VUOSI?! Mitä enemmän mä luen sun ja Paarman "1vuosi! juttuja, sitä enemmän ne mua vituttaa. Mitäs meinasitte tehä sitten kun 1 vuosi on täynnä?`
Asiaan: mä en kerro laitoksista sen kummempaa koska mulla on vaitiolovelvollisuus. 3 vuotta hoidon alottamisesta katellaan sitten tapauskohtasesti kun sulla S & S on 3 vuotta hoidon alottamisesta.
Esim. Kalliolan klinikat tekee hyvää tulosta monen vuoden seurannalla. Se merkitsee, millä lailla te elätte loppuelämänne, ei se mitä on 1 vuosi jälkeenpäin.
Synnyin vuonna miekka ja vittu, isän ja isovanhempien keskiluokkaiseen perheeseen. Mutsi heitti hanskat tiskiin melko varhain, jäin silti samaan yhteisöön miinus mutsi.
Faija oli alkkis, mutta sitä ei aluksi tiedetty. Alko vaikutti siihen rankalla tavalla; eli ei kontrollin häivääkään. Sen se tiesi mun lapsuusajoista asti, mutta oli pakko “tuulettaa” aina välillä.
Mun pahimmat lapsuustraumat liittyy siihen onks faija kondiksessa jouluna. Selvinpäin faija oli magee mies, komee kuin mikä. Ihana. Kännissä ei ollut.
Faija veti itsensä sitten piippuun mun teinivuosien aikana; kidutti perheen sitä ennen loppuun. En jaksa muistella.
K’ävin läpi eräänlaisia “kuvioita”. Faijan kuoltua muutin toiseen isoon kaupunkiin yms. Sairastuin itse vakavaan päihderiippuvuuteen vuosien 2004 - 2005 aikana. Sama vaihe jatkui tullessani Plinkkiin alkuvuonna 2007.
Nykyisin opiskelen itseäni päihdetyöhön, ja toivon että minua ymmärretään myös asiakaskunnan keskuudessa Plinkissäkin. Tavallaan miusta tulee ns. kokemusammattilainen ja se on tosi jees.
Oon pro, sen tiedän jo nyt.
Ja muutenkin kaikki okay, Vain siksi, että Plinkillä on mielessäni kiva muisto lähimenneisyydestä ja omasta eloonjäämistaistelustani. : )
Tavallaan olen varmalla pohjalla.
Olen kiitollinen kaikille, ja toivon että kaikki toipuvat.
Vai vituttaa? No hyvä! Se on nyt sulla kymppiaskeleen paikka sitten…
Mulle vuosilla onkin erityinen merkitys. Ekaksi: en usko kenenkään raitistuneen, jos ei yhtä vuotta pysy juomati.
Tokaksi: Minua vituttaa se, miten viisasta pelasin kun olin ollut vuoden juomati.
Kolomanneksi: Minua vituttaa se, miten viisasta pelasin kun olin ollut kaksi vuotta juomati.
Neljänneks: Minua alkaa pikkuhiljaa vituttaa se, miten viisasta pelasin kun olin ollut kolme vuotta juomati.
Tervehdys Sinulle Punatukkainen Kissa ja onnittelut omasta palstasta.
Tällä palstalla lupaan silittää sinua vain myötäkarvaan ja olla kokonaan viittaamatta Seinäjon suuntaan. Pelkästään sinua miellyttääkseni lupaan olla raittiina sen kolme vuotta. Tänäänkin on jo tullut tunti lisää raittiutta täyteen. Itse asiassa minulla on onnellinen aamu.
Aluksi kummastelin tätä vuosi jankkausta, mutta yllättäen se kolahti…liekö itsepäisen jankkauksen tulosta!?
Kaamoksen vuosikierrossa ainakin on aika monta aihetta “poksautteluun” (niiden tissuttelu päivien lisäksi )…uusi vuosi ilman kuohuvaa ja viiniä ja siideriä ja…on aika tylsä. Hiihtolomalla Lapissa pitää nautiskella joka ilta, se kuuluu kuvioon. Akkojen kevätreisulla heitetään kannat kattoon ja katsotaan ketä hävettää eniten seuraavana aamuna. Wappuna iloitaan tietty kuohuvalla kavereineen…ei se muutoin ole wappu! Sitten onkin jo kesä…ihana kuuma kesä, jolloin ei edes tarvi muuta syytä siidereille ja piha juhlille… jne.jne. Tuolta kantilta asiaa tuijotellessani, ymmärrän tuon vuosi scenaarion mainiosti. Ensimmäisenä vuonna on aikalailla noita kompastuskiviä…seuraavana ne voi jo mennä helpommin.
