Raittiina nyt

Me Lopettajat
1

Rupesi ahdistamaan, kun tiedostin, että plinkkiin liittymisestä alkaa olla kohta kaksi vuotta. Ja silloin olin varma, että nyt raitistutaan. Muistatteko Thujaa …? Joka lähti soitellen sotaan. Joka luuli, että kun kirjautuu plinkkiin, niin sitten raitistuu. Joka luuli, että kun toistaa fraaseja, niin sitten raitistuu. Joka luuli, että kun vain haluaa raitistua, niin sitten raitistuu. Mutta joka vähitellen huomasi, että on kahdenlaista halua: halu olla juomatta ja halu juoda. Ja joka antoi juomahalun kerran toisensa jälkeen voittaa. Aloitin kaksi ketjua aikaisemmin ja nyt teksti lähinnä huvittaa, tuntuu uhoamiselta. Luulin, että viikossa oppii “uudet rutiinit” ja sitten ollaan raittiita. Halusin oikeastaan hävittää vanhat ketjuni, mutta sain niihin hienoja vastauksia, joita mielelläni joskus luen. Joten kiitos tuesta, hukkaan ei ole mennyt.

Olen alkutekijöissä vieläkin, mutta pitemmällä kuin aikoihin. Kolmas kokonainen viikonloppu raittiina alkamassa. Kohta kolme viikkoa raittiutta. Oikeastaan olin kahden vaiheilla, kirjoittaako nyt vai ei. Toisaalta haluan pitää tämän uuden tunteen ihan itselläni, mutta toisaalta olen saanut täältä tukea ja neuvoja, joten päätin kuitenkin nyt kirjoittaa. Minulla on vähän sellainen “kel onni on, se onnen kätkeköön” -syndrooma, mutta kiitokseksi kaikille minulle kirjoittaneille jaan tämän täällä nyt.

Viimeinen känni oli aikamoinen örvellys. Ei mitään uutta oikeastaan, mutta niin ei vain voi enää jatkua. Olen 50 täyttänyt, ei tarvitse miettiä hallitsenko alkoholin käytön vai ei. Vastaus on, että en hallitse. Uutta näiden kolmen viikon aikana on ollut, että olen pystynyt ajatuksissani kääntämään juomisen negatiiviseksi. Toki ensimmäisinä päivinä tuli mieleen, että voishan sitä pari töitten jälkeen, mutta onnistuin ajattelemaan sen niin kuin se todellisuudessa olisi mennyt: parin jälkeen olisin halunnut pari lisää ja seuraavana aamuna olo ei olisi ollut ihan levännyt. Kuudentenatoista päivänä itse asiassa ensimmäistä kertaa kävin kaupassa suoraan töiden jälkeen, enkä harkinnut oluen ostamista. Oli aika jännä olo sen jälkeen,

Nyt nautin suunnattomasti hyvin nukutuista öistä ja ihanista aamuista ilman krapulaa. Hississä uskallan hengittää vapaasti, kun tiedän etten haise. Pystyn vastaamaan rehellisesti läheisille, että en ole juonut eikä juomia tarvitse piilotella, kun niitä ei ole. Pystyn ajamaan autoa milloin vain.

Samanaikaisesti mua vaivaa huono omatunto hukkaan heitetystä ajasta, valehtelusta, itseinho kukoistaa. Yritän siirtää näitä ajatuksia vähän tuonnemmaksi, nyt luulen että on parasta vain kerätä raittiutta, että olisi vahvemmalla pohjalla. Ja koko ajan muistan, että niin monelle sattuu näitä retkahtamisia, sitä en myöskään oikein uskalla edes ajatella nyt. Mulla ei ole varaa retkahtamiseen, menetän sekä itse-, että muiden kunnioituksen, jos näin käy.

Ulkopuolista apua en ole sen enempää hankkinut, suoritan parhaillaan nettipohjaista riippuvuuskurssia ja olen uskoutunut parille ystävälle, joille “ilmoittaudun” tasaisin väliajoin. Olen sanonut, että jos se ei riitä, niin hankin enemmän apua.

