Minulla kans ilmeisesti nuo hellekelit tuottivat omanlaisiaan houkutuksia ja kuvioon tuntuivät kuuluvan myös myöhään valvominen ja vajaista öistäkin varmasti kehkeytyvä alavireisyys yms. Auttaa, kun pidän mielessä, että tää KUULUU ASIAAN: kolmen raittiin kuukauden kohdalla on yhä menossa alku eikä vaihetta voi pitää vielä muuna kuin juomiskierteen katkaisemisena. Käyn tiukassa paikassa mielikuvissa läpi sen, mihin juominen johtaisi ja toisaalta palautan mieleeni myös sen, mitä varsinaisesti tavoittelen ja mikä on sen toiveeni ja tavoitteeni kannalta väistämätön edellytys. Nämä piankin auttavat
Tietyssä pisteessä kirjoittaminen tänne voi olla vaikeaa myös siksi, että addiktio sanoo niin: oikeastihan tänne voi kirjoittaa ihan mitä vaan ja yleensä olemme rehellisimpiäkin silloin, kun emme varsinaisesti yritä sanoa mitään hienoa, vaan kerromme kokemuksistamme tässä ja nyt. Todellisten preesensissä olevien tunteiden, kokemusten ja tilanteiden käsitteleminen vahvistavat itsetuntemusta ja tietoisuutta itsestä: niin se ainakin minulla tuntuu menevän.
Näinhän tuo on. Ja pitääpä jotkut jutut kohdata useampaan kertaankin, että uudet toimintatavat kyseisissä tilanteissa tulevat luonnollisiksi. Tilanteiden kohtaamisessa eka vuosi on se juttu. Silloin tulee kohdattua perinteisiä juhla-aikoja, kuten joulu, uusivuosi, pääsiäinen, vappu, juhannus, puhumattakaan että vuoteen sattuisi jotain saunailtaa, häitä, hautajaista tai vaikka syntymäpäiväpippaloita. Mulla oli aika vilkas tuo eka vuosi, kun kohdalle osui kahdet hautajaiset ja yhdet häät, noiden muiden juhlien lisäksi. Rumba alkoi itse asiassa vähän ennen puolen vuoden juomattomuutta (joskin olihan siinä joulua ja uusivuosi jo koettu, kun lokakuussa -14 viimeksi join).
Mulle tuli tässä mieleen sellainen villi ajatus-hajatus-rakennelma, että juovaan aikaan moni asia oli enemmän tai vähemmän suorittamista. Taisit mainitakin sen sitku-ajattelun. No joka tapauksessa, raitistuminen oli kanssa jonkunlainen suoritus, jonka maalina olisi sitten raittius. Ja sitähän sitten voisikin tuuletella, kun sen on saavuttanut. Mutta ei. Raittius on ehkä elämäntapa - ehkei sekään ihan kuvaa, mitä ajattelen. Mutta ainakin raittius tuo sen, että on voimavaroja tehdä niitä asioita ‘nyt’, jotka ennen olivat siellä ‘sitku’-kategoriassa. ‘Raittius vapauttaa elämään’, olen jostain lukaissut ja kyllähän tuo paikkansa pitää.
Niinpä niin, Antiloopin paluu! Aurinko ja ruohonleikkuu meinasi tehdä tepposet! Kovasti siihen liittyi ajatus kylmästä oluesta. Ja oliko tosiaan alitajunnassa, että vältän kirjoittamista sillä verukkeella, että jos … … No, tämän verran on “uutta asiaa”, kyllä tässä on vielä matkaa kuljettavana.
Niin kuin yoru kirjoittikin, että jotkut asiat pitää varmaan kohdata useampaankin kertaan raittiina, ennen kuin ne alkavat tuntua luonnollisilta selvin päin. Tähän mennessä pääsiäinen, vappu ja kesän alku selätetty yhteen kertaan. Niinkuin näkyy, en osaa lainata “oikein”, miten sen lainauksen saa sellaiseen laatikkoon? No, sitä vain, että myös koko yorun edellisen tekstin olisin halunnut lainata, mutta tuossahan se on luettavissa. Hienoa tekstiä! Ja Savannilta moi -ketjussa on myös yorun kirjoitus toukokuun alkupuolella: “kaikki-mulle-heti-nyt / kärsivällisyys” jne. Sitä palaan tasaisin väliajoin lukemaan, mutta en tiedä miten saisin sen siirrettyä tänne.
Nyt on onneksi olo, että en kyllä riskeeraa enää yksiäkään häitä, syntymäpäiviä ja vastaavia juomalla. Olen onnistunut mokaamaan, vaikka suurimmaksi osaksi join kotosalla, että välttäisin mokaukset. Niinpä nämä asiat painavat lähinnä vain omaa mieltä, mutta kuitenkin … Joka tapauksessa toivon lisää aurinkoisia ja lämpimiä päiviä. Aion nauttia niistä selvin päin.