Se taas, että onko nuo rajapyykit yleistettävissä koko lopettajien kaartiin, onkin hyyyyyvin kyseenalainen juttu.
Harvinaisen hyvin olet omaksunut AA:n toipumisohjelman. Ilman AA:ta.
Muuten, 12&12 ei ole suinkaan ole ohjelma, vaikka niin usein väitetäänkin.
Noita “muuten vain korkin sulkeneita” on tullut nähtyä jopa työelämässä. Ajattelumallit ovat entisen kaltaiset, vain juominen on loppunut. Aika kuluttava tapa olla raittiina. Etten sanoisi kuivilla.
Tuossahan se on koko juttu. Jos vielä kykenee olemaan sekoittamatta hengellisyyttä ja uskontoa, niin homma pelaa.
On toki raitistuneita, jotka ovat uskoonkin hurahtaneet, eikä siinä mitään kun kerta ovat juomisesta päässeet.
Konstit on monet, mutta asennemuutosta pidän hyvin oleellisena kaikissa tapauksissa.
Esimerkiksi kaljojen säilyttäminen jemmassa raitistumispäätöksen jälkeen ei oikein istu minun ajatusmaailmaani.
Tai vaikka siltä varalta, että pääsee itellä jano yllättämään.
Eipä ole tullut vielä mieleen hävetä sitä, että olen raitistunut alkoholisti.
Mutta voi olla, että joillekin se on arka paikka… :mrgreen:
Tiedän AA-laisia ihmisiä, jotka ovat pudonneet 15-20 vuoden raittiuden jälkeen. Jos on elänyt raittiina noinkin kauan, on uusi identiteetti ollut jo vähintäänkin todennäköinen. ‘Hampaat irvessä’ kuivilla pysyminen voi onnistua jonkin aikaa, jopa vuosia, mutta 15-20 vuotta?
Buddhalaisittain ilmaistuna pitää vartioida ajatuksiaan silloinkin kun vartioi ajatuksiaan. Alkoholi on kavala vastustaja.
Ehkäpä kyse ei olekaan ollut alkoholismista? Eikä raitistumisesta? Vaan liikaa juomisesta ja sen lopettamisesta.
Ne pitkistä raittiuksista tippuneet, joita tiedän, ovat jättäneet palavereissa käynnin ja vähitellen etäytyneet. Eivät ole sisäistäneet henkisen kehityksen ja ajattelutavan muutoksen tärkeyttä. Lopulta alkaneet uskoa “parantuneensa” niin paljon, että ovat luulleet voivansa ryhtyä kohtuukäyttäjiksi. Yhdenkään en ole kuullut onnistuneen yrityksessään. Jos olisi, uskon että he riemurinnoin kertoisivat olevansa nyt tavallisia, kohtuudella alkoholia käyttäviä entisiä alkoholisteja.
On olemassa taviksia, liikaa juovia, suurkuluttajia ja alkoholisteja. Alkoholistille ominaista on hillitön himo juoda ja kykenemättömyys lopettaa silloin kun se kaiken järjen, työn tai muun velvollisuuden kannalta on oleellista. Lopulta, kun rahat loppuvat, kelpaa tenttu ja kenkälankkikin. On aivan sama mistä päänsä saa sekaisin. Suurkuluttajat eivät vedä tenua.
…mielestäni tuo rajaaminen on aikalailla “veteen piirretty viiva”. Siinä on aina omat vaaransa, kun ruvetaan immeisiä jaotteleen ja sitten vielä “hoitamaan” jaotteluun perustuen…vallankin, jos auttajilla on kovin tarkat mielipiteet siitä kuin ed.mainittu jaottelu suoritetaan.
Mutta eikö tuo ajatusten jatkuva vartioiminen ole sama asia kuin hampaat irvessä juomattomana oleminen?
Musta paljon parempi lähestymistapa, johon kannattiais pyrkiä, olis vaikkapa sen yksi lääkäreiden saneluvirheistä tuttu ajatusmalli jossa potilas sanoi “Oluen ystävä on, itse ei käytä.”?
Edit: Oho kuvittelin kirjoittavani Juomisen mahdollistajat- ketjuun. En huomannut että tämä on RC:n oma ketju. Lupaan pysyä jatkossa poissa.
