Tervetuloa palstale maria76!
Olen itse miespuolinen addikti joka on elänyt aikoinaan aika vastaavanlaisessa tilanteessa. Meillä on eukon kanssa yksi kohta koulun aloittava lapsi ja suhdetta takana n.8vuotta.
3-4vuotta sitten olimme hyvin samankaltaisessa tilanteessa kuin tekin nyt olette. Kumppanini ei ole koskaan käyttänyt mitään, mutta itselläni oli valtava ongelma alkoholin kanssa. Olin ns. HC-juoppo ja join päivittäin. Kunnes onnistuin laittamaan korkin pysyvästi kiinni.
Paha vaan, että erilaiset lääkkeet tulivat viinan tilalle kuten miehellesikin on ilmeisesti käynyt. Ainoa mahdollisuuteni tuossa tilanteessa oli mennä pitkäkestoiseen kuntouttavaan laitoshoitoon lopettamaan huumaavatlääkkeet. Meille olisi tullut varmasti ero jos en olisi näin toiminut.
Nykyään käytän ainoastaan lääkekannabista ja se riittää minulle. Nyt ei ole enään minkäänlaisia tuollaisia ongelmia perhe-elämässä ja koemme olevamme kumpikin onnellisia suhteessamme.
Näin jälkikäteen olemme paljon puhuneet noista päihdeajoista ja ainoa oikea teko puolisolta tuossa tilanteessa on meidän kummankin mielestä se, että laittaa ns. tiukat rajat. Varsinkin kun teillä on vielä lapset mukana tuossa tilanteessa.
Eli minä sinuna laittaisin suhteen jatkamisen ehdoksi hoitoon hakeutumisen. Minkäänlaisia muita vaihtoehtoja en tuossa tilanteessa itse voisi edes harkita.
Tsemppiä!
Vaikuttaa siltä, että miehesi ei ole todellakaan valmis lopettamaan ainakaan tällä hetkellä douppaamista. Juuri sen vuoksi mielestäni sinun tulisi (jo lapsiennekin vuoksi) tehdä pelisäännöt selviksi vaikka se tuntuisikin erittäin vaikealta.
Muuten miehesi jatkaa touhujansa, sinä ja lapset kärsitte. Ei tuo tilanne tule muuksi muuttumaan ellei miehesi lähde hoitoon (oman itsensä takia). Tuollainen piri, oppari, bentso ja hatsi kuosaus kun ei nyt ole enään mitään “viihteilyä” vaan selkeästi ongelmallista käyttöä varsinkin jos iv-käyttö on tullut mukaan kuvioihin.
Ymmärrän kyllä, että rakastamaansa ihmistä on tuossa tilanteessa vaikea painostaa hoitoon jne… Mutta yksinkertaisesti sinulla tuskimpa on muuta mahdollisuutta. Jos miehesi aikuisten oikeasti rakastaa sinua ja lapsiaan hän lähtee kyllä sinne hoitoon jos et anna tuumaakaan periksi. Ja jos hän valitsee kuitenkin sittenkin huumeet, niin sekin asia olisi sitten selvä. Tuskimpa sinä haluat omaa ja lapsiesi elämää pilata ihmisen kanssa joka rakastaa pillereitä ja pulvereita enemmän kuin teitä?
Suurin syy sille, että sain lopettetua kaiken oli, että olin hyvin lähellä menettää aivan kaiken. Perheeni, fyysisen ja psyykkisen terveyteni, vapauteni, maallisen omaisuuteni, suhteeni kaikkiin ihmisiin. Minun tarvitsi käydä suljetulla mielisairaalassa, lukusia kertoja putkassa, itsemurhayrityksia ja kaikenlaisia “supersekoiluja” ympäri kyliä.
Naiseni laittoi tiukat rajat, mutta se nyt oli mielestäni aivan itsestäänselvää tuossa tilanteessa. Mutta suurin syy silmieni aukaisuun oli se, että löysin oman pohjani jota alemmaksi en enään halunnut vajota.
Maria, todella inhottavassa tilanteessa olet! Faktahan on se, että sä et voi miestä muuttaa. Varmasti olet jo sen verran yrittänytkin, että jos se olisi ollut onnistuakseen, olisi se jo tapahtunut. Mies siis ei muutu, ennen kuin itse sitä haluaa, eikä se ole sinun käsissäsi. Nyt et voi muuta tehdä, kuin hoitaa tuota omaa sairauttasi, läheisriippuvuutta siis. Sun on selvitettävä itsellesi miksi roikut suhteessa, joka tuottaa sulle niin paljon tuskaa. Et voi vaan syyttää miestä, vaikka hänessä varmasti paljon vikaa onkin. Myös sinussa on vikaa, jos siedät sitä, että mies tuhoaa sinun ja lastenne elämää. Sinun on nyt keskityttävä itseesi ja hoidettava itseäsi, jotta edes sinä voisit tarjota lapsillenne hyvän elämän. Ja itsellesi tietenkin myös.
