Ensin oli vähennyspyristelyä ja lopetuksen yritystä, mutta suurta epävarmuutta molemmissa. Kritiikinsieto oli surkeaa, vaikka kommentoijat olivat yleensä oikeassa.
Nyt viimeisin repsahdus oli kahden viikon sekakäyttöä ja tuntui, että tulen hulluksi, jos terveys ei petä ensin.
Uskokaa tai älkää, nyt motivaatio on kohdallaan lopettaa, koska tämä on viimeinen mahdollisuus. Olen ollut niin monesti katkolla ja muissa hoidoissa, että en muista. Nyt lopulta pohja kolahti vastaan ja lopetan alkoholinkäytön lopullisesti. Siksi tein tämän uuden ketjun, jotta voin täällä välillä kirjoittaa.
Olen todella iloinen kaikesta tuesta ja kannustuksesta. Aion käydä AA:ssa ja muissa kaupungin tarjoamisissa hoidoissa, että tämä nyt loppuu.
Erityisen kiitollinen olen Doorikselle, Heliseelle, 1970:lle, Winstonille, lomapuistolle, Narkkitehdille, SoiKanteleelle, Andantelle, Davelle, MariaM:lle, Bimille, Lintuannalle, Valtiomiehelle ja ihan kaikille niissä kahdessa muussa ketjussa vastanneille. En muista kaikkia ulkoa, kun tuo pääkin on pehmennyt tässä touhussa.
Dooriksen kanssa vaihdettu huumori sai minut lopulta järkiini, että elämässä on muutakin mukavaa kuin päihteet.
Onneksi olkoon pohjakosketuksesta, minäkin koin sen ja siitä alkoi elämä ja raittius.
Teeskentely ja pyristely loppui, valehtelu sekä muitten syyttely jäi. Hain myös apua AA:sta ja se on parasta mitä itseni ja raittiuteni eteen olen tehnyt. Näissä asioissa ei yksikseen nurkkaan jääminen auta kuten ei myöskään se, että hokee itsekseen miljoonia kertoja raitistuvansa.
Olen todella iloinen kun näkee, että joskus vaikkakin harvoin edes joku on asian kanssa tosissaan, eikä vain tule tänne ruinaamaan sääliä ja tukea pahimman yli jotta juominen voisi taas jatkua.
Tsemppiä valitsemallesi tielle. Omalla kohdalla ei riittänyt pelkkä pohjakosketus vaan piti mennä siitä läpi ennen kuin aloin ymmärtämään, että ainut vaihtoehto on todellakin lopettaa kokonaan. Siksi täällä kirjoittelen.
Tossa mun kertomassani joutunut kohtaamaan “tervettä kritiikkiä”, mutta saanut myös vinkkejä ja muitten tukea, joka mahdollisti sen, et alkanut itsekin uskomaan että toivoa todellakin on, jos vaan omaa tahtoa on riittävästi.
Jostain oli aloitettava ja päivä kerrallaan edettävä varovasti, mutta päättävin askelin. Voimia sulle kovasti!
Hyvä päätös varmaankin. Mulla tässä alkaa pikkusen ehkä jo helpottaa, kun on täyttynyt 5kk raittiina. Ehkei se helpotus sullakaan ihan tuhottoman matkan takana ole… Kestää aikansa kunkin kohdalla ennenkuin uskoo, että lemmekäs ja kiva kuherruskuukausi alkoholin kanssa on peruuttamattomasti ohi ja edes vain viheliäinen… alamäki ja pettymykset. Elämään löytyy kyllä kaikkea muuta alkoholia paljon parempaa ja kivempaa…
Ensiksi minäkin onnittelen pohjalle päätymisestäsi. Nyt milli ja päivä kerrallaan ylöspäin.
Kun otat AA:n ohjelman käyttöösi ja ryhdyt toimintaan, sinulla on samat mahdollisuudet raitistua kuin tuhansilla muilla suomalaisilla. Se edellyttää vastuun ottamista tekemisistäsi ja pyrkimystä luopua epärehellisyydestä, velttoudesta, vääristä peloista ja riippuvuuksista tai omahyväisyydestä, vihasta ja vallanhalusta. Listaan voisi varmaan lisätä jotain, mutta tässä alkuun.
