Moi!
Piiras, ikävä kuulla että sinäkin joudut tällaisen asian keskellä elelemään. Olet varmasti kuitenkin tehnyt oikean ratkaisun kun asetat miehelle nyt rajoja. Hyvä, hyvä, hyvä!
Jekaterina kysyy, miksi naiset rakastuvat näihin miehiin. Varmaan siksi, että onhan se ihan mahdottoman hankalaa koittaa uskoa se, että oma rakas a) on sairas b) ei kenties tahdo luopua sairaudestaan ja c) voi muuttua hirviöksi.
Näihin tunnelmiin… nyt palavat perunat paistinpannulla pohjaan 
!
.
Sä olet kyllä kova mimmi Piiras, kun pystyt pysymään päätöksessäsi! 
Mä aina sulin täysin, kun mies oli sureva reppana tippa linssissä. Ja olihan se oikeasti pahoillaan, mutta mutta… Tää sairaus on tosiaan vaikeaa laatua. Parantumiseen menee pitkä aika, jos koskaan parantuu. Sen olen vihdoin tajunnut, että on parasta olla itsekäs ja antaa toisen mennä. Paraneminen on kuitenkin jokaisen oma juttu. Sitä lopettaa loppupeleissä, jos haluaa oli siinä mukana kärsivä puoliso tai ei.
Mä olen huomannut, että parhaiten tosiaan mies lähtee itseään hoitamaan, kun joutuu todella ottamaan vastuuta teostaan. Jos helposti saa anteeksi, ajattelee, että kyllä sitä toistekin saa. Rakastamalla ja paapomalla ei huumeiden himoja voiteta.
Hienoa, hienoa Piiras! Be the Icequeen! Se kannataa.
Ja vielä piti tulla lisäämään, että mun “apina” on hoitanut itseään ja asioitaan eron jälkeen huomattavasti paremmin, kuin ennen. Hän jopa kiitti minua tuossa toissa päivänä siitä, että olen niin tiukka ja ehdoton. On kuulemma kehunut sitä myös kavereilleen. Että näin. 
Huuli pyöreänä tätä kummastelin. Olenhan lähinnä haukkunut, uhkaillut poliisilla ja sosiaaliviranomaisilla, meinannut tehdä hänestä rikosilmoituksen ym. Eli hänestä se oli hyvä juttu.
-Pudistaa päätään- 
Ei voi käsittää
Jos joku yhtäkkiä tulisi lukemaan tekstejämme, eikä tietäisi mistä puhumme, saattaisi ensimmäisenä arvella, että äidit ne tässä rupattelee lasten kasvatuksesta Rajoja ja rakkautta. Vaan niinhän se vähän onkin. Äidin ja vaimon roolit sekoittuvat pahemman kerran. Tsemppiä Piiras!
.
Voi Piiras etähali! Olet silti mielestäni voimakas nainen. Pidät puoliasi, vaikka se sattuu. Olisi niin helppo vaan päästää mies takaisin elämään ja pistää pussi päähän. Ja ei tietenkään sellainen täydellinen kylmyys ole mahdollista. Miehesi on varmasti selvänä hyvin mukava ja rakastettava tyyppi. Sehän tässä juuri on kaikista raastavinta, että ei voi edes tietää, miten asiat olisivat menneet, jos toinen olisi terve.
Mun isä on mielisairas ja koittanut koko elämänsä fiksata itseään eri lääkekoktaileilla siinä kuitenkaan onnistumatta. Sitä mun elämä on ollut. Jatkuvaa ylä ja alamäkeä. Kokoajan oma onni on ollut kiinni toisen olossa. Ja isä oli mulle helvetin tärkeä. Oisin tehnyt mitä vaan, että se ois voinut hyvin. Ja tää on mun elämän tragedia. Löysin ja rakastuin mieheen, josta todella pidin ja joka oli samalla tavalla sairas. Tosin sen verran eri vivahteella, että en sitä heti tajunnut.
Siinäpä se on Piiras. Me ollaan myös sairaita, eikä voida aloittaa tasapainoista suhdetta ennen kuin ollaan parannuttu. Mutta ei hätää! Meillä on hurjan hyvät mahdollisuudet toipua. Pitää vain oppia rakastamaan ja välittämään enemmän itsestään. Oikeasti miettiä, kuka minä olen ja mitä minä haluan ja mitä en halua. Jos vielä joskus löydän sopivan miehen, täytyy sen olla ehdottomasti raitis. En enää ikupäivänä ota päihdeongelmaista!
Voimia! Ei ehkä ole hyvä lukea nyt niitä viestejä. Tulee vain paha mieli. Itse säilytin melkein vuoden kaikki typerät rakkausviestit. Sitten kun niitä alkaa käymään läpi, huomaa että omia lähettämiä vihaisia viestejä on huomattavasti enemmän… viikko vihaa, päivä rakkautta… 
Heippa Piiras ja Dahlia,
Kun luin tekstejänne mieleeni tuli yksi juttu, jonka haluan ehdottomasti jakaa kanssanne.
