Onnittelut matkasuunnitelmista. Toivottavasti joulukuu on muutenkin sujunut hyvin! Pari asiaa nousi mieleen tuosta lentopelosta.
Raittiusaikasi on vielä varsin lyhyt ja kokemus aivoissasi vielä ohut, siksi on ymmärrettävää että mielesi taipuu ehdottamaan alkoholia lentopelkoon. Perinteinen toimintamalli tosiaan. Erinomaista että havahduit siihen. Viisaammat puhuvat myös “petaamisesta”, joka voi olla tiedostamatonta tai tietoista, siinä henkilö alkaa valmistella tilaisuutta juomiseen.
Mitä tulee itse lentopelkoon, voisikohan lääkäri määrätä jotain mietoja (!) rauhoittavia lääkkeitä lennolle? Myös muuta apua on saatavilla, vielä on pari kk aikaa tutkia eri vaihtoehtoja. Uskoisin, että on mukavampaa saapua perille väsyneenä kuin humalassa tai krapulassa. Puolisosi olisi varmasti myös siitä iloinen. Mukavia matkasuunnitelmia joka tapauksessa! Pitkä lento on melkoinen koettelemus.
Se “petaaminen” on just hyvää sana eli haluan juoda alkoholia siksi että lentokoneessa istuminen on mulle epämiellyttävä ja juominen on paras keino sen tilanteen hoitamiseen omasta mielestä.
Siitä ajatuksesta jäin miettimään että miksi ma ennen sit join joka päivää, en ma ollut joka päivä matkalla johonkin. Mitä ma pelkäsin? Itseänsä tai tilanteita ympärillä? Jatkuva pelko oman elämän turbulenssien edessä ja niiden jälkeen, kaikki piti hoitaa viinan avulla.
Mutta tavoite on nyt mennä selvin päin, kai sen näkee silloin mitä siitä tulee.
Viime aikana olen lisännyt liikunta, sisustanut kotona yhden huoneen kuntosaliksi(ja olen myös harjoittelut siellä ahkerasti) ja harrastanut kuntofutista, mutta viime viikolla ollut rintakipuja jonkun verran. Taustasta sen verran et minulla oli sydäninfarkti 6 vuotta sitten, tehty pallolaajennus ja kaupan päälle vielä sepelvaltimotauti. Olin polttanut tupakka ennen sitä 20 vuotta, lopetin sen jälkeen kokonaan.
Kävin maanataina lääkärissä ja nyt taida olla että astma lisääntyy vielä listalle, ensi viikolla menen lisää tutkittavaksi. Siinä mielessä ehkä positiivinen ongelma, varsinkin jos katson Norjan hiihtäjien menoa
Tänään muuten oli idea mennä pelaa padelia, en ole ikinä käynyt mutta olen kuullut vaan positiivista lajin harrastelijailta.
Olen jatkanut Antabuksen käyttöä, se on my mental help ja muistutus joka aamu minulle itselle että kuka ma olen.
8 ja puoli kuukautta tuli tänään täyteen, se on paras joululahja mitä itselle ja perheelle olen tehnyt.
Lauantaina pakkasin koirat ja vaimon autoon ja tultiin laivalla toiselle puolelle lahtea pitkästä aika. Kävin katsomassa oma äitiä vanhusten kodissa, hän on 93, tänään mennään vielä kirkkoon ja hautausmaalle.
Lahjat on pakattu ja tulossa vielä jouluilta sukulaisten kanssa, minulle on ne ensimmäiset joulut 35 vuoteen ilmaan viina. Hieman oudolta tuntuu, täytyy myöntää että tilanne on ihan uusi:) Unohdin muuten Antabuksen kotiin mutta se ei vaikuttaa illan kulkuun mitenkään.
Kävin tänään ruokakaupassa tällää ja tietysti osui silmä mieletön valikoima alkoholia mitä hyllyt olivat täynnä, on se hieman erilaista kun Suomessa. Jäin pohtimaan että miksi en pystyy olemaan niin kun 99,99% ihmisistä siinä kaupassa, he ottavat tänään vaikka glögiä tai mitä ikinä ja huomenna jatkavat elämä selvin päin. Miksi minun on pakko vetää ainakin 5 päivää putken heti kun mahdollisuus? Katsoin kassajonossa kateelliseena ihmisiä ketkä näyttivät siltä että he hallitsevat tätä alkoholin ryyppäämisen jaloa taitoa, en taida päästä heidän kanssa samalle tasolle. En ainakin vielä.
