Hei!
Me ollaan hajoamassa oleva uusperhe. Yhteinen muksu on pieni, yksivuotias vasta. Koko vauva-ajan mies nollasi päätään olemalla kännissä pe-su. Ei myöntänyt ongelmaa vaikka ajoi kännissä autoa ja hoippui yhteisillä sunnuntaikävelyillä. Arkisin oli sietämättömällä tuulella, murjotti tai tiuski.
Kuukausi sitten tilanne meni niin överiksi että mies yritti tyhjentää autoni renkaat kun en antanut hänen lähteä kännissä ajamaan. Olin viikon pois kotoa. Mies myönsi ongelmansa, lupasi käydä AA-kerhossa ja vannoi muuttuvansa. No, kävi kolme kerta kerhossa! Ja nyt kuukauden jälkeen raivoaa joka asiasta. Mm. miksi en ole käynyt kaupassa tai miksi lasten lelut on sekaisin. Oli sovittu että saan vapaaillan mutta nyt se ei sovikaan kun minä olen niin hullu ämmä… Raittiina on ollut nyt kuukauden ja musta mies hakee syytä häippästä juomaan. Syy olis siis riita ja se että olen häneen niin kypsä vaikka juominen on menneisyyttä.
Vaikka uskoin tai siis halusin uskoa miestä niin irtisanoin asuntoni vuokralaiset. Kuukauden päästä voisin jo päästä vanhaan, omaan kotiini.
Olo on kuin uitetulla koiralla. Pettynyt, surullinen, raivostunut you name it. Miksi luotin ja tulin kuuntelemaan uhkailua ja haukkumista? Mies on mm. uhannut viedä yhteisen lapsen. Vaikka ikinä en ole saanut olla kokonaista päivää yksin. Ihan hulluja juttuja. Väsyttää.
taitaa olla miehellä vielä juomatonta viinaa, jota noin ikävöi ja näkee perheensä vain rajoittavana tekijänä elämässään.
Raittitedesta en puhuisi, pelkkä juomattomuus ei ole raittiutta.
Olet oikealla tiellä ottaessasi vastuun omasta hyvinunionistasi. Jatka kirjoittelua, yritä päästä anonhin. Tuo mies on ollut osa elämääsi ja tulee olemaankin, jollei muuten niin lapsen kautta.
Hei ja kiitos nopeasta vastauksesta kultis! Nyt kun vauva nukkuu niin kerron mikä laukaisi viime riidan. Mies oli jo ma kireä, huitaisi mun käden pois kun yritin silittää. Ti mun äiti oli käymässä joten mies ei voinu tulla kotiin. olin näet perheterapiassa sanonu ettei mun äiti jaksa enää katsoa miehen käytöstä. Joten mies laitto tekstarin et tulee kun anoppi on lähteny, et laita viesti. mä laitoin viestin eten ala tollaseen leikkiin. siitä lähtien on ollu kuin myrskyn merkki. Ja mä kuulemma alotin tän riidan. Nyt ei sitten hoidakaan vauvaa et pääsisin ulos ja valittaa mm. kun isompi poika käy suihkussa tai koira vikisee. Säöntöjä on tullut tiistain jälkeen roppakaupalla ja eilen mun olis pitäny pestä koiran tuhrima matto välittömästi. Huusi ja kiroili siinä kuin urosapina.
AA:ssa mies ei ‘ehdi’ käydä. Eli kun luulin et kuukausi sitten tuli pohjakosketus niin ei se tullutkaan. Nyt laitoin viestiä et etsii syytä lähteä baariin. Ei tarttis mua piinata viikkoa ennen. Miten mä jaksaisin kaiken epäreilun ja paskamaisen käytöksen jälkeen olla suuttumatta kun se raivoaa turhasta?
Miten jaksan odottaa kuukauden et saan olla kotonani rauhassa? Nyt taas tuntuu et tää viikonloppu on tuomittu epäonnistumaan ja parempi ois olla pois kotoa. voi voi.
Kurja sun tilanne, varsinkin kun sinulla on pieni lapsi kuvioissa.
Olet nyt itsekin tajunnut tilanteen, joka ei todennäköisesti, jos en nyt sanoisi varmasti, tule muuttumaan, mitä tulee miehesi käytökseen.
