Olen lueskellut näitä ketjuja jo muutamana vuotena mutta en ole rohjennut osallistua keskusteluihin. Aivan mahtavia kynäilijöitä ja ajattelijoita täällä on. Vieläkään en uskalla oikein kertoa itsestäni, pelkään että joku voisi tunnistaa. Olenhan keski-ikää lähestyvä perheenäiti, sellaisessa työpaikassa jossa juoppous on valtava tabu, ja lisäksi jonkunlaisessa silmätikun asemassa paikkakunnalla erinäisistä syistä johtuen. Alkoholismi on työ- ja tuttavapiirissäni niin iso tabu, että siitä ei puhuta ollenkaan. Kaikki näyttelevät kynsin hampain kohtuukäyttäjää, suurin osa taitaa sellaisia ollakin mutta varmasti kulissien takana tapahtuu.
Kerron ehkä myöhemmin tarinaani mutta lyhyesti: nyt on menossa tipaton kausi, toistaiseksi määrittelemättömän pitkä. Näitä olen harrastanut ennenkin. Ja nyt tulen otsikon kysymykseen: siihen asti kun juon juhlissa/muuten ihmisten ilmoilla sen verran (tai enemmän) kuin muutkin, kaappijuoppouteni pysyy piilossa. Mutta jos ryhdyn tipattomalle, ihmiset kiinnittävät huomiota. Eikö kellään muulla ole tämmöisestä kokemusta? Olen lukenut täältä lukuisia tarinoita siitä, miten tuttavat suhtautuvat hyvin/huonosti siihen ettei enää ota. Kummallisen reippaasti kaikki tuntuvat kertoneen = myöntäneen ongelman olemassaolon muille ihmisille. Minun kokemukseni mukaan jos juhlissa en ota, ihmiset vaikenevat hienotunteisesti mutta panevat sen selvästi merkille, ovat korostetun kohteliaita ja tunnelma on vaivautunut. Kun taas nämä tipattomat kaudet ovat loppuneet ja olen taas juonut juhlissa, kaikki tarkkailevat silmäkulmasta tilannetta, edelleenkään mitään kommentoimatta. Sen jälkeen on turha enää pyristellä alkoholistin stigmasta irti, joi tai oli juomatta.
Olenko ainoa jolla on tällainen ongelma? Jos niin on, ongelma taitaakin olla omien korvien välissä, ja sehän olisikin helpotus
Eipä ole kohdalle sattunut. Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, että jos on kulissi kunnossa niin jos siitä poikkeaa noinkin päin niin se herättää huomiota ja supatusta koska eihän kukaan mene tipattomalle ellei tahdo katkaista jotain kierrettä. Inhottava tilanne! Voimia sinulle. itsesi vuoksi kuitenkin teet mitä tet, et toisten.
Kumpikaan vanhemmistani ei ole juonut pitkän elämänsä aikana tippaakaan alkoholia. En muista, että heitä olisi ennen sen tähden pidetty alkoholistina, mutta ymmärrän kyllä hyvin mitä kirjoittaja tarkoittaa. Oma ongelmani onkin enemmän lapsuuteni porvarillinen täydellisen, totaalisen kunnollisuuden ja virheettömyyden kulissi. Joku saattaa olla tällaisesta taustasta kateellinen, älkää olko. Kun ei oikein kukaan suvusta ota edes yhtä pilsneriä saunan jälkeen, eikä kukaan ole saanut eläessään edes ylinopeussakkoa, niin mitä muuta siinä voi tehdä kuin vetää pään täyteen. Kyllähän se varmasti kiinnittää huomiota, jos välillä ottaa, ja sitten taas välillä kieltäytyy.
Pitkän viestin kirjoitin ja näköjään meni taivaan tuuliin… Yritän muistella.
Kiitos kannustuksesta Kitiara ja Boheemi. Olen lukenut Kitiaran kirjoituksia ja moni asia on tuttua. Miten muuten sinun tuttavasi suhtautuivat kun vastoin tapojasi olitkin selvin päin mökkiviikonlopun? Tietysti jos on hyviä tuttuja, ei tarvi esittää. Tai jos kulissin ylläpito ei ole kovin tärkeää…
Joku kehotti listaamaan juomisen edut ja haitat ja katsomaan sitten, jatkaakko entiseen malliin vai lopettaakko kokonaan. Vähentäminen on vaikeaa, tipattoman jälkeen meno palautuu entiselleen, kokemusta on.
