Raittiuden alkuhuuma

[Matilda]

Kymmenen vuotta päivittäistä ja pari vuotta vähintään viikottaista alkoholinkäyttöä takana. Olen perheellinen, käynyt töissä tai opiskellut koko ajan ja juominen on ajoittunut lähes aina iltoihin, lasten nukkumaanmenoajan jälkeen. Aloitin uudessa (nykyisessä) parisuhteessani pari vuotta sitten ja yhteenmuuttomme jälkeen juomiseni rajoittui vain viikonloppuihin. Kumppanillani alkoholiongelmaa ei ole ja parisuhteemme on erittäin läheinen ja hyvinvoiva. Viime kesänä otteeni alkoi kuitenkin taas lipsua ja join lapsivapailla päivittäin, myös arkena. Koskaan en ole kuitenkaan menettänyt muistiani juomisen takia tai ottanut loiventavia krapulaani.

Kokeilin alkoholia ensimmäisen kerran vasta 18-vuotiaana ja ensimmäiset 2-3 vuotta join vain satunnaisesti, max. kerran kuussa. Juomiseni on silti aina ollut humalahakuista. Menneen kesän aikana aloin havahtua siihen, että jo muutenkin puutteellinen tunteiden säätelykykyni heikkenee ja itsevihani voimistuu vahingollisen paljon humalassa. Alkoi tulla enenevissä määrin itsetuhoisia ajatuksia, jotka tuntuivat pelottavilta. Olen myös alkanut sammaltaa voimakkaasti humalassa, mitä vielä vuosi-kaksi sitten en ole havainnut. Muistini ja keskittymiskykyni ovat myös selvästi heikentyneet.

Olen harkinnut raittiutta jo useita vuosia, mutta muutamia päiviä sitten sain siihen lopullisen kipinän. Koin valtavaa helpotuksen ja vapauden tunnetta siitä, ettei minun tarvitse enää juoda. Olen kyllästynyt häpeämään itseäni ja pelkäämään menettäväni elämäni rakkauden juomiseni takia. Tiedän, ettei kohtuukäyttö ole itselleni vaihtoehto. Olen ilmoittanut läheisilleni päätöksestä ja he tukevat minua asiassa. Koskaan en ole alkoholismia läheisiltäni peitellyt saati sitä kieltänyt, vaan puhunut ongelmasta itse avoimesti, eli siinä suhteessa olen ehkä poikkeuksellinen alkoholisti.

Näiden muutaman päivän aikana olen kokenut jonkinlaista rakkauden alkuhuuman tapaista tunnetta. Olemukseni ja ajatukseni ovat lähes kuin vastakohta siitä, jollaisena viime ajat olen näyttäytynyt. Hymyilen paljon, oloni on positiivinen ja toiveikas, enkä usko koskaan enää tarvitsevani alkoholia. Myös ahdistusta, uniongelmia ja väsymystä on ollut, mutta tiedän näiden kuuluvan prosessiin ja helpottavan aikanaan. Aiemmin olin suuren osan ajasta ärtynyt, voimaton, masentunut, aloitekyvytön ja ahdistunut. Elin odottaen aina viikonloppua ja seuraavaa mahdollisuutta juoda. Nyt saan nautintoa jokaisesta päivästä ja huomaan jopa sanovani työpäivän menneen hyvin, vaikka en erityisemmin työstäni nauti ja aiemmin olen kuvaillut työpäiviäni useimmiten “paskoiksi”.

Toivon todella, että tämä fiilis pysyy, eikä juomishimoja tule. Ajallisesti olen ollut viimeisten noin 8 vuoden aikana pisimmillään juomatta vain 1,5-2 viikkoa, mutta tällaista tunnetta minulla ei ole ollut koskaan aiemmin juomattomina aikoinani. En ole myöskään aiemmin sanonut läheisilleni lopettavani juomista, eli koen nyt olevani siihen aidosti valmis. Olen päättänyt, että jos retkahdan, tulen hakemaan välittömästi ammattiapua ja antabus-lääkityksen. Olen myös tutkinut etukäteen eri auttamiskanavia ja tallentanut puhelimeeni 24/7 palvelevan päihdeavun numeron.

Mielelläni kuulisin muidenkin kokemuksia etenkin raittiuden aiheuttamista tunteista, vaikutuksista mieleen ja asenteisiin sekä näiden mahdollisista muutoksista raittiuden edetessä.

