Rakkautta vai riippuvuutta?

Kotikanava
1

Hei! Olen uusi palstalla ja aika uusi tässä alkoholistin läheisen roolissani myös. Rekisteröidyin juuri, joten aion kai olla palstalla jatkossakin. Surullista sinänsä…

Teiltä vertaissiskoilta ja -veljiltä haluaisin kysyä ihan ensimmäiseksi tätä: Mistä tunnistaa rakkauden? Mieheni on kaappijuoppo ja aiheuttaa jatkuvasti pahaa mieltä perheelleen. Kysymykseeni “alkoholi vai perhe?” hän on vastaa empimättä “alkoholi”. Silti minä vastasin “kyllä” kun minulta kysyttiin, vieläkö rakastan häntä. Jälkeenpäin mietin vähän tarkemmin.

Jos ikävöin reisuillaan olevaa mietäni, ikävöinkö häntä vai vain seuraa? Jos haluan saada hänet parempaan kuntoon, onko se sen kummempaa kuin kenestä tahansa ystävästä huolehtiminen. Jos haluan viettää aikaa mieheni kanssa onko se rakkautta vai yksinäisyyden pelkoa? Jos hellitän, en enää puutu juomiseen enkä annan sen vaikuttaa mielialoihini tai elämääni, eikö se ole välinpitämättömyyttä? Ajattelen tässä al-anonin ohjeita ja tiedän myös olevani täysin voimaton juomisen suhteen. Mikään käyttäytymiseni muoto ei voi sitä vähentää.

Olen luonnollisesti läheisriippuvainen, mitä ei varmaan olisi tarvinnut edes mainita. Yritän pyristellä riippuvuudestani eroon, mutta en vielä tiedä mitä kohti. Jotain tarvitaan tilalle. Miten rakkauden ja läheisriippuvuuden erottaa toisistaan? Luottamus on kai jokin osa rakkautta, mutta jos vain toinen luottaa, niin riittääkö se? Mieheni luottaa minuun ja kykyyni luovia elämän kaikenlaisista karikoista, kun taas minä voin luottaa vain siihen, että hän pistää silmät kiinni ja odottaa koska rysähtää.

2

Tervetuloa Lina! Minä en ole läheinen vaan itse pääpiru, alkoholisti. Laitan kuitenkin sanasen ennen kuin almat (alkoholistien puoliskot) ehtivät apuun.

Kysymyksiin joita heitit tulet varmaan saamaan ajan kuluessa vastauksen. Nykyisessä tilanteessasi tärkeä kysymys kuuluu: miten sinä jaksat?

Rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys. Viha on rakkauden sisartunne. Muuta en minä keksi. Rakkautta kun on niin monenlaista. Äidinrakkautta, platonista rakkautta, universaalia rakkautta (agape) jne. Rakastuminen on selkeä juttu, samoin kiintymys.

Pysyttele kanavalla. Älä sano valitettavasti. Ehkä oli onnenpotku, että rekisteröidyit tänne.

3

Minun mielestäni sinä Lina löydät vastaukset kysymyksiisi itsestäsi, ajan kanssa. Vaikea on vastata, koska ne on sinun omia tunteita ja omia tulkintoja.

Juomiseen puuttumatta jättäminen ja juomisesta ja kaikista sen rönsyistä irrottautuminen ei ole välinpitämättömyyttä. Se on sitä, että kunnioittaa toista ihmistä niin paljon, että antaa hänen kantaa itse vastuun omasta elämästään. Se on myös parasta mahdollista apua ja tukea, koska siihen loppuu juomisen mahdollistaminen. Minun mielestäni on ihan hirveä ajatus, että alma voi pahimmillaan hyysätä alkoholistin hautaan, mahdollistamalla, hoitamalla, pehmittämällä juomisen seurauksia.

4

Moi Lina!