Nyt siis aika nöyränä, päivä kerrallaan. Enempään en pysty, menneitä en voi muuttaa vaikkan kuinka haluaisin. Mutta tulevasta voin tehdä paremman, sekä itselleni, että läheisilleni. Ja olen joskus lukenut, että viimeinen irtiotto voi kestää yhdestä kahteen vuotta. Että nyt on siis aika!

2

Muistan hämärästi. :slight_smile:
Yritin kirjoitella tuolla mutta en saa nyt mitään järkevää. Kiva, että olet täällä takaisin! :slight_smile: Ja on joo, aika. :slight_smile:
Eiköhän täällä myös muita jotka muistavat sitten kirkkaammin… :mrgreen:
Olet perillä.
Ja joo mitä itsekunnioitukseen ynnämuuhun tulee, niin itelleen on oltava armollinen. Tosin hyvä muistaa, että pidemmälläkin raittiina olleen, että ainaskin mitä mietiskelin itsekseni, että menee sitten se viimeinenkin itsekunnioitus jos lankeaa huurteen tuomaan harhaan. On se raittiina olo parempaa kuin humalassa vaikka sitä addikti kuvittelee, että kiva olla siellä vähän taustalla ja antaa noiden puudukkeiden viedä. Parempaa vaikka ajoittain ehkä haastavaa on maailma selvänä kohdata.

Hieno juttu tuo 3 viikkoa! Ne tai noi kolmoset olla niitä sudenkuoppia. 3 viikkoa, 3 kuukautta sekä 3 vuotta… Ja joku entinen mun ketjussa toi esille aikanaan kutosen mantran, 6 päivää, 6 viikkoa, 6, kuukautta, 6 vuotta. Vähän ton viimeisen kolmosen kohdalla tuntuu vähän samanmoiselta kuin 3kk:n kohdilla. Mutta muistelen, että 5kk on hyvä raja. Mutta silleen nykyän ajattelen, että päivä kerrallaan tarkoittaa mulle, että se yksi päivä on se juttu. Ei se, että onko mitenkä pitkään juomatta. Stressaa semmoiset. Parempi unohdella välillä nuo laskemiset ja keskittyä vain tähän päivään. Jollekin joskus sanoin, että kateellinen mulle kun näin pitkään, niin yritin tuota selittää, että se on yksi päivä - muuta ei tarvita. Ei sillä siis ole väliä onko 100 vuotta ollut selvänä vai muutaman kuukauden vaan sillä, että just vaikka sun otsikon mukaisesti raittiina nyt.

3

thuja kirjoitti

Hei, muistan sinut, ja katsoin vanhoista kirjoituksistasi, että olit lukenut Lilli Loiri-Sepän kokoaman kirjan Selviytymistarinoita. Kirjassa on alkoholistien kokemuksia, jotka pätevät tänäänkin. Raittiit ystävät ovat kullanarvoisia tukijoita, heistä kannattaa pitää kiinni.

Tänään et ole yksin

4

Moikka moi thuja!

Juu, muistan sinut! Minä myös 50+ ja liittynyt tänne jo reilusti yli 2 vuotta sitten.

Soitellen sotaan ja uhonnut kans, oikein hävettää lukea vanhoja viestejäni mutta antanut niiden olla muistutuksena itselle. Nyt olen ollut nöyrempi ja myös itselleni armollisempi. Osannut olla kiitollinen jokaisesta raittiista päivästä vaikka kompurointiakin on ollut. En ole luovuttanut.

Viime vuoden puolella tuli taas totaalinen väsymys juomiseen. Melkein kuusi viikkoa olin juomatta ja sitten alkoi töissä joulustressi ja sen mukana oluen juonti. Mutta täysin selviäkin päiviä oli välissä, useitakin, ja määrät pienempiä kuin ennen. En siis heittanut hanskoja tiskiin. Loppiaiselta taas täysraittiutta 12 viikkoa ja yks lauantai äärettömään vitutukseen ja eimilläänmitäänväliä -fiilikseen 3 olutta. Ja siihen jäi. Silläkertaa. Kaksi täysin selvää viikkoa mut pääsiäisenä kahtena päivänä kevyt känni. Nyt sitten taas täysin selvänä kuudes päivä aluillaan. Että vaikka on ollut kompurointia niin olen koittanut perusteellisesti miettiä syyt ja fiilikset mitkä johti repsuun ja jatkanut raitistelua. Aikaisemmin repsahdusta seurasi päivittäinen kännäys entiseen malliin ja taas oli todella vaikea saada se ensimmäinen täysin raitis päivä. Nyt nuo repsahdukset on vahvistanut haluani olla täysin raitis.

