@Lintuanna Olipa kiva lukea sinun ja poikasi tähtitiedeharrastuksesta <3 Olen jo vuosia kuulunut Ursaan ja Tähdet ja avaruus -lehti on kyllä super upea ja laadukas lehti.
1 tykkäys
oi miten ihanan näköistä ruokaa!!! Maistuis varmaan mullekin 
1 tykkäys
Kuva punajuuri-linssilasagne -annoksesta saa veden kielelle 
näyttää maistuvalta ja houkuttelevalta, mutta myös kaunis kuva, sopisi keittokirjaan 
Mukavaa alkanutta uutta viikkoa Sinulle myös 
3 tykkäystä
Kiva taas kuulla susta ja hyvä, että voit palata ns. normaaliin arkeen. 
Luulen ymmärtäväni sua tossa itsesäätelyssä järjestelyn, aikataulujen ja rutiinien avulla, vaikka onhan sekin pahimmillaan energiasyöppö. Mutta, kun se tosiaan voi taas parhaimmillaan myös helpottaa, lisätä sisäistä hallinnan ja turvallisuuden tunnetta ym. Kuten varmasti tiedätkin. Mullakin oli sitä ennen paljonkin. Saattaisi ehkä olla vielä nykyäänkin, jos en olisi ihan uuvahtanut. Kyllä mä vielä toki joissain asioissa pidän tarkat rutiinit, muutenkin aikataulutan sekä järjestelen, mutta mulla se on suurimmaksi osaksi korvautunut erilaisilla, etenkin tarkasteluun liittyvillä, pakko-oireilla. Pahin aika on mulla luullakseni jo ohi, mutta joskus jo tuntui siltä, että mun koko elämä on yhtä järjestelyä ja tarkastelua ja, jos en niitä tehnyt, niin ahdistusta ja sen pelkoa, että nyt sitten seuraa varmasti taas jotain pahaa. Mutta onni onnettomuudessa on se, että ainakin mulla on mm. hemmetin tarkasti ja säntillisesti kansioihin järjestetyt opiskelupaperit (ihan liikaakin jo varmaan 
), valokuvat, kodin kansio ja suurin osa tavaroistakin on omissa, nimetyissä laatikoissaan omilla vakituisilla paikoillaan. On siitä siis hyötyäkin, toivottavasti sullakin.
Sun tekemät ruoat näyttää tosi hyviltä! Aion kokeilla tota punajuuri -lasagneakin, kiitos vinkistä. 
En ole vieläkään kasvissyöjä (mistä siitäkin koen huonoa omatuntoa). Oon muutamaan kertaan yrittänyt vaihtaa siihen, mutta liian täyden arjen ja autismin kirjolla olevan lapseni valikoivuuden ja sitten myös oman jaksamiseni takia se vaan tuntui lopulta aina mahdottomalta. Jossain vaiheessa tein kyllä aina töiden jälkeen, ennen meidän kummankin harrastuksia, omat ruoat lapselle ja omat mulle, mutta lopulta en todellakaan jaksanut sitä(kään), ainoa elossa oleva vanhempi, kun olin. Nykyään pidän säännöllisesti kasvisruoka -päiviä. Omat lempparit on kesäkurpitsarisotto ja punajuuri - Aura-juusto -gratiini. Suosittelen, jos vain noista aineksista tykkää.
Tässä varmuuden vuoksi niihin ohjeet, jos vaikka sattuu kiinnostamaan (vaikka tosin uumoilen, että nämäkin lienee sulle jo tuttuja).
Ton punajuurigratiinin teen aina paljon simppelimmin kuin mitä eri nettisivuilla neuvotaan. Aluksi kokeilin niitäkin reseptejä, mutta kun kerran kokeilin vain sekoittaa punajuuriraasteen, Aura-juuston, kaurakerman ja kypsyttää uunissa sellaisenaan, niin siihen jäin. Se, kun on niinkin tosi hyvää. Ei se mitään tavallista eikä varsinkaan kevyttä arkiruokaa ole, mutta toisina viikonloppuina tulee tehtyä sitä.
En käytä koskaan viinejä risotoissa. Tässä tuon risoton ohje.