Tässäpä oma luetteloni omaksi ilokseni:
Juomisen hyvät puolet:
viikonloppu erottuu arjesta
oiva palkinto työn tai urheilusuorituksen jälkeen
sosiaalinen puoli: porukassa on mukava istua terassilla ja päihtyä hitaasti
juhlissa on hauskaa, humalassa ilta on täynnä tapahtumia ja tilanteita
jotkut juomat on oikeasti hyvänmakuisia
lento/juna/merimatka siivittyy mukavasti
siivu konjakkia tai iso tuoppi rauhoittaa ylikierrokset
hyvä viini täydentää hyvän aterian
No niin. Onpa idyllistä. Seuraavaksi sitten huonoja puolia
päivittäinen tissuttelu jo monen vuoden ajan
joka jumalan päivä annosten laskeminen ja titraus ettei haise töissä tai on ajokunnossa
toleranssin kasvu: muitten kanssa on raivostuttavaa istua iltaa, kun ne lipittävät yhtä tuoppia tai viinilasillista puoli iltaa. Pakko keksiä ratkaisu, kuten salahörpyt takahuoneessa tai tukevat pohjat.
siksipä onkin mukavampi juoda viikonloppuisin kotona, saa juoda rauhassa vaikka sammumiseen asti
juhlien jälkeen nolottaa, tulipa taas sölkötettyä ja huudettua ja kaaduttua tanssilattialla
terveyshaitat: sairaalareissuja vierotusoireitten takia, verenpainetta, närästystä
lihominen, turvotus
varsinaiset kännimokat
joka-aamuinen krapula tai pöhnä ja ankara v***tus ja syyllisyys ja itseinho
unen huonous. Yölliset vessa-vedenjuonti -reissut ja pitkänkin yön jälkeen väsymys
lomilla ei saa mitään aikaan kun on koko ajan humalassa tai krapulassa
arkisten velvollisuuksien laiminlyönti
lapset…
No niin. Ei kun vaakakuppiin edut ja haitat ja punnitaan kumpi painaa enemmän.
Täällä Suomesssa on tosiaankin hieman outo alkoholikulttuuri, joka sopii huonosti yhteen luterilaisen mentaliteetin kanssa.“Täytyy” juoda, ellei halua poiketasa ruodusta.Ylilyönnit voi ohittaa “Sattuuhan sitä” naureskelulla, mutta auta armias, jos juominen johtaa alkoholiriippuvuuteen…
Jos juomisen lopettamiseen liittyy myös muu, kokonaisvaltainen elämänmuutos terveellisempään suuntaan, juomisen lopettaminen ei herätä niin paljon huomiota. Jos sillä on jotain väliä. Juominen sopii huonosti yhteen mm. aktiivisen kuntoilun ja terveellisen ruokavalion kanssa. Hmmm. olisi esim. aika vaikea kuvitella Karita Tuomolaa/Tykkää kännäämässä tai ottamassa enempää kuin yhden lasin skumppaa. Hänhän on maininnut sylkevänsä kuppiin ja taitaa olla muutenkin eräänlainen terveellisen elmän sanansaattaaja. Eli siitä siis julistamaan myrkytöntä elämää
Jos ihan järjellä miettii, päihtyneett naiset ovat aika kamalaa katsottavaa ja herättävät paheksuntaa kaikialla muualla paitsi Skandinaviassa. Esimerikiksi jo Viron puolella katsotaan aika pitkään, jos nainen juo enempää kuin kaksi annosta alkoholia ja esiintyy päihtyneenä. Erityisen kamalia ovat kovaäänisesti hiprakassa rätkättävät naisseurueet. Moukkamaisuutta on paha peitellä hienoilla kampauksilla ja vaatteilla.
