Raittius on seikkailu

Me Lopettajat
1

Raittius tietenkin alkaa sillä, että on juomatta. Jos kokemusta on lähinnä juomisesta, juomattomuuskin voi olla alkuun aika hankala juttu. Samaan tapaan kuin äkkinäisellä tukkipojalla lautalla pysyminen - lähinnä pitää vältellä kastumista. Siltikin on hyvä heti kättelyssä pysähtyä pohtimaan sellaista kysymystä, onko menossa jonnekin, vaiko pelkällä karkumatkalla? Tuo karkumatka on vähän sellaista menneeseen kiinnittymistä. Halutaan kyllä pois, muttei oikein ole tietoa, että minne. Helposti käy, kuten pikkupojille ennen aikaan - Siperia alkaa opettaa ja routa ajaa porsaan kotiin.

Jos siis haluaa raittiutta, pitää olla kiinnostunut raittudesta. Kosket senkuin pärskivät, mutta tukkipoika eikun laulaa. Välillä on suvantokohtaa ja taas tulee uutta koskea. Välillä paistaa aurinko ja välillä tuulee. Joo - tämä raittius on kuin virta, joka vie mukanaan. Ei tarvitse tehdä mitään erikoista, kunhan antaa lautan huilata.

Tai siis - hyvin menee jos lautta huilaa. Joskus se lautta nimittäin tökkää. Kun se lautta tökkää, on kiirus saada se taas liikkeelle. Muuten alkaa jumittaa ja sitten alkaa juotattaa. Nää tökkäämisjutut menee vähän kuin vanhassa videopelissä. Ne tulee täsmällisessä järjestyksessä ja kun on yhden vaiheen selvittänyt, siirrytään seuraavaan. Vertaistukea on tässäkin asiassa tarjolla, eikä kysyvä purolta eksy.

Niinkin voi käydä, että joutuu aloittamaan alusta. Silloin voi olla aika varma, että se mihin tökkäsi edellisen kerran tulee taas aikanaan vastaan. Tiedättehän sen elokuvan “Päiväni Murmelina”:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Päiväni_murmelina

Kiirehtiminen ei tässä raittiusasiassa auta yhtään mitään. Sitä mennään eteenpäin tehtävä kerrallaan ja taito karttuu matkan myötä. Hyviä vinkkejä niiden tehtävien ratkomiseen on runsain mitoin. Mainitsen kaksi:

  1. Tämäkin on minulle tarkoitettu
  2. Tämäkin menee ohi

Näihin kahteen takerrun, kun sitä ei vitutuksen keskellä aina heti hokaa, että kyseessä on parantuminen. Tai siis uusi tehtävä, jonka ratkaiseminen on askel kohti parantumista. Kun sen tehtävän on tunnistanut ja ratkonut, pääsee taas eteenpäin.

2

Minun ennätys-raittiuteni kesti melkein 1,5 vuotta. Se oli jo viime vuosikymmenen alkupuolella, ja siis ennen niitä vuosia jolloin join kaksin käsin ja ajauduin kaikenlaisiin kommelluksiin, kuten menemään AA.han.

Eihän se nyt jälkeenpäin aatellen ihan elämäni parasta aikaa ollut sekään. Tarkoitan että tunne-elämässä oli monia solmukohtia, joiden arveli hoituvan itsekseen kun vaan on juomatta alkoa. Muut addiktiot puski pintaan, join light colaa pari litraa päivässä, vedin röökiä kuin korsteeni ja kukuin netissä yöt läpeensä. Suhteitakin oli, jopa suhteettoman paljon ottaen huomioon etten käyttänyt alkoholia.

EI se siis ihampaskaa aikaa ollut sekään, mutta ei ihan suurta ihanuuttakaan. Myöhemmin tajusin että oleellisempaa on kokonaisvaltaisempi muutos, kuin pelkkä korkin sulkeminen. Muutos, uudeksi tuleminen, siitä se seikkailu alkaa.

3

Hyvin kirjoitettua, Smokki ja Sikari.

