Anteeksipyyntö oli taas vuorossa jo eilen. Mun pitäisi kuulemma päästä yli vihasts ja ajatella tulevaisuutta yhdessä. Muillakin on vaikeuksia.
Mies ei suostunut puhumaan uhkailusta (uhannut mm. jättää työn ja viedä vauvan kotiseudulleen Pohjois-Suomeen) tai myöntänyt raivoamista. Eilinen siis oli suht normaali ilta vaikka itkinkin kuin vesiputous väsymystä ja pahaa mieltä tästä kaikesta. Tänään lähden mökille enkä yhtään mieti mitä mies tekee juhannuksena. Hitto ku on raskas kesä
Juhannus ei ala lupaavasti. Jo eilen illalla oli vuorossa uhkailu. Mun pitää tuoda vauva kotiin tai muuten hän vuokraa auton ja tulee hakemaan. Tänään uhkasi jo lastensuojelulla kun olen laittomasti vienyt vauvan.Ja siis meillä on vielä yhteinen osoite eikä mitään tapaamissopimuksia. Hermostuin, pelästyin ja soitin hätäkeskukseen. Poliisit kävi mökin pihassa. Olivat soittaneet mut mies ei vastannu ja sit laittoi puhelimen kiinni.
Mies kertoi vasta tänä keväänä miten hänellä on pahoinpitelytuomio ex-naisystävästä. Vitsi miten oon hermostunut. Ja uskomatonta et mun elämä on tässä mallissa. Täytyy kai mennä turvakotiin. Mitkä vaan vinkit tai ajatukset otetaan nyt kiitollisena vastaan 
Voi ei, kuulostaa todella raskaalta. Ihan hirmuisesti voimia. “Onneksi” on tuo poliisille ilmoitus, siitä saattaa olla apua myöhemmin. Toivon, että itsekin olisin ollut yhtä viisas. Ikävästi tehty mieheltäsi, että on noinkin vakavan asian salannut. Ymmärrän varsin hyvin miksi sellaisen kierouden on tehnyt, kukapa vapaaehtoisesti tuollaista tunnustaa. Toivottavasti juhannus vielä iloksi muuttuu, jospa siitä miehestä ei näy eikä kuulu… Toivossa on hyvä elää.
Löllö;
sinuna harkitsisin vakavasti sitä turvakotia. Tuollaiset uhkailut sinua ja lasta kohtaan on otettava vakavasti. Oli hyvä kun soitit poliisit, älä epäröi tehdä sitä vastaisuudessakaan. Jos miehelläsi on jo aikaisempi tuomio, poliisi ja muutkin viranomaiset (esim. lastensuojelu) ottavat tilanteenne vakavasti.
Turvallista juhannusta sinulle.
Löllö, sun tilanteesi kiinnostaa - tuo vauvan käyttäminen aseena ei kuulosta ollenkaan hyvältä.
Siinähän siitä on kyse, varmasti taustalla on myös aitoa halua olla vauvan kanssa, mutta haloo todellisuus? Ei pientä lasta tuolla tavalla oteta kainaloon ja muuteta muualle, jos ei edes toimeentulon järjestämistä ole pohdittu.
Eipä meistä varmaan kukaan suunnitellut, että olisi ikinä tässä tilanteessa. Mutta niin vaan meitä juopon muijia tästä maasta löytyy.
Voimia sinulle. Toivottavasti juhannuksena on pysynyt tolkku, vaikka sitten poliisin avustuksella.
Tähän mennessä on saatu viettää juhannusta täysin rauhassa. Miehestä ei ole kuulunut torstain jälkeen mitään. Itse mietin että laitanko viestiä mutta mitä oikein odotan vastaukseksi? Huorittelua, uhkailua tai anteeksipyyntöjä?