Tarkista, että kotonasi on ainakin kirja Nimettömät alkoholistit sekä Kaksitoista askelta ja kaksitoista perinnettä. Ellei ole, osta ja jos sulla on rahat mennyt, sovi ryhmässä maksavasi vähittäin.
Lisäksi rohkaise itsesi ja pyydä tukea myös palaverien ulkopuolella.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Kyllä tämä paraneminen alkaa pelkästään lopettamalla se juominen. Lisäksi nuo ryhmät ja keskustelut erilaisissa terapioissa ja esim. täällä plinkissä auttaa. On jo nyt jotenkin rennompi olo kuin aamulla, kun hyväksyi sen, ettei se juominen ole ollut itselle enää aikoihin hallussa.
Onhan se kurjaa aina valittaa, mutta lääkkeetön juopottelun lopetus vaan yököttää ja nyt jo kolmatta päivää siitä huolimatta, että viime yönä sain nukuttua. YÖK.
Ehkä jopa huomenna olisi olo lähempänä normaalia, vaikka kyllä se kokemus kertoo, että vielä menee pahassa olossa hetki, ainakin morkkiksessa.
Positiivisena se, että eilen sain opiskelutehtävän tehtyä pahasta olosta huolimatta.
Tämä raittiuden alkutaival tuntuu oleven aina samanlaista. Nukkuminen on niukkaa, mutta olo on jo huomattavasti parempi kuin eilen. Ehkä asiat alkaa taas parissa viikossa hiukan järjestyä.
Juomaputkien jälkeen on monesti epäluuloisuutta tai “vainoharhaa”, mutta kyllä toivottavasti se alkaa pian tälläkin kertaa helpottaa. Pieni välipala voisi auttaa vielä nukkumaan.
Pakko tässä on tehdä kaikkensa. Olo paranee päivä päivältä. Olen saanut uutta tukiverkostoa ja puhelinnumeroita, että soita vaikka mieluummin, kuin alat juoda. Ei tästä yksin selviä, kun on tarpeeksi pahaksi mennyt. Olen nyt hiukan yli 40 vuotias ja yli puolet elämästä on tullut “juhlittua”, niin taitaa olla se kiintiö ihan täynnä.
Sen verran olen vielä hallinnut alkoholismiani, että työni ja opintoni olen saanut tehtyä poissaoloista huolimatta. Kausijuoppona on onnistunut välttämään viikkojuomista aika hyvin, että potkuja ja huomautuksia ei ole tullut.
Nuo nukkumiseen liittyvät ongelmat korjaantuvat itsestään aikanaan.
Itse en usko lääkkeisiin, koska näkemykseni mukaan lääkitys vain “säilöö” ongelman pysyväksi.
Täällä mennään rytmillä kaksi tuntia unta ja herääminen. Mutta ei se haittaa, herää ainakin joka kerta selvinpäin ja aamulla tuntuva tokkura ei ole krapulaa, vaan huonon unen seurausta.
Kävin tänään ensin korva-akupunktiossa ja sitten juttelin päihdehoitajan kanssa uniongelmista.
Nuo nukkumisasiat ovat oikeastaan monimutkaisia. Monesti siellä taustalla on stressi tai selvittämättömät ongelmat. Päihteiden käyttäjillä valitettavan usein kestää kuulemma kuukausia, että päihteistä johtuvat uniongelmat helpottaa ja jos sitten taustalla vielä on joitakin muita uniongelmia aiheuttavia asioita, niin niihin pääsee käsiksi vasta kuukausia kestäneen raittiuden jälkeen kunnolla.
Knn raitistuu ja pistää elämän uusiin kuosiin, niin onkin tärkeää selvittää semmoset asiat jotka painaa mieltä jotta saa sielun rauhan. Miettimällä miettimään näitä asioita ei kannata ruveta tekemään, kannattaa tarttua vain semmosiin asioihin jotka ihan luonnostaan on pinnalla sekä vaivaa ja painaa mieltä.