Muistan yhden hetken. Olin eronnut miehestäni. Lapset nukkuivat. Istuin ulkona terassilla saunan jälkeen ja tunsi pitkästä aikaa jotain aivan upeaa: tunsin, että mä olen taas mä. Tiedättekö, olin ollut joku, joka kyttää, kyylää, huolehtii, toivoo, miettii, yrittää ymmärtää, löytää syitä jonkun toisen elämään/elämastä/elämälle. Olin melkein hävinnyt olemasta mä. Ja sinä hetkenä pitkään pitkään aikaan tunnistin taas itseni. Tajusin, että voin alkaa elää omaa elämääni. Ja se mimmit se on hetki, jonka haluan teidän kummankin vielä kokevan!
H
Vahingollisen suhteen synnyttämät menetykset
Heikko itsetunto. Sinun itsetuntosi on heikoilla. Tulet suhteesta jossa olet kulkenut emotionaalisella vuoristoradalla, jonka käyttövoimana on ollut kumppanisi ovela kyky antaa toisella kädellä ja vastaavasti ottaa toisella kädellä. Nyt ei ole oikea aika etsiä sellaisia rakkaussuhteita joiden kokisit antavan sinulle voimaa. Vietä aikaa yksin ja hyvien ystävien ja perheen kanssa. Nyt on aika olla hyvä itsellesi ja rakastaa itse itseäsi rakentavasti. Ala esimerkiksi pitää huolta kunnostasi. Hanki se puku jota olet aina ihaillut. Rakentavassa itsestäsi huolehtimisessa on kyse kohtuullisuudesta. Kohtuullisuus erottaa itsesi ilahduttamisen mukavalla ostoksella ja tuhoavan tuhlaamisen.
Todella hyvä; todella paha. Sinun kumppanisi tiesi täsmälleen, miten murtaa sinut yhdellä katseella, ja miten saada sinut lentämään kaikkein korkeimmalla. Sinä todennäköisesti kaipaat sitä, kuinka valtavan hyväksi kumppanisi sai sinut tuntemaan olosi. Älä unohda, että hänen piti - korvatakseen kaiken sen pahan! Me muistamme hyvän, mutta unohdamme pahan. Älä tee tätä virhettä. Joka kerran, kun suruissasi kutsut esiin ihanan muiston, kutsu esiin myös yksi joka satutti. Tai vielä paremmin, kutsu esiin kaksi.
Teot merkitsevät enemmän kuin sanat. Sinun kumppanisi tiesi täsmälleen mitä halusit kuulla, ja sanoi sen suoraan tai epäsuorasti. Ajattele: tämä henkilö väitti rakastavansa sinua. Käyttäytyikö hän rakastavasti? Käyttäydytkö sinä rakastamiasi ihmisiä kohtaan samoin kuin kumppanisi?
Lupauksia, lupauksia. Kumppanisi saattaa tulla takaisin ja luvata sinulle koko maailman. Hän tarkoittaa sitä todella, todella! Hän tarkoittaa sitä todella niin kauan kuin sinun luottamuksesi takaisin saaminen vaatii. Heti kun alat kokea olosi suhteessa mukavaksi, kumppanisi tekee jotakin, joka pilaa kaiken. Hän ei voi sille mitään. Hän kaipaa läheisyyttä, mutta pelkää sitä paljon enemmän. Ei ole yhtään mitään, mitä voisit tälle tehdä, muuta kuin säästää itsesi siltä.
Todellisuuden vai fantasian menetys? Menetitkö jotakin sellaista, jota sinulla todella oli? Vai menetitkö lupauksen joka ei koskaan aivan toteutunut? Menetitkö onnellisen elämän, vai lupauksen onnellisesta elämästä? Kuinka suuren osan ajasta todella olit onnellinen? Hyvin todennäköisesti sinä suret unelmaa siitä mitä olisi voinut olla, sen sijaan että surisit sen todellisuutta mikä oli. Tarkista ajatuksesi.
Neuvoja. Tee mitä ikinä voit selvitäksesi ensimmäisten päivien tai viikkojen yli, tai niin kauan kuin se on tarpeen. Kuuntele vaistojasi - erityisesti silloin kun et pidä siitä mitä sinun on sanottava! Kuuntele omia neuvojasi. Älä luovuta! Omien neuvojesi noudattaminen auttaa sinua itsekunnioituksesi palauttamisessa. Masennuslääkkeet auttavat usein pysymään tiellä ja tekemään tarpeelliset asiat tämän raskaan vaiheen aikana.