[Nainen38]

Hei @Matilda. Kiva että olet liittynyt seuraan, lämpimästi tervetuloa. Itse olen myös juuri liittynyt ja vasta alkutaipaleella. Nyt takana reilu 2 viikkoa selvinpäin.
Lopetus päätöksen tein erityisesti terveyshaittojen takia. Ennen kun terveyteni alkoi reistailla, en edes harkinnut lopetusta.
Juonut olen 15-vuotiaasta asti aina 38-vuotiaaseen asti. Viimeiset kymmenen vuotta päivittäin.
Luulen että olisin jatkanut edelleen ellei terveyteni olisi alkanut pettää.
Minullakin puitteet on kunnossa, on talot, koirat ja hyvä elämä. Arkiaskareet olen aina hoitanut moitteettomasti vaikka olenkin joka ilta juonut runsaasti.
Pitkään olen palkinnut itseäni hyvällä viinillä kun päivän askareet on hyvin tehty.
Kohtuu käyttäjäksi minusta ei ole, sen tiedostan hyvin. Ainoa vaihtoehto on olla juomatta ollenkaan.
Minulle tuli lopetus vaiheessa kovat vieroitusoireet mutta pahimmat menivät viikossa ohi. Nyt kahden viikon jälkeen tunnen jo ajoittaan ihan hyvää fiilistä. Toki välillä tyhjää alakulon tunnetta. Uskon kuitenkin että menee hetki ennenkuin opin keksimään elämääni jotakin muuta sisältöä ja sen myötä varmasti tyhjyyden tunne myös helpottaa.
Aluksi ajattelin että alan pelata tennistä ja kuntoilla hirveällä tempolla, mutta sitten iski kauhea väsymys. Varmaankin univelkaa on ehtinyt kertyä pitkään jatkuneen alkoholin käytön vuoksi.
Ajattelin antaa sittenkin itselleni aikaa levätä ensin ja katsoo sitä tennistä sitten myöhemmin.
Ihana kuitenkin kuulla että sinulla on niin hyvä fiilis☺️ päätöksesi on tainnut olla oikea. Kovasti tsemppiä tulevaan ja täältä meidät muut löytää jos haluat jakaa kuulumisia jatkossakin.

[Setämies]

Tervetuloa palstalle @Matilda!
Olen muuten ollut sinun kanssasi samalla lailla aina melko rehellinen läheisilleni juomiseni määrästä ja halustani joskus raitistua. He ovat nähneet monta tipatonta ja vähennys yritystä, joten nyt kun olen vihdoinkin onnistuneesti irtautunut vähän pidemmäksi aikaa, niin ei se mikään varsinainen uutinen heille ole ollut. Lähdin tällä kertaa julkisesti tipattomasta tammikuusta, sitten puhuin sadasta päivästä ynm, vaikka sisälläni paloi suuri halu päästä alkosta lopullisesti eroon.
Nyt ollaan sitten vuoden lakossa ja sanon, että senkään jälkeen en aio palata enää juomaan, jos onnistun rakentamaan sellaisen perusvarmuuden pysyväksi, kuin mikä tässä on viimeisen parin kuukauden aikana ollut.
Itse olen nyt yhdeksännen kuukauden kohdalla ja parasta on ollut sellaisen tasaisen onnellisuuden tunteen löytyminen. Ei ole mitään samanlaisia huippuhetkiä, kuin alkoholin kanssa lutratessa, mutta en osaa niitä enää edes kaivata.
Mielialat ovat paljon tasaisempia, en menetä hermojani niin helposti ja osaan ehkä elää hetkessä paljon enemmän.
Ja nautin edelleen myös vapauden tunteesta, kun ei tarvitse enää pelätä, että mitä kaikkea tyhmää sitä tuleekaan taas seuraavaksi keksittyä, kun on puuduttanut puolet aivoistaan etanolilla.

[Matilda]

Kovasti tsemppiä sinullekin! Ikävä kuulla, että kärsit terveysongelmista, mutta on siinä toki se hyvä puoli, että ne saivat sinut havahtumaan tilanteeseesi ja muuttamaan suuntaa. Toivottavasti vointisi paranee mahdollisimman pian ja pysyt raittiina. Itselleni onneksi ei ole vielä tullut mitään fyysisiä terveyshuolia, mutta mielenterveyden rakoilu sekä keskittymisen ja muistin ongelmat alkoivat pelottaa kyllä kovasti. Toivottavasti nekin helpottavat ajan kanssa, kun alkoholi ei enää sekoita päätä ja kehoa.