Vauva on nimenomaan miehen ase. En siis nyt sano etteikö hän lastansa rakastaisi tai tosiaan haluaisi olla vauvan kanssa. Mutta hän on juonut kun on ollut vauvan kanssa kaksin. Mä en lähde nyt tähän leikkiin että mies ilmoittaa että mun täytyy olla siellä tai täällä koska hänellä on oikeus tai halu olla vauvan kanssa. Ne asiat sovitaan viranomaisten kanssa. Miehellä tosiaan väkivaltatuomioita ja lisäksi hän on aivan rahaton. Ulosottoja ja perintätoimiston kirjeitä tulee säännöllised
Taas katkesi, tätä tää on mobiilisurffaus…
Eikä hän omista mitään. Ei autoa, ei huonekaluja, ei siis mitään.
Mä en tiedä miten sitkeästi alkaa tehdä mulle kiusaa nyt lapsen avulla eron aikana tai jälkeen. Mutta mä sitten vaan pysyn tiukasti kannassani vaikka miten paljon ahdistaisi, harmittaisi ja pelottaisi. Mun mielestä vauvan käyttö pelottelun aiheena on alhaista ja sairasta
Nyt masentaa. Miehestä ei ole kuulunut mitään 3 päivään. En siis yhtään tiedä millaisella fiiliksellä on, onko edelleen uhkaava vai vain ympärikännissä? Ikinä ei ole ennen kadonnut näin.
Masentaa että olen näin kamalaan tilanteeseen itseni ja lapseni saattanut. Tunnen itseni tyhmäksi, neuvottomaksi ja yksinäiseksi
Nyt on hyvä hetki muistaa, että tuollainen käytös ei sovi vanhemmalle. Ei isät katoile! Joo, varmasti on kaikki hyvät syyt ja mainiot selitykset asiaan…
Optimisti minussa haluaa uskoa, että siellä on nyt haettu pohjakosketus, ja jostain ojanpohjalta kotiin kömpii mies, joka haluaa tehdä parannuksen.
Ehkä niin ei käy.
Sinä olet ollut turvassa viikonlopun, samoin lapset. Yritä lähteä siitä. Se on hyvä asia. Tänään voi jo ottaa perheen autoon ja lähteä plantageniin hakemaan taimia, jotta saa illaksi jotain mielekästä tekemistä.
Hänen valintansa satuttaa. Teki se miehes tällä hetkellä mitä tahansa, niin sinun onnesta hän ei ole ollut tähänkään asti vastuussa. Vaikka olisi niin luvannut. Voimia.
Tällä kertaa ei tullut mitään jesh-olin-oikeassa-oloa vaikka juomassahan tuo mies on ollut. Puhui n. 30sek puhelimessa. Sössötti ja kiitti kaikesta. Sanoi ettei kannata tulla, siis ilmeisesti meidän kotiin. Huomenna olis työpäivä. Takuulla syyttää että mun vika kun en antanu tulla mökille (uhkaavien puheiden takia) niin siks joi. Mun mielestä ratkeaminen oli ajan kysymys. Niin kireää oli käytös jo pitkään.
Nyt vaan odotellaan koska päästään muuttamaan lasten kanssa pois. Kolme viikkoa vielä pitäis kestää.
Tietenkin hän syyttää sinua, koska se kuuluu osana sairauteen nimeltä alkoholismi. Anna syyttää. Älä vaan itse ala syyttää itseäsi, äläkä usko hänenkään syytöksiään.
Aiemmin mainitsit vaihtoehtoina turvakodista lähtien kaikenlaista, kannattanee harkita niitä vakavasti. Kenenkään ei kuulu pelätä kotona.
Niin ja älä mieti etukäteen, että mitä kaikkea mies voi sanoa ja tehdä ja millä hän voi painostaa sinua. Elä päivä kerrallaan ja murehdi niitä asioita vasta sitten kun on sen aika. Etukäteen murehtimalla murehdit ehkä turhaan, jos pelkäämiäsi asioita ei tapahdu. Taikka sitten murehdit kahteen kertaan, etukäteen ja sitten kun tapahtuu. Selviä tästä päivästä, hoida itseäsi, keskity lapseesi, vähitellen huomaat, ette selviätte kyllä.