Sitten kun vanhat tai muutkaan asiat eivät enää paina mieltä, niin kappas vaan, unikin taas maistuu ja vaikkei aina niin maistuuskaan, niin ei se ole niin vaarallista kun ei tarvi hereillä ollessaan tuskailla menneistä tai mistään muustakaan. Kyllä ihminen nukkuu kun tarpeeksi vaan väsyttää eikä huolet paina.
Kyllä. Nimenomaan asiat pitää selvittää, kun on mahdollisuus.
Nyt alkoi muuten nukuttamaan ensimmäistä kertaa koko helmikuussa oikeaa väsymystä. Niitä humaloita, krapuloita ja oloja ei lasketa. Onko tämä nyt ihana merkki siitä, että morkkis ja päihteet alkaa hävitä kropasta ja kohta on repsahdus selätetty?
Pitää säästää tämä oikea väsymys yöksi, että ei nyt mene pilaamaan hyvää väsymystä päivällä nukkumalla.
Ei tullut onneksi päikkäreitä nukuttua, niin ehkä se on sitten yöllä mukavampi.
Siitä tuli myös puhuttua päihdehoitajan kanssa, että oikeastaan on tullut tehtyä melkein 20 vuotta sen alan työtä, josta ei ole ikinä pitänyt. Nyt opiskelen sitä psykologiaa ja filosofiaa, mutta niistä tuleva kokonaisuus ei ammatinvaihdon kannalta vielä riittäisi. Nyt nelikymppisenä alkaa jo olla opiskelujen kannalta vanha, vai onko? Jos raittius vielä palauttaisi muistin normaaliksi, niin miksi ei ihan kokonaista uutta tutkintoa alkaisi opiskella. Tietenkin ensin pitäisi saada se opiskelupaikka.
Pitää hiukan hidastaa tätä miettimistä taas. Heti, kun edellisestä repsahduksesta alkaa selvitä, niin on jo miettimässä isoja muutoksia elämään. Parempi vaan pitää viinapullon korkki kiinni aluksi ja tehdä nämä opintovapaalle suunnitellut opinnot loppuun ennen kuin alkaa liikaa miettimään ammatinvaihtoa.
Pitää vielä korostaa, että onhan kaikki ammatit hyviä. Kaikki ei vaan pidä samoista asioista. Minulla siis epämiellyttävä työ kenties on ollut yksi juomisen syy.
Kun en enää ulkopuolisia syitä juomiseeni pyri etsimään, musta toi mainos oli aika hauska siltä kannalta miten päätöntä oli aikanaan mennä krapulassa töihin, tuntuu just tolta, en tykkää Kaikki vitutti ja työ oli vielä paskempaa mitä se muutoin olis ollut. Silti piti vaan juoda. Ihan päätöntä. Ihan sama missä duunissa on, alkoholistihan juo jos sitä juotattaa, uskoisin.
Se on sama missä työssä on jos juotattaa. Myöskin on aivan sama onko uusi siippa, lapsi tulossa, uusi asuinpaikka, uusi ihan mikä hyvänsä. Voihan sitä jonkin aikaa olla raittiinakin, vaan paluu vanhaan on edessä, mikäli ei kertakaikkiaan lähde kokonaisvaltaisesti uudelle tielle ja ylläpidä tätä elämää.
No joo. Ehkä oli huonosti ilmaistu, että juomisen syy olisi työ.
Tarkoitin enemmän sitä, että en pidä nykyisestä työstäni ja en ole koskaan tykännyt. En kai olisi muuten opintovapaalle edes halunnut.
En kuitenkaan ole ihan varma, etteikö se kiinnostamattomuus voisi olla yksi syistä, koska kun joutuu tekemään päivästä toiseen sellaista, jota ei halua, niin onhan se turhauttavaa vähintään, vaikka ei juomaan ajaisikaan. Stressiä ja uupumusta tulee vähintään.
Nyt on kyllä fiilis 100 % parempi kuin eilen. Eilen olo parani AA kokouksessa ja kun sain siellä luottokavereita, joille soittaa ennen juomiseen sortumista. Morkkis on ollut kova ja kun suututettu Dooriskin on taas kaveri, niin on ainakin yksi pahan mielen aiheuttaja vähemmän. Elämä alkaa voittaa.
Kiitos kiitoksista!
YÖK.