Mitä enemmän raittiita päiviä saa niin sitä vahvemmin haluaa olla raittiina. Uudet elämäntavat ja päivärutiinit juurtuu. Elämä on helpompaa kun vapaa-aikana voi tehdä mitä huvittaa, unet on lepoa. Olen keräillyt raittiita päiviä muistuttamalla itseä kuinka hyvä elämä minulla näin on ja tulen toimeen ilman alkoholia. Positiivisella ajattelulla. Aikaisemmin koitin kannatella raittiutta muistuttamalla itseä kaikesta pahasta mitä juominen tuo (masennus, ahdistus, häpeä, fyysinen krapula, saamattomuus…) mutta valitettavasti “aika kultaa muistot” ja noita asioita alkoi vähättelemään. Ja lopputulos on tiedossa, juu.

Tsemppiä meille!

5

Huomenta
“Yritän siirtää näitä ajatuksia vähän tuonnemmaksi, nyt luulen että on parasta vain kerätä raittiutta, että olisi vahvemmalla pohjalla”.
Yllä oleva lausahduksesi auttaa ainakin minua, joka on nyt reilu kolmisen viikkoa ollut juomatta. Vaikka päivät ovat luvulliset vähäiset ne ovat minulle suuret ja tärkeät. En arvanutkaan tänne kirjautuessani,mikä voima täältä tulee muiden kirjoituksista ja omista.Saan myös tunteen, että onnistun, jos niin haluan. Jokainen päivä tuo kyllä pienen murusen vahvuutta lisää. Alkuun olin niin kipeä fyysisestikin ja koska tietyt fyysiset oireet (kivut) ovat helpottaneet, niin laitan ne puhtaasti tasaisen vuosikymmenien säännöllisen juomisen piikkiin. Ei rankkaa juomista vaan tasaista, joka viikonloppuun liittyvää.
Olen myös 50+ ja siitä olen tyytyväinen, että tässä iässä minua ei kavereiden tai muiden painostus aja juomaan. Sen verran jo onneksi on itsenäinen ja rohkea, että kenellekkään ei ole selitysvelkaa. Kukaan ei oikeastaan kyselekkään ja asia on nopeasti sivuutettu, jos joku kysäseekin. Olen nimittäin ollut jo tässä ajassa tilanteissa, jossa muut nauttivat, juhlivat jne.
Olen miettinyt sitäkin, että suurimmat mielitekoni liittyvät torstai iltaan, torstai- perjantai väliseen yöhön ja perjantai iltapäivään, jotka aiemmin olivat niitä hetkiä, jolloin valmistauduin huolella ja tärkeysjärjestyksessä eniten odottaen. Suunnittelin määrät, olut tölkien koot, merkit ja kylmyyden valmiiksi, että heti melko tarkasti klo 16-18 ne aukeavat eivätkä sulkeudu ennen lauantai illan nukahtamista. Suurin keskittymiseni menee noiden yllämainittujen ajankohtien uudelleen järjestämiseen. Kun niihin saan tekemistä ja ajan kulumaan tuntikin kerrallaan olen voittanut tunteen ja helpottaa. Merkillistä!
Hyvä, että olet tullut takaisin ja toivottavasti saat täältä voimaa itsellesi!
…ja meille kaikille tsemppiä!

6

Olipa mukavaa kuulla, ettei oltu unohdettu, vaikka se tietysti muistuttaa myös siitä, että edelleen on suossa rämmitty.