Voimia!
Kaikki eivät niistä aineista pääse koskaan irti vaikka menisi kaikki, perheet, omaisuus, mielenterveys jne. Etsivät mahdollisesti uuden suhteen, jossa voivat taas jonkun aikaa käyttää aineita ja sama pyörä pyörii.
Järkevän päätöksen olet tossa vaiheessa tehnyt, jos mies ei todellakaan aio (ja siltä näyttää) muuttaa mitään. Lapsille tollanen ei myöskään ole helppoa, koska vaikka ette riitelisi niiden edessä, lapset aistivat kodin ilmapiirin ja kitkan vanhempien suhteessa helposti.
Sinuna yrittäisi hakea apua tohon omaan mielentilaasi ja kertoa lääkärille mistä kaikessa on kysymys, miksi olet tuossa tilassa ja että miehesi on nyt pois kuvioista.
Ymmärrän kyllä miten vaikean paikan edessä olet. Mutta kun miehesi jatkuvasti valitsee napit ja jauheet ennen sinua ja lastasi, niin mitä muut voit tehdä? Toivottelen kovasti voimia!
Eihän sitä nyt kukaan muu voi sulle kertoa, miten sun tulee mieheesi suhtautua. Kyse on sinun (eks?)parisuhteestasi, se on sinun henkilökohtainen asiasi. Sun pitää nyt kuule opetella kohtaamaan itsesi, ja lakata vouhottamasta jatkuvasti vaan sen miehen perään. Sit kun osaat olla itsesi kanssa, osaat kyllä olla myös miehesi kanssa.
Hae itselles apua, se on nyt parasta mitä voit tehdä. Sä olet aikuinen ihminen, ja itse vastuussa tuosta tilanteesta, johon itsesi ja lapsesi altistat.
Ja täällä päihdelinkissähän on myös päihteilijöiden läheisten oma osio. Joku muu muistaa mua paremmin, mikä se on. Sieltä saat varmaan vertaistukea ongelmaasi.
Mikä tuli maria76:lle, kun on poistanut kaikki viestinsä? Oletko pahoittanut täällä palstalla noin pahasti mielesi? Harmillista. 
Heippa Hailioguel!
Poistin viestiketjusta viestini, kun tuli tunne jossain vaiheessa, että kirjoitin väärälle palstalle. Vilpolassa on niin minimaalista keskustelua, että kirjoitin tänne Saunaan silloin tämän. Ajattelin, että jos täällä olisi ollut joku saman asian kanssa painiva kuin minäkin. Kiitos sinulle, että otit minut murheineni huomioon <3 Päivän pelastus oli saada tuollainen kommentti tämän pahan mielen keskellä… Sinulla on varmasti kultainen sydän <3
Hei,
ei ollut sinulta väärin kirjoittaa saunan puolelle. Olit rohkea lähtiessäsi setvimään ongelmaa, vaikka sitten saunan puolella. Toivottavasti saat asioitasi eteenpäin ja olisi mukava kuulla, miten tilanteesi pikkuhiljaa on edennyt.
Parhaat terveiset sinulle!
Voin tänne välillä kuulumisiani laittaa toki. Jos joku ei halua lukea, niin eihän se pakko ole 
Tällä hetkellä miehellä on ryyppy onneksi ainakin poikki. Kannabis savuilla käy ulkona kyllä kävelyn merkeissä. Mahtaa olla hyvä kunto kohta, kun käy niin useesti lenkillään. Taitaa kuihtua koko mies 
Meillä nyt tilanne se, että itse käyn kerran viikossa avohoidossa päihdeklinikalla, jossa saan apua läheisriippuvuuteeni. Mies lähti tänään katkolle ja sieltä yrittää päästä suoraan kuntoutukseen. Toivottavasti hänkin saa riittävästi apuja nyt, kun tuntuu motivaatio olevan kohdillaan ainakin toistaiseksi 
maria76,
katso, ainakin asiat ovat edenneet johonkin suuntaan - olisitko 2 viikkoa sitten uskonut, että miehesi suostuu katkolle? Tuohan on jo melkein riemastuttava uutinen, sillä jo pelkkä suostuminen katkolle tarkoittaa että on ymmärtänyt päihteiden jollain tapaaa hallitsevan elämäänsä.
Tiedätkö yhtään, kuinka pitkää katkoa on kaavailtu? En tiedä läheisriippuvuudesta kauheasti, onko se sellaista, että on vaikea olla toisesta irti, kaukana? Nythän sulla on hieno mahdollisuus työstää sitä samalla kun ukko on katkolla.
terkuin Haili
Komppaan Hailia, todella hienoa! Kyllähän mies on ongelman ymmärtänyt, eikä halua sinua ja lapsia menettää kun suostui katkolle. Samalla sinä saat apua ongelmaasi. Mua kiinnostaisi kyllä tietää miten teillä jatkossa menee! Voimia kovasti teille molemmille! 