Jos tiedät, että tämä suhde ei ole sinulle hyväksi, pidä aseesi esillä. Mitä tahansa lupauksia saatkin, kaikki ne rikotaan. Älä anna toiveajattelusi, syyllisyytesi, surusi tai empatiasi johtaa sinua uudelleen umpikujaan. Ihmiset eivät muutu yhdessä yössä. Ellet itse ole oppinut uusia taitoja, tai ellei sinun kumppanisi ole todella nähnyt vaivaa terapiassa, palatessasi vahingollisen kumppanisi luokse, on vain ajan kysymys ennen kuin suhde on uudelleen vanhassa jamassa tai entistä huonommassa jamassa. Tiedä, että yhtenä aamuna sinä heräät ja löydät itsesi samasta kuopasta kuin tänäänkin, mutta syvemmältä. Jos kuuntelet päätäsi etkä sydäntäsi, sinä muutut vahvemmaksi, viisaammaksi ja itseesi luottavaksi.
Nyt on aika oppia omista virheistäsi. Ennen kaikkea, opi kuuntelemaan itseäsi ja noudattamaan omia hyviä neuvojasi.
Voimia Piiras! Ajan kanssa olo helpottaa.
.
Hei tosi hieno juttu, että olet lähtenyt rehellisesti asiasta puhumaan! Näin saat myös vankan tukijoukon taaksesi. Itsellä meni tosi monta vuotta ennen kuin tohdin oikeasti kertoa, miten asiat on. Nyt pyrin olemaan mahdollisimman rehellinen. Tosin on vieläkin joitain hyviä ystäviä, jotka eivät tiedä eron todellisia syitä. Kun on kietonut itsensä syvälle valheiden vyyhtiin, sieltä on vaikea tulla ulos.
Mun mielestä on ihan hyvä juttu teidän selvittää asianne loppuun asti. Ei sitten sinun tarvitse jäädä märehtimään, että mitäs jos… Kunhan vain muistat pitää aseesi esillä ja pään ulokona pussista. Onhan tuo subun lopettaminen nyt oikeasti aika vaikeaa. Kysyin miehen mielipidettä tuohon sun tapaukseen ja se sanoi, että olisi itse joskus ampunut itsensä refloissa, jos olisi ollut mahdollisuus. Eli oli sitä mieltä, että sun mies luultavasti sekoili, kun oli niin huonossa olossa. Tietenkään kun ei ihmistä tunne, ei voi varmasti tietää, joten ole varuillasi.
Onhan tässä aikaa katsella ja miettiä. Pidä vaan kiinni omasta elämästäsi. Tulevaisuus tuo ratkaisun mukanaan.
.
Mä just tiedän miltä susta tuntuu. On ikään kuin joku lukko sydämmessä. Se johtuu mulla ainakin nimenomaan siitä, että toinen ei ole selvä ja valehtelee. Sen tietää, mutta ei aina tiedosta. Sitten kun löytää näitä todisteita ja saa varmistuksen asialle, niin sattuuhan se, mutta toisaalta helpottaa tietää, missä mennään.
Positiivista, että reagoit löytöihin nauramalla. Mulla meni monta vuotta ennen kuin pystyin samaan. Yleensä ratkesin aina hysteeriseen itkuun. Toi kertoo siitä, että pystyt suhtautumaan järkevämmin tilanteeseen. Tiedät, että tarpeen vaatiessa voit aina näyttää miehelle ovea.
Mä olen sitä mieltä, että ei ole mahdollista lopettaa subun käyttöä, jos ei anna itselleen aikaa ja sitä aikaa tarvitaan reilusti. Tämä on juuri kompastuskivi monelle. Subua otetaan, jotta jaksetaan. Jos pitää jaksaa, pitää myös ottaa. Totta kai on vaikea tehdä se valinta ja monet jatkavatkin siksi käyttöä. Mun exä teki valinnan jäädä kotiin. Hänen on vaikea päästä takaisin työelämään, mutta hän ei ole enää riippuvainen ja onhan se oikeasti kaikkein tärkeintä! Mitä tekee työllä, rahalla, kunnialla, jos ei ole terveyttä? Ei oikeasti yhtään mitään.
Joka tapauksessa lopettaminen on pitkä kivinen polku. Itse olen huomannut, että mun exä olisi tarponut sen polun joka tapauksessa. Kyllähän mun tuki oli ratkaiseva silloin kun hän makasi vieroitusoireissa, mutta sen jälkeen hän on aivan yksin taistellut huumeiden himoja vastaan. Ei siinä toinen voi auttaa. Oma halu on ainoa apu.
Sun miehen tapauksessa homma voi kaatua siihen, että hän ei ole vielä saanut riittävästi niitä huonoja kokemuksia subusta. Sama se on meillä läheisillä. Kun saa riittävästi niitä niin sitten pystyy toisen jättämään. Jos käyttäjä pystyisi järjellä tajuamaan, minkälaisessa jamassa hän on vaikka kahden vuoden päästä, niin ehkä hän lopettaisi, mutta kun sitä tulevaisuutta ei pysty aineissa edes ajattelemaan. Silloin mennään päivä tai viikko kerrallaan.