Kyllä ne ihan hyvin suhtautuivat… Mies, joka tietä tilanteen oli ihan ylpeä minusta ja vähän häpeissään kun ei itse yltänyt samaan. Tämä tuttava taas tarjosi het alkumatkasta kaljan josta kieltäydyin, ja hän kysyi silmät pyöreinä että miksi? Hänelle sanoin etä pidän nyt taukoa, ja sinne metsään on varmaan ihan kiva mennä ilman krapulaa ja jos kuskia tarvii niin on helppoa kun sellainen on… No illan mittaan he molemmat hieman tulivat kyselemään että tunnenko itseni nyt ulkopuoliseksi kun he juo ja ärsyttääkö minua katsella heidän kännäämistään, mutta ei niinkään ärsyttänyt mutta aika hiljainen olin kyllä.
Eilen tämän saman tuttavan kanssa mietittiin puhelimessa että jos vaikka ensi viikonloppuna (ei nyt) kun taas olemme menossa samalla porukalla landelle, niin voisin seuraksi muutaman ottaakin, kun tavoitteena ei ole seinäänpysäyttäminen vaan kohtuukäyttö ja vähennys. Tuli sellainen olo että HEILLE oli suurempi ongelma suhtautua MINUUN kuin minulle suhtautua heihin! Saas nähdä miten mies suhtautuu tähän, koska hän varmaan pelkää että vedän kaatokännit ja teen typeryyksiä jos otan. Sitä yleensä on sattunut yksityisesti ottaessani, ja mieleni tekee kyllä kokeilla miten erilaista se nyt sitten olisi. Kokeneet plinkkiläiset varmaan nyt siellä lukevat että ahaa, angstaa angstaa, viinaa tekee mieli, äläretkahdaäläretkahda, olenko oikeassa?
Puhetta oli kuitenkin suunnitellusta juomisesta ja harvoin. Katsotaan mitä tuleman pitää. Tänään kuitenkin lopetan antabukset että se on mahdollista sitten ensi viikonloppuna, jos tekee mieli. Lapsuudenkodissa kulissit oli kyllä kaikki kaikessa, ja olen yllättynyt aikuisena miten vähän nykyisessä ympäristössäni niistä piitataan. Oikeasti sa tehdä mitä tahtoo–ja onhan minulla muitskin harrastuksia joita oudoksutaan mutta niistäkin olen aika avoimesti puhunut kuten nyt myös juomattomuudestani. Kaikenkaikkiaan on oltava aika kiitollinen että on sellainenympäristö kuin on…minun tapauksessani.
Ja Fräuleinille myös huomio: sama ajatus minullakin että jos joku hehkuttaa terveellistä elämää ja ruokavaliota ja liikuntaa ja joogaa ja meditaatiota niin niihin ei assosioida alkoholia yleensä. minä olenkin niin hassu tapaus että tykkään näistä asioista ja silti olen onnistunut työntämään ne syrjään alkoholin avulla??? Ajattelinkin että paussi ja kohtuullistuminen auttaa henkisellä terveellisellä polulla eteenpäin, mutta ahdasmielinen ja tuomitseva suhtautuminen asioihin, edes alkoholiin, ei vie eteenpäin sillä tiellä. Kohtuus kaikessa, sanotaan. Joihan Jeesuskin viiniä ja muutti vedenkin viiniksi! Koskaan en kuitenkaan ole kuullut että Jeesus olisi krapuloissaan kontannut pitkin Damaskoksen katuja ja laatannut opetuslastensa kaavunhelmoille…
Kitiara: Sinä et ole sen enempää Jeesus kuin kohtuukäyttäjäkään. Nuo haaveet on monelle plinkkiläiselle tuttuja ja monta kertaa on pitänyt yrittää “ottaa vain vähän” siinä onnistumatta.
Toki voit kokeilla ja onnistuakin, mutta tuleeko siitä hyvä mieli? Pari jos ottaa niin taistelu pään sisällä vain yltyy ja mieliteko jatkaa on hirveä.
Helpointa on nöyrtyä ja jättää juominen niille, jotka sen osaavat.
Kohtuutta minäkin kannatan ja uskon, että valtaosalla on siihen edellytykset. Silti moni valitsee kohtuullisen ottamisen sijaan kännäämisen. kohtuullisestoi ottanut ei mokaile ja puhu ohi suunsa.Itse en ole kohtuukäyttöä hallinnut koskaan, yksi on johtanut aina yhteentoista. Kohtuukäyttö vaatii viinaanmenevältä, jo osittain alkoholiriippuvaiselta tai geeniperimänsä puolesta alkoholistilta oman näkemykseni mukaan liikaa ponnisteluita. Jos juhlissa tarjotaan skumppaa, voin skoolata, siemaista ja jättää loput juomatta. Niin homma ei karkaa lapasesta.