Mutta toivon kaikille raitista joulua ja jaksamista, kyllä me pystymme siihen!
Älähän nyt. En menisi vannomaan, että kaikki muut ympärilläsi ovat ihmisiä, joilla on alkoholin käyttö kuvailemallasi tavalla hallinnassa. Tilanne voi olla pahempi kuin uskotkaan. Älä siis moiti itseäsi liikaa. Kohtalotovereita löytyy. Itse olet havahtunut tilanteeseesi ja tehnyt hienon (!) korjausliikkeen.
Hyvää joulua ja hyviä vapaita! Toivottavasti vietätte aikaa mukavasti yhdessä.
@mupzik komppaan @Olga tässä. Ne muka ongelmattomat alkoholin käyttäjät voivat olla juurikin heitä joilla on jo ongelmaa siinä ja jotka eivät ole siihen havahtuneet. Ei ne asiat ole sitä mille näyttää. Tämän olen nähnyt myös lähipiirissäni valitettavasti.
Eilen oli vuoden viimeinen työpäivä, kävin moikamassa yhteistyökumppaneita ja muuten tuttuja yhteisellä alalla, samalla oli kourassa vielä viimeiset lahjat.
Sain myös itse tukun lahjoja, konvehteja, lahjakortteja ja tietenkin pulloja.
Lahjakortit ja konvehdit jätin itselle, annoin pois kaikki pullot mitä sain. Paitsi yhden. Ei, en juonut sitä pois illalla rakettien valossa, en edes ajatellut sitä.
Mutta jotain on omassa pienessä päässä tapahtunut ilmiselvästi kun en luopunut siitä viimeisestä pullosta. Mitä hittoa on tapahtumassa?
Eilinen oli ensimmäinen uuden vuoden juhla selvin päin ainakin 35 vuoteen, en voi sanoa että nauttisin siitä illasta liikaa, jotain jäin kaipaamaan. Pokaalien kilistelyä, talomiehen halamista, telkkarin edessä nauramista typerille ohjelmille, sellaista rentoa iloa ja stressivapaa meininkiä.
Teen aina uuden vuoden lupauksen, olen luvannut laihtua, hankkia uuden työpaikan, lopetta tupakoinnin, jne jne. Yleensä se johtaa mihinkään ja on unohdettu jo viikossa mutta viime vuonna toivoin että lopettasin sen juomisen. Nyt olen ollut selvänä 267 päivä, joten näyttä siltä että toive on kerrankin jos ei toteutumassa niin ainakin kestänyt ajallisesti kauempi kun kukaan olisi arvannut.
Mietin pitkän mitä ma lupaan vuodelle 2025. Haluan pitää sama linja alkoholin suhteen ainakin vielä.
Saako minusta joskus kohtukäyttäjä? Senkö takia jätin yhden pullon itselle? Paljon on ajatuksia
Joka tapauksessa aamulla vetin juoksumatolla 1,5 tuntia, lisäksi omassa kuntosalissa nostin rauta tunnin verran ja kunnon sauna kirsikana kakun päällä. Hyvin on vuosi alanut.
Toivon kaikille Hyvää Uutta Vuotta ja että kaikki toiveet toteutuvat !
Älä lähde sille linjalle että ruokit ajatusta kohtuukäytöstä. Alkoholisti onnistuu vähän aikaa käyttämään kohtuudella mutta sitten se lipsahtaa runsaamman käytön puolelle. Alkoholistin suurin valhe itselleen on ” hallitsen tämän” älä petaa juomista. Lue ajatuksella tämän ketjun ensimmäinen kirjoituksesi. Siellä aika alussa kerrot olevasi alkoholisti ja sit kerrot hyviä syitä miksi haluat raitistua
Tsemppiä
-Mökki. Laita mökki.
-Sinulla on jo mökki, vastasin miehelle minun vastapäätä pöydässä.
Katsoin Yatzy-pöytäkirja mun edessä, piinallinen hiljaisuus valtasi hetkeksi huoneen ja toivoin vaan sen typerän pelin olevan kohta ohi.
-Minulla oli mökki, todella-todella hieno mökki, vastasi hän vihdoin. Olen ryypännyt sen ja kaiken muun mitä mulla oli. Kaiken.
Hän nousi pöydästä ja katsoi pitkään ikkunasta ulos vieressä oleva työmaata.
