Asiaa enemmän pohdittuani, niin ehkä kirjoitin asian jotenkin tökerösti. Tarkoitin lähinnä lauseella sitä, että mies on ollut joskus hyväkin mies…tai ainakin terveellä tavalla parempi mies, koska päihteiden tuomat ikävät vaikutukset ovat vaikuttaneet häneen niin voimallisesti ikävä kyllä. Ja kyllä hän itsekin asian tiedostaa ja on siitä hyvin pahoillaan 
Olen kuitenkin muistuttanut häntä, että asiat jotka ovat olleet, niin ovat sairauden tuomia eikä häntä itseään 
Jos nyt mennään itse kuulumisiin, niin mies on katkolla edelleen Ei ole lähtenyt pois vaikka se mahdollisuus on olemassa, että voi sieltä koska vaan halutessaan lähteä. Kerroinkin hänelle miten ylpeä olen hänestä nyt ja kuinka iloinen olen hänen puolestaan. Sanoi itsekin tehneensä tähanastisen elämänsä ehkä vaikeimman mutta samalla myös tärkeimmän päätöksen. Ensi viikolla selviää kuntoutukseen lähtö. Toivottavasti kunta ei hylkää maksusitoumushakemusta, ettemme joudu tappelemaan kunnan kanssa siitäkin vielä 
Jep, asenteellisuus vituttaa. Tollaset ihme kategorisoinnit, jotka “hyvänen aika kaikki tietää”, millanen ihmisen pitäisi olla ollakseen hyvä mies tai nainen, hyvä isä tai äiti, tai ylipäätään hyvä ihminen. Että päihteiden käyttö piilottaa ihmisestä kaikki hyvät ominaisuudet, mutta toiseen takertuminen ja kontrolloiminen onkin ihan vaan puhdasta rakkautta ja hyvää tahtoa! Tollanen asenteellisuus, että päihteiden käyttö tekee ihmisestä huonon vanhemman ja parisuhdekumppanin, jonka oireilu pakottaa toisen marttyyrina uhraamaan oman elämänsä muun perheen hyvinvoinnin vuoksi, vaikka todellisuudessa koko asetelma on yhtä lailla marttyyrin oman riippuvuuden aikaansaannosta! Että se läheisriippuvuusko tekee ihmisestä vastuullisen vanhemman ja ihannekumppanin? No ei todellakaan, mutta sitä päihteilijää kun vaan on niin helppo kaikesta syyttää, ja samalla vaivihkaa kiillottaa omaa sädekehäänsä. Asenteet loistaa taas, kun Maria kirjoittaa, että oma naiseus oli päihdevuosina hukassa. Entä nyt päihteilijästä riippuvaisena ollessa? Nytkö se naiseus on tallessa ja kukoistaa?
Jos sä sanot, että mies joskus on ollut “jopa mies”, niin sehän tarkoittaa, että muuna aikana hän on ollut jotain muuta kuin mies. Tiedätkö, joko sitä on mies, tai sitten ei ole. Eli jos ihminen ei ole mies, niin silloinhan hän jollakin lailla on epä-mies.
Ehkä on parempi nyt kun toivotan kaikille vaan hyvää jatkoa ja kaunista kesää… nauttikaa auringosta ja voikaa hyvin!
Kyllä mua vähän huvittaa toi maria76:n sanomisien vääntäminen. 
On musta ihan normaalia puhekieltä sanoa että mies oli joskus kunnollinenkin mies, sen kummemmin viemättä asiaa sukupuolikysymyksiin. Kyllähän jokaisella nyt maalaisjärki on, ja varmasti tajuaa mitä maria76 tarkoitti. Hohhoijaa. 
Tai sit ei vaan halua tajuta. Ihan sama. Tulee sama fiilis kuin maria76:lla, että parempi sanoa vaan hyvät kesät tässä kohtaa.