[Matilda]

Paljon onnea sinulle upeasta saavutuksestasi! Juuri tuota tasaista onnellisuutta kaipaan. Olen koko ajan ihmetellyt, miten kumppanini voikin olla niin tasaisen hyväntuulinen ja onnellinen, kun omat mielialani heittelehtivät jopa puolen tunnin aikana aivan äärilaidasta toiseen ilman mitään järkevää syytä. Toivon mukaan mieleni alkaa tästä tasoittumaan, eikä ainakaan niitä syvimpiä aallonpohjia tarvitsisi enää kokea. Nyt olen iloinen tästä päivästä ja kiitollinen kaikesta hyvästä, mitä minulla on. Viikonloppukin kohta tulee ja saan nauttia siitä selvänä ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen.

[Setämies]

Muistan vielä ensimmäisen viikonloppuni, ensimmäisen lounaan ystävien kanssa ja enimmäsen minilomani ynm.
Jos nuo ensimmäiset tekee yhtään tiukkaa, niin aina voi kokeilla mennä uteliaisuuden kautta.
Ihan vain kokeilee, että mitä on alkoholiton viikonloppu. Vaikka tekisi mieli juodakin, niin uskottelee itselleen, että tämä on vain kokeilu, että olet elämässä sitten yhtä kokemusta rikkaampi.
Ainakin itse olen sen verran tyhmä, että meni läpi kuin väärä raha.

[Matilda]

Odotan hieman jännitykselläkin niitä tulevia tilanteita ja tapahtumia, joissa olenkin selvin päin, vaikka aiemmin olen aina juonut. Kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta, jonka oireita alkoholi on tehokkaasti lieventänyt esim. baareissa, konserteissa jne. Minun on nyt vain hiljalleen opeteltava selviämään noistakin tilanteista ilman alkoholia, koska en ajatellut lukittautua loppuelämäksi kotiin. Onneksi puolisoni on noissa tilanteissa aina mukana ja hänen seurassaan tunnen oloni turvalliseksi.

Minua tässä raittiudessa helpottaa sekin, että annoin puolisolleni luvan kaataa kaikki alkoholijuomat pois, jos koskaan sellaisia enää kotiin kantaisin tai joisin. Ikinä en ole piilojuopotellut, enkä halua puolisoani tuohon tilanteeseen ajaa, että joutuisi konkreettisesti puuttumaan minun, aikuisen ihmisen valintoihin. Ei ole puuttunut tähänkään asti, mutta tukee tietenkin raittiuttani täysillä.

[Nainen38]

Hei @Matilda. Täällä toinen joka kärsii sosiaalisista peloista. Olen perusluonteeltani ujo ja kuuntelen mieluummin kuin puhun.
Minäkin käyttänyt alkoholia ollakseni sosiaalisempi/rennompi. Hassua kyllä humalassa olen ihan eri ihminen, rietas, äänekäs, vauhdikas,sekopäinen…ja aamulla nolottaa.
Minulla on paljon tuttavia jotka tapaan yleensä vain kun olen juonut. Jännittää tavata heidät jatkossa selvinpäin koska he eivät ole vielä tavanneet ujoa minääni.
Kyllä minä tähänkin pystyn joku päivä.

[Matilda]

Ihan varmasti pystyt! Helppoa se ei toki tule olemaan… On kyllä ikävää, ettei tule toimeen sosiaalisissa tilanteissa ilman alkoholia. Minäkin herkästi olen vain hiljaa ja vetäydyn ollessani selvin päin ja tunnen oloni tällöin hyvin ulkopuoliseksi. Ei auta nyt muu kuin alkaa itsekin pikkuhiljaa harjoitella.

[Setämies]

Minäkin olen kokenut sosiaalista jännitystä varsinkin uusia ihmisiä kohdatessa.
Mutta kun luin siitä, että se on myös aivan luonnollinen tapa ihmisille olla valppaana ja valmiina mahdollisen vaaran varalta tuntemattoman edessä, niin se tieto helpotti suuresti.
Siksi alkoholi “auttaa” noissa tilanteissa, koska sillä sammutetaan tuo luonnollinen vaisto ja ihminen ei osaa olla varuillaan.
Mutta olen myös raittiuden myötä oppinut sen, että en aidosti tykkää viettää paljoa aikaa suurissa väkijoukoissa.
Onneksi tässäkin asiassa meillä kaikilla on vapaus toimia juuri niin kuin me halutaan, koska aika harvoihin kekkereihin täytyy oikeasti aina osallistua sen pisimmän kaavan mukaan.
Tervettä itsekkyyttä siis peliin ja ottaa selvää, että mitä aivan aidosti haluaa ja alkaa elämään sen mukaan.
Elämä on kuitenkin aivan liian lyhyt muiden miellyttämiseen.

