Olen täällä kirjoitellut aikaisemmin jollakin tunnuksella mutta enpä sattunut taas vuosien jälkeen muistamaan niitä enkä sähköpostistakaan löytänyt niin arvelin että on helpompi luoda uudet tunnukset.
Olen siis liki 30v mieshenkilö, ansaitsen työssäni hyvin ja ainoa ongelmani on nyt tänä päivänä päihdekäyttö. Tällä tarkoitan nyt siis alkoholinkäyttöä. Muihin aineisiin en koske.
Olen kokeillut AA-ryhmää, ei ole minun juttuni. Seuraavana vuorossa on NA-ryhmä mutta siltäkään en kummoisia odota. Kaikenlaisissa ryhmissä ravaaminen on mielestäni muutenkin vähän järjetöntä. Mutta on ollut kyllä sitten hyviäkin ryhmiä kuten A-killan oma ryhmä. Sinne menisin uudestaankin jos se vielä järjestetään joskus.
Edellinen alkoholinkäyttöni vei minut aika pohjalle. 12 kaljan jälkeen olin valmis tappamaan itseni. Jouduin ambulanssikyydillä päivystykseen ja lastensuojeluilmoitushan siitä vielä pamahti. Nyt en sitten saa nähdä lastanikaan vähään aikaan. Sen jälkeen olen juonut vain 3 kaljaa yhtenä iltana ja päätin että siihen saa loppua. Kun ei pää enää kestä juomista niin pakkoko sitä on jatkaa.
Olen mieleltäni sairas, eli minulla on parikin diagnoosia jotka vaikuttavat lähinnä mielialaan ja tätä kautta välillä olen harhainen. Sitten on vielä tietysti tämä päihdeongelma. Siitäkin pitää nykyään olla oikein diagnoosi.
Nyt kuitenkin toivon että saisin nauttia kesän kauniit päivät raittiina ja hyvävointisena. Syksyllä kun alkaa koulukin niin saisi ihan rauhassa rentoutua.
Kyllä A-killalla käsittääkseni edelleen kokoontuu joku ryhmä. En ole itse käynyt, vaikka oli se jossain vaiheessa ajatuksena. Mielestäni ainakin viime syksynä yksi täälläkin kirjoitellut kävi A-Killan (siis Kortesuota jos tarkoitat) ryhmässä. Soittamalla/käymällähän tuo selviäisi. Itse pidän päihdehoitajan kanssa keskustelua hyvänä juttuna, jota voisit kokeilla. Kyseessä siis maksuton ksshp:n alainen juttu, jota terveysasemilla tarjotaan.
Tässä vielä linkki edelliseen.
Joo minulla onkin jo ollut kontakteja päihdehoitajaan. Minun päihdehoitajani on erittäin mukava ihminen jonka kanssa on helppo jutella asioista.
Sain eilen aikaiseksi hommata vähän muuta ajateltavaa. Kävin nimittäin kaverin kanssa 15km rullaluistelu lenkillä. Uudet rullaluistimet hiersivät kyllä aika ikävästi ja viime metreillä alkoi tuntua lähinnä siltä että ei meinaa seisaaltaankaan pysyä pystyssä. Mutta kyllä se hyvää teki, sitä ei voi kieltää.
Tänään suunnitelmissa on mennä töiden jälkeen käymään A-killalla kun siellä maanantaina jo käväisinkin. Se on jotenkin niin rauhoittava paikka.
Hommasin eilen myös aktiivisuusrannekkeen jotta en jäisi paikalleni liian pitkiksi ajoiksi. On mukava kun saa kaikkea kivaa uutta.
Olen siis pysynyt selvinpäin noin viikon verran nyt. Tuntuu pitkältä ajalta vaikka onkin niin lyhyt. En todellakaan aio ratketa enää tässä vaiheessa kun pahimmasta on päästy yli. Nyt vaan täytyy kestää nämä tulevat himot sitten kunnialla.
Kaksisuuntainen on muistutellut itsestään tässä ja masennustakin on ollut ilmassa. Sitä en halua enää lähteä sekoittamaan enempää viinanjuonnilla ainakaan. Koitan huomenna saada psykiatrille ajan jotta saisin vähän lääkehommia katsottua uudestaan. Mania meinaa puskea nimittäin yhden lääkkeen takia aikalailla joka päivä. Ei siinä mitään, onhan se hyvä ja energinen olotila, ainoa vaan että rahaa tuntuu palavan niin pirusti siinä tilassa.