Omalla kohdallani en ole varma asioiden järjestyksestä.
Rauhoituinko ensin sen verran (ja aloin uskomaan mukavaan elämään myös selvänä) ja saavutin mielentilassa hiukan semmoista muutosta että pystyin järkevästi tekemään päätöksen päihderiippuvuuteni lopettamisesta.
(Ok, tuo on kovin yksinkertaistettu ja mutkia oikova sanota, mutta se nyt ei ole tässä pääasia)

Vai menikö se niinpäin että ensin lopetin juomisen ja sen jälkeen alkoi selvästä elämästä löytymään niin paljon mukavia piirteitä että kaipuu vanhaan himmeni, unohtui ja vajosi yhä syvemmälle menneisyyden maatuviin pohjakerroksiin.

Ehkä molempia, ja siihen uskon lujasti että iän (kovin myöhäisen aikuistumisen?) mukanaan tuoma mukavuudenhalu (vois sanoa myös laiskuudeksi) antoi lisätukea selvänäolon valinnan hyväksi.

Mutta, juu. Kyllä siinä mielikuvat tulevaisuudesta tärkeitä ovat. Niillä on , huomisen odotuksilla ja mahdollisuuksilla , suunnitelmilla ja tavoitteilla suuri merkitys siihen miten tänään toimitaan.

Seikkailu , siihen liittyy myös sanana erilaisia mielikuvia. Ja eri elämänvaiheissa seikkailu merkitsee erilaisia asioita.

Niinpä minunkin piti nuorempana ihan “tehdä seikkailuja”. Ihan siksi että sain itselleni ja muille todistettua jotain. Tämän päivän seikkailut ovat jo rauhallisempia, vaarattomampiakin, mutta silti niin tarpeellisena osana elämää.

4

Joo, tervehdys metsän reunaan …

Olihan se minullakin ne jutut ja oivallukset, jotka valmistivat tietä raitistumiseen. Ei sitä oikeastaan olisi edes jaksanut sitä juomista jatkaa. Onneksi oli kipinää vielä sen verran, että jaksoi kuitenkin lopettaa. Itse laitoin lopettamispäivän kalenteriin ja varasin ajan katkolle. Olivathan ne alkuun vähän ihmeissään kun eivät olleet moiseen tottuneet. :smiley:

5

Hyvää tekstiä. Kokonaisvaltaisesta muutoksesta on minustakin kyse. Mitä tuo kokonaisvaltaisuus sitten tarkoittaa niin en minä sitä osaa selittää. Olen huomannut että elämään astuu ilo kaikista herkimmin silloin kun en itse tee oikeastaan yhtään mitään. Kummallista. Sitä ei voi saavuttaa mutta sille voi avautua. Niitä tössäyksiä siinä lautanselässä juuri tarvitsen tuohon että ymmärrän. Kun lakkaan vastustamasta itse totuutta, niin silloin rupeaa tapahtumaan hyviä asioita.

6

Joo Ikzu, näin se menee …

Ne töksähdykset ovat sitä, että se totuus tuntuu alkuun oudolta ja pelottaa. Pitää opetella sellainen utelias avoimuus - antaa vain asioiden tapahtua ja ikäänkuin huvittuneena seurata vierestä …

7

Hyvää iltaa ja hyvää alkavaa heinäkuuta. Niin se Suomen vähäluminen kesä kallistuu kohti syksyä.

Muistan ne harmaat, kurjat yöt. Olin kuin koomassa suurimman osan niistä. Menetin kaksi vuosikymmenta; elämää, joka olisi saanut olla toisenlaista. Sitten eräänä päivänä ajattelin, Tätä on nyt minulle tarpeeksi- ainakin toistaiseksi.

Toimintaan ryhtyminen:

Ryhtymällä toimintaan voin saavuttaa elämän, joka ylittää hurjimmatkin unelmani (mitähän ne ovat?!?). Toimintaan ryhtyminen oikeastaan tarkoittaa, että ei ryhdy toimintaan (juomaan), vaan antaa tosiaan lautan virrata. Itsestään sieltä sitten kaikkea hyvää tulee (eikä ainakaan lisää kurjia harmaita öitä eikä päiviä juomisen takia).