[Sarvikuoma]

Sama juttu, minullakin on sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja olen pohjimmiltani aika ujo ja epävarma itsestäni. Kai nuo ovat melko yleisiä piirteitä meille juopoille, ja niitä on sitten juomisella ainakin osittain pyritty tukahduttamaan.

Samoilla linjoilla @Setämies kanssa. Tämä juomattomuus on myös minulle ollut sellaista aikaa, että olen saanut/joutunut vähän niinkuin tutustumaan itseeni uudelleen, ja kuulostelemaan että miten oikeastaan nyt selvinpäin haluan aikaani viettää. Minulle on käynyt niin, että haluan olla enimmäkseen kotona rauhassa, ja hälisevät sosiaaliset menot ovat vähentyneet aika lailla.

[Matilda]

Nyt olisi takana ensimmäinen viikonloppu selvin päin sitten tammikuun, jolloin olen viimeksi ollut pidemmän aikaa juomatta (kaksi viikkoa). Kahdesti hieman suu napsasi, mutta tunne meni onneksi pian ohi. Energiatasot ovat jo viikon juomattomuuden aikana nousseet aivan mielettömästi. Toki olen mennyt aiemmin nukkumaankin, mutta silti muutos entiseen on aivan odottamattoman suuri. Olen kärsinyt vuosikausia lähes jatkuvasta väsymyksestä ja nyt yhtäkkiä tunsin tänään oloni pirteäksi heti aamukuudelta herätyskellon soitua! Enpä muista, milloin olisi vastaavaa tapahtunut. Aivan uskomatonta, jos se väsymys ja energian puute onkin johtunut vain alkoholista. Kannustaa kyllä jatkamaan valitsemallani tiellä. Ahdistuskin on jo selvästi helpottanut.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

[Setämies]

Onpa hienoa kuulla, että alkottomuus on saanut siellä jo noin isoja muutoksia aikaan.
Kannustan ehdottomasti pysymään erossa etanolista, ainakin omalla kohdallani elämä on vain ja ainoastaan parantunut. Pikkuhiljaa omalla kohdallani, mutta aina välillä sitä pysähtyy huomaamaan, että asiat ovat nyt paremmin kuin jokunen kuukausi sitten. Ja ero on jo juomisen aikoihin kuin yöllä ja päivällä.

[fredi]

Viikonloppu minullakin meni selvistä päin joka on saavutuksen arvoinen asia meille molemille.

Ei auta muuta kuin niitä alkaa yhdessä keräilemään tässä ja toivottavasti ennätykset paukkuu.

Mukava kuulla, että sinulla ahdistus alkaa kaikkoamaan minulla vähän niin ja näin.

Minulla tänään kohtuu hyvä päivä, huomisesta ei tiedä kai tämä on vähän tuurista kiinni.

Mutta se mitä kokemuksia täällä olen lueskellut niin eiköhän se kuuppa ala siitä joskus tokenemaan toivottavasti.

Fredi

[Matilda]

24 päivää raittiina, joka on 10 päivää pidempään kuin lähes 10 vuoteen. Alku oli helppo, mutta nyt ikävöin alkoholia päivittäin ja se harmittaa. Ymmärrän, miten ikäviä vaikutuksia sillä on minuun, mutta se on kuitenkin ollut elämässäni läsnä hyvin pitkään jopa päivittäin.

Minun on vaikea keksiä alkoholin tilalle mitään korvaavaa. Olen lähes koko aikuisikäni juonut niin iloon, suruun kuin ahdistukseenkin ja myös palkinnut itseni esim. kotitöistä ja urheilusta alkoholilla. Nyt mikään ei oikein tunnu miltään, eikä huvita tehdä vapaa-ajalla muuta kuin istua sohvalla.

Millä muut ovat täyttäneet alkoholin jättämän aukon arjessaan?

[fredi]

Minulla päivä vasta päivä no. 12.

Eilen illalla oli jotenkin erittäin ahdistunut, syyllisyyden tunnetta kaikista vanhoista asioista en tiedä kumpaa, olo tänään ehkä hieman parempi parempi.

Itse olen yrittänyt vähän liikkua enemmän. Kai se hieman auttaa uskoisin mutta ei se minullakaan jotenkin kunnon taju pois jurreja korvaa ei mitenkään ainakaan vielä.