Kiitos Haili Tiesin kyllä, että joku on jossakin, jonka ei joka sanomisestani tarvi vääntää jotain ihme asiaa. En kuitenkaan mitään pahaa ole tarkoittanut sanomisillani täällä miehellenikään, joka on minulle rakas kaikesta huolimatta Hyvää kesää Haili sulle ja minkä tahansa asian kanssa painitkin, niin toivon, että voit hyvin sinäkin
Ei täs mistään pelkistä sukupuoliasioista ollut kyse, vaan siitä, et mikä tekee ihmisestä kunnollisen edustamassaan roolissa. Oli sitten kyse sukupuolen edustamisesta, tai jostakin muusta.
Eikä sitä asiaa muuten edes esitetty tuossa muodossa. Muutenkaan me ei olla täällä puheyhteydessä, joten ihan pelkkää puhekieltä ei kannata käyttää, mikäli haluaa tulla oikein ymmärretyksi.
Joka tapauksessa, mun mielestä on ollut alunperinkin Marialta tökerö liike lähteä päihteilijöiden palstalle valittamaan sitä, miten omavalintainen suhde päihteilijään pilaa hänen elämänsä. Minkäköhänlainen reaktio olisi vastassa, jos tuonne vilpolaan menisi itkemään, että joku nalkuttava takiainen tekee elämästä niin helvetin vaikeeta? Täällä on nämä eri osastot, jotta samankaltaisissa ogelmissa painivat ihmiset löytävät toisensa, ja hyvä niin. Mulla on siihen omat syyni, miksi tämä läheisriippuvuusaihe herättää mussa niin voimakasta ahdistusta, ja juuri siitä syystä en noita vilpolan itkuvirsiä käy edes lukemassa. Asia muodostuu mulle huomattavasti hankalammaksi, jos sieltä pitää tulla tänne niitä itkemään.
Joka tapauksessa, toivon minäkin Marialle hyvää kesää (Hailille toki myös) ja parempaa jatkoa elämässään. En sentään täysin empatiokyvyttömäksi ole tullut, vaikka olenkin tässä päästellyt aggressioitani pihalle.
Juu ei tässä henkkoht kellekään tule kirjoitettua, jokaiselle toivon hyvää, niin maria sinulle kuin iina myös sulle
Alunperin, kun kirjotin tänne saunan puolelle, niin en vielä oikein tiennyt mistä kaikista asioista tänne voi kirjottaa ?Saunan esittelyn alussa oli teksti et sana on vapaa kaikkeen päihteisiin liittyvissä asioissa. Luulin siis et läheisetkin voi tänne kirjoittaa. Tarkoitukseni ei ole ollut mitenkään haukkua tai mollata päihteidenkäyttäjiä kuitenkaan…olenhan itsekkin niiden kanssa ikäni elänyt kuitenkin ja minulle itsellenikin päihteet on joskus kuitenkin ongelma ollut ihan henkilökohtaisestikkin. Olen pahoillani, jos joku on kirjoitukseni tulkinnut jotenkin loukkaaviksi…se ei ole ollut tarkoitukseni Ihan kuten Iina sanoikin, niin monesti kirjoituksen voi tosiaan tulkita erilailla kuin sen, että olisi puheyhteydessä oikeasti.
^
Niinno, kyllähän tänne tosiaan saa kirjoittaa läheisetkin, ei se kiellettyä ole. Monesti esim. nuoren alettua käyttää päihteitä vanhemmat ovat käyneet täällä kyselemässä neuvoja. Tää nyt on kuitenkin pääasiassa päihteiden käyttäjien keskustelupaikka (joka palstaa seuraamalla olisi kyllä sullekin nopeasti valjennut), ja siksi koin, ettei tuo sun lähtökohtasi asiaan tänne oikein sovi. Etenkin, kun tällä foorumilla on ihan erikseen läheisten oma paikka. Mutta eipä tuo sun kirjoittelusi kaikkia muita ainakaan ole tuntunut häiritsevän. Läheskään kaikki lukijat eivät tosin aina kirjoita ajatuksistaan. Mut joo, tiedostan kyllä, että edustan luultavasti pientä vähemmistöä näine aiheesen liittyvine angsteineni.