Tietenkään tällainen käytös ei ole hyväksyttävää. Ilmeistä on, että miehesi on tyytymätön elämäänsä, ja löytyipä heti viereltä syntipukkikin, eli sinä. Sinä, joka olet syytön hänen vaikeuksiinsa, vaan ainahan niiden pitää jotain syyttää. Siis aivan naurettavista pikkuasioista tehdaan härkänen ja sehän on sitten taas uusi hyvä syy mennä juopottelemaan. näin se on.
Meilläkin stressi saa miehen juomaan, jos on asiat hyvin, juodaan ja jos ei, niin mikäs sen helpompaa kuin tarttua heti pulloon, niinkuin se muka selventäisi kuviot. Ja luojavarjele jos uskallan soittaa hänelle, kun ollaan ryyppyreisuilla, esim ostoksista, sillä hän lähtee ostoksille päivällä ja tullaan yöllä taksilla kotiin hoippuen puolelta toiselle, tuskin pystyssä pysyy. Iso riita tulee aivan tyhjästä, kun häntä vainoan puheluilla.
Neuvoni on: ole rauhallinen, jo aivan itsesi takia, älä tee yhtään mitään, et kommentoi, soittele, tekstaa viestejä, et mitään, niin hän ei voi tarttua pikkuasioihin tai mitä olet sanonut, saadakseen taas uutta raivoa. Tämä raivo asuu hänen sisimmissään, ja siihen etsitään ulostieteä. en tiedä onko huumoriin sijaa? Vaan ehkä sekin otetaan vastaan taas väärin päin.
Yritä tukkia korvasi, noin kuvaannollisesti, hänen puheilleen, ole kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Tämä on vaikeaa, vaan se ehkä auttaa sinut pääsemään tämän kuukauden yli, ja sitten muutatkin eri kotiin.
Kun toinen ei kommentoi, ei toinenkaan voi niitä esiin vetää ja alkaa kääntää toisin päin.
Onnea!
Vielä tuota violetinsinisen viimeistä kappaletta kommentoin, olen samaa mieltä. Irrota itsesi tilanteesta, miehen juomiselle tai juomahaluille et voi mitään.
Tosin teet mitä tahansa, niin ajat juomaan, tuet väärin, et anna tukea lainkaan - vika ei ole sinussa. Se on se viinapiru.
Minä elin pitkään sen kanssa, että en välittänyt. Se rauhoitti tilannetta kummasti. Vaikka sisällä kuohui. Lopulta miehen piti nostaa panoksia niin, että minunkin ärsytyskynnys ylittyi ja tajusin eronneeni hänestä jo aikoja sitten. Teot oli vaan tekemättä.
Työ ei ole silti ohi. Ei mulla ole pitkää historiaa eriasteisesti ongelmaisia miesystäviä, mutta tietty tyyppi kuitenkin toistuu. Ehkä tässä joku päivä vielä kasvaa parisuhdekelpoiseksi.
Hei taas!
Olen yrittäny kysyä mieheltä miksei hae apua vaan kaataa kaiken mun niskaan. Ei vastaa vaan antaa ymmärtää et mä tässä apua tarvitsen kun olen niin hullu. Kuukausi sitten uhkaili hommaavansa mulle oikein hullun paperit…
Hulluhan mä olenkin ollut kun olen jaksanu kuunnella näin sairaita uhkailuja ja haukkumisia näin kauan. Nyt sanoi et saan sittenkin pitää vapaaillan. Kun se oli jo ennalta sovittu. Mutta mun fiilikset lähteä on pilattu.
En tiedä ees pysyykö selvänä jos jää kotiin lasten kanssa.
Ja kultis, mullakin on takana 3 vaikeaa suhdetta nuoruuden kihlauksen jälkeen. Itsetutkiskelun paikka. Kipeä selkainen. Nyt vaan haaveilen elämästä lasten kanssa ilman mitään miestä. Kun en kerran osaa olla parisuhteessa. Tai valitsen aina kumppanin joka satuttaa.
Tilanteesi tuntuu sinusta kamalalta ja sietämättömältä. Sitä samaa kuitenkin kokevat monet päihdesairaan puolisot tälläkin hetkellä. Jos yhtään helpottaa… Taudin kuvaan kuuluu syyttely, tekosyiden etsiminen, pikkuasioista kimpaantuminen jne.