Voimia töihin ja mahdollisimman kevyttä viikon jatkoa sinne
3 tykkäystä
Minä olen aina tuntenut kovaakin syyllisyyttä siitä, että vaikka olen ollut 14-vuotiaasta asti kasvissyöjä, en ole ollut kuitenkaan vegaani, sekä siitä että minulla on ollut kissoja, lihansyöjiä kun ovat. Tietysti oli helppoa arvottaa omat kissalapsensa muiden elävien olentojen yläpuolelle, kun olen juuri tuota olentoa lapsesta lähtien rakastanut enemmän kuin mitään tässä maailmassa ja kissojeni merkitys elämässäni on ollut niin VALTAVA. En olisi silloin aikoinaan selvinnyt elossa ilman Taraa, Tinkaa ja Riiaa. Mutta minä rakastan kuitenkin kaikkia eläimiä ja niinpä tässä @Hiiri:n esimerkin innoittamana olen joulukuun alusta syönyt vegaanisesti, tutkinut reseptejä yms. Tuo sinun linkkaama risoton ohje on niin herkullisen kuuloinen (käytän kesäkurpitsaa paljon, se on tosi hyvää) että etsin cashew-pähkinöistä tehdyn ricotta-juuston ohjeen (oli kehuttu kovasti) ja aion tehdä sen avulla tuota risottoa. Kiitos linkistä
Syyllisyys ja häpeä ovat tarpeellisia tunteita ihmisen elämässä, mutta minun vanhempani onnistuivat iskostamaan lapsiinsa, toisiin enemmän, toisiin vähemmän, sairaalloisen syyllisyyden ja häpeän ihan pelkästä olemassaolostaan. Se on raskas reppu pienen ihmistaimen kantaa eikä sitä ole osannut aikuistuttuaankaan jättää matkan varrelle. Aina on pitänyt yrittää hyvittää omaa olemassaoloaan mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Aina on pitänyt olla kovempi, parempi, nopeampi, vahvempi. Isäni oli olympiatason huippu-urheilija, enkä minä ollut hänen silmissään mitään, kun en niin välittänyt kilpahiihdosta, kilpa-mistään, vaan halusin olla hevosten luona. Toki sain isältäni lahjaksi liikunnallisen elämäntavan, mistä olen kyllä kiitollinen.
No, on ollut kivaa tutkia reseptejä, kokkailla, ja mietin kun täälläkin on ollut paljon puhetta arvoista ja kuinka niitä alkaa nousta pintaan kun alkoholi jää taakse, niin tämä on yksi niistä arvoista, jotka ovat itselleni tärkeitä. Sisäinen voima vahvistuu kun pystyy elämään omien arvojensa mukaista elämää <3
Arvokasta tiistaita kaikille <3
4 tykkäystä
Minulla on kuitenkin nyt jo pidemmän aikaa ollut luonani tällainen kävelevä taideteos, jolle tietenkin syötän lihaa. Kissoja tai koiria ei pidä ottaa jos ei pysty elämään sen asian kanssa, että ne syövät muita eläimiä. En ole halunnut kertoa poloisesta aiemmin, hän ei tassutellut vapautuneesti kotonani… Alku oli niin vaikea ja jouduin jo epätoivoisena miettimään, että tätä kissaa ei pysty pelastamaan, nyt on psyykkisesti liian vaurioitunut eläin kyseessä. Kärsivällisyys on aina ollut jonkinlainen supervoimani ja vihdoin kaikki yritykseni ja tekemäni työ on hiljalleen alkanut kantaa hedelmää. Makoillessani jo kauan aikaa sitten eräänä yönä sängylläni, ensimmäistä kertaa näin kuinka tassut ilmestyivät sängyn reunalle ja sitten nousi hitaaaaaaaaaasti pää, jossa lautasen kokoiset silmät tuijottivat minua. Hymy nousi kasvoilleni. Siitä lähti pienin askelin eteenpäin meno, toki ensin yksi askel eteenpäin ja kaksi taakse. Poloinen on lähemmäs 3 vuoden ikäinen tyttö, jolla oli niin ikävä nimi että nimesin kauniin karvakasan uudelleen. Taika <3
En tiedä millaisen yhteyden ja suhteen tähän kissaan pystyy luomaan, mutta teen parhaani rakentaakseni luottamuksen välillemme ja auttaakseni Taikaa elämään mahdollisimman onnellista, kissanarvoista elämää. Aika näyttää miten meidän käy. Taika ansaitsee kamalan elämänalkunsa jälkeen kaiken hellyyden ja huolenpidon mitä ihmisestä löytyy.
11 tykkäystä
Onnea uudesta perheenjäsenestä
Olet varmasti juuri oikea ihminen hänelle. Elämän raskaammat kokemukset usein antavat ymmärrystä kohdata traumatisoitunut eläin lempeydellä ja kärsivällisyydellä. Koettu kärsimys voi edes osin jalostua joksikin hyväksi.
Taika on kaunis nimi kaikkea hyvää hänellekin ja teille molemmille tietysti.