Eiköhän tässä kaikki toimeen tulla… yhteinen asia meillä kuitenkin kaikilla on, mutta toki eri näkövinkkelistä katsottuna ei se aina ehkä ole huonokaan asia saada sitä toistakin näkökulmaa asioihin ! Omasta päihteilystä jo niin kauan aikaa, että jotekin hassusti päässyt unohtumaan sen aikaiset ajatukset ym. Ei se huonoa tee minulle ainakaan, saan hieman näkökulmaa teiltä niihin ajatuksiin, koska kuitenkin mieheni kanssa olen joka käyttää, niin tavallaan nämä ajatukset mitä täällä jaetaan tuovat erilailla ymmärrystä myös häntä kohtaan…
^
Niinhän se yleensä on avartavaa saada asioihin muitakin kuin oma näkökanta. Niitähän saa ihan vaan lukemalla muita osastoja, plus halutessaan esittämällä tarkentavia kysymyksiä. Et ei tarvii kantaa huolta siitä, että muita avartaakseen pitäisi ryhtyä jakelemaan omaa näkökulmaansa joka osastolle. [size=85](Tiedän, ettet näin ajatellutkaan. Esitän asiat usein kärjistetysti, koska musta tuntuu, et pointti tulee silloin parhaiten esille.)[/size] Täällä kun kaikki vapaasti pääsevät lukemaan kaikkia osastoja, jonka aihealue vaan sattuu kiinnostamaan. Ja jos ei kiinnosta, ei tarvii sitten sille alueelle ollenkaan mennä. Ja mikä tärkeintä: kun ihminen painii jonkun tietyn ongelman parissa, löytää hän juuri sitä asiaa koskevat jutut parhaiten silloin, kun ne on kirjoitettu sinne alueelle, missä ongelmaa on tarkoitus käsitellä.
Mielestäni iinalla on ollut runsaasti hyviä pointteja tämän ketjun keskustelussa, enkä mä ainakaan näe, että iina olisi ihan vain vääntämisen ilosta väännellyt Marian sanomisia. Siihen en nyt voi, enkä tahdo ottaa kantaa, mitä henkilökohtaisia “kaunoja”/motiiveita iinalla on juttujensa takana, mutta joka tapauksessa hänen kirjoituksensa ovat olleet tässä eniten sellaisia, joista kannattaisi ottaa onkeensa, mikäli mielii todella tehdä jotakin parisuhdeongelmilleen ja läheisriippuvuudelleen. Ne päänsilittelyt ym. “voivottelut” kun eivät pidemmän päälle auta yhtään mitään, vaikka niitä olisikin mukavampi lueskella.
Mä en nyt muista tarkalleen, mikä Marian tilanne oli, sillä en jaksanut lukea uudelleen kaikkia viestejään ja osa on jo poistetukin, eli retkahtiko mies uudelleen vasta pidemmän yhdessäolon jälkeen vai ryhdyittekö suhteeseen niin, että mies käytti parhaillaan. En viittaa tällä yksinomaan Marian tapaukseen, mutta mun mielestäni suhteet, joihin lähdetään sillä meiningillä, että parannanpa tuon miehen/naisen päihdeongelman tai jotenkin muuten muutan häntä ns. paremmaksi ihmiseksi ovat tyystin perverssillä pohjalla, eivätkä suinkaan perustu puhtaaseen rakkauteen, vaan, no, vaikkapa siihen läheisriippuvuuteen tai johonkin siihen liittyvään itsensä pönkittelyyn. Mitäs sitten, jos päihdeongelma on saatu hoidettua? Mitäs sen jälkeen ryhdytään muuttamaan, jotta läheisriippuvainen saisi tyydytettyä omaa addiktiotaan? Loputon suohan tuosta seuraa, sillä se päihdeongelman ratkaisu ei tuo ratkaisua läheisriippuvaisen pohjimmaiseen ongelmaan. Auttaminen ja tukeminen tilanteessa, jossa päihdeongelmainen itse, itsensä ja oman elämänsä vuoksi tahtoo muutosta, on toki ihan okei ja eri asia. Tietenkin rakkaitaan tulee auttaa, mikäli nämä avun tarpeessa ovat, mutta se ei liity mitenkään siihen, että tahtoo muuttaa jotakuta henkilöä sen tähden, että tästä tulisi itselle mieluisampi mies/vaimo/ystävä/joku vastaava.
