En tiedä onko tämä oikea ketju, mutta toivon että joku muukin saa saman kuin mitä minä sain. Eli kävin Al-anon ryhmässä ja sain tosi paljon sieltä. En neuvoja enkä ohjeita vaan ensin samaistumista ja sitten kykenin kuuntelemaan ja havainnoimaan miten muut toimivat ja ovatko viisastuneet tai parantuneet henkisesti tai muuten.
Hyviä kokemuksia oli kirjallisuudessa ja puheenvuoroissa, niitä aion soveltaa käyttöön. Mutta eniten sain niiltä jotka valittivat ja valittivat, eivätkä olleet mitään muuttaneet omassa käytöksessä. Apua pyysivät jokapaikasta mutteivat mitään olleet itsessään muuttaneet.
Tajusin ettei mikään muutu jos ei itse muutu, lopeta valittamista ja ota uutta suuntaa. Se kait se onkin tarkoitus että tajuaa muiden virheistä, ettei tee ainakaan samalla tavalla. 
Hyviä mietteitä! Ehkä naisilla ykeisesti ottaen on suurempi taipumus hakea tuota merkityksellisyyttä toisesta ihmisestä tai vaikka eläinten tai lasten hoivaamisesta. Miehet luultavasti määrittävät itsensä ja arvonsa useammin työn kautta ja menettävät jotenkin elämänhalunsa irtisanomisen tai eläköitymisen jälkeen ja turvautuvat vaikkapa alkoholiin.
Keski-iässä moni asia alkaa olla ohi ja monet valinnat tehty, siis vaikka lasten hankinta ja työelämässäkin osa luukuista on kiinni ja tajuaa juurikin jonkun kriisin tai vastoinkäymisen yhteydessä sen elämän rajallisuuden… Sitten on voimakas tarve vielä kokea jotakin… Ajaa nuori gimma kyydissä suuritehoisella moottoripyörällä kuolemaa karkuun tai lähteä etsimään itseään joogaretriitistä… :mrgreen: Elämässä tuppaa olemaan erilaisia vaiheita ja miten ne sitten käsittelee ja mten pääsee eteenpäin? Ettei juutu johonkin ankeuteen vaan huomaa ne asiat jotka on hyvin ja mahdollisuudet jotka on vielä siinä naaman edessä?
Multa hävisi myös tuo “merkitys”, kun meni koko elämä uusiksi… Mua ei tarvitse kukaan, eikä missään jää tuoli tyhjäksi vaikken nousisi edes sängystä… 
Mutta tämä on hieno kohta tälle hommalle, koska elämää on jäljelläkin luultavasti liki toinen mokoma, teoriassa ainakin ja näissä taitekohdissa suunnan muuttaminen on helpompaa; sille on tilaa ja aikaa. Lähdin miettimään niitä asioita, joita tykkäsin tehdä lapsena/nuorena ja sitäkautta olen löytäny paljon iloa ja luulen että se merkitys on löytymässä ihan itsestäni, osin jo löytynytkin, ja pikkuhiljaa siitä mitä voin tehdä… Kun jotenkin paljon otetaan vähän väkisinkin pois, elämästä amputoituu isoja paloja, niin kyllä ne tyhjät kohdat ajastaan täytyy, kun pyrkii näkemään enemmän mahdollisuuksia kuin esteitä.
Jonkun mainitsemat Al-anon ja myös AAL ovat ihan hyvä apua oman mielen perkaamisessa, myös kirjoja löytyy vaikka kuinka paljon siihen avuksi. Analyysi tapahtumien kulusta ja omista motiiveista auttaa toimimaan fiksummin jatkossa. Ehkä. :mrgreen: Ja toisaalta armollisuus omiakin virheitä kohtaan ja huumori auttaa. Onpa sitten kanttia myöntää itselleen, jos on taas liukumasssa samaan ja sen huomaa… Voi sitten tehdä korjausliikkeen nopeammin.
