Raitistuminen kaaoksen keskellä

Me Lopettajat
1

Moikka!
Olen lurkkaillut täällä jokusen viikon eri keskusteluja ja tuntui, että tänään on sopiva päivä postailla. Mulla on tällä hetkellä tosi huonosti aikaa kirjoitella pidempiä tekstejä, mutta vanhempi poika nukkuu päiväunia nyt ja vaimo on vauvan kanssa poissa iltaan asti. Olen ulkomailla asuva suomalainen. Onnellisesti naimissa ja lapsia löytyy kaksi kappaletta (1kk ja 2.5v pojat). Mulla on ollut pitkä historia alkoholin viihdekäytöstä ja pari vuotta olen aktiivisesti yrittänyt vähentää ja nyt lopettaa.

Olen ollut juomatta tänään 9 päivää. Tätä ennen oli kahdesti 6 päivän tauot. Nyt on fiilis, etten halua aloittaa alusta taas ja oikeastaan tänään kävi jo aika läheltä, että vanha kaava meinasi toistua. Pidin onnistuneesti 62 päivän tauon pari vuotta sitten ja tämän vuoden alusta olin 45 päivää juomatta. Repsahdin helmikuun puolessa välissä ja sen jäljiltä “tuli joitakin tilaisuuksia” ottaa ja minähän otin. En ottanut tosin niin paljon tai usein kuin ennen, mutta juominen oli selkeästi humalahakuista ja en oikeastaan edes juonut ellen tiennyt, että voin vetää pään täyteen.

Viimeisen lipsahduksen jälkeen olin turhautunut ja aamuyöstä vauvalle maitoa antaessa ostin This Naked Mindin 100 päivän ohjelman. Olen päivässä 10 nyt, eli ollut raittiina koko ohjelman ajan. Se on varmasti ollut yksi motivoiva tekijä, koska sitä häpeää ja turhautumista ei jaksaisi kokea enää uudellen.

Otan tosiaan nykyään enää harvoin. Parit aiemmat kerrat helmi- ja maaliskuussa oli ihmisten kanssa, joiden kanssa tuli otettua aiemminkin. Sen jälkeen oikeastaan olen ottanut ainoastaan, jos olen ollut vanhemman pojan kanssa jossakin liikenteessä pidemmän aikaa (esim. mennään leikkipuistoon, junamuseoon yms). Noissa tilanteissa pystyin tissuttelemaan rauhassa ja koska poika on vielä sen verta nuori, ei hän ole sanonut siitä kotona mitään, vaikka ymmärtääkin, että isi juo jotain. Juon siis salaa. Näin jälkikäteen miettien, nuo tilanteet ovat hävettäneet todella paljon. Olen ottanut paljon videoita, mitä olen jakanut vaimolle kun ollaan oltu menossa päivän aikana. Vaimo tykkää katsella niitä ja näyttää myös pojalle välillä, kun on ollut kivoja muistoja (nähtiin tää ja tää juna tms - poika tykkää junista, jos ei tullut vielä selväksi :D). Mua hävettää tosi paljon kuulla oma ääneni niissä videoissa ja tiedostaa, että olen ollut aika taulut niitä nauhottaessa, vaikka se ei videosta pahemmin kuulukaan.

Tänään olisi taas ollut tilaisuus ottaa. Vaimo oli vauvan kanssa poissa eilisen ja viime yön ja tulee takaisin kotiin vasta tänä iltana. Eilen sain pelattua tilanteen hyvin, että mentiin pojan kanssa pyörällä pariin eri puistoon, niin ei oikeastaan edes kiinnostanut ottaa. Tänään aloin kesken päivän suunnitella ottamista: Mennään taas käymään yhdellä juna-asemalla, mistä näkee sillalta hyvin eri junia ja luotijunia. Oli jännä huomata, miten mulla oli poissaoleva olo sen koko tunnin ajan, kun aivot ”suunnitteli" koko iltapäivän ohjelmaa. Kuitenkin ennen lähtöä lounasta syödessä pojan kanssa mietin, että onko mun pakko ottaa ihan oikeasti. Jostain syystä aivot vastasi, että no ei ole. Ei ole yhtään mikään pakko. Voit mennä ihan selvinpäin pojan kanssa niitä junia katsomaan ja tulla kotiin järkeviin aikoihin selvänä. Tämän tajuttuani olo oli todella helpottunut.

Kaljan sijaan ostin kokiksen mukaan, minkä korkkasin juna-asemalla. Poika nukahti junaan noustuamme pian. Laitoin napit korville ja hyvää musaa soimaan. Nyt kirjoittelen tätä läppärillä.