Tämä on vain mun mielipiteeni, mutta ehkä olisi parempi, jos päihteilijät alkaisivat yksiin keskenään ja ei-päihteilijät keskenään. Puhun nyt oikeasti päihdeongelmaisista, en mistään satunnaisista viihteilijöistä. Silloin tällöin tapahtuvan, täysin harmittoman viihdekäytön nyt monet tyystin päihteettömätkin ihmiset jaksavat seurustelukumppaniltaan yleensä sulattaa. Oikeasti päihdeongelmaisen ja päihteettömän ihmisen väliset suhteet harvemmin ovat kovin onnellisia ja toimivia, sillä ne perustuvat juurikin tuohon mainitsemaani asetelmaan, jossa toista yritetään kovasti muuttaa ja sitten vain kärsitään, kun se toinen ei muutukaan, vaikka miten sen eteen uhrautuisi ja mitä temppuja tekisi. Toki poikkeuksiakin saattaa olla, mutta yleensä se menee noin näissä jutuissa.
En todellakaan väitä, etteikö päihderiippuvainen voisi olla kerrassaan ihana ihminen, jossa on paljon muitakin puolia, kuin päihdeongelma, mutta kuten iina jo sanoi, niin ihminen on ns. kokonainen paketti, hyvinen ja huonoine puolineen, ja mikäli siitä paketista vain osa kelpaa ja toinen puoli on tyystin sietämätön, niin silloin on parempi miettiä, kannattaako suhde lainkaan.
Sori, jos ilmaisuni on nyt taas “hieman” sekavaa. Olen vähän väsynyt ja ehkä muutenkin sekava 
. En myöskään tahdo tai tarkoita loukata ketään, mutta kerroinpa nyt suoraan, mitä mieltä olen näistä asioista, vaikkei se sitten kaikkia miellyttäisikään. Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että sä, Maria, kirjoittelet myös Saunan puolelle, mutta jos motiivisi kirjoittaa tänne on tosiaan siinä, että tahdot saada “meikäläisiltä” selville sen jonkin taikatempun, millä asiat muuttuisivat parhainpäin, niin enpä usko, että sitä löytyy täältä sen enempää, kuin Vilpolasta tai mistään muualtakaan .
Edittinä tähän vielä kärjistys, joka on ehkä pirun huono, mutta menköön nyt: Otetaan esimerkiksi tilanne, että olisin juuri alkanut tapailla miestä seurustelumielessä ja muun jutustelumme lomassa heittäisin ilmoille ajatuksen, että olen harkinnut meneväni plastiikkakirurgiseen operaatioon, koska en ole sinut nenäni/leukani/silmäluomieni/poskipäideni/rintojeni/varpaideni kanssa. Jos mies vastaisi siihen, että menekin ihmeessä ja pian, väkäleukasi onkin sellainen hirvitys, että sille on parempi tehdä jotakin radikaalia ja pian sittenkin tai muuten en voi ajatellakaan seurustelevani kanssasi, niin tuollainen mies ei saisi muuta, kuin käsilaukusta päähänsä ja juttu loppuisi ennen kuin se olisi ehtinyt alkaakaan :mrgreen: . Pointtini tuossa oli siis se, että jos itse tahdon jotakin muutosta omaan elämääni, niin se on oma asiani. Mieheni voi olla tukena siinä, mutta lähtökohtaisesti mun on kelvattava hänelle sellaisena, kuin olen.