Voisi kuvitella tuon merkityksellisyyden hakemisen sukupuolittumisen syntyvän siitä, minkälainen tila yhteiskunnassa kullekin meistä annetaan. Pitkään työelämä on ollut miesten valtakuntaa. Ja on ollut aika, jolloin naisia ei otettu kouluunkaan. Mähän aikoinaan huomasin, etten oikein tullut otetuksi tosissani työpaikassani, joten mietin, että jospa juuri sen työpaikan merkitys mun elämänkaaressani onkin löytää Kukkonen 
Kävin leffassa katsomassa Ghost in the shell. En tiedä uskallanko suositella, mutta minä tykkään scifistä ja nautin tuosta monella tavalla. Elokuva rakentui yhden lauseen ympärille: “Menneisyys ei määritä meitä. Teot määrittävät”. Siitä huolimatta leffan tarina keskittyi menneisyyden ja historian selvittämiseen, juurien ja oman lauman etsimiseen. Vasta ne löydettyään henkilö oli kokonainen.
Seuralaiseni innostui: juuri tuota leffan lausetta hänen itsensä kehittämisestä ja “parempi versio” ajattelustaan vaahtoava kaverinsa intoilee. Että menneisyydellä ei ole väliä. Parahdin, että ei se noin ole. Ihminen tarvitsee lauman. Kun sulla on se lauma edes jossain muodossa, voit olla kokonainen. Lauma syntyy yhteisestä historiasta. Mutta että ymmärrän tuon ajatuksen tärkeyden. Tuossa ajatuksessahan tiivistyy itsenäistyminen. Irtaudut niistä odotuksista ja raameista, joita luulet ympäristön sun syntyperäsi tai nykyisen olemuksesi perusteella olettavan. Näet oman horisonttisi, jonne suunnata. Tuo ajatus on varmasti tärkeä osa ihmisen kehitystä. Mun mielessä kimmelsi ajatus jostain intiaanien itsenäistymisriiteistä, jossa jätetään heimo ja lähdetään aikuisuuden kynnyksellä yksinäiselle matkalle.
No, ei varmaan yllätä, että sain tämänkin ajatuksen linkitettyä Kukkoseen 
. Uskon, että häntä tuo lause puhuttelee paljon. Ja että siitä narsismissa täytyy olla kyse: itsenäistyminen on jäänyt kesken. Se oma alkuperäinen laumahan on kaverit, ja missäpä niistä nykyään pääsisi eroon: some ja puhelimet seuraavat kaikkialle. Itsenäistyminen on vastuunottoa omista tunteista. Niistähän Kukkonen minua jatkuvasti syytti. No, Kukkonen ehtii elämässään vielä kasvamaan ja kehittymään omalla polullansa. Minulle tämä tarina toimi samalla opetuksena riippuvuudesta sekä itsenäisyydestä ja lauman/rakastavan kumppanin merkitysestä siinä. En tietysti osaa sanoa, opinko mitään vai tulenko jatkossakin veivaamaan samoja asioita . Niinkuin Hemmiinakin kirjoitti, niin minäkin löydän vanhoista päiväkirjoistani aina ne samat oivallukset 
No sellaisia päässä risteileviä ajatuksia tällä kertaa. Kivaa viikonloppua teille. Ja törmäsin aamulla tällaiseen tarinaan:
Juttelin yhden miehen kanssa, jonka exvaimo oli kärsinyt jonkinlaisesta epävakaasta mielestä, joka kuulosti aika kukkosmaiselta. Mies oli lopulta päätynyt toimimaan juuri niinkuin minäkin, eli ei ollut lähtenyt toisen tunnetiloihin mukaan eikä ottanut niitä enää itseensä, oli vaan kuin harmaa kivi toisen riehuessa ympärillä. Ensin se oli vaan kiihdyttänyt toisen iskuja, sitten aikaa myöten nainen oli kyllästynyt.