Ymmärrän ajatuskulun, että raittiiden päivien määrällä ei ole merkitystä, kunhan tänään on raittiina. Mutta näin alussa päivien määrällä on itselleni merkitystä, kun etäisyytä juomiseen olisi hyvä saada mahdollisimman paljon. Ehkä tämä kolmonen olisi sitten maaginen luku, kun tämä on kolmas ketjunikin :slight_smile: Kolme päivää (ja kuusi) takana, kohta kolme viikkoa, kuusi viikkoa …? Hmm Palataan siihen asiaan tuonnempana.

Mun ystäväpiirissä otetaan alkoholia aika vaihtelevasti, mutta viime vuosina olen ollut tekemisissä vain kohtuukäyttäjien kanssa ja tosi harvoin tavataan juomisen merkeissä, joten seura ei ole minun ongelma. Olenhan aina mieluiten juonut kotona, ettei kukaan saa tietää. Tosi harvoin joudun tilanteisiin joissa “kuuluu” ottaa, joten siitä en ota stressiä, eiköhän ne harvat kerrat onnistu juomattomuutta “selittämään” jotenkin, jos sitä nyt tarvitsee edes selittää.

Mulle suurin kompastuskivi on ollut töitten jälkeen, kun menen kaupan kautta kotiin ja mukaan on tarttunut aina juomaa. Olin aika yllättynyt ensimmäisten raittiden päivien jälkeen, kun mun tarvitsi “vain” selviytyä töistä kotiin ilman alkoholia ja odottaa pari kolme tuntia, jolloin juomishalu oli hävinnyt. Ja nyt kun olen onnistunut jo käymään kaupassa ajattelematta sen kummemmin olutta. Ja nämä kaksi ekaa viikonloppua oli aika pitkiä, tähänhän osui myös pääsiäisen pyhät, mutta olin järjestänyt itseni pääsiäisenä nuorison autokuskiksi. Ja nyt kolmantena viikonloppuna juomat on käyneet mielessä, mutta tiedän viettäväni tämän viikonlopun selvinpäin.

Juuri nyt en stressaa retkuja, mutta muistan hyvin tuon “aika kultaa muistot”. Toistaiseksi olen onnistunut palauttamaan mieleen juopumisen epämiellyttävät puolet. Ja krapulattomien aamujen ihanuudet. Mutta yhdellä tasolla pelkään retkahtamista, pitäisikö siihen varautua jotenkin?

Tiedän, että mulla ei ole enää varaa juoda!

7

Ite en pelkää. Aattelin eilen tuota, että jos olen ollut kolmisen vuotta juomatta ja pidän tuota lukuani erittäin tärkeäni itselleni, niin se tuntuisi musertavalta, jos alkaisin juomaan. Alkanut unohtamaan ton päivien laskemisen kun on muutakin tekemistä. Täällä moni on jonkun muutaman vuoden kuluttua retkahtanut ja jotkut hyvin surullisia siitä, että vuodet meni hukkaan… Sen takia sillä yhdellä päivällä on vain väliä. Ajattelen silleen, että jos retkahdan, niin sitten retkahdan. Se on sen ajan murhe. Semmosta joskus tein kun raitistelin niin tutkin noita olojani ja mielihaluja suhteessa alkoholiin. Sitten mietin miten ja miksi retkahdin… Mieltä silleen kannattaa opetella kuuntelemaan kun alkoholista tulee merkityksetön jossain vaiheessa. Ei sitä jossain vaiheessa enää tarvitse mihinkään.

8

Toivon, että olen viimeinkin ymmärtänyt tuon yhden päivän - tämän päivän - merkityksen. Ainakin olen yrittänyt selittää läheisilleni nyt, että pystyn olemaan raittiina vain yhden päivän kerrallaan. Minähän olen “lopettanut” niin monta kertaa, että ymmärrän hyvin, että viimeiset krapulasoperrukset lopettamisesta eivät aluksi saaneet mitään vastakaikua läheisiltä. Ja nyt voin “todistaa” raittiuttani vain päivän kerrallaan. Menneitä en siis saa muutetuksi, mutta tulevaan voin itse vaikuttaa ja ehkä saada luottamuksen takaisin.