Hyvää yötä!

8

Joo - tuon kysymyksen äärelle on varmasti hyvä pysähtyä. Joko sitä on tullut tarpeeksi juotua, joko pullossa näkyy pohja? Jos tuntuu, että parempikin elämä alkaa maittamaan, voi tarttua toimeen ja aloittaa lopettamisen.

9

Elämän näkeminen seikkailuna antaa tilaa mahdollisuuksille. Ei huomisen tarvitse olla uusi eilinen.

Mutta, tässäkin on vaarana kahlita itseään osatotuuksien , fraasien ja ideologisten mainoslauseiden kahleisiin. Ei ole tässäkään asiassa vain mustaa ja valkoista, on ne miljoona harmaan sävyä ja sitten vielä kaikki muut värit päälle.

Totta kun on sekin että omaa huomistamme me itse rakennamme tänään. Niinpä on viisasta ja hermojasäästävää hiukan suunnitella. Asioiden “herran haltuun” heittäminen sekin hyvä vain paikassaan. Joskus on ihan hyvä vaihtoehto jättää jokin asia silleen, siirtää sen ajatteleminenkin jonnekin hamaan tuklevaisuuteen, antaa mennä vaan.

Mutta usein on hyvä myös ottaa vastuu, vääntää eteenpäin valuvaa elämänkaravaaniaan edes pikkuisen haluamaansa suuntaan, ihan itse.

Joskus kuulee esitettävän, että elämää olisi kahlittava rutiineilla. Tehtävä niistä elämää kuosissa pitävä käytävä jonka molemmin puolin nämä seinät estäisivät harhailun mahdollisuuden. Kyllä, joo. Mutta ei sittenkään aina eikä kaikille.
Ihminen joka on oppinut kovin helposti koukuttumaan ja urautumaan , katselemaan maailmaa putkinäköisesti, voi tehdä rutiineilla elämästään aivan seikkailuttoman, niin edeltäarvattavan että jossain vaiheessa alkaa omissa aivoissa kapinahenki kytemään ja rutiinien aitoja aletaankin kaatamaan ihan hallitsemattomasti. Ja taas mennään, äärimmäisyydestä toiseen.

Taas täytyy todeta se, ettei tämä ajattelu todista paljoakaan siitä miten itse olen omat asiani järjestänyt. Onhan minulla rutiineja. Sekin, että aamulla herään kuuden aikaan, oli sitten töihin lähtöä tai ei. Kenolapun laitan säännöllisesti, vaikka tiedän voiton mahdollisuuden kovin pieneksi. Ja nyt, kun elämässäni on aika raskas vaihe meneillään, on sellaisia käytännön sanelemia rutiineja jotka vaan ovat olemassa, ja se siitä.

Mutta… sittenkin, noita viimeksimainittuja lukuunottamatta olen kyllä melko sitoutumaton, tilaa on pienelle seikkailullekin. Niihin seikkailuihin vaan tahtoo päteä sama merkillinen luonnonlaki kuin vaikkapa työntekoon; nuorempana oli pääasia että tapahtui, työturvallisuus kuullosti pikemmin laiskojen keksimältä jarrulta jolla pidäteltiin hyvää vauhtia ja tuloksen syntymistä. Ja muussa elämässä asenne oli ihan sama. Olisko sitten oman aivotoiminnan hidastumisesta (vai tehostumisesta?) kysymys, kun seikkailun mahdollisuudetkin kelpaavat vain kun niissä on otettu huomioon riskienhallinta edes jossain määrin?

Vai olenko vain muuttumassa tylsäksi ihmiseksi?