Lopputulos on kuitenkin tämä, ihan sama kenen syy se on. Mun juoppo oli ihanainen, kun se isoon ääneen aina julisti että ihan sama, kenen syy, NYT ETSITÄÄN RATKAISUJA. Jep, siviilissä sen piti kuitenkin aika löytää syypää…
Voimia kolmelle viikolle. Älä suotta vihaa sitä juoppoasi, varmaan ihan hyvä tyyppi pohjimmiltaan. Kaikkihan me. Mutta sä voit olla sen lisäksi edeltä viisas, olet se selviytyjä joka toimi silloin kun piti, eikä odottanut ihmettä.
Aivan turhaa on yrittää puhua miehen kanssa. Juhannuksena hän joi, koska valitsi niin. Syy oli minussa kun en antanut tulla mökille. Nyt voisi taas käydä AA:ssakin. Ja tänään ja eilen rokulipäivät töistä. Mutta siitä tai uhkailuista ei puhuta. Mun pitäisi järjellä tietää ettei hän tarkoittanut mitään.
just tuli viesti: sä teet tästä kaikesta sairasta. kaikki olis hyvin jos hieman joustettais. Tää on oikeasti tosi sair
Jos mä olisin kirjoittanut täällä aikanaan, kun olin eksän kanssa, mun juttu olis just kuin sinun. Sairasta, ihan sairasta… Voi kun mä osaisin kuvailla millaiseen irvistykseen eksäni sai naamansa ton R-kirjaimen kohdalla.
“Sä olet hullu”. Voi, miten tuttu lause. Kuulen sitä vieläkin, vaikka olen eronnut exästäni kolme vuotta sitten. Kauhea sairaus tuo alkoholinpiina! Eikä sitä voi kukaan ulkopuolinen parantaa. Voi vaan päättää, mitä omalle elämälleen tekee. Mutta helppoa ei ole lähteminen. Alkoholiongelmaisen hylkääminen. Itselleni kävi niin onnellisesti, että mies rakastui toiseen. Lähti ovet paukkuen talosta julistaen miten “vihdoin pääsen eroon susta. Sä olet hullu!”
Käyttäjätunnuksestani voi päätellä, oliko ero minulle pelastus. Mutta helppo ei eroprosessi ollut!
Voimia teille kaikille, jotka elätte alkoholikurimuksen kanssa!
Mä olen nyt iltapäivällä tehnyt rikosilmoituksen miehen uhkailuista ja lastensuojeluilmoituksen meidän yksivuotiaasta. Sain poliisiasemalla tietää että miehellä on lähestymiskielto jotakuta kohtaan. Luulivat että mua. Taas uusi salaisuus.
Irtisanoin myös oman osuuteni vuokrasopimuksesta ja sain maksusitoumuksen turvakotiin. Nyt olo on uupunut ja turta.
Olen siis pakolainen ja uhanalainen. Väsynyt ja pelästynyt äiti joka kieltäytyy palaamasta raivon kohteeksi.
Voimia Löllö.
Olet aloittanut muutoksen, hyvä niin. Lepää nyt siellä turvakodissa, kerää voimia ja itsetuntoa takaisin. Suunta on nyt parempaan elämään.
Löllö! Ole ylpeä itsestäsi! Ja jos et jaksa, mä olen sun puolesta susta ylpeä. Ollaan molemmat! Sä taistelet itsesi ja lapsesi turvaan! Se on ihan parasta ja ansaitsee kaiken ihailun. Voimia sinulle käydä tuo tie läpi!
Löllö! Sinusta voi tuntua, ettei ole voimia mutta niitä sulla just on, ne viimeiset.
Sä olet oikeasti sankari.