Kunnon tumut korjaa kaiken hetkeksi mutta siitä se paska alkaa taas alusta jotenkin yritän ajatella sillä tavalla jottei vaan korkki narsku.

Tänään ollaan selvinpäin taas tsemppiä!

[Setämies]

Onneksi olkoon @Matilda 24 päivästä, se on jo pitkä pätkä raittiutta!
Itselläni myös nuo pahimmat mielihalut olivat siinä suunnilleen kuukauden raittiuden jälkeen.
Omalla kohdallani jouduin tekemään tavallaan surutyön alkoholin poistuttua elämästäni. Ajattelin niin, että mikään tässä elämässä ei ole ikuista ja nyt oli etanolin huuruisten juhlien aika jäädä historiaan, koska minun terveys ei sitä enää kestänyt. Siinä samalla surin tavallaan jo menetettämääni nuoruuden huolettomuutta, mitä se juominen myös itselleni edusti.
En varsinaisesti yrittänyt niitä fiiliksiä peitellä mitenkään, vaan hyväksyin tilanteen osana muuttuvaa elämää ja annoin itseni vapaasti vähän sitä märehtiä.
Ja pikkuhiljaa muut asiat alkoivat täyttämään elämääni, joka omalla kohdallani oli lähinnä tavoitteellisempi liikunta.
Ymmärrän oikein hyvin, kuinka siinä tuntuu ensin jäävän täysin tyhjän päälle, kun on vuosien myötä antanut alkoholin tulla elämän jokaiselle osa-alueelle ja sitten se yhtäkkiä häviää kokonaan.
Aivan kaikki täytyy opetella tavallaan uusiksi ja selvittää, että mistä sitä aidosti pitää.
Uteliaisuus auttaa siinä todella paljon ja onkin ollut ihan mielenkiintoista selvittää, että miltä kaikki tuntuu selvinpäin.
Ja myös siinä en ensi alkuun tottumista, että elämä ja arki on useimmilla ihmisillä aika tavallisen tylsää, eikä elämässä normaalisti koeta niitä huippuhetkiä ja laskuja aivokemioiden kanssa, joita alkoholi aiheuttaa. Aivoilla menee jonkin aikaa tottua siihenkin.
Siellä on nyt siis paljon muutoksia menossa, mutta kun vain pitää päivä kerrallaan menaliteetista kiinni, niin kyllä sen pitäisi siitä pikkuhiljaa tasoittua ja helpottua.

[Matilda]

Kiitos onnitteluista!

Surutyö kuvaakin hyvin näitä fiiliksiä. Sitähän se usein on, kun jostain elämäänsä pitkään kuuluneesta (hetkittäin hyvääkin oloa tuottaneesta) asiasta luopuu. Hankalinta tässä on ehkä se, ettei yhtään voi tietää, kauanko tämä rämpimisvaihe kestää ja milloin alkaa helpottaa (jos alkaa). Varautuako viikkoon, kuukauteen, puoleen vuoteen vai vielä pidempään…

Jotain extreme-henkistä urheilulajia olen kyllä harkinnut alkoholin korvaajaksi ja se voisi ehkä jopa toimia. Saisi edes jostain niitä huippuja ja jännityksen tunnetta, joita alkoholista sai.

[Lintuanna]

Minä olen ajatellut sen niin, että sen alkoholin jättämän tyhjiön voi opetella kestämään. Sen opettelin edellisellä raitistumiskerralla. Annoin tyhjiön olla ja vaivata, välillä menin lepäämään sänkyyn ja tuijottelin kattoon ja tunnustelin, miltä se tyhjiö oikein tuntuu. Se sisälsi myös surua. Uskon, että se tyhjiö on alkujaan kehittynyt lapsuudessa tietynlaisesta vaillejäämisestä. Nämä tyhjiön kohtaamissessiot auttoivat siihen. Se kestikin enää ehkä tunnin pari, kun olin antanut sille tilaa ja viipyillyt siinä. Näiden jälkeen aina olo parani ja pystyin siirtymään puuhailemaan muita asioita. Opin, että sitä tyhjiön tunnetta ei kannata paeta, päinvastoin. Kannattaa opetella tuntemaan ja sietämään se, sillä tavoin se helpottaakin.

[Setämies]

Suosittelen uintia kylmässä vedessä/avantouintia. Se käynnistää yhtä vilkkaan dopamiini härdellin kuin kokaiini. Itse turvauduin siihen, kun kaipasin vielä euforiaa, mutta ajan myötä olen oppinut elämään ihan onnellisesti myös ilman noita suuria piikkejä.