Tai puhunut suureen ääneen rivoja jätkäporukassa ja nauraa röhöttänyt päälle…
Kulisseista ja alkoholismin paljastumisesta vielä: siinä vaiheessa kun ongelman myöntää itselleen ja katsoo totuutta silmiin, muut ovat tienneet asianlaidan jo kauan aikaa. Sen olen jo hyväksynyt. Kuitenkin niissä ympyröissä joissa liikun, alkoholistin maine on melkein raskain stigma mikä (nais)ihmisellä voi olla. Ja samaan aikaan: juuri kukaan edes naisista ei pysy suositelluissa viikkomäärissä (tai mitä kaikkia annosteluvinkkejä niitä onkaan). Ehkä kyse on juuri tästä: kaikki taiteilevat viinanhimon ja toisaalta paljastumisen pelon rajalla ja siksi asia on niin iso tabu.
Siinä vaiheessa, kun lopulta sain kiinni raittiudesta, kävi selväksi että käytännössä kaikki työkaverini olivat tajunneet jo paljon aikaisemmin, että join alkoholistisesti. Eli kun raitistuin tulin näkyväksi alkoholismini kanssa. Sillä erotuksella että olin nyt raitis alkoholisti. Päätin välittää vain itsestäni ja raitistua vain itseni tähden. Tittelillä, suhteilla ja muilla ei ollut enää mitään merkitystä.Olinhan mokaillut jo ihan riittävästi, julkisesti ja kotona. Ei kannata hävetä sitä että haluaa raitistua. Ei sitäkään että on juonut, eihän sitä enää holistina ilokseen tee. Tabut ja stigmat ovat omassa päässämme.
Lisäksi tajusin, ettei toisilla ollut vastaavaa ongelmaa, vaan heille alkoholi oli ihan kiva tapa rentoutua, ei pakkomielle. Jatkahan pohdintoja, oman alkoholismin myöntäminen on kova juttu.
Tipaton kausi jatkuu. Tämä on helppoa, aina on ollut. Paljon paljon vaikeampaa minulle on juoda vähän. Monta kertaa olen ollut tipattomalla eri pituisia, pitkiäkin aikoja. Joka kerta tarkoituksena on ollut katkaista tissuttelu-ryypiskely -kierre ja aloittaa kuivan kauden jälkeen puhtaalta pöydältä, kohtuukäyttäjänä. Koskaan tämä kohtuukäyttö ei ole sujunut toivotulla tavalla kuin viikon-kaksi. Sitten on joku asia ketuttanut arki-iltana ja on ollut oikeutettua ottaa yksi olut, voihan sitä ihminen yhden ottaa, sehän on ihan normaalia ja kohtuullista. Ja seuraavana iltana sitten taas olutta mutta tällä kertaa neljä. Ja kohta ollaan alkupisteessä.
Lopettajien ketjuja kun lukee, tulee sellainen olo, etten ole “tarpeeksi alkoholisti” siihen porukkaan. Monella heistä on rankka tarina. Itse olen vain tavallinen kaappijuoppo. Viikossa meni (ennen tätä raitista kautta) semmonen 30-40 annosta, lomalla enemmän, mutta toisaalta joskus sain pinnistettyä 24:ään, jota pidän jonkunlaisena tavanomaisen käytön ylärajana.
Mutta tuollakin määrällä sain aiheutettua itselleni monenlaista harmia. Nyt vaan tässä tahtoo unohtua se itseinho ja joka-aamuinen töhnä jne jne kun olo on ollut niin raitis ja reipas ja ihana monta viikkoa.
Tipattoman määräaika on umpeutumassa ja kohta pitää tehdä päätöksiä: jatkanko raittiutta vai yritänkö taas palata kohtuukäyttäjäksi? MIksi onnistuisin tällä kerralla? Minkälaista kohtuutta edes tavoittelisin?