Ajattelepa tuota, miten hullua juominen onkaan ollut: juodaan kotona, ettei tulisi julkisesti mokailtua - koska joka tapauksessa on juotava! Juotava, juotava ja JUOTAVA. Se on tiukassa koukussa just semmosta hallitsemattoman pakolla hallitsemista, että sopii jo miettiä uusiksi sitäkin, oliko juominen hallitsematonta lainkaan - vain ihan vaan elämä, jota nimenomaan ei voinut hallita eikä sitä edes elää, kun kaikki oli kiinni juomisesta.
Hullua nimenomaan on juominen, kun sitä ei hallitse. Joi tosiaan kotona, koska jo etukäteen tiesi juovansa liikaa. Tai päätti juoda kaksi tölkkiä, mutta ostikin neljä … … miksi? Ja tarvitseeko edes kertoa, että joi kaikki neljä! Tai vastaavaa, onhan näitä juttuja. Se on niin kertakaikkisen älytöntä ja pelottavaakin. Mutta todistaa entistä enemmän, ettei hallitse alkoholin käyttöä.
Olen ollut vähän alamaissa näitä asioita päässä pyöritellessäni. Ja vaikka joku joskus kirjoittikin, ettei näillä asioilla ole järjen kanssa tekemistä, mikä ajatus on vähän mua lohduttanut, mutta siltikin … …pelottavaa.
Kesään ja lomaan juominen on liittynyt melkoisen tiiviisti, ehkä siksi asiat taas pyörivät erityisesti mielessa. En tosiaankaan halua juoda tätäkin kesää pois tai maata krapulassa, kun ulkona paistaa aurinko. Vähän negatiivisia ajatuksia ollut tämän viikonlopun ajan. Jonkinlaista ahdistusta ja tosiaankin pelkoa. Vai onkohan tässä taustalla taas kaikki-mulle-heti-nyt -ajattelua. Haluaisin jo nyt, että olisin viettänyt selvän kesän ja loman, vaikka kesä on vasta aluillaan. Siispä yksi päivä kerrallaan, taaskin.
Olen huomannut, että tietyin syklein ahdistavat ajatukset vain tulevat ja juomisen realiteetit kirkastuvat pään selvitessä järisyttävilläkin tavoilla. Minä oon nukkunut huonosti ja liikkunut liian vähän viime aikoina, ollut passiivinen: tämä kuviomon saatava kuntoon, että kestän toipumistani. Vielä ei ole suurten huojennusten ja helpotusten yms. aika. En ole ollut juomassa joka viikko ja montaa kertaa yli 13 vuoteen. Tipahdin tuureihin yli kolmen vuoden raittiudesta, sekin vaihe eteni ensin lievittyen ja sitten kokonaan katketen taas parin vuoden raittiuteen. Siihen vaiheeseen meni kuusi vuotta. Nyt meni pari vuotta taas repeillen silloin tällöin. Päällisin puolin ehkä siistimmin kuin ikinä mutta elämänlaadullisesti ottaen ihan vituiksi. Olen joka kohdassa jäänyt kai kesken sen kanssa, millaista elämää sitten varsinaisesti haluaisin elää. Nyt on menossa sen sorttisen löytöretkeilyn vaihe. Pysyn raittiina siinä tiedossa, että vain raittiina voin jotakin oikeasti löytää. Juominen yksinkertaisesti turruttaa, tylsistyttää ja typerryttää mut. Tiedän, että join elämänjanooni ja sen varsinaisen janoni haluan taas löytää. Ja voida ja elää hyvin.
Sen lisäksi, että olen päättänyt olla murehtimatta liikoja, päätin myös lakata analysoimasta liikaa. Annan aivojeni levätä ja asioiden kulkea omalla painollaan.
Sekin on hyvä päätös! Mä oon maailman ylianalyyttisin ihminen ja järkeilen itseni vaikka uuvuksiin, jos sen pään otan. Mulle ns. chillimmin ottamisen taito on oikeasti iso haaste.
Täsmälleen sama vika. Ja miettiä, että jos olisi tehnyt noin, niin kuinka olisi käynyt, tai että olisi tehnyt näin, niin miten sitten olisi käynyt. Siis taas kerran: menneitä ei voi muuttaa. Eteenpäin voi mennä. Ja tänään voi tehdä jotain, mistä tulee hyvä olo. Nyt tulee lyhyitä tekstejä, kun mietin vain yhtä asiaa kerrallaan.
