Olen pian 40v tayttava alkoholisoitunut mieshenkilo. Olen pitkaan seurannut kirjoittelujanne ja huomannut monia yhtalaisyyksia itseeni. Oma pitkan tahtaimen tavoitteeni (tai lyhyemman jos se onnistuu) on paasta alkoholista eroon. Vietan usein pitkia aikoja ilman alkoholia, mutta ongelmani on ns putkijuopottelu, joka on jo alkanut haitata jokapaivaista eloa.
Hieman taustaa: tulen normaalista perheesta, suvussani on jonkin verran alkoholisteja. Olen asunut ulkomailla jo kymmenisen vuotta, silti Suomeen pidan tiiviisti yhteyksia (taman vuoksi halusin rekisteroita paihdelinkkiin:). Aloitin “juhlimisen” aika myohaan, itse asiassa vasta valmistuttuani yliopistosta, olin silloin 24v. Ensimmainen tyopaikka, omaa rahaa ja takki auki maailmalle! Nuorempana olin hiukan syrjaanvetaytyva, mutta alkoholi vapautti kummasti. Ihastuin sen tuomaan vapauden tunteeseen. Aikaa kului, perjantait ja lauantait alkoivat venya sunnuntaille. Tyopaikoissa meni hyvin, kunhan ei ollut kokouksia maanantaisin. Viisi vuotta sitten vaihdoin tyopaikkaa ja pari vuotta olin siina tilanteessa etta aloin pitamaan pulloa tyopaikalla. Olen toimistossa toissa, melko itsenaista pakertamista ja kukaan ei tule nuuhkimaan selan taakse. Perjantaina kun putki alkaa niin se ei yleensa lopu ennen maanantai-iltaa. Tiistai onkin sitten yhta tuskaa. Olen toki “testannut” ottaa tiistaihin tai jopa keskiviikkoon saakka, kun en ole pystynyt lopettamaan. Taman vuoden alussa vahensin melkolailla (aikaisemmin putket olivat noin 2krt kuukaudessa ja silti toissa koko ajan!). Nyt pitkasta aikaa vedin perjantai-maanantai putken, maanantai ei ollut edes loiventelua ja vaan ottoa aamusta iltaan. Valkkaripullo aamiaiseksi ja sita rataa. Eilen tiistaina vitutti koko paivan ja tanaan keskiviikkona vaan tein paatoksen etta nyt aletaan raitistua. Kaljat ja vinkut pytysta alas. Onneksi vakevat eivat ole olleet kuvioissa mutta neljan-viiden pullon valkkarisatsista per paiva saa ihan hyva vapinat aikaiseksi.
Muistelen niita viikonloppuja jotka ovat olleet selvia, varsinkin taman vuoden kevat ja kesa. Olen tehnyt paljon asioita mita en aikaisemmin tehnyt. Aloin myos analysoida miksi joskus ne perjantait ovat venahtaneet monen paivan putkeksi. Minulle ei sovi ajatus: otanpa lasin viinia ruoan kanssa. Ei sovi ja silla sipuli!
Onko teilla hyvat kanssaihmiset neuvoja miten nyt pysytaan raittiina? Kaikista vinkeista kiitan ja kumarran. Tietoisesti olen valtellyt vanhojen baari kamujen seuraa, ja monen vuoden urheiluharrastusta olen vain lisannyt (tulkoon siita sitten uusi addiktio ihan vapaasti). Muuten, kiitos em urheiluharrastuksen olen vielakin melko timmissa kunnossa ainakin paallepain. Sisakaluista en ole niinkaan varma.