9

Heippa Thuja (ja tietty myös Punatulkku)! Minäkin muistan sinut menneiltä vuosilta, Vastaan kysymykseesi retkahdukseen hieman samalla tavalla kuin Tulkkunen. En minäkään sitä pelkää. Alkuaikoina todennäköisyys retkahdukseen on aika suuri joten voin vetää seuraavanlaisia johtopäätöksiä:

  • jos retkahdan, en ole poikkeus säännöstä eikä retkahdus ole maailmanloppu vaan saattaa jopa oppimiskokemuksena vahvistaa raitistumistani. Näin itselläni kun retkahdin melkein päivälleen 3 täysraittiin vuoden jälkeen pariksi päiväksi vajaat 6 vuotta sitten. Huomasin ettei juominen enää tuonut sitä mitä hain vaan lähti uhkaavasti vanhaa uraa kohti. Joten kasasin itseni kokoon ja ripittäydyin päihdeneuvojalleni. Auttoi välittömästi saamaan junani taas raittiille reitille jolla olen pysynytkin.
  • opin myös tarkkailemaan tietynlaista sisäistä sääkarttaani jonka mittauslaitteet ilmoittivat matalapaineen olleen päällä jo muutamaa viikkoa ellei kuukauttakin ennen retkahdusta. Eli jos elämän kokonaistilanne tai osa-alueet näyttävät myrskyn merkkejä, kannattaa olla varuillaan. Tällaisessa mielentilassa pienikin, periaatteessa jälkikäteen tarkasteltuna naurettavalta tuntuvakin “triggeri” saattaa riittää. Sinä näytät harrastavan samantapaista itsetutkiskelua. Aivan hyvä, itseäni auttoi myös paljon päihdekirjallisuuteen ja alan linkkeihin tutustuminen riippuvuuksien ymmärtämiseen.
    Tsemppiä ja hyvää viikonloppua.

PS. Kohautan olkapäitäni “kolmen tai kuuden kiroukselle”! :sunglasses: :smiley:

10

Taisinkin taas mennä vähän asioiden edelle. Oikeastaan kyse viime aikoina ei ole ollut retkahtelusta eli olen vain jatkanut samaan malliin, ihan tietoisesti olen sitä juomista hakenut. Eli keskityn nyt raittiuteen, mutta jos juominen alkaa herättää mukavia muistoja niin palaan asiaan. Nämä viime viikot olen kokenut juomisajatukset ainoastaan negatiivisina.

11

Minulle taitaa sopia päivien laskeminen, koska se tulee uniinkin. Näin viime yönä unta, että lämpimänä kesäpäivänä oltiin menossa terassille oluelle ja minä olin kovasti menossa! Kunnes rupesin ajattelemaan, että yli kaksikymmentä päivää menen sitten pilaamaan. En tiedä miten uni päättyi, mutta en ainakaan uneksinut juovani.

Niinhän se on ollut. Kolmen, neljän päivän tauon jälkeen ei ole mennyt niin montaa päivää “hukkaan”, joten juomaa on ollut helppo ostaa. Nyt pistää miettimään! En halua taas kerran aloittaa alusta. Mutta ajattelen myös jonakin päivänä poistaa tuon laskurin, toivon, että jonkun ajan kuluttua tämä sujuisi muutenkin ja että muistan ajankulun muutenkin. Jos voisikin ajatella joskus, että se oli keväällä 2017 …

Kaupassakin käyn taas töitten jälkeen, vain ruokaa ostamassa.

12

Minulla on nyt kulunut kaksi kuukautta viimeisestä juomisestani ja se on ehkä puoleentoista, vähintään vuoteen pisin raitis pätkäni. Sen tiedostaminen, että olen nyt omilla valinnoillani ja toimeen tarttumiseni myötä päässyt ehkä uuden myönteisen kierteen alkuun on tiedostavaa. Ajallaan ajasta tulee merkityksetöntä, sen tiedän kokemuksesta. Mutta kun juomiskierteestä tekee eroa, päivilläkin on oikeasti merkitystä. Ja sillä, että siellä täällä hoksaa osanneensa toimia itseään kohtaan hyvin. Ei se ole epäonnistumista, vaan juurikin onnistumista ja siitä voi iloita ja olla ylpeä. Se on nyt tällainen vaihe ja sitä seuraa sitten toinen :slight_smile:

13

Mukavaa kuulla, Antiloopin paluu!