Mä olen miettinyt paljon vastaavia kysymyksiä. Mä olen miettinyt, että ikävöinkö mä retkua vai unelmaa retkusta. Rakastanko retkua vai unelmaani siitä ihanasta miehestä? Yritinkö muuttaa retkun mieleisekseni? Voisinkö mä hyväksyä häntä raittiinakaan sellaisena kun hän on? Mikä mun käyttäytyminen on rakkautta ja mikä riippuvuutta?

Toisaalta niiden pohtiminen on loputon suo. Mutta välillä niitä on hyväkin miettiä. Joskus voi nähdä omaa käyttäytymistään hyvinkin selvästi.

Mutta selvää on, että alkoholistin läheisenä minä (kuten varmaan sinäkin) olen sairastunut ja minä tarvitsen hoitoa. Minun hoitoni on al-anon. Sieltä mä olen saanut turvan, etten ole yksin. Apua voi ja kannattaa hakea. Ilman sitä mä olisin hukassa itseni ja tunteideni kanssa.

5

Tervetuloa Lina-olen Mato ja naimisissa kaappijuopon kanssa. Meillä oli juuri keskustelu (jos sitä voi siksi nimtä?) johtuen siitä että mieheni ilmoitti että hän on eilisestä hyvin vihainen. Eli eilen hän taas kävi kaapissa (luulen että se oli WC:ssä) ja oli sitten vähän ajan päästä huppelissa. Huomasin sen kyllä mutta häärin omien juttujeni kanssa ja kun hän illalla halusi antaa hyvän yön suukon niin ilmoitin vaan että en halua pussata kun hän on humalassa. Mies otti tyynynsä, mutisi jotakin, ja meni toiseen huoneeseen nukkumaan. Minä luin hyvän kirjan ja nukahdin.
Tänään hän tuli keittiöön kun laitoin ruokaa, seisoi siinä ja sanoi; Olen todella vihinen siitä eilisestä. Jaha, haluatko kertoa jotain siitä että miksi?
No, seurasi selitys että hän ei enää kauan jaksa sitä että häntä syytetään asioista jotka eivät pidä paikkaansa. Hmmm, vastasin vain että minulla nyt vaan on asiasta erillainen käsitys kun hänellä, että pelkästään hän voi päättää mitä hän aikoo ongelmalleen tehdä ja minä voin paremmin jos ei yritetä käyttäytyä niin kun hyvin toimiva pariskunta. Sanoin vielä että minä en pysty tekemään yhtikäs mitään sen eteen että hän saa alkoholiongelmansa kuntoon, minä ystyn vain ja pelkästään miettimään ja päättämään miten parhaiten elään omaa elämääni. Ja että luottamuspula on minulle suuri asia.
Jännä oli että miehen “kamala suuttumus” eilisestä muuttui hiljaisuudeksi ja muutamaan nyökkäilyyn.
Lina- rakkauteen kuuluu että voi luottaa, uskon että se on aika suuri osa sitä. Ja vielä, luottamus on mielestäni myös että uskaltaa näyttää heikot puolensa, uskaltaa sanoa että nyt en enää hallitse vaan alkoholi hallitsee. Ajan myötä saan nähdä jos kestän/haluan elää liitossa josta puuttuu tämä osa, tai jos mieheni jossain vaiheessa uskaltaa luottaa siihen että minä hyväksyn totuuden.

6

Onnitteluni mato. Nostit pullon pöydälle. Tyynesti.

7

Mahtavaa! Joku ymmärtää! Kaappijuoppoudessa on niin vaikeaa juuri tuo, että asiasta on melkein mahdoton keskustella - varmaan muistakin juoppouden lajeista on vaikea - sillä juoppo mitätöi kaikki yritykset sillä, että puoliso on harhainen. Sitten, vuosien kuluessa, alkaa jo itsekin epäillä aistejaan. Olen kuullut kaikki selitykset alkaen siitä, että alkoholin haju johtuu uudesta deodorantista/salmiakista/limusta päättyen siihen, että vain kuvittelen.