Offia täysin, mutta
^Itse kyllä halusin “ei-päihteidenkäyttäjän” lähinnä siitä syystä, että “aion lopettaa, ajan uudelleen ajokortin”-jutut 10-15v kuultuna, ei vain kiinnosta! Tiedän kuinka luotettavia ns lopetusyritykset voivat olla… Tosin halusin lopettaa itseni tähden ja riippuvuus tuli itsellekin yllätyksenä… Päivääkään en katselisi “otan piriä silloin tällöin”-kh:sta, koska suurin osa näkyy “polkevan paikoillaan”.
Itseasiassa täälläpäin nuo “kh:ssa pitkälle päässeet” asuvat ei-käyttäjien kanssa… On näitä tapauksia, jossa pari on kuivilla vuoden tai pari; mutta yhdessä retkahdetaan… Kyllä pitäisi näyttöä olla pidemmältä ajalta, että on sitoutunut omaan hoitoon, eikä jokaisen käyttäjän numeron/kaveruuden ylläpitämiseen… Valitettavan usea hakkaa päätä seinään kerta toisensa jälkeen, kun itseään kusettaa ylimääräisillä vaihtareilla ja “kaikkien frendinä”… Mikäli homma ei ole aiemmin pysynyt hanskassa, miksi se tulevaisuudessa pysyisi?
Sen sijaan tulevaisuudesta ei voi tietää, tuleeko toisesta alkkis tai lääkkeiden väärinkäyttäjä?? Ei voi tietää sitäkään, onko toinen esim käyttänyt nuoruudessa ellei itse asiasta heti kerro… Usea ihminen on onnistunut pysymään kuivilla ei-addiktin kanssa, usea taas ei…
Mikäli molemmat haluavat käyttää, ok… Entä ne, ketkä pyrkivät pysymään kuivilla ja käyttäjän kanssa retkahtavat varmasti? Itse en kestäisi sitä epävarmuutta ja elämäntyyliä enää… Ei tarvitse miettiä, ketä kotonani on ja missä kunnossa paikka on… 
Olen miettinyt, että mikäli joudun vielä ukkoa vaihtamaan, en halua kovia aineita käyttävää ihmistä… En myöskään näitä “kukka on luontoäidin kasvi meille, poltamme 24/7 lopun ikäämme”. Tein itse tuota niin kauan, että aamusavut eivät vain nappaa… 
Itse en katso niin ulkonäköä, vaan luonnetta. Taidan kuitenkin olla melkoisen nirso, koska käyttäjää en halua…
Kyse on mielestäni elämäntyylistä, ja itse en halua elää enää sitä elämää… 
Mutta mikäli haluaisin, niin joko ukkoni tulisi asia hyväksyä tai häipyä; ei sitä enää katselisi enkä itse katsele myöskään kaikkea toiselta osapuolelta… Se haluaako ja onko valmis muuttamaan elämää niin, ettei käytä aineita enää, on erittäin olennaista! Itselle on helppoa tietää, etten enää palaa tuohon maailmaan, koska tunnen sen liian hyvin; vuodet kuluvat ja porukka harvenee. Eikä itse edes asiaa tajua… Suurempi syy on vielä se, että en ole ~10v:n aikana pitänyt retkahduksista lopetettuihin aineisiin…
Ps. Kyllä surettaa katsoa myös, kun toinen hlö parisuhteesta on toista pidemmällä… Kun ei se toinen osapuoli ollut kh:n jälkeenkään valmis lopettamaan sekoilua…
Mä olen tänään ainakin iloinen mieheni puolesta…sossusta soitettiin tänään, että kuntoutus on myönnetty. Aamulla hakemaan mies katkolta ja kohti kuntoutuspaikkaa Aika näyttää miten asiat etenee, mutta tänään olen ainakin onnellinen hänen puolestaan
Hienoa, että asiat etenee!
Oletko oman hoitotahosi kanssa miettinyt, että miten toimitte perheenä jos miehesi ratkeaa kuntoutuksen jälkeen uudestaan päihteisiin? Tämä kuitenkin tilastojen valossa on enemmän kuin todennäköistä ja mielestäni tälläiseen negatiiviseenkin skenaarioon tulisi varautua?