Jännittävä 13. päivä ilman alkoholia lähtee käyntiin. Juhannuksineen päivineen. Antabusta olen ottanut säännöllisesti ja alkoholi ei ole juuri mielessä käynytkään, muutamaa tilannetta lukuunottamatta. Tässä vaiheessa tuntuu että jotenkin olen jo päässyt ns. pahimmasta yli.
Olen käyttänyt aika harvakseltaan viime kuukausina muutenkin, kun ennen juomiseni oli lähes päivittäistä. Viimeisten 3 kuukauden aikana olen juonut ehkä 3 kertaa itseni humalaan asti. Pää vaan ei enää kestä kännäämistä.
Vielä kun kesä alkaisi koko voimallaan niin pääsisi nauttimaan luonnostakin. Tuonne harmaaseen vesisateeseen en kyllä viitsi jalkojani lähteä kastelemaan.
Erittäin mielenkiintoinen 24. alkoholiton päivä alkaa olla taitettu pikkuhiljaa. Kyllä tämä alkaa jo tuntumaan niin mukavalta tämä elämä että miksipä tästä luopuisi.
P.S. Olisi ihan mukava jos joku kommentoisikin tätä minun ketjuani. Saattaisin käydä useamminkin.
Tänään tuli ensimmäinen rajapyykki vastaan, eli tasan 31. päivä ilman ryyppyä. Huomenna mennään siis jo toista kuukautta. Tästedes tyydyn laskemaan kuukausia ennemmin kuin viikkoja. Enkat menee rikki viiden kuukauden päästä eli puolen vuoden kohdalla.
Jaa mitäkö minulle kuuluu? Oikein hyvää kiitos vain. Olen sairaslomalla töistä tämän viikon koska lääkäri epäilee minulla olevan nivelreuman, ja kivut jaloissa ovat niin kovat että en pysty tällä lääkityksellä pysymään jaloillani koko päivää. Tätä tutkittiin ottamalla 8 putelia verta ja tulokset tulevat viikon päästä perjantaina. Jos ei mitään reumaan viittaavaa löydy, niin on mahdollista että alkoholi on vaurioittanut hermostoani jo siinä määrin että kivut johtuvat siitä. Raportoin tilanteesta myöhemmin lisää.
Iloisempi asia on se, että kävin hakemassa seurakseni raittiiseen elämään kaverin. Koira on hän. Oikein kiltti ja rauhallinen tapaus ja rakkautta ja uskollisuutta huokuva kaveri. Nyt tunnen jopa velvollisuutta pysyä raittiina jotta voin tarjota koiralle turvallisen ja rakastavan kodin. Tosin tästä nyt tulee varmaan kritiikkiä joltakin että ei koiran takia saa raitistua vaan itsensä, mutta minäpä en välitä koska olen raitistunut jo. Jatkan elämääni eteenpäin enkä jää vellomaan alkoholistin leiman piiriin.
Kuukausi ja 1 viikko taaperrusta takana. Eli tänään on virallisesti 38. päivä ilman viinaa.
Kävin tänään lääkärillä ja nyt on erittäin vahva epäilys että sairastan polyneuropatiaa. Tämä on siis alkoholin aiheuttama hermorappeuma joka aiheuttaa minulle kipuja ympäri kroppaa, lähinnä jalkoihin. Tutkimukset ovat toisaalta kesken, mutta kaikki muut vaihtoehdot on jo poissuljettu verikokein ja lääkitys jonka hän määräsi auttaa kipuihin, joten en oikein keksi muutakaan vaihtoehtoa.
Toisaalta fiilikset ovat hieman iloisetkin kun ei enää tarvitse arpoa mikä tässä vaivaa, mutta toisaalta olen pettynyt itseeni että annoin alkoholin tuhota itseäni näinkin pahasti. Tähän kun ei ole hoitokeinoa. Ainoa hoito on kivunlievitys.
Onnellinen olen kuitenkin siitä että tämä vain vahvistaa päätöstäni pysyä raittiina. Enhän kuitenkaan halua hermovauriota pahentaa juomalla lisää.
No niin, on päivityksen aika. Päivä numero 43 alkaa huomenna.