Viimeksi mies sai hepulin siitä, että katsoin häntä hiukan liian pitkään. Totta on, että samalla aprikoin miten koti-iltaa tv:n ääressä viettävä mies äkkiä onkin niin humalaisen oloinen. Yleensä hän ei ole juopotellut kaapissa kotona, vaan käynyt esim. “lenkillä” tai “kioskilla” tai “työkavereiden kanssa yksillä”. Ai niin, olihan sekin vaihe, kun hän juopotteli minun ja lasten mentyä nukkumaan. Sekin selvisi vahingossa. Sen jälkeen hän vaihtoi aikaa, ainetta ja paikkaa, eli oppi peittelemään paremmin. Ja minä nuuskimaan… sanan kaikissa merkityksissä.

Luulen, että kaappijuoppo juo jopa itseltään salaa. Omani jopa heikkona hetkenään myönsi, että hän ei aio mitään juomapäiväkirjaa pitää, koska ei pystyisi täyttämään sitä rehellisesti. Ehdotin nimittäin joskus, että pitäisi itselleen sellaista jonkin aikaa, eikä edes näyttäisi sitä kenellekään. Niin syvää on kieltäminen.

Olen parhaani mukaan lopettanut nuuskimisen, mutta on sekin vaikeaa. Olisi niin kiva tietää millaisen ihmisen kanssa on elänyt ja perheen perustanut. Tällä hetkellä tuntuu, että itsekkään, valehtelevan ja hyväksikäyttävän. Katkeruudestakin pitäisi ilmeisesti selviytyä irti! :blush:

8

Lina, vaikka asialle ei saisi nauraa niin välillä niille mun ukon jutuille ei voi muuta. Piilopaikkoja on ollut autotallista vessaan ja vaatekaapista autoon. Tällä hetkellä uskoisin että jossain vessan ja metsän välimailla. Ja kun haisi liikaa kun käytti kossua+minttupastilleja niin vaihtoi salmiakkikossuun+turkinpippuriin siinä toivossa että niissä tuoksu on ihan sama. Luonnollista hänen mielestään on juoda suoraan pullosta puoleksi piilottautuneena vaatekaapissa, viinilaatikosta suoraan hanasta tai tärpättipullosta (sisältö tietysti vaihdettu). Ja aina minä olin väärässä. Hän sössötti, haisi ja käveli kun 1-vuotias ja väitti täysillä että minä kuvittelin. Ja siitä olen sitten tosi pienin askelin, välillä taksepäin menevillä, saanut sisäisen rauhan. En tarvitse vahtia, valvoa, uhkailla koska sillä ei ole väliä. Olen kertonut että minä en pysty elämään muuta kun ystävänä hänen kanssaan ja ongelmalleen hän tekee mitä tekee. Miten se vaikuttaa meidän yhteiseloon saa nähdä.
Ja hei, yksi asia. Olen oppinut että kun näkee jotakin silmiensä edessä niin se on totta. Nykyisin se tieto useimmin riittä eikä tule edes tarve kertoa siitä miehelle. Mutta yritä kovasti kyllä kamppailla sitä tunnetta vastaan että “jos en sano sille että mä huomaan niin se uskoo että minä olen tyhmä tai hyväksyn juomisen”. Se ajatus välillä kaivelee :mrgreen:

9

Hei!
Heh, naurattaa nämä kaappijuoppojen selitykset. Meilläkin ex-mies oli mestari peittelijä. Joi yleensä illalla/yöllä muun perheen mentyä nukkumaan. Jos heräsin ja kävin katsastamassa miehen kuntoa, pullo löytyi joskus sukanvarresta housujen alta, vessan vesisäiliöstä, kukkaruukusta, lasten rattaista, ensiapulaukusta yms. paras oli kun tuli saunasta alkoholiton olut kädessä ja 2 min kuluttua sammui ja kouristi ja kun ambulanssimiehet puhalluttivat, oli promilleja lähes 4. ensihoitajillekin yritti selittää juoneensa vaan alkoholitonta, mutta kun elimistö ei oikein toimi kuten pitäisi. Kyllä mullakin alkoi välillä epäilyttää omat syytökset, kun toinen kirkkain silmin väittää soperruksen yms johtuvan ihan jostain muusta. No, nyt tilanteesta jo irtautuneena voi asialle jo hymyillä. Silloin oli aika ahdistavaa kun piti epäillä kaikkea, mikään ei ollut sitä miltä se näytti…

