Sitten koeajan määrittelyihin. Tämä siis vielä ajatusleikin tasolla, en aio luopua toistaiseksi raittiudesta.
Kohtuukäytön rajat olisivat:
arkena kotona ei ollenkaan. Piste.
jos arki-iltana on joku illallinen ravintolassa, autolla liikkeelle, eli max 1 annos seuran vuoksi
viikonloppuna kotona… itse asiassa mieluiten ei mitään, en haluaisi enää koskaan luopua näistä vesiselvistä la ja su aamuista. Näitä en ole kokenut kymmeneen vuoteen ja on parasta mitä pitkään aikaan on tapahtunut. Enkä toisaalta tykkää juoda yhtä lasillista viiniä noin niinkuin ajanvietteeksi, siitä ei tule kuin paha mieli. Siis pelkkää vissyä viikonloppuisin.
lomilla: ei varsinkaan mitään! Tarpeeksi monta lasten lomaa olen pilannut juomisella. Se onkin kipein syy miksi tälle juomiselle pitää tehdä jotain nyt eikä joskus.
illanistujaisissa ja juhlissa katto voisi olla 5-6 annosta, näitä saisi olla enintään 1-2 kertaa kuussa. Tuo annosmäärä siksi, että silloin säilyy vielä varmasti tolkku eikä tapahdu mokia. Mutta millä ilveellä juomisen lopettaa 5 annoksen kohdalla? Itseni tuntien haistatan siinä vaiheessa (viimeistään) pitkät paskat säännöillä, kerranhan täällä eletään, laskekoon annoksia pihtarisielut jne.
Noista realistisin sääntö on numero 2 eli yksi lasillinen kohteliaisuuden vuoksi, jos joku on miettinyt usean ruokalajin aterian ja sille viinit. Ja auto on kulkupelinä. Silloin voisin joskus nauttia rakastamaani kuohuviiniäkin tilkkasen. Eli se voisi toimia.
Nuo muut…tuossahan jää juomista vain juhliin. Onko 5 annoksen titraaminen ja hartaudella lipittäminen ns. juhlissa sen arvoista, että riskeeraa koko raittiuden, arki- ja viikonloppuaamut ja lasten lomat?
Kerran muuten laadin sellaisen säännön itselleni, että alkoholia saa nauttia vain sen verran illassa, kuin olisin autolla liikkeellä, eli enintään yhden. Tämä toimi muistaakseni yhtenä iltana
Jokaisella varmaankin matkan varrella noita vähentämisyrityksiä.Minulla lähti viuh viuh vaan lupaukset itselle päästä sen 3.tuopin jälkeen.1-2 tuoppia ja kaikki hanskassa,ainakin sen muutaman kerran.Tein oman päätökseni.Ajattelin,että miksi juon edes 1-2 itseni kiusaksi.11kk nyt raittiina.Tämä on paljon helpompaa.Tämä on vapaata elämää.Käskyttäjiä on yksi vähemmän.
Kiitos kannustuksesta fraulein o ja Myrskylyhty. Kuitenkin, jotta juttu ei menisi pakinoimiseksi ja lorunluritteluksi, taidan olla sen tarpeessa että lyön kovempia kortteja pöytään. Itselleni, jotta muistan missä mennään.
Kännissä olen:
hölöttänyt suureen ääneen kiinnostuneille kuulijoille ystävieni minulle uskomat sielun salaisuudet
talvella baarista yöllä kotiin tullessa jäänyt hankeen nukkumaan pihalle, muka pään selvennykseksi. Onneksi oli lauha yö ja untuvatakki päällä, ja onneksi mies heräsi varhain vessaan ja näki minut ikkunasta.
Niin on kuin omasta kynästä pari vuotta sitten. Sallitko piiiiitkästyneen huokauksen huoh ja päällä iltalypsymäinen silmien pyöräytys. Onnea matkaan! (huom. toivotuksessa on sarkastinen sävy)
No niin lizzy, luin vanhan ketjusi viime vuodelta. Ja tosiaan, siellähän oli samoja ajatuksia ja suorastaan samoja lauseita kuin itse olen ajatellut ja kirjoitellut. Että nyt kun raittiutta on jatkunut jonkin aikaa, ongelmaan saa etäisyyttä ja se alkaa tuntua sittenkin aika lievältä. Että suurentelen varmaan, tai ainakin dramatisoin. Pystyy kai sitä ihminen vähentämään jne.
Nyt on tulossa eräät juhlat joissa olisi varmaan mukava skoolata. Jos ja kun nämä on juhlittu, onnistuneesti raittiina, palaan asiaan eli pohtimaan lopullista ratkaisua. Tai ei kai sen tarvi olla lopullinen vaan se mantra ilmeisesti riittää että tänään en juo.
Ihan sama juttu. Ihan viimeisiä aikoja lukuunottamatta olin juomamäärien mukaan melkein joka viikko kohtuukäyttäjä. Silti minulla ei ole pienintäkään epäilystä siitä ettenkö olisi alkoholisti. Silloin, kun join, se meni usein överiksi. En minäkään päivittäin juonut. No nyt olen ollut kolme ja puoli vuotta raittiina.
RF ihmetteli, eikö kukaan alkoholisti ole koskaan muka oppinut vähentämään juomistaan tai peräti oppinut kohtuukäyttäjäksi.
No, mun tietääkseni sellasia tapauksia on tosiaan joitain, mutta ne on hyvin harvinaisia.
Opin itsekin vähentämään juomista hyvinkin radikaalisti vain harventamalla juomiskertoja. Päivittäin tissuttelevasta pubiruususta tuli satunnnaisia viikonloppuja dokaileva viikonloppu-juoppo.
Mutta kohtuukäyttäjä? NOU WAY! Never.
AA -kirjallisuuskin pohtii kohtuukäytön oppimisen mahdottomuutta alkoholistille, muttei sulje sitä kokonaan pois. (“Jos joku alkaa juoda herrasmiehen tavoin, nostamme hänelle hattua…”) Mutta jo ensimmäisten AA:laisten havainnot aikoinaan olivat että alkoholismi on jatkuvasti paheneva sairaus jossa vaihtoehtoina ovat tuhoutuminen tai täysraittius.
Samaa mieltä ovat nykyajan asiaan perehtyneet lääkärit.
Mutta! Eihän sitä tiedä jos joku ei olekaan oikeastaan alkoholisti. Alkoholin ongelmallista käyttöä ja suurkulutusta on monen asteista, eivätkä kaikki suinkaan ole varsinaisia alkoholisteja. Ehkä se vähentämisen tai kohtuukäytön yrittäminenkin on kuitenkin käytävä läpi. Meidän useimpien.
Jep, jos nyt jotain kiinnostaa: sanon heipat. Lopetan tällä palstalla ja siirryn lopettajiin. Katsotaan nyt kuinka ahkerasti tulee siellä osallistuttua keskusteluihin. Tsemppiä muille vähentäjille!
Alkoholin ongelmallista käyttöä ja suurkulutusta on monen asteista, eivätkä kaikki suinkaan ole varsinaisia alkoholisteja. Ehkä se vähentämisen tai kohtuukäytön yrittäminenkin on kuitenkin käytävä läpi. Meidän useimpien.