Yhtä lailla kun sinusta tuntuu siltä, että mies tekee sinun elämäsi mahdottomaksi, hänestä varmasti tuntuu, että sinä teet hänen elämänsä mahdottomaksi. Kyse saattaa olla kyvyttömyydestä nähdä omaa osuuttaan. Joten siksipä annankin ehkä loukkaavankin neuvon: Katso peiliin. Mieti, miten sinä voisit tehdä itsestäsi onnellisen. Siitä huolimatta, että alkoholisti ei muuttunutkaan toivomallasi tavalla kun juominen loppui. (Se on mulla se kamalin juttu, että mä aina odotin, että retku muuttuu ihanaksi, kun lopettaa, mutta ei siitä tullutkaan sellaista kun toivoin, vaikka lopettikin.)
Ja huutia saat muuten siitäkin, jos et sano mitään. Joten sun on vaan koitettava irrottautua siitä, mitä mies sanoo. Mä tiedän, että se on supervaikeaa, mutta aina silloin kun oikein kuumentaa, keskity vaan itseesi ja lapseesi.
Ja tosiaan, suosittelen sinulle jotain tukea siihen oman itsesi hoitamiseen, esim. Al Anon oli minulle oikein hyvä paikka harjoitella omaan itseen keskittymistä.
Hmm… Onko se oikeasti jo menneisyyttä?
Oletko kuullut alkoholismiin liittyvää termiä “kuivahumala” tai “kuivahuikka”? Tuolla on aika hyvää pohdintaa tästä. http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/viewtopic.php?p=621544 Juomattomuus on vasta ensimmäinen askel alkoholistin sairauden värittämän ajattelun ja elämään asennoitumistavan muutoksessa. Jos tuohon muutoksen ei sitoudu, raittius ei todennäköisesti tule koskaan olemaan seuraava “kehitystaso”.
Kannattaa ottaa selvää alkoholismiin ja ongelmajuomiseen liittyvistä jutuista vaikka minnesotahoidon nettisivuilta tai päihdelääkäri Juha Kemppisen blogisivuilta. Kun tietää minkä kanssa on tekemisissä, on helpompi alkaa suhtautua niihin eteentuleviin juttuihin oman jaksamisen ja oman hyvän elämän kannalta toimivilla ajattelutavoilla ja toiminnalla.
Voimia ja jaksamista sulle! 
Tänään olo on taas epätodellinen. Mies on hyväntuulinen, touhuaa lasten kanssa eikä ole ratkennut. Tuntuu kuin ei olisi edes samasta ihmisestä kyse. Tunnen itseni kiittämättömäksi kun edes harkitsen eroa noin hyvästä miehestä!
Ja kuitenkin olen aivan loppu. Yhtään raivoamista en enää jaksa. En mielialan vaihteluja enkä epävarmuutta.
Mulle jäi perheneuvolasta mieleen se, kun mies yritti vielä olla hyvistä (tai varmaan puhui ihan aidosti sydämestään) ja parkaisi, ettei hän halua että perheemme rikkoutuisi.
Yleensä mulla tulee sanat vasta jälkikäteen, pitkän tuuminnan jälkeen, mutta silloin ne sanat olivat valmiina: itkin: tämä perhe ON JO RIKKI!
Se, että välillä meni paremmin, ei tarkoittanut sitä ettenkö olisi pelännyt tulevaa syksyä. Tiedän, että kesästä olisin selviytynyt, ja varmaan syksystäkin. Sitten oltaisiin päästy jouluun ja alettu taas odottaa kevättä ja uutta kesää, jolloin olisi taas helpottanut.
Mutta kun jokin oli niin pahasti rikki perustuksissa, niin mikään pintaremontti ei sitä ehjännyt. Ei se lopulta muuttanut mitään, vaikka oli hyviä päiviäkin.
Tällä viikolla oli tasan 2 normaalia päivää ma ja la. Tänään mies taas palasi pahantuuliseksi itsekseen. Alkoi vääntö etten saa lähteä vauvan kanssa mökille alkuviikosta koska hän haluaa olla vauvan kanssa.
