Aloitin aiheen, koska minussa heräsi halu ruveta etsimään yhteisiä piirteitä erilaisten raitistumismenetelmien välillä. On minullekin ihmisenä huomattavasti helpompaa etsiä eroavaisuuksia ja takertua epäkohtiin, mutta joskus voisi ollakin hedelmällisempää lähestyä ilmiötä sen ytimen ymmärtämisen kautta. Olen hiljalleen alkanut ajatella esimerkiksi kaikkien eri uskontojen olevan pohjimmiltaan saman inhimillisen perustarpeen ilmentymiä, jolloin erot eri uskontojen välillä kutistuvat mielessäni käytänteiden ja nimitysten tasolle.
Olisiko siis mahdollista palauttaa raitistumistapojenkin vertailu ytimen tasolle, eli lopettaa kiistelyt siitä, mistä ihminen saa parasta apua, ja yrittää nähdä ilmiöstä se oleellinen?
Tämän pohjalta aloin miettiä esim. kymmentä tekijää, jotka yhdistävät kaikkia raitistuneita, ja ovat siis niitä “ensimmäisiä asioita”. Ykköskohdan jälkeen homma osoittautui kumminkin hankalaksi ja lista jäi vähän kesken, joten joku muu saa kernaasti jatkaa, kunhan hoksaa lisää niitä kaikenlaisille ihmisille sopivia välttämättömyyksiä.
MInä olen miettinyt vähän samanlaista, tosin ehkä kysymyksellä “mikä auttoi onnistumaan” - mutta samasta asiastahan tuossa on kyse. Muista menetelmistä kuin omastani en voi puhua; tai en oikeastaan tiedä voinko itsenikään kohdalla puhua “menetelmästä”, se kuulostaa jotenkin suunnitelmalliselta.
Aika kärkeen tekisi mieli laittaa “itsensä hyväksyminen”. Alkoholia juodessa ainakin minä juutuin välillä johonkin sitku-mutku -moodiin: muu maailma oli vinksallaan ja minulla rankempaa kuin muilla yhteensä . Minulla on käsitys/usko/luulo/tunne, että AA:n tyyneysrukous osuu tähän samaan teemaan.
Itsensä hyväksymisen - ja arvostamisen - jatkeena sitten sitä osaa hakeutua sen tekemisen ja olemisen pariin, mistä itselle aiheutuu iloa. Ja vieläpä sellaista iloa, joka kantaa vielä seuraavankin aamun. Stressin purkaminen muun kuin alkoholin keinoin on ollut minulle varmaankin yksi niistä keinoista, jolla raittiita kuukausia alkoi sitten kertyä.
Oman tiensä löytäminen. Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi kaikille. Etsi asiat, jotka parhaiten tukevat sinua ja joista itse saat eniten tyydytystä.
Hiljaa hyvä tulee.
Raittiuden saamiseksi on olemassa vain yksi ehdoton sääntö, jota jokaisen tulee noudattaa: ei alkoholia selvään päähän.
On kyse sinun elämästäsi
Oma pohja on löydyttävä. Valitettavasti.
Lisäksi päivä kerrallaan ja tämäkin menee ohi ovat hyviä ohjenuoria.
Tuossa Metsätähden mainitsemassa " stressin purkamisessa muulla kuin päihteillä " on minulla ( ja varmaan muutamalla muullakin urpolla, heh ) suuria vaikeuksia. Siitä huolimatta että tiedän stressaavani raittiina huomattavasti vähemmän kuin päihteilevänä. Kiitos M että palautit tämän mieleeni. Sitähän minä pelkäänkin, olematonta stressinsietokykyäni ja varsinkin stressaavan tilanteen jälkeistä tilaa. Miten purkaa se onnistumisen tai epäonnistumisen tai jonkun näiden välimuodon jäkeinen suhina?
Komppaan Izkua siinä, että jokaisen on löydettävä se henkilökohtainen pohjansa, ennen kuin raittiudesta tulee vakavasti otettava vaihtoehto, jonka eteen on valmis tekemään töitä. On aivan turha puhua raitistumisesta ihmiselle, jolla on vielä sitä “juomatonta viinaa” jossain jemmassa.
Myös alkoholismin hyväksyminen osaksi omaa itseä on mielestäni raittiuden edellytys; on myönnettävä, ettei kohtuukäyttö ole vaihtoehto ja toimittava sen mukaisesti eli laitettava korkki lopullisesti kiinni.
Mulle tärkeintä oli ehkä epätoivon myöntäminen, halu päästä pois ahdistuksesta. Olo oli kuin vankilassa, pakonomainen juominen silti jatkui. Kun pystyin myöntämään, että koko paha oloni johtui juomisesta, enkä suinkaan lääkinnyt alkoholilla ahdistustani, oivalsin jotain tärkeää. Vaikka tie ei ole vieläkään mutkaton, olen oikealla polulla. Toivoakseni olen nyt päässyt ajatuksesta, että joskus on vielä juotava (ehkä viikonloppulomalla…).