Kertoisitko vielä, mistä mies sai alunperin ajatuksen subun lopettamiseen? Mun exä lopetti noin 10 kertaa ennen kuin onnistui eli tasaisesti puolen vuoden välein. Alkuun syy oli yleensä aina minussa. Eli yriti lopettaa, koska uhkailin erolla. Lopullinen lopetus tuli vasta, kun mies oli niin pohjalla ettei enää jaksanut ja minä oli luovuttanut.
Voi Piiras, en osaa antaa mitään helpottavaa neuvoa. Miehen täytyy itse löytää se halu muutokseen. Ehkä se tulisi nopeammin, jos et hyväksyisi minkäänlaista päihteiden käyttöä. En tiedä. Kyllä sun täytyy miettiä, onko tämä mies kaiken sen tuskan arvoinen? Jatkuva kyttäys ja epäily tulevat kuitenkin olemaan osa elämääsi piiitkän aikaa.
Vielä vastaan kysymykseesi: Kun mä olen ottanut värkit puheeksi, on vastaus ollut usein:
-Ne olivat nyt vain jotain vanhoja.Olin just hävittämässä niitä.
-Missä muka olet nähnyt? Ei mulla ole mitään.
Ja muista, että narkomaanilta et koskaa tule rehellistä vastausta kuulemaan. Mun exä myönsi aina kaikki sitten selvänä ollessaan.
Voimia! Ei ole helppoa ei…
.
Heh me näköjään roikutaan täällä just samaan aikaan! Joo luo vaan s-posti ja laita mulle mailia. Meinasin itsekin ehdottaa sitä.
Hei Piirakka,
Parin viikon aikana olet kyllästynyt mieheesi käyttöön ja valheisiin, eronnut ja käytännöss ottanut hänet takaisin. Mitäpä, jos ottaisit itsellesi tavoitteen: en tapaa, soita, vastaa viesteihin kahteen viikkoon. Hänellä on oma asunto, jolloin se ei ole mahdotonta käytännössä. Tiedän piiitkällä kokemuksellani, että helppoa se ei ole ja päätöksen pitäminen vaatii nyt voimaa. Aiavan kuten Dahlia sulle sanoi, pitkä tie tuota ihan samaa tahmeaaa, vellovaa suhdetta on tiedossa, jos et päätä toisin.
Hei, aikuinen mies ei voi sanoa, että juu-u valehtelin. Vaan keksii siihen uuden pehmeämmän sanonnan. Haluatko rakastaa sellaista miestä? Anna anteeksi, että olen niin tiukka, mutta pyysit käyttäjien puolisoiden kommentteja, sen nyt sait. Minä haluan olla rehellinen sinulle, enkä antaa turhia toiveita. Mutta; mikäs siinä. Olen kunnolla erossa ja katso kaipaatko ja mitä.
Ei tuo pari viikkoa ole niin pitkä aika, etteikö sitä kannattaisi kokeilla. Tsemppiä! Ja kerro täälläkin tilanteestasi, vaikka nyt kirjoittelet Dahlian kera
Salailu on sitä, että jättää totuuden kertomatta. Kusettaminen on sitä, että kertoo valheellisen totuuden. Näin mä luulisin 
Dahlia, tuo lukko sydämessä on hyvin sanottu. Niinhän se on. Mä koen, että kaikkien niiden pettymysten jälkeen sitä lukkoa on siellä pakko pitää jo siksiksin, että muuten repeäisin miehen edessä ihan totaalisesti kyyneliin, syytöksiin yms. yms. Tiedän, että se ei auttaisi tilannetta yhtään, vaan niin kauan kun päätän olla miehen elämässä mun on otettava vastuu siitä, jos annan hänen satuttaa minua. Yritän kovasti olla johdonmukainen ja järkevä sanoissani ja teoissani. JOskus huomaan puhuvani kuin uhmaikäiselle kun yli-artikuloiden selitän miltä nyt tuntuu ja mitä ehdottomasti tarvitsen (esim. että minun täytyy saada tietää, monelta tapaamme. “soitellaan myöhemmin” ei riitä…). Sääli tässä taktiikassa on se, että tosissaan joudun pitämään aika paljon tunteita sisälläni.
Tuo Jekaterinan ohje tuntuu fiksulta. Kannattaa selvittää itselleen mitä miehessä kaipaa ja ylipäätään kaipaako. Mä en nähnyt miestä kahteen kuukauteen ja sinä aikana selvisi omassa päässä monia tunteita ja pääsi sellaisen “akuutin” post-traumaattisen stressireaktion yli.
.
.