Addiktio on perseestä ja vaikka nykyään on enimmäkseen ollut hyviä päiviä, mua välillä ottaa päähän niin isosti, että nämä samat työt täytyy tehdä tässä alkuvaiheessa uudelleen. Tämän päivän nikotukset oli melko pahat ja tuntui ettei se hälytyskello ollut pään sisällä hiljaa ennen kuin päätin että juon tänään. Mutta nyt täällä paikan päällä ollessa selvinpäin mietin, että kyllä kannatti päättää toisin (saavuttiin tänne kirjottelun aikana). Tänään mennään selvinpäin nukkumaan taas ja olen siitä varmasti kiitollinen niin tänä iltana kuin huomenna aamullakin.

Postailen tänne välillä jotain, kun ehdin. Mä kirjoittelen päivittäin lyhyesti journalia Stoic. appissa (aamu- ja iltareflektiot, sekä TNM 100d journalit joka päivä). Kotona tosiaan kaksi lasta niin omaa aikaa on tosi vähän, mikä varmasti on yksi syy miksi aika-ajoin on tullut ajauduttua takaisin pienpanimo-oluiden pariin, kun aivot ei tiedä parempaa vaihtoehtoa tällä hetkellä.

4 tykkäystä
2

Tervetuloa joukkoon! :slight_smile:

Nuo kuvauksesi häpeästä tuntuvat aivan liian tutuilta… Ja jotenkin omalla kohdallani hävettää jostain syystä vielä enemmän nimenomaan se, että on pystynyt piilottamaan humalansa läheisiltään. Tämä ajatus tuli mieleen, kun luin tuosta videoilla puhumisesta. Miten monta kertaa mäkin olen Facetimessa juonut “kivennäisvettä” (eri hard seltzeriä) ja ollut aikamoisissa nousuissa, mutta ystävät ei ole huomanneet mitään eroa mussa…

Myös tuo on tuttu ja ihana fiilis, kun sieltä aivojen sopukoista tuleekin lupa olla juomatta. Mikä higer self se sitten onkaan, joka sieltä sen yhden hetken ajan saa äänensä kuuluviin. Mutta pääasia on se, että sitä kuuntelee niin kuin säkin teit! Hyvä sinä! :clap:t3:

Se on turhauttavaa aloitaa aina alusta, mutta hyvä juttu on se, että nyt voit päättää, että tää on se viimeinen kerta, kun nää “alkulätinät” täytyy taas käydä läpi. Ja ehkä sellaisen uuden aloituksen turhautumisen sijaan voi yrittää hypettää itseään ajattelemalla, että vitsi miten mielenkiintoista ja hauskaa, että pääsen olemaan selvinpäin näissä tilanteissa, joissa vielä ihan vähän aikaa sitten join! Että sen saman ummehtuneella vanhalla kaavalla menneen elämän sijaan pääsenkin nyt kokemaan jotain uutta ja virkistävää ja tää on ihan mahtavaa.

Vähän niin kuin tää olisi se ensimmäinen kerta, kun aloitat, koska tavallaan tää on ensimmäinen kerta. Tällä kertaa nimittäin ei palata enää vanhaan toisin kuin aiemmin. :slight_smile: Paljon tsemppiä!

2 tykkäystä
3

Piilossa juominen on niin tuttua. Nyt teini-ikäisten lapsen vanhempana määrät ovat kasvaneet siitä ajasta kun lapset olivat pieniä. Nykyään olen juonut piilossa (autotalli, eteinen, pannuhuone yms) ison salmiakkikossun ja päälle vielä oluttakin. Kaikki alkoi yli 10vuotta sitten kun huomasin että jaksan tehdä lasten iltahommat paremmin kun otan lasillisen viiniä tai pienen artesaanioluen. Vaimolla 3-vuorotyö joten näiltä iltavuoroja tulee toistuvasti. Sitten huomasin, että tylsät viikonloput ja lasten kanssa leikkiminen (ja että muka keksin parempia leikkejä) menee sujuvammin kun korkkaa jo vähän päivän aikana. Olen kans ottanut noita videoita ja jakanut vaimolle. Nyt kun niitä kuuntelee niin kyllä huomaan että humalassa olen vaikka omasta mielestäni olen maailman paras esittämään normaalia. Ja tiedän myös että lapset herkkinä olentoina aistii sen että isi on jotenkin erilainen / vilkas. Minä ainakin huomasin aina isästäni. Turvattomuuden tunnetta se lisää. Sain viime syksynä työterveyden kautta terapiaa mikä auttoi hyvin, siis rehellinen puhuminen, ja olin 3kk juomatta. Sitten tuli joulu, kovia mielihaluja ja samat kaavat palasivat. Nyt teen töitä raitistumisen eteen. Ensin lopetetaan juominen ja sitten aletaan pikkuhiljaa raitistumaan.