Unista vielä: viime yön unissa sitten join. Ja ihan salaa yritin vielä hörppiä vähän lisää, kunhan kukaan vaan ei huomaisi … Ja se oli siis onneksi unta!

Päivät saa toistaiseksi tuossa sivussa kerääntyä. Nyt niitä välillä tuntuu jo tulevan melkein kuin itsestään. Muistan miten olen tuskaillut aikaisemmin päästäkseni kaksinumeroiseen lukuun!

14

Raittius on aluksi pelkkää kuivilla olemista, joskus sietämättömän tuntuista kärvistelemistä. Se voi olla pitkin seiniä menemistä himoineen ja levottomuuksineen ja tuntua aivan mahdottomalta. Useimmilla se on sellaista aluksi, mutta se johtuu riippuvuudesta: janosta, jota ei saa juomalla sammutetuksi. Sen lienemme kokeilleet loppuun asti. Mutta samalla voi sitten vaikka unistaan huomata, että mieli tekee töitä asian kanssa alitajuntaa myöten! Se on sen merkki, että aivan terveet prosessit ovat lähteneet liikkeelle.

Minulla on menossa nyt vähän sellainen vaihe, että mielialat tahtovat mennä jotenkin alavireisiksi. En tunne itseäni surumieliseksi, vaan pikemmin saamattomaksi ja herkästi ärsyyntyväksi. Vituttaa. Katson vaihettani riskin kohtana: kun osaan yhdistää tämän riippuvuuteni sykleihin ja varoa siten huijaamasta itseäni juomaan, on vaivatonta pysytellä raittiina vain hetki kerrallaan; tehdä päätös, että vaikka mikä olisi, niin tänään en juo. En ajattele ennätyslukemia enkä asettele tavoitteita. Tiedän niiden omalla kohdallani kääntyvän helposti petailuksi: “kun olen ollut X viikkoa selvänä, voin sitten ottaa” jne. Ja sitten otan. Ehkä on riippuvuudelleni kyllä, jos se vain asenteena suuntautuu juomiseen.

Mutta jo lyhyessäkin ajassa pakkoraitistelu alkaa muuttua vapaaehtoiseksi valinnaksi, jonka saan tehdä. Se johtuu siitä, että raittiuden kokemukset alkavat pikkuhiljaa kertoa kokemuksellisia viestejään elämästä, joka on vähän helvetin paljon antoisampaa, iloisempaa ja täydempää ilman huolia juomisesta.

15

Hei
kirjoitat kivasti “antiloopin paluu”. Jotain tekisi mieleni jatkaa kirjoituksiisi, mutta en oikein tiedä mitä.
Mielialasta ja alaviritteisyydestä tunnistan paljon itseäni. Tänään minuakin on nyppinyt jotkut isommat valtakunnalliset asiat. Onhan tuleva budjettiriihikin julkaistu ja laittaa väkisin miettimään asioita. Entäpä nämä “päämiesten” hyväntekeväisyyteen lahjoitetut palkkavarat. No…ei jaksa vatvoa.
Lisäksi nuo raittiuspäivien luvut, olet oikeassa, voivat keikahtaa siihenkin, että kun on saavuttanut jonkin luvun, voisi antaa luvan itselleen retkahdukseen. Toivottavasti ei!
Koko tämä plinkki maailma on minulle uusi ja olen ensikertalainen täällä, siksi ehkä turha riemastuminen päivien muuttumisesta kuukaudeksi?! Tarkoitus ei ole ketään ärsyttää, enemmän jakaa pieni onnistumisen tunne. Niin minäkin olen muiden jokaisesta raittiista päivästä myötäiloinen.
Tässä yhteisveneessä oleminen tekee meistä yhdessä vahvan, vaikka kamppailemme eri asteilla.
Tämä toipumisprosessihan on ihme ihmiselle itselleen.