Ikäviä uutisia. Joudun luopumaan koirastani sairauteni vuoksi. Polyneuropatia aiheuttaa ainakin toistaiseksi minulle liian kovat kivut jotta olisin hyvä ja varma hoitaja koiralleni. Siksipä etsin hänelle uuden kodin ja hän pääsee nyt maalle toisen koiran kaveriksi. Varmasti nauttii elämästään siellä.
On tässä hyviäkin uutisia. Minulle aloitettiin muutama päivä sitten Lamictal lääkitys jotta masennukseni pysyy paremmin poissa. Ehkä on ollut vähän ylipirteäkin olo ja hirmu energinen. Ei tunnu siltä että tekisi vieläkään mieli mennä nukkumaan vaikka yö on jo pitkällä. Mutta kai se on kömmittävä tuonne petiin vaan.
Olen myös aloittanut uuden harrastuksen. Valokuvaamisen. Se on aika rentouttavaa ja terapeuttista puuhaa.
Tervetuloa Pikkunikki polyneuropaattien kerhoon! Mulla on itselläni sama joten pystyn ymmärtämään tilannettasi. Suosittelen ottamaan asian erittäin vakavasti. Jatkamalla läträystä voit saada itsesi rullatuolikuntoon. Motivoi minuakin jollain tasolla aika tehokkaasti raittiuden ylläpitämisessä.
Ei ratkaisevasti, sillä mikään pelottelumekanismi ei toimi pidemmän päälle. Minä pysyn raittiina koska elämäni laatu on parantunut pitempiaikaisen raittiuden myötä niin paljon, että tästä elintavasta on tullut itseisarvo jota en enää joudu kyseenalaistamaan. Kaikilla on ylä- ja alamäkiä. Niin raittiilla kuin juovillakin. Ensiksi mainitut vain selviävät kaikesta paremmin.
Ikävä juttu tuo koirahommasi. Pinnat sulle siitä, että annoit tällä hetkellä paremmin sopivaan paikkaan. Näe asia niin, että voit keskittyä nyt täysin hyvin alkaneen raittiutesi ylläpitämiseen.
Hyvänä uutisena sulle myös, että polyneuropatia on sairaus josta parantuminen onnistuu jos ei ole vielä tärvännyt itseään liian pahasti. Itse en tarvinnut mitään droppeja enkä pillereitä. Ehdoton absolutismi riittää, hermoradat ovat palautuneet melkein entiselleen.
Tsemppiä.
Kyllä joo, minä olen juurikin näin ajatellut asian että en todellakaan aio tilannettani pahentaa enää juomalla. Joka tapauksessa juominen on aiheuttanut jo fyysistä ja henkistä vahinkoa minulle, niin en halua tilanteen menevän pahemmaksi. Sitäpaitsi nautin selvästä elämästä niin paljon enemmän kuin kännäämisestä, ja nyt kun alkoholi ei ole edes päivittäin mielessä, niin on helppo keskittyä muihin asioihin ja opiskella asioita itsestään joita ei edes tiennyt olevan olemassa. Esimerkiksi kävin paikallisessa kriisikeskuksessa juttelemassa ja opin siellä keskustellessani että minulta on lapsena kielletty vihan tunteen tunteminen, ja todennäköisesti aika iso klöntti purkamatonta vihaa on sisälläni, enkä sitä itse edes huomaa. Enhän tiedä mitä viha on, koska sen tunteen olen joutunut jättämään opiskelematta lapsena. Siksi saan ns. viinaraivateita kun juon paljon kirkasta viinaa. Monet kerrat on laitettu kämppä paskaksi kun tämä silmitön viha ja raivo on päässyt purkautumaan viinan avulla.
Huomenna tulee täyteen 50 päivää viimeisestä ryypystä. Aika paljolta tuntuu näin äkikseltään. Hyvältä tuntuu kyllä täällä sisällä. Eilen kävin treffeillä ja nehän meni hyvin. Ollaan nimittäin nyt yhdessä ja ensimmäinen yhteinen yökin on vietetty. Ei mitään irstailua liittynyt tähän yöhön, vaan ihan tasapainoista tutustumista ja jutustelua. Hyvältä tuntuu kaikin puolin, ikäänkuin kaikki palaset taas loksahtelisivat paikalleen.