Autostakin taas tuli riitaa, mies on käyttänyt mun autoa kun sillä ei ole omaa autoa. Työsuhdeauto pitäis saada nyt kuun vaihteessa. Mä sit sanoin et mulla on ma ja ti menoa ja tarvitsen autoani. Tästä alkoi uhkailu et hän hakee sairauslomaa kun ei pääse asiakaskäynneille
Oho, katkesi. Työasioilla uhkailu on ollu bravuri koska on nyt 4. työpaikka menossa meidän yhdessäolon aikana. Muutenkin uhkailee usein: jos et tee sitä niin käy huonosti. Myöhemmin lähinnä naureskelee kiusanteolle ja musta myös nauttii kun hermostun. Nyt ajattelin et menettäköön työnsä ja alkakoon juoda. En mä voi millään isoa miestä vahtia et olis suht normaalisti, kävis töissä eikä jois.
Yritän olla välittämättä näistä raivoamisista vaikka vaikeeta on. Täytyy yrittää olla mahdollisemman paljon liikenteessä ja mökillä.
Niin, sairaslomaahan on helpompi hakea kuin auto vuokraamosta, jonka voi laittaa vielä veronvähennyksiinkin, kun on työasioista kyse. 
Oletko kertonut hänelle, miltä sinusta tuntuu, kun hän puhuu pahantuulisesti, uhkailevasti eikä Sinua kunnioittavasti? Onko tällainen puhe ollenkaan mahdollista teidän välillä, vai seuraako siitä väkivallan uhka? Uhkailu ei kuulu ns. normaaliin viestintään, kun osapuolet haluavat toisilleen hyvää.
Sun ei tarvitse olla välittämättä noista raivoamisista. Oikeastaan olisi kamalaa sun itsesi kannalta, jos antaisit tuollaisen kohtelun jatkua, etkä välittäisi siitä. Hermostua niistä ei kannata, vaikka raivovaan ihmiseen on vaikea suhtautua neutraalisti ja asiallisesti, mutta se on ainoa keino kierteen katkaisemiseen. Palauta vastuu epäystävällisyydestä juuri sinne, mihin se kuuluu, eli miehellesi. Sinä olet tärkeä ja arvokas ihminen, ansaitset tulla kohdelluksi ystävällisesti.
Tsemppiä ja mielenrauhaa sulle!
Mielialan vaihtelut kuuluvat pakettiin. Mikäli mä olen oikein ymmärtänyt, alkoholismi on eritoten tunne-elämän sairaus. Olipa miehesi juomattomuus sitten raitistelua tai kuivittelua (ja onko sillä tässä vaiheessa merkitystäkään?), tunne-elämä heittelee vielä pitkään. Hän on omasta mielestään ehkä tehnyt tarpeeksi, koska on lopettanut juomisen ja on yhtä pettynyt kuin sinäkin, ettei elämästä tullutkaan pelkkää ihanuutta.
Jos sinusta tuntuu todella siltä, ettet enää jaksa yhtään raivoamista, suosittelen sinua tekemään asialle jotain. Turvakoti, kesämökki, kaverin vierashuone jne. ovat pakopaikkoja, jonne voit hyvällä omatunnolla mennä aloittelemaan omaa elämää. Sinun ei tarvitsekaan jaksaa tai kestää ja itseäsi suojellaksesei voit tehdä asialle jotain. Mutta turha sinun on odottaa, että mieleialan vaihtelut lähitulevaisuudessa poistuisivat tai että epävarmuutesi jättäisi sinua rauhaan vielä pitkään aikaan.
Mulla se meni siten, että vasta sitten mun oli mahdollista muuttaa jotain kun huomasin “tavoitelleeni harhakuvaa” ja lopetin odottamasta, että retku muuttaisi mun elämän paremmaksi. Kun lopetin ajattelemasta, että tuo ei voi enää tehdä noin, koska mä en jaksa. Ja aloin ajatella, mä en jaksa, teen siis jotain, etten ole enää samassa tilanteessa. Mä ajattelen niin, että tärkeintä on tehdä jotain toisin. Siis jos aina tekee asioita samalla tavalla, lopputulos on useinmiten sama. Jos haluan toisenlaisen lopputuloksen, pitää toimia toisella tavalla.
Toivon sinulle paljon voimia, että jaksaisit hoitaa itseäsi ja huolehtia lapsestasi tässä tunne-elämän myllerryksessä.