16

Minä ajattelen päivien “keräämistä” tällä hetkellä etäisyydeksi viimeisestä juomakerrasta, en niinkään tulevaa mieti, koska siitä en tiedä mitään. On siis aikaa siitä, kun olen näin pitkälle päässyt, Juuri nyt olo on sellainen, että en juomista kaipaa. En ole tällä(kään) kertaa asettanut mitään tavoitetta, koska siinä voi tosiaankin käydä niin, että sitten on “lupa” juoda. Omista mietteistä ja olotilasta tulevaisuudessa en siis tiedä, tämä kaikki on uutta minulle ja jokainen päivä on uusi ja oloa ja ajatuksia täytyy vain tarkkailla. Viimeksi pitemmän raittiuden jälkeen join kesäloman kunniaksi, koska lomalla “kuului” juoda. Nyt tiedän paremmin. Minun ei ole hyvä juoda lomallakaan, ei arkena, eikä juhlana!

17

Näinhän se tahtoo mennä, ja niin olla. Ja ilman muuta saavutukset pitää ottaa saavutuksina ja niistä itseään kiittääkin. Kaikki, mikä menee ja minkä onnistuu kääntämään raittiutensa laariin ja sitä itsessään vahvistaakseen, on hyväksi :exclamation:

18

Toivottelen hyvää vappu-viikonloppua! Itse vietän sitä raittiina, edelleen raittiina. Eilen jouduin aika epämiellyttävään, mutta luultavasti tarpeelliseen keskusteluun yhden perheenjäsenen kanssa. En sitä sen yksityiskohtaisemmin selosta, mutta sain kuulla, miltä juomiseni ja valehtelu juomisestani on tuntunut. Totta joka sana ja nyt ymmärrän, miten olen käyttäytynyt. Ja ahdistaa, kun en voi asialle mitään. Vaikka itselläni on tällä hetkellä melko varma olo raittiudesta, niin ymmärrän kyllä, että kaikki eivät tätä alle kuukauden perusteella usko. Ja taas ahdistaa kun en kuitenkaan nyt voi kuin päivä kerrallaan edetä, enkä saa menneitä muutetuksi, en, vaikka antaisin paljon, jos siihen pystyisin. Mutta positiivista, että keskustelu puhdisti kuitenkin ilmaa ja on siltä osin parempi olo.

Tulossa raitis vappu! Alkoholipitoisia juomia ei ole ostettu ja kaksoisvarmistuksena tiedossa autoilua.

19

Yhdyn vapuntoivotuksiin! Raittiilla aikeilla täälläkin :slight_smile: Toisen holistin kujanjuoksua olen vähän joutunut seurailemaan ja siinä mukana olemistani henkisesti rajailemaan. Ja kolmattakin, sentään raittiuteen tietoisesti ja mitään selittelemättä tsemppaamaan. Kun juoppo on vielä täysin tuon juomispsykoosinsa ja valheidensa verkon orjuuttamassa tilassa, sen läpi ei kerta kaikkiaan mene sana eikä oikein apukaan. Ne mahdollisuudet voin myös itseltäni kieltää varsin helposti, jos antaisin ryypynhimolle kunniapaikan korvieni välissä tänään. No, minä tunnun pääsevän siitä uhkasta aika helpolla just tässä kohdassa, mutta tiedän kohtieni voivan olla todella vaikeita myös itselleni, jos vain alan niille urille hivuttautua.

20

Hyvin sanottu Antiloopin paluu. Minullakin sujuu juuri tällä hetkellä helposti. En tiedä millaista on, jos rupeaa vaikeuksia tulemaan. Mutta yritän olla sitä liikaa pohtimatta nyt. Mutta voisiko tämä tosiaan sujua helpommin nyt, kun on vuosia ensin takonut päätään seinään ja antanut periksi pienimmästäkin syystä.

Eilen kerroin siitä, kun perheenjäsen purki ulos turhautumistaan juomisestani. Viime yön unessa samainen kysyi halusinko oluen. No, en sentään halunnut. Mutta kovasti nämä asiat mielessä pyörii. Aika tuorettahan tämä raitistelu vielä on.

Mutta hyvillä mielin vietän vappua, ei ole krapulaa huomenna, eikä ylihuomenna.