10

Hei vaan kaikille!
Lueskelin näitä juttuja ja kyllä ne niin tutuilta kuulostivat :frowning: .
Tervetuloa Lina mukaan tänne.
Edellistä käynnistäni täällä onkin aikaa. Kohta vuosi vierähtänyt al-anonissa ja voin sanoa voivani (ainakin tällä hetkellä) hyvin. Alan päästä jaloilleni ja olen alkanut elää omaa elämääni alkoholistin rinnalla, vielä.

Kesä tulee, kesäloma tulee!!! Niin siinäpä taas miettimistä. Mihinkähän kuntoon tuo aviosiippa taas itsensä saa? Päätyykö sairaalaan kuten viime syksynä itsemurhayrityksen jälkeen? Hän on “pysynyt” kuosissaan “aika hyvin”, siis omien sanojensa mukaan. Rahaa palaa ja kohta palaa korttikin. Ilmoitin hänestä nyt poliisille ja annoin rekkarinumeron. Hänellä ei ole enää käsitystä siitä milloin ei sovi mennä auton rattiin, hänhän ei juo! Olen saanut estettyä hänen autoilunsa muutaman kerran - saaden päälleni kunnon sadattelut millainen akka olen. Kun hän tulee “kyliltä” kotiin autolla ja haisee alkolle, näin yleensä työpäivän päätteeksi, niin tällehän en voi mitään. Ainut mitä voin on se, että toivon hänen narahtavan ratista ja kunnolla. Ennenkuin sattuu jotain ikävää jollekin syyttömälle. Velkaakin hän tekee niin, että hirvittää. Tässä kuussa on kerennyt mennä jo kurkusta alas liki 750€! Yhdessä katsoimme sen hänen tilitiedoistaan. Eli kait sitä sitten menee tonnin raja rikki ennenkuin tää toukokuu on loppu. Kertoo käyvänsä a-klinikalla säännöllisesti, no sitähän ei kukaan tiedä on tuo totta. Tulosta ei ainakaan tule, vielä.

Joopa joo. Kyllä tässä on oikeasti alkanut miettiä tämän suhteen tarkoitusta. Varasin lakimiehelle ajan parin viikon päähän ja nyt ekaksi teemme avioehdon. Hän itsekin tätä haluaa. Olen tässä tavallaan tehnyt jo surutyötä tän asian kanssa, siis jaksanut tehdä. Kiitos al-anonin. Olen saanut tavallaan etäisyyttä mieheeni, näen hänet nyt eri tavalla. Vielä tunnen silti rakkautta häntä kohtaan, ihan tosi. Mutta alan olla valmis jättämään tämän leikin tähän. Vaikka tunnen rakkautta, niin en halua elää enää tällaista elämää. Tämä on kauheaa. Ainaista valehtelua valehtelun perään, piilojuopottelua, sammumisia ym. Uskon, että minua varten on jossain joku, joka rakastaa minua enemmän kuin pulloa.

Että tällaisia tuntemuksia tällä kertaa. Aika jatkaa eteenpäin.
Hyvää alku kesää kaikille. Pitäkää itsestänne huolta.
Nyt lähden tapaamaan sydämellistä al-anon kummiani.