Samassa pisteessä ollaan. Tosin olen parikymmentä vuotta vanhempi ja nainen. Ei tämä sairaus tosiaan katso ikää eikä sukupuolta. Olin samantyyppisessä työssä. Puursin myös paljon yksikseni toimistossa. Työaikana en yleensä kyllä juonut viikonlooppuja lukuunottamatta mitään, paitsi joskus maanantaisin oli pakko lähteä kostealle lounaalle. Nyt eläkkeellä on aikaa eikä aamulla tarvitse lähteä ajamaan, joten viiniä alkoi kulua. Viimeisten kuukausien aikana 1-2 pulloa + ehkä pari siideriä vähintään joka toinen päivä. Tästä huolimatta minäkin olen hoitanut kuntoa, käyn kuntosalilla, lenkillä ja uimassa, joten ulkonäköön juominen ei ole paljon vaikuttanut. Sisuskaluista en tiedä mitään kun en kehtaa mennä lääkäriin. Olen monesti päättänyt, että olen nelisen viikkoa juomatta ja menen sitten verikokeisiin. Ei ole onnistunut tähän saakka.
Keväällä kävin AA-ryhmissä ja koin ne hyväksi. Jatkan ensi viikolla.
Vein aamulla viimeiset tyhjät pullot kaikista piiloista minne olin niitä siipalta piiloitellut ja kyllä niitä oli. Hävettää!
Tämä plinkki on hyvä foorumi. Oikein odotin kun tulin kotiin, että pääsen lukemaan viestejä. Iltapäivät ovat pahimpia. Silloin tulee mieleen, että jospa vielä tänään… Täytyy pysytellä poissa kaupan läheltä ja lueskella vaikka tätä.
Mie olin myös kova piilottelemaan pulloja. Niin täysiä, vajaita kuin tyhjiäkin. Häpesin niin että hiivittelin pikkuhiljaa tyhjiä puteleita eri kauppoihin. Kun lopetin juomisen, oli tyhjiä kaljapulloja pakattuina muovikasseihin yli neljäsataa (400) kappaletta. Välillä viskoin hylsyjä metsiin ja roskiksiin, milloin mihinkin. Täysia ja vajaita viinapulloja löytyi jopa keväisin hangesta kun lumi suli. En muistanut niitä.
Juova alkkari, kuten minäkin olin, ilmeisesti luulee, ettei kukaan huomaa jemma- ja tyhjiä pulloja.
Raitistumisesta ketjun aloittajalle, että tarvitset kaksi päätöstä.
Ensimmäinen: ei viinaa selvään päähän (lienet selvä tätä lukiessasi)
Toinen: et pyörrä ensimmäistä päätöstä mistään syystä
Ei viinaa selvaa paahan onkin hyva motto muistaa. Viime aikoina kun oli alkanut tehda mieli alkoholia niin aloin aina muistinlokeroista kaivella sita tunnetta kun heraa monen paivan ryypiskelyn jalkeen krapulaisena ja toihin on pakko menna. Tyyliin liskojen yo takana ja tunti laittaa itsensa tyokuntoon ennen junalle menoa. Siksipa kerrat ovat vahentyneet mutta en olisi todellakaan kaivannut tata viimeisen viikonlopun supertissuttelua enka tajua miten sen “unohdin”.
No, nyt toista paivaa selvin pain. Huomenna taas toihin, vuosilomaa ollut tama viikko (miten typera tapa viettaa sita krapulasta selviamiseen, varsinkin eilen). Perjantai-ilta on taas hyvaa vauhtia lahestymassa mutta pidan mielessa Paarman hyvan moton. Enka haluaisi perjantaita viela ajatella kun tamakin paiva on viela elettavana.
Kohta luontoon kavelemaan. Vaikka asunkin miljoonakaupungissa niin onneksi on maaseutukin tuossa vieressa kuin tarjottimella. Rauhoittaa todella mukavasti
Eipä uskalla miettiä mitä ne ovat täytenä maksaneet, vai mitä? En ainakaan minä omiani.