3 tykkäystä
4

Hyvin muotoiltu, tässähän se koko homman idea lyhykäisyydessään ja yksinkertaisuudessaan on.
Hienoa, että olet havahtunut tilanteeseesi ja päättänyt tehdä sille jotakin.
Tsemppiä!

4 tykkäystä
5

Voin samaistua tosi paljon tuohon, että hommat hoituu “sujuvammin” tai “jaksaa paremmin” lapsen kanssa, kun on ottanut. Jotenkin sitä oli onnistunut vielä valehtelemaan itsellensä tuosta, että sehän on hyvä asia meille molemmille, kun ottaa samalla lapsen kanssa touhutessa. Isille palkinto ja lapselle hauska päivä. Nyt kun tuli vietettyä kaksi päivää putkeen pojan kanssa kahdestaan, joista molemmat selvinpäin, tuli huomattua että jaksaminen oli paljon parempaa. Etenkin kun ei tarvinnut myöskään miettiä, että milloin voi ottaa lisää ja mihin asti vielä viitsii ottaa, ettei mene liian yli. On pakko olla kiitollinen siitä, että koskaan ei onneksi ole tapahtunut mitään lapsen kanssa humalassa touhutessa. Olen itse ollut myös lähes aina rauhallinen humalassa, eikä riehuttua tule. Se ärsyyntyminen tulee vasta seuraavina päivinä, kun on krapulassa tai väsynyt ja haluaisi juoda uudelleen. Nyt kun on kymmenen päivää alkoholitonta elämää takana taas, alkaa havahtua, miten paljon sitä pinnaa ja hermoa oikeasti löytyykin lapsen kanssa, vaikka yöunia saattaa olla vain 4-5 tuntia takana, kun vauva on pitänyt hereillä edellisenä yönä.

Mulla ei myöskään asiaa ole auttanut, että on suomalaisia kavereita täällä päin, jotka harrasti (ja vieläkin harrastavat) samaa. Eli kaljaa otetaan puolelta päivin jo, kun ollaan lapsen kanssa puistossa ulkona. Pitkään ehdin ajatella, että tuohan siis ihan kuuluu oikean isin rooliin vähän ottaa menovettä. En ole näitä kavereita nähnyt johonkin aikaan ja vähän mietin, tuleeko pahemmin enää nähtyäkään.

Tykkään tosi paljon tuosta: “Ensin lopetetaan juominen ja sitten aletaan pikkuhiljaa raitistumaan.”

Töitä on joka tapauksessa tehtävä. Haluaisin itse aloittaa terapian myös jossakin vaiheessa.

6

Kiitos paljon! Mä yritän ajatella tosi paljon myös siltä kannalta, että mitä jos nyt teen tän homman ihan selvipäin tällä kertaa ja katson miten menee/miltä tuntuu. Voin sitten seuraavalla kerralla ottaa taas, jos totean että se on jollain tavalla mukamas mulle parempi vaihtoehto. Tämä varmasti auttoi eilen myös sen vastauksen kanssa, ettei ole mikään pakko ottaa.

Catherine Gray kirjoitti hyvin tuohon liittyen, kun hän itse raitistui. Jokaisella yrityksellä tuli aina mietittyä, että olisikohan tämä se viimeinen kerta. Samalla tuli kokeiltua eri asiota ja työkaluja raitistumiseen. Ne mitkä eivät toimineet, jätettiin taka-alalle ja ne mitkä toimi, pidettiin mukana. Mulla on ollut samaa fiilistä tästä. Jokaisen repsahduksen jälkeen olen yrittänyt nyt hakea uutta kulmaa alkoholittomaan elämään. Tietyt asiat, joista pidän, olen pitänyt mukana ja ne mitkä ei toimi, tiputtanut. Vuoden alusta, kun pidin pitkän tauon, tykkäsin pitää henkilökohtaista videologia. Nauhoittelin alussa lähes joka päivä omia fiiliksiä ja myöhemmin siitä tuli harvempaa. En kuitenkaan ajan kanssa nähnyt siitä mitään hyötyä itselleni, joten vihdoin tiputin sen pois. Vastapainoksi olen tykännyt tosi paljon tuosta aamu- ja iltajournaloinnista. Etenkin aamun kohdalla se jotenkin laittaa päivää jo vähän raiteilleen ja muistuttaa, että mitä tässä oltiinkaan tekemässä.