No herranjestas. IKINÄ ei oo mulla (olen lopettajissa, puoli vuotta täynnä) mennyt tuollaisia annoksia. En edes juonut viikottain saati päivittäin…silti koin tapani käyttää alkoholistiseksi. Liian isoja kertakäyttöjä vaikka vaan harvakseltaan. Ei 24 annoksen viikkokäytöllä ole mitään tekemistä tavanomaisen kanssa. Taviskäyttäjä ottaa pari silloin tällöin, joskus jopa viisi-kuusi. Että aika moista on jo dokaaminen noilla annoksilla vaikka ei laudalta “tarpeeksi alkoholisteja” jotka juovat lekan pari votkaa päivässä, lyö. Kohtuukäytöllä voi alkoholisoitunut pyyhkiä pe…ä
Harvakseltaan sohaisen tänne vähentäjien puolelle.Teillä on noita omia porttivahteja,jotka mustasukkaisina vahtivat tätä ns.omaa reviiriään;ja lopettajien puolelta vieraillut saa äkkilähdön.Mutta mehän emme sellaisesta välitä.Näemme sellaisen käytöksen läpi.
Oliko nuo RF:n annokset joku vitsi.30-40/vk annoksilla ollaan koko ajan ympäripäissään ja kohta katuojassa ja sossun asiakkaana.Ei kukaan työnantaja ainakaan pitkään katsele.
Viikkoannokset naisilla 16 ja miehillä 24 ovat riskirajoja.Juopot ovat jotenkin sairaassa mielessään kääntäneet nuo luvut normi-tai kohtuukäytön luvuiksi.Muissa maissa luvut ovat paria annosta viikossa.Ja luvut ovat niitä kohtuukäyttölukuja.Mikä terveysehkäisylaitos hyvänsä,joka nuo luvut lanseerasi meni metsään noitten annoslukujen esittämisessä.
Joskus esitin jollekin vähentäjälle,joka itki runsasta viinanjuontiaan,ja haki täältä neuvoja,nämä luvut.Se palstalla pyörähtänyt ilmeisesti löi hanskat tiskiin ja katosi takaisin lähiöpubiin,kun ei täällä enää ole näkynyt.
Pe-la päissään/vk,krapulassa su ja ma/vk (ma ainakin puolikuntoisena).Se tekee 208pv/vuosi.Ja 1040pv/5vuotta.
Lähes 3vuotta päissään ja krapulassa 5:stä vuodesta.Tylyjä ovat lukemat.Ja ne loppupäivät,jotka on niitä ns.selviä päiviä viikossa,ti-ke-to,kuluvat juomisen suunnittelussa,morkkiksessa ja häpeässä.
Voihan elämänsä noinkin viettää.
Oikeat kohtuukäyttäjät eivät näillä palstoilla pyöri.Eihän niitten tarvi.
En jaksanut lukea kuin aloitusviestin… Siis mulla on kyllä niin juoppoja kavereita, et ei ne mun tipattoman kuukauden aikana epäilleet sitä, ettenkö olisi kohtuukäyttäjä (mitä en varmaan kovin monen ulkopuolisenkaan silmissä ole), vaan sitä, että olisin pettämässä kaverini ja lipeämässä juoppous-normista. Koita siinä sitten aloittaa selvempää elämää!
Hyvä saada vähän kylmää vettä niskaan, kiitos viesteistä! Myrskylyhty: ei noilla määrillä ole normaalipainoinen naisihminen koko ajan ympäripäissään, ei tosiaankaan. Jos arki-iltana tissuttelee klo 20-24 välillä 4-5 annosta, kaikki on palanut seuraavaan aamuun klo 8 mennessä. Perjantaina ja lauantaina voi ottaa vähän enemmän, 6 tai 8 tai 10 annosta, silloin on jo humalassa ellei niitä juo pikkuhiljaa pitkin päivää, mutta ei humalaa tunnu enää seuraavana päivänä. Puolenpäivän jälkeen ei tunnu juuri enää krapulaakaan. Sunnuntaina sitten ottaa taas vähemmän esim. 4 annosta, ja maanantai-aamuna on taas töihin lähtiessä vesiselvä.