Kiitos kaikille tsemppauksista!
Olin eilen meditaatiossa (ekaa kertaa, kaikkea pitää kokeilla;-) ja siellä puhuttiin miten pitää reagoida ihmisiin ja tilanteisiin myötätunnolla ja rauhallisesti. Heti tuli viheliäinen olo: olen itsekkin kiljunut ja huutanut. Tunnen miehen käytöksen vuoksi niin paljon vihaa 
Koen että olen joutunut epäreilun käytöksen uhriksi. Mies johon rakastuin olikin alkoholisti. Alkoholin juomisen lisäksi hän on valehdellut, jättänyt kertomatta ikäviä asioita mm. ulosotoista tai rahatilanteestaan. Ja nyt kun hän on juomatta hän on kuin mikäkin kotitaleban. Mun pitäis antaa oma autoni hänen käyttöönsä ja valmistaa hänelle ruokaa kun hän tulee töistä. Hän palkaksi sitten ilkeilee. Ja kiusaa kun olisin vaikka mökille menossa. No hän haluaa olla vauvan kanssa eli ei sovi…
Jatkoa: Eli eilen sitten lähdin pois kotoa sinne meditaatioon enkä alkanut huutaa vastaan. Kuulin olevani saatanan huora kun en ollut ostanut miehelle ruokaa. En olisi saanut lähteä mihinkään vaan mun olisi pitänyt jäädä nukuttamaan vauva koska mies oli ollut töissä ja minä vain kotona lepäilemässä…
Huomenna lähden mökille. Yhtään en halua viettää aikaa miehen kanssa. Voi viettää juhannuksen ihan miten tahtoo. Mä haluan etäisyyttä tähän. Tämä on niin sairastunut kuvio tällä hetkellä. Kun mies oikein raivoaa jopa pelkään häntä 
Kauhea tarve purkaa ajatuksia:
Tässä on tapahtunut niin paljon kaikkea tosi raskasta vuoden sisällä. Rankka juominen, rahahuolet, työttömyys, rattijuopumus, pieni vauva ja mun väsyminen tähän tilanteeseen.
Ja Mallu on oikeassa mies varmaan kokee tehneensä kaikkensa kun nyt on ilman viinaa. Ja mä olen pettynyt kun se viinattomuus ei ollutkaan se juttu. Nyt elämä on jatkuvaa alkuviikkoa. Pahaa tuulta ja raivostumista ihan mistä vaan. En mä silti voi alkaa miehen pillin mukaan toimia. Tehdä peloissani ruokaa, ottaa vastaan kaikku raivo ja kestää kaikki. Ruoka on sikäli hassu juttu kun mies on aikasemnin kokannut ja nä hoitanut muuten kotia. Ja nyt ihan puskista olettaa et mä ostan ja valmistan hänelle ruokaa…
Luitko Löllö tuota Kuivahumalasta laitettua linkkiä? Miehesi kuulosta juuri siltä. Käyttäytyy sinua kohtaan todella epäreilusti. Todella paljon voimia ja parempaa kesän jatkoa!
Mene ihmeessä sinne mökille ja ole niin kauan kun jaksat ja pystyt. Pelko on mullekin tuttu tunne, vaikka fyysistä uhkaa ei ollut. Se käytös oli niin repivää ja sairasta molemmilla, että pelko tuli varmasti siitä. ja tilanteen kestämättömyydestä.
Mä oikein mietin, että mitä turvatyökaluja mulla silloin oli. Yksi oli, että “vain asiallisiisn viesteihin vastataan”. Siis asiattomaan puheeseen ei kommentoida, asiattomiin tekstareihin ei vastata ja mikäli puhelu menee huutamiseksi ja haukkumiseksi tai ilkeilyksi, se lopetetaan ja vastataan uudelleen useamman tunnin kuluttua. Tämä voisi olla hyvä aloittaa kun menet mökille. Miehen ei tarvitse pilata sinun itsesi hoitamista terrorisoimalla. Nimittäin mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, saat puhelimeesi vuoroin syyttelyä, raivoamista ja hellyyttävää suostutelua ja lupauksia.
Mutta pidä pintasi ja pelasta itsesi ja lapsesi!