Minä oon huomannut, että tietynlaiseen suoraan rehellisyyteen opettelemisessa on omanlaisensa homma. Olen analysoinut ja järkeillyt itseni niin monen retkun ja siihen liittyvän pettymyksen jälkeen jonkinlaiseen kasaan, että olen ylipäätään kestänyt itseäni ja kauhuani. Nyt kun ei tarvitse enää selittää itseäni suoraan ja pykätä äkkiä kasaan jotakin uutta tsemppiä ja toivoa, alkaa olla kevyempi olo, mutta sen kanssa onkin vähän outoa olla
Kaksi kuukautta on täyttynyt. Mutta on jotenkin kauhean tyhjä olo. Toisaalta pitkä aika, toisaalta ei yhtään mitään.
Nyt ihan tietoisesti ajattelin vain antaa kesäpäivien kulua, laskematta ja miettimättä. Voihan niitä päiviä sitten ynnäillä, jos sellaista tarvetta tulee.
On viime päivinä osunut kohdalle pari harmillista juttua, mutta myös hyviä uutisia. Yhtäkkiä oivalsin, että eihän kaikkea tarvitse suhteuttaa juomiseen tai juomattomuuteen (niin paljon alkoholi on siis hallinnut), vaan nämä ovat ihan normaaleja elämän juttuja, jotka olisivat osuneet kohdalle joka tapauksessa. Myöntää täytyy sentään, että helpompaa kohdata selvänä / ilman krapulaa … …
Päivän mietelause: Muistuttelen itselleni, että nyt ei tarvitse maailmanlaajuisia ongelmia yrittää ratkaista, riittää, kun huolehdin näistä omistani parhaani mukaan.
Luin juuri loppuun Ira Koivun Vapaa viinistä -kirjan. Ehdottomasti lukemisen arvoinen! Kaiken muun lisäksi selvisi, että alkoholi voi pahentaa allergiaoireita. Olen sitä joskus miettinyt, mutta sitten häpeillen todennut, ettei krapulasta voi syyttää allergiaa … Mutta siis lukemisen arvoinen, koko kirja!
Olen aikaisemmin lukenut Lilli Loiri-Sepän Selviämistarinoita. Niin ja Kalle Lähteen Happotestin, se oli vähän erilainen kirja, aika karmaiseva, helppolukuinen, vaikka rankkaa tekstiä …
Pari kirjaa odottaa; sain Kirkpatrickin Täyskäännöksen (sehän se nimi oli?) vain englanninkielisenä, joten on ollut pikku kynnys aloittaa. Täytyy yrittää. Onko muilla kokemuksia Täyskäännöksestä? Olen kuullut sen olevan hyvä, joten täytyy yrittää päästä alkuun, olen vain niin tottunut lukemaan kirjoja enimmäkseen suomeksi.
Suosittelen myös kirjoja, selvästi juovuksissa (Juhani seppänen) , eroon viinasta (Raimo O kojo) …viimeisin on vähän vanhempi kirja, mutta erittäin hyvä ja suora kuvaus kirjailijan pyristely yrityksistä ja lopulta onnistumisesta ,viinasta eroon pääsemisessä.
Vielä eilen kirjoittelin järkeviä … muiden ketjuihin … niin lähellä se siis on … yllätyskesävieraita … perinteisesti ovet auki … loma …join olutta! Tänään olisin lähinnä vain itkenyt, mutta edes kyyneliä ei tule.
Vietin yhden todistajan läsnäollessa oluen hautajaiset tänään - muuten pelkään että seuraavat ovat minun.
Loppuloman kuitenkin aion viettää raittiina … tai siis enemmän kuin loman. Niin paljon tämä raitis jakso antoi … pakko saada lisää.
Yhden todistajan - oliko paikalla muitakin kuin sinä ja olitko itse läsnä tilanteessa? Hautajaiset tai jäähyväiset. Jotkut tuollaiset minäkin pidin silloin 2014 syksyllä. Aikaa en ollut päättänyt ja lykkäsinkin sitä tietoisesti ja ehkä vähän tiedostamattakin. Jäähyväiset alkoholijuomille. Olin päättänyt mitä juon, minkälaisessa paketissa ja mistä ostan ne juomat, mutta aika oli tosiaan avoin. Tuli se aika sitten kuitenkin. Olin jo aloittanut siinä vaiheessa päihdehoitajalla käymisen. Eli en ollut vielä lopettanut, kun jo olin ‘hoidossa’. Mutta niiden jäähyväisten jälkeen en ole alkoholijuomia juonut. Jäähyväisten, joissa itse oli seremoniamestarina ja todistajana. Ei muita todistajia. Itse olin kuitenkin huomattavan läsnä, olihan kyseessä tunteikas tilanne. Sellasta.