Minä en kummastellut tuota “vuosi juomatta” juttua, se vaan ärsytti ja ärsyttää edelleen
Tottakai nuo “juhlapäivät” ovat pahoja, silloinhan “kaikki ottaa”. Omassa elämässäni oli vaan jo niin, että tuon kriteerin mukaan joka päivä oli juhlapäivä, noilla virallisilla sai vaan ottaa julkisesti
Jokaiseen päivää ja tilanteeseen kuului alkoholi, oli kysymys mistä päivästä tahansa, olin töissä tai kotona.
Olen tämän raittiuteni aikana kohdannut lukemattomia hetkiä joissa ennen otin eikä se tietenkään kivuttomasti ole aina sujunut, mutta yllättävän helposti kuitenkin. Syynä ilmeisesti se, että juomisen kätkeminen oli jo itsessään niin stressaavaa että tuntui kuin olisi taakka nostettu harteilta, kun ei enää ollut pakko juoda.
Ajatusmaailmani kulki ainoastaan alkoholin ympärillä; milloin pääsen täydentämään varastoni, milloin voin hörpätä kenenkään näkemättä. Kun olin päässyt kippaamaan aloin jo heti miettiä koska seuraavaksi…
Pyykkitupaan, kauppaan, koirankanssa lenkille, minne tahansa yksin meneminen tarkoitti juomisen ostamista ja/tai nauttimista. Aina kun olin yksin, käytin aikani tehokkaasti alkon kanssa, siitä tuli siis elämän tapa.
Itselläni on vielä “viralliset juhlat”, joulu ja uusi vuosi edessä ennen kalenterin selättämistä + epäviralliset: linnan juhlat, loppiainen, joulun pyhät… enkä hetkeäkään epäile että en siihen pystyisi
Alkoholittomasta elämästä pitää tulla tapa, ei pakko, toimii ainakin itselläni
Huomaan ilahtuneena, että viime yönä aivan täysissä hengellisissä ja henkisissä voimissa aloittamani ketju on poikinut melko järkevääkin keskustelua.
Olette te ihania. : )
Noin muutenhan ketjun aloitus on…
Mutta nyt mä lähen keikalle, ja siitä tulee varmasti tosi hyvä keikka. Rok rok ja koko ajan parempaa semi-talvista viikonloppua kaikille!
Loistavaa! : ) Tällä palstalla tosin sikarin polttaminen on kielletty, sillä vastustan tupakointia. Smokinkin voi jättää kaappiin Linnanjuhlia varten (ellei sitten mene sinnekin kuokkavieraisille jossain kommandopipossa)
Kengät on pyyhittävä tälle palstalle tullessa, ja noudatettava hyviä tapoja sekä lainsäändänttöä.
Voin tietenkin puhua vain itsestäni, ja ei todellakaan ole Se on ajattelun muutosta, koskien kaikkea - ei pelkästään alkoholia. Olen oikein tyytyväinen elämääni, mutta en pidä status quosta kynsin hampain kiinni. Kaikki voi muuttua, olosuhteet, ihmiset elämässäni (jopa minusta riippumattomista syistä), joten olen oppinut rakastamaan muutostakin. Mikään ei ole pysyvää, mutta jos säilytän oman tyynen sisimpäni, olen tyytyväinen.
Lainaamasi ajatus on hauska, mutta ei pyrkimyksen arvoinen ainakaan minulle. Olut ei koskaan ollutkaan ystäväni
Mitäs meinasitte tehä sitten kun 1 vuosi on täynnä?`
No hyvä! Se on nyt sulla kymppiaskeleen paikka sitten… 
)…uusi vuosi ilman kuohuvaa ja viiniä ja siideriä ja…on aika tylsä. 
Hiihtolomalla Lapissa pitää nautiskella joka ilta, se kuuluu kuvioon. Akkojen kevätreisulla heitetään kannat kattoon ja katsotaan ketä hävettää eniten seuraavana aamuna. Wappuna iloitaan tietty kuohuvalla kavereineen…ei se muutoin ole wappu! 
Sitten onkin jo kesä…ihana kuuma kesä, jolloin ei edes tarvi muuta syytä siidereille ja piha juhlille… jne.jne. Tuolta kantilta asiaa tuijotellessani, ymmärrän tuon vuosi scenaarion mainiosti. Ensimmäisenä vuonna on aikalailla noita kompastuskiviä…seuraavana ne 