10

Tylsyyttähän se on, kun oppii nauttimaan elämän pienistä asioista. Siinä käy silleen, että minusta tulee tylsä ja elämästä jännä. :smiley:

11

Elämä on seikkailua. Eihän sitä tiedä mihin elämä vie, itse voi jotain tehdä mikä on suuntana.
Tuo nimimerkkini ei vastaa enää minun olotilaani, yritin muuttaa sitä mutten osannut, joten olkoon sitten niin. Tämäkin on sitä seikkailua, kun uskaltaa päästää irti turhasta huolesta ja pelosta että miten tässä käy, itselle ja muille.
Enkä osaa enää kovin paljoa katua elettyä elämääni. Se oli minun elämä, elin sen niin kuin osasin, enempää en osannut. Nyt on uusi suunta ja uudet kujeet.
Jokainen taaplaa tyylillään ja enpä halua olla kenenkän tien tukkona, ainakaan arvostelemassa ja syyttelemässä.
hyvää matkaa kaikille seikkailuille!

12

Joo, …

Näin se menee - Haaveet toteutuvat, suunnitelmat eivät. Tästä syystä onkin tärkeämpää tietää, minne haluaa, kuin se miten sinne pääsee. Työ sitten aina tarpeen tullen tekijäänsä neuvoo.

13

Hyvää iltaa rakkaat ystävät, niin alkoholistit kuin alkoholismista jo parantuneetkin ja vasta alkoholismiin…

Raittius on seikkailu ja Elämä on elämää ja seikkailu. Mukavampi on vaan seikkailla selvin päin, paljon mukavampi!

Taisi tuolla olla sellainen ketju; elämäntavat. Alkoholismin jälkeen. Sinne en tietenkään voi vastata mitään, kun en tiedä siitä mitään. Minun käsitykseni mukaanhan Alkoholismi on krooninen, parantumaton sairaus. Ainoa tehoava hoito on lopettaa alkoholin käyttö kokonaan. Alkoholismiin ei ole mitään muuta hoitoa.

Minä ehkä voisin puhua muuttuneista elämäntavoista tämän lyhyen raittiuteni aikana. Paljon tuntuu, että palaa aikaan ennen haitallista juomista. Muutokset: Kaikki on muuttunut paremmaksi. Mikään asia ei ole huonommin.

Hyvää Yötä!

14

Raitis elämä on seikkailu. Ennen alkoholisoitumista mulla oli unelmia. Ne jäätyivät kymmeneksi vuodeksi. Kymmenen vuoden ajan millään muulla kuin päihtymisellä ei ollut väliä.
Raitistumisen myötä jää on alkanut sulaa ja vanhat ja uudet unelmat tulla esille. Osan unelmista voi toteuttaakin. Ja on vain helvetin hienoa sekin, että voi unelmoida. Siis miettikää, minä vanhana päihdehörhönä olen vapaa unelmoimaan kaikesta sellaisesta, mistä normaalit ihmiset unelmoi.

Ai helvetti, että elämä sentään on kipeän hienoa!

15

Näin siinä minunkin elämässäni on käynyt raitistumisen myötä. Aamukahvikin on parempaa kuin krapulassa tuunattu sumppi. Minäkään en voi kirjoittaa sinne ketjuun elämä alkoholismin jälkeen, sillä raiittiinahan tauti on vain remissiossa, vai miten se nyt hienosti sanotaan.

16

Valmiina seikkailuun. Kohdallani pätee edellä mainituista

  1. Myöhäinen ns. Oikea aikuistuminen. Vaikka jo kauan sitten opiskelin tutkinnot loppuun, avioiduin, saimme lapset, tein töitä, niin henkinen kasvu jäi jotenkin jalkoihin ja vasta nyt uskallan ja haluan olla oma itseni ilman turrutusta.
  2. Olen suosiolla muuttunut (jonkun mielestä ehkä) tylsemmäksi ihmiseksi. Omasta mielestä enkä puolison mielestä ainakaan ole sen tylsempi kuin ennenkään. En kaipaa vaan ihmisiä/ihmisjoukkoja paljonkaan enää, hyvät ystävät ovat pysyneet ja heitä on aivan riittävästi. Mielummin haen sielulle rauhaa ja hyvää mieltä mm. Luonnosta ja liikunnasta kuten aiemminkin.
  3. Sain juoda aivan tarpeeksi. Alkoholilla ei ole minulle enää mitään annettavaa. Vai kukapa haluaisi laimeat nousut ja pikkupöhnän jonka jälkeen tympeää krapulaisen olon. Ei kiitos.
  4. Elän hetkessä. Sitkut ja mutkut ovat jääneet. En kaipaa mitään muuta, minulla on kaikki. Tavarapaljous on vähentynyt ja ostosreissut harvenneet. Puolisolla on vähän opettelemista sitkuissa :wink: mutta edistyy edistyy.
17

