan, selvin päin. Kumpa muistaisin sen ilon ja tyydytyksen tunteen silloin, kun pikkupirut taas alkavat kuiskutella.
hienoa että löysit tiesi antabus-purkille, minulla selkärangattomalla se on ainoa keino millä pysyä raittiina. Kohtuukäyttö ei kuulu enää sanastooni, se on koettu ja nähty.
Hyvin meni lauantai-illan vierailu vanhojen ystävien seurassa, kukaan ei ihmetellyt, vaikka joinkin vain vissyä ja kahvia. Juttu luisti, hauskaa oli, muutkaan eivät juopuneet vaikka joivatkin olutta ja viiniä. Ja sunnuntaina vain vähän väsytti, mieli oli pirteä ja iloinen, todellakaan ei harmittanut, että ei tullut dokattua. Hyvä minä, hyvä me!!! Täällä monet nimimerkit ovat tulleet kuin ystäviksi, joiden edesottamuksia jännityksellä seuraa, ja toivoo, että horjahduksen jälkeen palataan tälle raittiuden kinttupolulle.
Lomakin meni ilman suurempia mielitekoja, normaalisti olisi ollut viikko aikaa juoda, vähintään olisi mennyt pari isoa valkkaritötsää ja olutta kyytipojaksi. Oon kyllä tyytyväinen itteeni. Ja tervetuloa pullå ystäväiseni, koitetaan pysyä ruodussa.
Meni taas muutama viikko raittiina ja nyt sitten juon taas, siiderit maistuu mutta onneksi väsy sen verran lujaa ettei jaksa enä valvoa kohta, mennyt pari yötä todella huonoilla unilla 
Sairaita ajatuksia tullu mieleen, itsetuhoisia… Kaapissa jäämistöjä pillereistä joita joskus popsinu…
Wa eip niillä henki lähde, jäis vaan kitumaan ja joutuis oksentaan lääkehiiltä ulos sitte…
Kumma kyllä nyt ei tahdokaa lähtä mihkää baariin rellestään, ostin 6 sidua ja ne juotu yhtä vaille 
Lämmitin saunan ja kylvin ihan kaikessa rauhassa. Wa rupee pukkaan jo morkkista juomisesta mutta ei kai se auta itteesä pieksää vaan rueta taas antabusta ottaan kunha huominen valkenee…
Ett sellanen sunnuntai miulla.
Hyvvee yötä nytten.
Koita suunnata vaan ajatuksesi kaikkeen positiiviseen elämässäsi ja aloitat taas maanantaina uuden viikon raittiina siitä se suunta lähtee taas ylöspäin.
Tsemppiä intruder, korkki kiinni ja unta palloon!
Siinäpä meni 50.raitista päivää mutta ei kai ne hukkaan kuitenkaan menneet,
olinhan selvänä ne päivät kunnes sitten eilen join ja kävin kapakassa iltapäivällä,
kaltaisteni seurassa siellä istuin ja join siideriä, ostin siidereitä kotiinkin sitten mutta en juonut niistä kuin osan ja loput kaadoin tänä aamuna kraanasta alas, en kurkusta alas kuitenkaan 
Ja mitä sitten ? Tyhjyys pääkopassa eikä suurempaa morkkistakaan, aika hullua
Uudelleen raitistelemaan nyt ja lähden käymään kuntosalilla.
Täytyy saada voimia nyt taas tähän olotilaan…
Anteeks laskuvirhe, eihän siinä ollutkaan kuin 32 päivää sitä raittiina oloa 
Intruder, Mietinkin missä luuraat- No mutta,
nyt kohti uutta yritystä! 
Itelläin päivä 8 kääntyy iltaan. Hyvät tsempit meille.
Siideriä tässä hörpin, eipä tässä sen kiihkeempiä.
Ostin kaupasta 5 tölkkiä ja ajattelin lämmitellä saunan ja kiskoa ne huiviini,
ja kattoa Suomen jäkismatsia Ihmeen tasanen olotila nyt o…
No oho! Annat siis mennä. Hmm. Mites tuosta eteenpäin? Entä jos lähtee käsistä?
No niinpä on Hannu! Jotenkin harmittaa kun toinen ei onnistukaan, kun oli hyvä alku. 
Ensimmäinen raitis päivä tällä naisella tänään ja olotila suht ok kaikesta huolimatta,
join eilen vaan 2 eli ei onneksi karannu mopo käsistä mutta nekin 2 oli liikaa, ei vaan maistunu.
Nyt oon siivoillu ja jatkan vielä imurointia ja sitte lähden iltapäivällä käymään kuntosalilla ja illalla lämmitän saunan mutta saunajuomana limua
KIvaa lauantaita =)
´