Ei sellaista vielä ole mietitty, kun kuntoutuskin alkaa vasta huomenna, mutta kyllä siitäkin varmasti puhutaan vielä. Kuntoutuspaikassa saamme myös jonkin pätkän perhekuntousta, jossa luultavasti asiaa voidaan myös pohtia ?
^Perhekuntoutus pätkässä voitte hyvin juuri keskustella tästä asiasta ja miten toimitte perheenä jos ukkosi alkaa repsahteleen.
Malibun tekstiin: En tietenkään tarkoittanut tuolla “käyttäjät olkoot käyttäjien kanssa ja ei-käyttäjät ei-käyttäjien kanssa” -jutullani sitä, että mikäli ihminen on joskus ollut ojanpohjalla itseään piikittävä supersekoilija, niin hän olisi loppuiäkseen “tuomittu” pyörimään vain rapanistien seurassa, eikä saisi koskaan nousta ns. normielämään ja olla ihmissuhteissa streittien tai lähes streittien ihmisten kanssa. Kirjoitin tosiaan aika väsyneenä ja myönnän, että kärjistin myös ihan tahallani. Viittasin tekstilläni juuri niihin tilanteisiin, joissa vielä aktiivisesti käyttävä ihminen ja ihminen, joka ei käytä mitään tai korkeintaan viihteilee joskus harvoin, lyövät hynttyyt yhteen ja homma menee siihen, että ei-käyttäjä kärsii toisen osapuolen käytöstä ja yrittää muuttaa tätä ja käyttäjä käyttää ja siinä samalla käyttää myös hyväkseen ei-käyttävän osapuolen hyvää uskoa parempaan huomiseen, eli sinne lämpimien vällyjen väliin ja höyryävien lihapatojen ääreen on mukavaa mennä huilaamaan aina, kun ei hetkellisesti jaksakaan sitä alituista kamankiskomista, veturikavereita ja huumeiden käytöstä johtuvia ikäviä lieveilmiöitä. Moni narkki säikähtää ajoittain överiksi mennyttä vetämistään ja tahtoo ryhdistäytyä/lopettaa, mutta kun kunto taas on hiukan parempi, aika kullannut muistot ja kamahimotukset alkavat pyöriä päässä, niin paluu vanhaan onkin yllättävän helppoa ja houkuttelevaa. Siksipä katkotkaan harvemmin yksinään auttavat ketään irti huumeista. Ne ovat vain ensiapu, jolla saadaan pahin putki poikki ja narkki elvytettyä takaisin ns. elävien kirjoihin. Eivät munkaan katkoiluni aikoinaan saaneet mua lopettamaan käyttöäni, kuin hetkellisesti. Kun olin kuntoutunut siitä pahimmasta kondiksestani, niin ajattelin taas, että kyllähän sitä nyt vähän voi ottaa ja nyt mä hallitsen jo homman, kun tiedän, mihin pisteeseen sitä ei pidä päästää, etten menisi jälleen niin surkeaan jamaan :mrgreen: .
Jos ihmisellä siis on todella vakaa halu lopettaa ihan itsensä ja oman elämänsä vuoksi, niin toki hänellä on täysi oikeus hakeutua ihmissuhteisiin ns. kunnon kansalaisten kanssa ja parempihan se siinä tilanteessa onkin, että pysyy poissa käyttäjäpiireistä. Sen oman lopettamishalun pitäisi kuitenkin olla olemassa myös ilman, että siinä vierellä on joku selväpäinen seurustelukumppani, jonka varaan ripustaa kaiken toivon uudesta ja paremmasta elämästään. Toisen ihmisen vuoksi lopettaminen tuskin tulee onnistumaan, kuten ei tule onnistumaan sekään, että läheisriippuvainen paranisi riippuvuudestaan hoitamalla jonkun narkin kuntoon 
. Tätä halusin sanoa.