Tuo todistelemisen tarve muille on minustakin semmoinen juttu joka on ruvennut höllentymään. Kaippa tuo ihmisillä ylipäätänsä on semmoinen juttu, joka rupeaa katoamaan kun ikää ja elämänkokemusta karttuu. Vaikka on niitä toki semmoisiakin ihmisiä joilla tuo todisteluntarve seuraa viimeiseen hengenvetoon asti. Hmmm… onhan se toisaalta omalla tavallaan traagista semmoinenkin jos ei koko elämänsä aikana saa oivaltaa sitä että riittää ihan semmoisena kuin on.

Tämä teema liippaa hyvin läheltä minusta tuota asiaa, josta MM aloitti eilen tuon viestiketjunsa.

Ja se siinä addiktiokierumoissa on minusta juuri ihan helkkarin raskasta, kun ei ikinä ole oikein hyvä olla itsensä kanssa. Ei vaikka menisi minkälaiselle mutkalle, niin aina tuntuu siltä että jotain tästä nyt puuttuu.

Vaikka onko se itseensä tutustuminen loppujen lopuksi kaikille niillekin jotka ylipäätänsä ne omat kenkänsä löytävät semmoinen koko elämän kestävä oppitie?

18

Jotenkin kosketti kovasti tuo että saa alkaa unelmoida, ja mikä parasta! Voi alkaa tehdä jostain unelmasta vielä tottakin. Ei kaikista, mutta jotain sentään.
Minäkin muistan juovan ajan aika mustana ja synkkänä putkena jossa ei juuri muuta ollut kuin kovaa työtä, työtä ja tieto siitä että helpottava unohdus tulee kohta humalassa. ja humalassa muka puhuttiin paljon, mutta selvinpäin hävetti mitä oli puhunut. Nyt voi puhua ja kirjoittaa selvinpäin, eikä hävetä.
Toki menneisyydessä on omat valopilkkunsa, eihän sitä elämää olisi jaksnut muuten elää.

19

“Tavarapaljous on vähentynyt ja ostosreissut harvenneet.”

Oikein! Vähemmän on enemmän. Minimalismissa joutuu harkitsemaan. Siivoaminen helpompaa. Asunnossa enemmän tilan tuntua. Kaikua. Tyylikkyyttä. Yleensä ihmisillä on sekalainen kokoelma arvotonta roinaa - ei yksittäistä ambitiota vaativaa fokusta esim. länsiaustralialaisten kirjanpitomonisteiden tai Vapaamuuraririntamerkkien keruuta. Ei ole rahaa - minullakaan ei ole kuin yksi monen tonnin esine (Breitling -automaattikello, jota en uskalla käyttää). Internet romutti arvon melkein kaikelta - kotimaista taidetta huippunimiltä lähtee muutamalla satasella. Itse ratkaisin keräilykärpäsen näin: kerään rivejä arvo-osuustilille ja tulostan sen aina paperille kun saan uuden rivin = kymppitonnien sisustustaulu lyhyessä ajassa.

20

Tervehdys toverit.

Tuotakin voisi hieman terävöittää, vaikka muuten hienoa juttua onkin.

Korkin kiinni pistäminen on edellytys, jotta raittius voisi alkaa, mutta se ei yksin takaa
että ihminen on raitis.

Saivartelua tietysti joku voi sanoa, mutta omasta kokemuksesta voisin sanoa, että
sillä hetkellä, kun tunsin menettäneeni juomisen tarpeen, silloin vasta se raittius alkoi.

V