Pohjalta oli pudottava vieläkin syvemmälle, toivottavasti se riitti. Nöyrä on kuitenkin mieli ja myönnän: olen alkoholisti.
Rullan merkittävät asiat oman raitistumisen kannalta:
vuosia kestänet kytevät ajatukset siitä, että juomisesani on jotain mätää
*sen tajuaminen, että hallitsen juomista vain lopettamalla alkoholin käytön kokonaan. Tähän liittyi aluksi surua, koska luulin menettäväni jotain arvokasta.
*plinkin ja vertaisryhmän löytyminen parin viikon raitistelun jälkeen auttoi jaksamaan. Komppaajat tuli tarpeeseen.
*muutaman kuukauden raitistelun jälkeen löysin päihdekirjallisuuden, jonka avulla tajusin riippuvuuden mekanismin ja sen, että olen alkoholiriippuvainen. Ja että meitä on läjäpäin. Tässä vaiheessa juomisen hohto oli jo himmentynyt.
*mielikuvaremontti. Olen joutunut muuttamaan tietoisesti ajattelutapaani. Ennen kun kuvittelin itseni vaikka matkalle tai ystävien kanssa, kädessäni oli aina viinilasi. Nyt näen kahvikupin Alkoholi ei enää kuulu ajatusmaailmaani vaihtoehtona.
Heippa, rulla-riitta! Sinäkin olet ollut tärkeä minulle.
Kukaan teistä aiemmin raitistuneista ei voi tietää, mitkä ovat juuri ne sanat, jotka osuvat johonkin uuteen yrittäjään. Ei tarvitse yrittää pelastaa ketään. Pitää vain kertoa, miten on itse selvinnyt. Se riittää. Mulle ainakin.
Avaus oli hieno, todellinen helmi viimeaikaisten joukossa. Ikävää jos se nyt kampitetaan kertomalla -ei yhdistävistä asioista vaan itsekunkin henkilökohtaisesti tärkeistä.
Jos lakkaisimme tuijottamasta napaamme ja yrittäisimme etsiä yhteisiä asioita voimme löytää jotain, eikä vain toistaa omia juttuja.
Vasta-alkajana olen kovin eri viivalla kuin entiset jepet. En hallitse tätä plinkin nettietikettiä. Anteeksi, jos kampitin tai vesitin hienon avauksen. En silti ihan varmasti voi luvata, ettei sama toistu jossain toisaalla. Joskus tekee mieli sanoa jotain, vaikkei osaakaan.
Miten ne yhdistävät tekijät voi löytää, jos ei ensin kerro omista kokemuksistaan?
Olen myös 100% varma siitä, että onnistunut raitistuminen on itsekästä oman navan ympärillä pyörimistä, ainakin alussa. Siinä ehkä yhdistävä linkki?
Luin muiden vastaukset, ja sanoisin että minun kohdallani yhdistyvät monen kokemukseen nämä kohdat:
Juomisen lopettaminen
Ajatusmaailman muuttuminen, sisäinen kasvu ajatukseen, että juomattomuus on luonnollinen tila.
Pohjakokemuksesta puhutaan myös. Siitä minulla ei ole kokemusta, vaan päinvastoin juomiseni väheni vuosi vuodelta kunnes lopetin kokonaan. Minua ei voi siis laskea alkoholistiksi, mutta lopettajiin kuulun kuitenkin Ehkä tuon pohjan kokeminen on välttämätöntä jos tila on jo pahempi.
Ei ollut TT.lle tarkoitettu vaan yleensä vastaajille jotka halusivat heti kääntää yhteisiä asioita etsivän alloituksen omien tapahtumien kertomiseen välittämättä vähääkään siitä oliko ne vain omia vai vai tuntuiko edes siltä että ne olisivat kaikille hyhteisiä. Onhan täällä jo ketjuja omien historioiden kelaamiseen? Eiks vaan?
sitruunapippurin lause: Ajatusmaailman muuttuminen, sisäinen kasvu ajatukseen, että juomattomuus on luonnollinen tila.
voisi olla yhteinen, mutta onko myös raitistuneita jotka vielä puolen vuoden tai vuodenkin päästä tuntevat tilansa raittiina “epäluonnolliseksi” eli haluja juomiseen on? Aikaa myöten varmasti olo tuntuu luonnolliselta muten kai raittius loppuu. Epäluonnolliselta tuntuvassa olotilassa lulisi olevan paha olla?
Tämä voi olla tärkeä kysymys. Tapahtuuko tämä muutos niin että se voi sanoa olevan yhteinen ja yleinen selviytymisessä?
Yhteisiä asioita on varmaan paljon vähemmän kuin eroavuuksia kun me olemme erilaisia mutta jos löydetään edes muutama yhteinen niin keskustelu on hyvä.