11

Hei, Minttusuklaa! Tuli vain mieleen, että se joku saattaa olla lähempänä kuin luuletkaan… Minäkin luulin, että tarvitsen vähintäänkin jonkun salarakkaan tästä suosta noustakseni, mutta nyt tuntuu, että ehkä nämä omat siivet sittenkin kantavat. Ystäviltä tullut vetoapu on korvaamatonta, mutta vähitellen, räpistellen, oma itsetunto alkaa löytyä. Eihän se kamalaa olisi jos joku sielunkumppani vielä joskus löytyisi, mutta ei omakaan seura yhtään hullummalta tunnu!

PS. En ihan kunnolla osaa käyttää palstan toimintoja. Toivottavasti yrittämäni lainaus meni edes sinne päin.

12

Mitä se hyödyttää vaikka kävisi B-klikalla ja vaikka asuisi siellä, jos ei ole halua lopettaa juomista? Kuulostan varmaan törkeältä taas kerran, mutta mulla ei vain ole pienintäkään myötätuntoa niitä alkkareita kohtaan, jotka juoksevat kusettamassa kalliisti palkattua henkilökuntaa ja todellisuudessa hakevat sieltä tukea juomiselle. Ei lopettamiselle.

Minä tein juuri sillä tavalla. Valehtelin päin naamaa kaikki asiat. Juomamäärät, kerrat ja mitä vain. Sopotin työpaineista, unettomuudesta, stressistä, parisuhteen vaikeuksista, jotka ei tietenkään olleet minun syytäni. Oli vain akka, joka v******i tullen mennen, vaikka minä olin ihan vaan kohtuukäyttäjä.

Sain karvaasti maksaa valheeni, ja arvaapa mitkä kärsimykset perhe ja muut läheiset saivat kestää. Kaikki loppui viimein. Vuosia sitten koitti päivä, jolloin kaikki juomisen syyt oli vedetty alas kurkusta. Enää ei tarvitse juoda, mutta sitä ei usko kukaan muu kuin minä itse, enkä edes yritä muille uskotella. Onpahan vain yksi pettyjä, jos jonain päivänä huomaankin olevani kännissä.

13

Niin ex-juoppo, mä en tiedä kuullostaako tuo mahdollisesti muiden “korvissa” törkeältä, mun alkoholistin korvissa ei. Johtunee ainakin osoittain siitä, että mitä enemmän on ymmärrystä tullut, sitä suoremmin voi asioista puhua niiden oikeilla nimillä, myös niistä jotka koskee itseä.

Omalla kohdallani olen kyllä eri linjoilla pettyjien suhteen jos mä olen jonakin päivänä kännissä. Niitä on aika iso joukko, vaikka mulla onkin pieni suku. :smiley:

14

Exjuoppo, kuulostaa pelkästään hyvältä. Toivottavasti jaksat hamaan maailman tappiin lausahdella noita törkeyksiäsi täällä.

15

Musiikkia sielulle, kun saa lukea tuollaista tekstiä. Ihan kuin suoraan meidän elämästämme. Ja että olet lopettanut kuitenkin juomisen lopulta! Loppujen lopuksi en taida edes odottaa oman mieheni juomisen, valehtelun tai syyllistämisen loppuvan, mutta tuntuu ihanalta, että edes joku on saanut sen tehtyä. Miehelläni on valtavan paljon kasvamista edessään, jos aikoo pärjätä ilman alkoholia kainalosauvanaan. Eikä hän ilmeisesti aio.

Juovan alkoholistin kanssa on niin omituista puhua. Muuten ihan järkevänoloinen ihminen muuttuu jokseenkin tyhmäksi jos keskustelu kääntyy juomiseen. Äkkiä koko muu maailma onkin hänen vihollisensa, juominen täysin ymmärrettävää, valehtelu ja petetyt lupaukset vain pakottavien olosuhteiden alla tapahtuneita (“Mut kun ne pyysi!”).

16

Tuo on iso askel. Koska jossain vaiheessa sitä itsekin rupesi epäilemään itseään. Että mitäs jos mä vaan ylireagoin. Että jos se puhuukin totta ja on oikeassa väitteissään.