Meillä myös mökkitien reunoilla kasvaa puiden ja pusikoiden vieressä tyhjiä viini- ja siideripulloja. Myöskin yksi puolityhjä konjakkipullo, jota en viime syksynä krapula-aamua löytänyt. Vieläkin vilkulen sitä. Ehkä joku kollega on sen löytänyt. Ei kovin ekologista, mutta mikäpä menisi alkoholistin mielessä alkoholin edelle. Aika huvittaviakin juttuja löytyy alkkismenneisyydestä. Niistä voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Täytyy josku nauraakin itselle.
Moro ja tervetuloa ! Selvä pää herätessä on paras kannustin. Siihen pääsee vain olemalla dokaamatta, eikä näin ollen tartte peitellä mitään tekojaan tai kulkea varjoissa, sheikata ja potea pelkoja. Liikunta ja reenaaminen taitaa olla tuttua, mielummin vetää siinä vaikka vähän ylikin, kunhan muistaa levon eikä palkitse %-juomilla itteänsä. Olen käynyt sellaset vierotushelvetit läpi hyvin montaa kertaa, että tiedän sen välttämisen olevan etusijalla kaikessa tekemisissä ja tekemättömyyksissä. Ei ensimmäistäkään huikkaa. Miten pitää yllä juomattomuutta, sopivat keinot täytyy varmasti jokaisen löytää aivan itse. Voi ruveta monen kaavan sekakäyttäjäksi tai bongata muutaman hyvän, tai pari omimmalta tuntuvaa. Juomattomuuden tila kuuleman mukaan muuttuu joskus ajan myötä raittiudeksi ja normaaliksi elämän tavaksi, arjeksi. Sitä kohden aion hamuilla, sopivasti kontrollia ja rentoutta säätäen. Olla oman raittiudensa räätäli. Lopettajista on hyvä ammentaa ja kahmia ajatelmia ja zuumailla tuntemuksia.
Tsemiä ja raitista päivän jatkumoa !!
Samoin, tervetuloa mukaan! Hämmästyttävää, että olet pysynyt työelämässä mukana. Mä olen alle kolmekymppinen. En koskaan työelämään ole vielä kunnolla päässytkään, toki välillä ollut töissä. Ja juomisen takia on useampi työ- ja opiskelupaikka, ihmissuhde sekä yksi vuokra-asunto mennyt. Nykyisin taas opiskelija. Ja raittius vasta alussa. Tämän viikon olen sinnitellyt vasta.
Tervetuloa vain minunkin puolestani!
Puna nousi poskille kun luin ketjua ja muistelin omia pullopiilojani. Pyykkikori oli aika hyvä, koska sitä mies ei tyhjennä Vaatekaappi, kirjahylly, roskis (wc:n, keittiön tai pihan-), saappaat (!), sohvatyynyn alus, patjan alus, pakastin, siivouskomero…
Kiitoksia kannustuksista. Olin pari paivaa toissa ja taas viikonloppu edessa. Nyt ei ainakaan ole tehnyt mieli % litkuja ja olen kehitellyt kaiken maailman pienta ohjelmaa itselleni jossa ajatukset pysyy muualla. Taidan jopa leffassa kayda tanaan
Noista piilopulloista… kavin koko asunnon lapi enka loytanyt kuin yhden katkopaikan, nimittain jaakaapin takaa yksi viinipullo odotti roskakoriin menoa. En edes tieda miksi se siella oli kun yksin asustelen. Onneksi asuntoni on suhtkoht pieni joten piiloja ei voi olla enaa missaan, ellen ole pulloja naapurin postilaatikkoon pistanyt
Onko vinkkeja muuten kun tulee se tyhja hetki ja ajattelee etta voisi poiketa parilla? Silloinko minuutti kerrallaan vai juoksumaratonia harjoittelemaan niinkauan kun ajatus menee pois?
Hyvia viikonloppuja kaikille!