Kysyin mieheltä sen kysymyksen, mikä minua mietityttää eniten, eli että miksi se toinen teki niin? Mies sanoi, että hän uskoo, että toisella oli niin paha olla itsellään, ja että hän siirsi sen eteenpäin. Kun vaimo oli saanut pahan olon siirrettyä häneen, vaimoa helpotti vähän.
Ukkosenjohdatin
Niinpä. Ei me kukaan oikeasti olla ihan terveitä ja kypsiä aikuisia, tai ainakin heitä on tosi harvassa. Kyllä täällä jokaisella on omat pään vaivansa ja ei kannata liian tunteella ja itseensä ottaa muiden juttuja.
Ymmärtää voi, eikä tietenkään hylätä. Mutta jos toinen käy käsiksi tai on muuten vaarallinen niin sitä ei saa sietää. Eikä henkistäkään pahoinpitelyä ellei kestä sitä.
No niin, exän uusin parisuhde on karahtanut karille, parisuhteen kesto n. 7 kk. Uudessa naisessaan oli kaikki mitä minusta puuttui, oli mm. sopivan kokoinen, asui oikealla paikkakunnalla yms. yms. Mikäs nyt mahtoi olla naisessa vikana? Naisella oli omat tunteetkin? Mutta ei mitään, seuraava nainen vaan kehiin, vaikka kuulemma on ‘pienoinen inflaatio ämmissä, kaikki on lopulta samanlaisia’.
Hei!
Harmi en muista enää käyttäjätunnukseni salasanaa, mutta ei kai sillä niin väliä. Tulin vilkaisemaan tätä ketjua, mutta vielä ei ole rahkeita lukea tätä läpi. Sain teiltä, erityisesti sinulta Vieraampi, kuitenkin valtavasti tukea ja hyviä ajatuksia eroa tehdessäni.
Olen nyt jostain syystä nähnyt Kukkosesta paljon unia, ja tämä on pyörinyt mielessä. Lähinnä kivuliaina muistoina. Emme ole Kukkosen kanssa missään vaiheessa jutelleet ja käyneet läpi suhdettamme, emmekä ole olleet edes yhteyksissä. Kaikki avoimet kysymykset ovat jääneet itselle pohdittavaksi. Sekin tuntuu aika väärältä, mutta enhän minä edes usko, että Kukkonen osaisi minulle niihin rehellisesti vastatakkaan. Uskon, että hän ymmärtää itseään vielä huonommin. Tai mistä minä sen tiedän. Etäisyyden turvin uskallan itse kuitenkin ajatella niitäkin asioita, joilta aiemmin yritin vaan sulkea silmäni.
Olipa se kyllä hurja suhde! Olen tyytyväinen vaan siitä, että pidin lapseni siitä erillään. Se oli tietysti paljon Kukkosenkin valinta - mutta ihana, ettei hän tullut sekoittamaan lapseni mieltä. Varmasti opin tuosta taas paljon - ainakin sen, miten toimia ihmisen kanssa, joka pyrkii kaikilla puheillaan ja toiminnallaan vaan sekoittamaan ajatuksiani ja hämäämään. Kyllähän tuollaisia ihmisiä on maailmansivu. Kai tuossa tuli kohdattua omat demoninsakin - se, miten väkivalta lamaannutti minut täysin. On sen asian syntyjuuria joutunut varovasti miettimään, ja kivuliasta sekin.
Vähän sillä silmällä suhtautuu tuleviin suhteisiinsa, että mitähän hirveyksiä ne tuovat tullessaan. Enhän minä Kukkosestakaan olisi arvannut, päällisin puolin mukava ja turvallisen oloinen mies. Veljeni tosin sanoi, että oli ajatellut Kukkosesta heti, että tämä on aivan lukossa henkisesti. En itse ymmärrä vieläkään, mistä hän sen näki.
Haluan kuitenkin toivottaa teille kaikille ketjuuni kommentoineille hyvää jatkoa ja kiitos ajatustenne jakamisesta. Tuona aikana se oli minulle hyvin tärkeää. Kunpa kaikki tuollaisessa tilanteessa saisivat tarvitsemaansa tukea ja apua päästä pois 