“Pohjakosketus” ei varmaankaan ole kaikille yhteinen ja välttämätön. On paljon niitä raitistuneita jotka eivät edes myönnä että he olisivat juoneet ongelmallisesti mutta ovat päättäneet että on parempi kun en käytä ollenkaan. Raittiuden edut ovat puoltaneet päätöstä . Makuasia sanotaanko heitä lopettaneiksi vai raitistuneiksi ja enemmän makuasia lon halkaistyaanko hiuksia ja vedotaan siihen että he eivät ole alkohjolisteja eikä heistä voi välittää. Ei kaikki täällä muutenkaan ole niitä harvalukuisia alkoholisteja mutta lopettaneita ollaan paitsi trollit jotka voi olla mitä vaan.
Olen positiivisesti yllättynyt, että aloitus on poikinut keskustelua, ja vieläpä sisältörikasta sellaista.
Laadin koko aloituksen eilen vähän kompailumielessä, ja toisaalta myös kyllästyneenä ikuisuusvääntöihin siitä, mikä on se oikea ja paras tapa raitistua.
“Top 10 -listan” jätin tahallaan vajaaksi siksi, että jos voitaisiin tutkia kaikkia maailman raitistuneita ihmisiä, on kyseessä niin valtavan sekalainen joukko menetelmiä, että ainoa kaikkia yhdistävä tekijä on varmuudella juomisen lopettaminen. Sen on oltava järjestyksessä se ensimmäinen, koska ryyppäämistä jatkamalla raitistuminen ei onnistu. Kumminkin heti lopettamisen jälkeen vaihtoehtoja alkaa löytyä, joten kohdat 2. - 10. saavat olla minun listallani jokaisen itse päätettävissä (sanoivatpa fundamentalistit mitä tahansa) .
On toki ymmärrettävää, että ollakseen myös mielekästä raitis elämä edellyttää usein muutosta entisiin ajattelutapoihin jne., mutta ketään ei voi pakottaa muuttumaan mihinkään suuntaan, jos omaa halua ei ole. Jos kumminkin ihminen huomaa, että jotain tarttis tehdä jotta pysyisi paremmin juomatta, edellä on tullutkin paljon arvokkaita juttuja. Niitä voi soveltaa sen mukaan, millaisissa puitteissa niin tuntuu itsestä parhaalta tehdä. Omia vahvuuksia ihmisenä kannattaa hyödyntää. Itse en esimerkiksi oikein osaa istua vertaisryhmissä, joten A-klinikan yksilöllinen keskustelutuki toimi minulle paremmin.
Ketjun aiheen ohi yksi asia. Niin kummalliselta kuin saattaakin kuulostaa, tuntuu että kokonaan lopettaminen voi olla pohjansa löytäneelle alkoholistille jopa helpompaa kuin vielä kohtuudessa hyvin tai kutakuinkin pysyvälle. Vertaisin tilannetta naivisti leivän- tai karkkiensyönnin lopettamiseen (no tottakai alkon lopettaminen on “hieman” vaikeampaa ). Mutta kuitenkin. Itse en helposti pystyisi lopettamaan leivänsyöntiä loppuelämäksi ilman että todettaisiin keliakia (silloinkin löytyisi korvikeleipää). Karkkien ja leivonnaisten syömisen lopettaminen loppuelämäksi tuntuisi myös aika mahdottomalta ajatukselta ellei tulisi jotain vakavaa henkeä uhkaavaa allergiaa tms. Kahvin juonnin voisin lopettaa hetkeksi vain vatsahaavan paranemisen ajaksi jne. Ööö…haluan siis sanoa, että kaikki ehdottomuus ON hirvittävän vaikeaa, muukin kuin absolutismi. Mietin ylipainoisia, mikseivät he yksinkertaisesti pysty lopettamaan esimerkiksi edellä mainittujen tuotteiden käyttöä? Alkoholia liikaa käyttävää pidetään typeryksenä “joka ei vaan laita sitä korkkia kiinni” niin yksinkertaista se on…
. Minulla on käsitys/usko/luulo/tunne, että AA:n tyyneysrukous osuu tähän samaan teemaan.
Alkoholi ei enää kuulu ajatusmaailmaani vaihtoehtona.
Ehkä tuon pohjan kokeminen on välttämätöntä jos tila on jo pahempi.
.
). Mutta kuitenkin. Itse en helposti pystyisi lopettamaan leivänsyöntiä loppuelämäksi ilman että todettaisiin keliakia (silloinkin löytyisi korvikeleipää). Karkkien ja leivonnaisten syömisen lopettaminen loppuelämäksi tuntuisi myös aika mahdottomalta ajatukselta ellei tulisi jotain vakavaa henkeä uhkaavaa allergiaa tms. Kahvin juonnin voisin lopettaa hetkeksi vain vatsahaavan paranemisen ajaksi jne. Ööö…haluan siis sanoa, että kaikki ehdottomuus ON hirvittävän vaikeaa, muukin kuin absolutismi. Mietin ylipainoisia, mikseivät he yksinkertaisesti pysty lopettamaan esimerkiksi edellä mainittujen tuotteiden käyttöä? Alkoholia liikaa käyttävää pidetään typeryksenä “joka ei vaan laita sitä korkkia kiinni” niin yksinkertaista se on…