Mutta olihan niitä niukempiakin viikkoja, joskus skarppasin ja pakottauduin olemaan vesilinjalla jonkun päivän, ja sainpa joskus viikon annosmääräksi jopa 16. Se on ennätys. Ja valitettavasti oikeutti seuraavalla viikolla juomaan taas enemmän kun oli tullut todistettua että tämähän on kohtuukäyttöä.
Mistä tietää, milloin on aika siirtyä lopettajien puolelle? Mistä tietää, ettei kohtuukäyttö onnistu enää koskaan? Minähän join kohtuullisesti joskus, kymmenen vuotta sitten. Silloin en juonut arkena ollenkaan enkä viikonloppunakaan kuin muutaman tuopin tai puolikkaan viinipullon. Jos juhlissa menikin pitkäksi, krapula oli niin kova ettei vähään aikaan maistunut ollenkaan. Vai kultaako aika muistot? Olinko kuitenkin aina se jolle kyllä maistui? En muista.
Onko niin että entiseen ei ole paluuta? On helppoa olla tipattomalla, sehän on projekti ja seikkailu. On kokonaan toinen asia ryhtyä lopullisesti raittiiksi ihmiseksi. Ei koskaan enää kuohuviiniä jos joku asia oikein onnistuu, eikä kipeää tilitystä parhaalle kaverille tuopin ääressä, niinkö?
Itsepetos, se voi pitää kulissit pystyssä pitkäänkin. Älykkäänä (oletan aloitusviestistä) ihmisenä tiedät että se kohtuukäytön juna meni aikoja sitten. Sanotaan nyt kaksi asiaa: 30-40 annosta/vko-huima luku naiselle ja se, että 16 rajoissa pysyminen onnistuu JOSKUS ja vaatii ennenkaikkea VOIMAKASTA SKARPPAAMISTA JA KÄRVISTELYÄ. Usko pois, alkoholisoitunut taidat olla, valitettavasti.
Ystävällisesti kuitenkin Lizzy
No alkoholistipa hyvinkin, mutta eikö todella kukaan alkoholisti ole koskaan onnistunut vähentämään kohtuukäyttäjäksi? Miksi tämä koko palsta on edes olemassa? Eihän tänne kohtuukäyttäjät kirjoittele.
Ei vaan, pohdin koko ajan tosissani mitä teen. Yksi vaihtoehto jonka keksin, en tiedä onko realistinen, on koeaika. Vaikkapa puolen vuoden ajan juomiseni pitää pysyä rajojen sisällä, joka tilanteessa. Säännöt kirjoitan ylös ja suunnittelen etukäteen siis jokaista mahdollista tilannetta varten. Jos se ei onnistu, juominen loppuu siihen kerrasta poikki -periaatteella. Jos taas onnistun, myönnän itselleni puoli vuotta lisää aikaa, samoilla ehdoilla, jne.
Tuolla koeaika-metodilla muuten vältyin avioerolta jokunen vuosi sitten, tosin ongelma ei silloin ollut alkoholi vaan toinen klassinen avioliiton kompastuskivi.
Kyllä tuo saattaa olla ihan toimiva metodi. Toimi minullakin aikoinaan. Ainakin jonkin aikaa. Joskus sitten homma repesi lapasesta. Tosin huomaat ehkä itsekin, että kikkailu vaatii älyttömästi energiaa ja periaatteessa koko elämä pyörii yhä edelleen alkoholinkäytön ympärillä. Tällä kertaa tosin vähentämisen merkeissä.Lopettamisessa on se hyvä puoli, että ajatukset palailevat alkoholinkäyttöön enää satunnaisesti. Silloinkin lähinnä niihin hyviin puoliin, joita käyn sitten täällä plinkissä selittelemässä
Lopettaja vapautuu juomisen pakkomieleestä, onnistuneella vähentäjällä alkoholinkäytön rajoittaminen ohjaa koko elämää. Siinä kai se ero.
Saas nähdä miten mies suhtautuu tähän, koska hän varmaan pelkää että vedän kaatokännit ja teen typeryyksiä jos otan. Sitä yleensä on sattunut yksityisesti ottaessani, ja mieleni tekee kyllä kokeilla miten erilaista se nyt sitten olisi. Kokeneet plinkkiläiset varmaan nyt siellä lukevat että ahaa, angstaa angstaa, viinaa tekee mieli, äläretkahdaäläretkahda, olenko oikeassa?