3 tykkäystä
En tiedä kumpaa onnittelisin enemmän, Sinua vai Taikaa 
hyvä että löysitte toisenne toivon teille onnen ja ilon hetkiä 
2 tykkäystä
Aivan ihana kissakirjoitus. Taika on kiva nimi.
Meidän Mosse-kissa ( hävisin äänestyksessä, kun nimesimme kissanpentua) eli yli 20v.Joskus joutui jonku villieläimen kynsiin ja raahautui etutassuillaan kotiin.Toipui nopeasti taas. Minulla on pohjaton ikävä meidän Mossea, joka muutti kissojen taivaaseen vuosia sitten. En uskalla uutta kissaa enää ottaa, kun olen jo iäkäs ja elämäntilanne ehkä muuttuu.
Tuli mieleen sun jutusta, kun meidän entinen naapuri toisesta pitäjästä toi pennun meille, kun jotku pojat oli kiusanneet sitä. Mosse ei tullut syliin koskaan itse. Tuli yöllä ulos halutessaan makuuhuoneen ovelle ja naukaisi ihan hiljaa, sitten vähän kovemmin ja lopulta, jos en herännyt nousi ja kosketti tassullaan kättäni.
Nyt ikkunalaudallani on posliinikissoja ja tyttären massasta muotoilemansa kisuli.
2 tykkäystä
Voi miten mukava kun olet päättänyt antaa mahdollisuuden taialle. Kissan luottamuksen voittaminen on kovaa työtä mutta se palkitsee niin isosti. Meidän tase oli ihan mahdoton kun tuli meille ja se oli kokenut kovia mutta niin hiljalleen työ tuotti tulosta ja tasesta on kuoriutunut höpöttävä herrasmies. Joskus vanha luonne puskee pintaan ja on kiukkuinen ilman näkyvää syytä. Silloin sen pitää näyttää että nyt suututtaa ja tarttuu yleensä tuolloin jalkaan kiinni. Mutta nykyään tarttuu ilman kyndiä ja puree hyvin varovaisesti. Ei satuta yhtään mutta pitää kovaa ääntä ja julistaa että on huono päivä. Minun aarteeni. Onnellista ja antoisaa yhteiselämää teille taisn kanssa!
6 tykkäystä
Tänään on nyt sitten 8kk selvää elämää alla. Tämä on sikäli merkityksellinen merkkipaalu, kun huhtikuussa repsahdin neljä päivää ennen 8 kuukauden täyttymistä ja siten tämä on nyt pisin yhtämittainen aika ilman alkoholia sen jälkeen kun ensimmäisen kerran 17-vuotiaana join.
Alkoholin suhteen tämä kahdeksan kuukautta on mennyt tosi hyvin, sitä yhtä mustaa päivää lukuun ottamatta jolloin olin jo varma että nyt minä repsahdan eikä sille vaan voi mitään. Kuitenkin voin ja olen hirmu tyytyväinen kuinka syksyn kauniin väriset lehdet harmaata taivasta vasten saivat mieleni silloin muuttumaan ja nyt saan kertoa tästä merkkipaalusta täällä.
Päänsisäisiä ongelmia, syvää sielun surua ja kipua minulla silti riittää, mutta enpä halua niitä kaljalla pahentaa. Ihan tarpeeksi vuoristoratamaista on oloni, vaikka olen jonkun verran seesteisyyttä ja tasapainoa löytänytkin. Enkä olisi juopuneena Taikan silmissä turvallinen, en ole sitä vielä selvinpäinkään, kun ihmisen rikkomaa yrittää nyt toinen ihminen eheyttää.
Hauskuus tähän loppuun (tai ainakin minua vähän hymyilyttää); olen alkanut kelvata Taikalle makuuasennossa sängyssä sekä tässä lattialla patjallani istuen. Ilmeisesti en ole silloin niin iso ja kauhistuttava, vaan vaaraton ja pieni, jota uskaltaa välillä vähän lähestyäkin <3
12 tykkäystä
Onneksi olkoon kahdeksan kuukauden rajapyykistä:heart_exclamation: Ihanaa sekin, että sait uuden kissakaverin taas elämääsi.
2 tykkäystä
Paljon onnea Reepu 8kk raittiudesta 
1 tykkäys
Mahtavaa! Isot onnittelut Sinulle saavutuksesta sekä raittiudesta, että kissaystävän luottamuksen saamisesta, tärkeitä molemmat 
3 tykkäystä
Paljon onnea @Reepu 
!
1 tykkäys
Lämpimät onnittelut kahdeksan kuukauden raittiudesta Hienoa!
Ja ihanaa kun jaat myös kisulin kuulumiset 
1 tykkäys