En tiedä, onko oikein vinkkejä, mutta näköjään ne pienet ajatukset voi tulla salamannopeasti. Kävin äsken kaupassa ostamassa ruokaa ja kävellessäni rappuja ylös takaisin kämppään, käväisi pari sekuntia mielessä että kun on nyt taas vähän rahaakin, niin olisiko pari olutta pitänyt ostaa. Kävelin vaan nopeasti takaisin kotiin ja se ajatus katosi myös aika nopeasti. Itse asiassa taisin ajatella, että tulen heti tänne plinkkiin - ja että kuinka surkeeta se olisi, jos olisin sortunut kaljaan, kun olen täällä vasta 5 päivää ollut raitistelemassa. Joo tollainen häpeän tunne ei varmaankaan ole hyvä motivaatio, mut toisaalta itsestähän se on kiinni, jos on rehellinen: eihän täällä kukaan voi vahtia, olenko ottanut vaiko en.
Itse ajattelin aina hetkeä eteen päin.
Mietin että ok, kiva ottaa se yksi tai kaksi, mutta entä sen jälkeen? Mietin aina niitä seuraavia, ja sitä pöhnäistä oloa joka niistä seuraa, puhumattakaan oloa joka olisi seuraavana aamuna. Kaikkein vähiten kaipasin sitä känniä, sitä että pää olisi sekaisin. Selvä pää oli, ja on ylellisyyttä josta olen nauttinut luvattoman paljon
Hyvää viikonloppua myös sinulle!
Lenkille vaan luontoon tai salille, toimii mm. paremmin kuin mikään mielialalääke (väheksymättä em. keinoja!). Alkkis-iskäni joi aina “kun oli niin jano”, hän ehkä unohti, että vesi ja mehukin oli keksitty jo aikoja sitten mut kuten sanottu aina löytyy syy juoda! Tsemppiä kaikille ihanaan raittiiseen lauantaihin ja krapulattoman sunnuntai-aamun ajattelemiseen
Hei ulkosuomalainen siellä jossain,
Miten viikonloppu meni? Minulla kävi huonosti lauantaina kun tultiin sienestä. Oli niin mahtava herkkutattisaalis, että pitihän sitä juhlia yksikseen kun olin ja niitä säilöin. Mutta nyt ollaan taas ruodussa. Ja tarkoitus on pysyäkin. Harmitti tosi paljon se lauantain retkahdus.
Kiitoksia jalleen kannustuksista. Taalla viime paivat on mennyt tyontouhuissa ja alkoholi ei ole paljon pyorinyt mielessa. Yhtena iltana teki mieli ottaa pari olutta mutta purin sen intohimon ulkona lenkkeilyyn. Siita saatu euphoria kylla voitti humalantunteen kuus nolla. Taytyy kuitenkin ottaa paiva kerrallaan. Tiedan itsestani etta osaan olla tosi ovela ja pettaa itseani ja odotan vaan milloin petaan ensimmaista kertaa lopetuspaatoksen jalkeen tilannetta jossa voisikin ottaa alkoholia.
Mitenkas teilla muilla kaverit/sukulaiset ovat suhtautuneet jos olette vesilinjalla? Mulla on jo pari kokemusta missa olen vetta/tuoremehua lipitellyt. On ihan ok, jos toinen ottaa pari olutta kun itse vesilinjalla. Mutta jos toinen/toiset ovat humalahakuisia niin luulen on parempi haippasta paikalta. On kuitenkin niin paljon juttuja mita voi tehda selvinpain. Ajattelin menna ensi viikolla luistelemaan, ensimmaisen kerran sitten kun olin 20v. Katsotaan meneeko se persiilleen
Kavin katsomassa viime viikonloppuna “Salt” (A Jolie paatehtavissa). Oli ihan mukava ajanviete-elokuva vaikka siita tuskin mitaan oscar leffaa tulee.
Taas viikonloppu edessa. Viela ei ainakaan “sita” hammasta kolota. Onneksi taas on hiukan muuta ohjelmaa. Palailen palstalle taas piakkoin ja varsinkin, jos alkaa alkoholia tehda mieli.
jää juomisesta johtuva paha myös !