-Olen täällä kahdeskymmenes kolmas kertaa, hän sanoi, otti takin ja livahti ulos tupakalle.
Oli 9.huhtikuuta 2024, minun ensimmäinen iltaa Laakson sairaalan päihdeklinikkaan osastolla, tänään tuli täyteen 9 kuukautta raittina.
Tapaasin eilen tukihenkilön päihdeklinikalla, oltiin sovittu treffit jo syyskuussa.
Kerroin että hyvin on mennyt, olen ollut raittina nyt jo 40 viikkoa ja fiilis on loistava, hän kehui minua ja sanoi että näytän aivan eri ihmiseltä. Päihdeklinikkaan ovesta sisään astuminen muuten herätä minussa aina voimakkaita tunteita ja on sellainen hyvää muistutus itselleni että alkoholisti sa olet, tervetuloa kotiin. Seuraava tapaaminen sovittiin 9.huhtikuule, silloin pitäisi tulla vuosi täyteen.
Alkoholin juominen ei ole tullut pitkä aika mieleen, paitsi ehkä se uuden vuoden juhla mutta muuten on alkoholi kui sellainen pudonnut oma ajatteluista ja elämän ohjelmasta kokonaan pois. Antabus on edellä käytössä.
Hieman on ollut terveyden kanssa taistelemista, eilen laskin että joka päivä käytän 8 eri reseptilääkettä. Sen lisäksi revähti vaseman jalan takareisi jalkapallo treeneissä viime sunnuntaina joten siitä harrastuksesta joudun nyt pitämään hetken taukoa.
Jokapäiväinen liikunta on ollut tärkeässä roolissa, 11000 askeletta ja 30 minuuttia kuntosalilla päivässä on ollut tavoite ja joka päivä olen sen tänä vuonna saavuttanut. Tänään vetin töiden jälkeen vielä extra tunnin juoksumatolla, hyvää siitä pikkuhilja tulee.
Lomareissun on jäänyt 36 päivä.
En ottaa ylimäärästä stressiä siitä, ainakin vielä.
Kiitos kuulumisista. Me plinkkiläiset ollaan niin pirun kovia kuntoilemaan, että väistämättäkin tulee alavartalovammoja! Semppiä toipumiseen, onneksi kesäkausi vasta edessä… Ja mukavaa loman odottelua.
Koirat herättivät minut puoli kolmelta yöllä, meillä on kaksi staffordshirenbullterrieriä, 9v ja 6v, lisäksi kissa 15v. Syötin heille aamupalan, katsoimme vähän telkkaria ja ma hyppäsin autoon.
Ma rakastan ajaa sunnuntai yöllä 4-5 aikana kaupungilla kun kaikki ovat nukkumassa ja kadut ovat hiljaisia, tietenkin on se mahdollista vasta nyt kun olen raittina. Kävin auton kanssa pesulla, yöllä kun on hinnat -50% ja sen jälkeen paikallisen jättimäisen Cittarin, missä oli mun lisäksi ehkä 5 ihmistä.
Hamstrasin isot katkarapu ja salami täytetyt patongit, sushi valikoima ja kaikki nämä messin -50% yöhintaan . Aamupalapöytä näytti kotona erinomaiselta.
Eilen kuulin sattumalta Viron näyttelijän Jan Uuspõld Jan Uuspõld – Wikipedia haastattelun, hän on vuosia taistellut juomisen kanssa ja käynyt terapia pitkään. Viimeiset 11 vuotta hän oli raittina kunnes alkoi taas käyttämään alkoholia viime vuonna. Hän tunnistaa että on juoppo ja kun häneltä kysytin hänen suhteesta alkoholin, niin hän vastasi lyhyesti näin:
“Minulle on alkoholi aina merkinnyt jotain hyvää, kaikki alkoi jo lapsuudessa. Isä oli hiljainen mies kenen kanssa oli vaikea saata kontaktia mutta aina kun hän joi niin saimme puhua keskenään kaikesta ja hän halasi minua, tunsin olevani tärkeä hänelle. En ikinä saanut halauksia kun hän oli selvin päin.
Nykypäivänä olen juodessa parempi versio itsestäni, en olisi ikinä saavuttanut urallani sitä missä olen ilman alkoholia.”
Hieman vaati sulattamista hänen tarinansa, näyttelijänä pullo viina aamulla vaikuttaa ehkä hieman eri tavalla työuransa kun vaikka kuorma-auton kuljettajalla.