Jos se haisee viinalta ja sen silmät harittaa, niin se on humalassa. (Tai miten kukakin alkoholiin reagoi…) Omiin havaintoihinsa voi uskoa ja luottaa. Jos on sitten oikeasti väärässä, voi pyytää vilpittömästi anteeksi. Mutta harvemmin siihen joudutaan.

17

Just näin, samaa mieltä!

Ja mihin sä unohdit kotikanavallisen almoja ja mulloja???

18

Tosta piilojuopottelusta vielä tätä vanhaa virttä, jota olen täällä aikaisemminkin veisannut.

Mun lasten isä joi salaa ja mä kyttäsin sen juomista. Varmistelin olevani oikeassa ja välillä sain tyydytystä siitä, että ukkokulta jäi kiinni juomisesta. Silloin mä raivosin ja huusin petetyistä lupauksista ja kaikesta mahdollisesta. No, se huuto tietysti oli ihan turhaa.

Vähitellen siitä tuli sellainen sairas pyöritys, että se piilotteli niitä pulloja ja mä piilottelin niitä uudelleen, ettei se löydä niitä. Se etsi niitä mun piiloista ja piilotti, kunnes mä etsin ne ja piilotin. Siis haloo! Ihan kipeetä.

Tässä jälkikäteen mä olen miettinyt, että olisiko meidän perheeseen ilman minua edes tullut piilopullokulttuuria. Koska mies sanoi jo seurustelun alkuvaiheissa olevansa alkoholisti. Hän joi hyvin avoimesti ja runsaasti. Sitten mä aloin raitistaa, kun eihän se käy, että perheenisä on turpa täynnä vähän väliä. Uhkailin erolla, raivosin, kiristin, tein sopimuksia jne. Sen jälkeen hän alkoi piilotella pulloja ja mä etsiä ja raivota niistä. Kunnes mäkin aloin niitä piilotella.

En mä väitä, että pullojen piilottelu on puolison vika, tai että puolisolla olisi mitään tekemistä sen kanssa välttämättä. Koska on yksinäisiä juoppoja, jotka piilottelee pulloja. Itseltään nimenomaan.

Kysymys herääkin, että miten sen pullon saisi nostettua pöydälle? Vai kumpi (läheiselle) on parempi vaihtoehto, se, että mies juo piilopulloista vai että mies juo avoimesti? Voiko juominen olla alkoholistin oma juttu? Ja jos ei ole piilopulloja, niin kuinka paljon enemmän alkoholisti häärää kännissä siinä läheisen läheisyydessä?

Olisiko alkoholistille hyväksi, että aina kun törmää piilotettuun pulloon, vie sen kaikessa rauhassa keittiön kaappiin leipähyllyn yläpuolelle. Ilmoittaa, että juominen on sinun asiasi, joten minä en enää suostu tähän leikkiin. Auttaisiko se? Ja onko sitä sen helpompi läheisenä kestää?

Mä en tiedä eikä mulla ole enää piilojuoppoa, että voisin kokeilla.

19

Ehkä kaikkein parasta olisi, että antaa pullojen olla ihan just siellä missä ne on, piilossa tai näkyvillä. Siis jos haluaa yrittää irrottautua toisen juomisesta.

20

Tragikoomista mutta niin todellisesta elämästä otettu!! Tulee mieleen lastenkekkerit missä piilotetaan joku esine ja anneetaan vihjeitä; kala, perhonen, lintu vai miten se meni? Ja kyllä tämä Mato on ollut lattialla, kaappikorkeudella, katontrajassa etsimmässä niitä helvitin pulloja. Ja kun ne löytyi niin “mitä mä teen, mitä mä sanon”, koska en halunnut paljastaa että nuuskin. Ja jos, niin selityksiä löyti :smiley: Jos vaan pystyy niin parasta on olla etsimättä koska ei se auta. Ei edes täyskännissä oleva “todistekappale” auta. Hänhän on vaan juonut sen yhden saunakaljan! Eli kaikki keinot paitsi oman elämänsä hoitamista on turhaa!