Lamictal lääkitys on auttanut manian estossa, sillä olen huomannut että mania ei enää lähdekään joka aamu päälle kahvin aikoihin, vaan mieli pysyy tasaisena ja virkeänä läpi päivän. Se on hieno juttu. Olin nimittäin niin kyllästynyt siihen jatkuvaan osteluun ja rahojen lainailuun että nyt voin keskittyä sitten takaisinmaksuun. It’s payback time niinkuin sanotaan.
Kaikin puolin elämä luistaa, vaikkakin eilen vähän janotti. Sen kuitenkin sain sivuutettua sen ajatuksen ja taas elämä jatkuu raittiina. En kadu päivääkään jonka olen raittiina viettänyt.
Se johtuu Narkkitehdin Avatarista. Se on otettu joltain haittasivustolta. Laitoin siitä ylläpidolle viestiä mutta eivät ole tehneet asialle mitään. Itse tein asialle sellaisen jutun että lisäsin hänet vihamiehekseni. (Pahoittelut Narkkitehdille koska asiallista tekstiä vain olet ainakin tähän ketjuun suoltanut). Ohjeet tähän annan teille tässä.
Mene sivun ylälaitaan kohtaan “Omat asetukset”, sieltä valitse välilehti “Ystävät ja vihamiehet”, sieltä valitse “Vihamiehet” ja kirjoita sivun harmaaseen kenttään Narkkitehti ja paina lähetä. Tällöin et näe enää narkkiksen viestejä, ja virus varoituskaan ei pomppaa esiin jos sinulla ylipäätään virustutkaa on. Näin ei ainakaan varmasti pääse mitään viruksia koneelle pomppimaan.
Siinä meni 50 päivän rajapyykki rikki. Fiilis on katossa.
Elämä tuntuu kaikinpuolin tasapainoiselta jo näin “lyhyen” ajan jälkeen. Nämä 50 päivää ovat menneet tosin yhtä hitaasti kuin juovana aikana puoli vuotta. Tällä tavoin saa elämään mittaa lisää. Kerkeää tehdä paljon asioita kun aikaa tuntuu riittävän mihin vaan. Ja on sitä tullut tehtyäkin. Kaikenlaista.
Ymmärrän nyt hyvin Nykäsen Mattia joka ei ihan kyennyt olemaan 100 päivää ilman viinaa. Pitkiä päiviähän nämä ovat. Toivon, ja uskonkin että minä kyllä pystyn siihen ja vielä pidempäänkin aikaan. Toivon ja uskon että minun ei tarvitse koskaan enää juoda. Olen kuitenkin elämässäni jo siinä pisteessä, ainakin viinanjuonnin suhteen, että terveys reistailee ja samoin mielenterveys. En kestä 12 kaljaa enää ennenkuin iskee järkyttävä masis ja olen valmis tappamaan itseni. En kestäisi enää yhtään vastoinkäymistä kännipäissään. Hermostoni on rappeutunut ja jalat kipeänä siksi. Muistini ei toimi enää jos juon, se alkaa pätkimään selvinkinpäin. Kaikki viittaa siihen että minun ja viinan yhteinen taival on päättynyt.
Olen siitä kyllä oikeastaan aika onnellinen. Eihän siitä koskaan mitään hyötyä olekaan jos ei sitten selviytymiskeinona tarvitse sitä juomista käyttää. Sitä se on minulle pitkälti ollut ja nyt ei ole enää pakoonjuostavaa niin paras jättää viina sille jotka sitä tarvitsevat. Sekun ei maailmasta juomalla lopu.
No niin, oisko aika purkaa taas vähän tunnelmia ja ajatuksia.
raitis päivä meneillään ja aivan mahtavat fiilikset on edelleen. Lamictal nostettiin tänään 50mg:n vuorokaudessa ja tuntuu että ainakaan nostosta ei aiheutunut kummempia sivuvaikutuksia. Ehkä hetkellistä väsymystä silloin tällöin mutta se on varmasti noston yhteydessä ihan normaalia.
Olen aivan rakastunut. Minä olen vihdoinkin löytänyt rinnalleni ihmisen joka tuntuu aidosti välittävän minusta ja mielipiteistäni. Antoi jopa kämppänsä avaimet minulle jo. Ollaan seurusteltu tosi lyhyt aika vasta mutta tuntuu kuin oisimme tuntenut ikusuuden. Olemme alusta asti sopineet että kaikki epäkohdat suhteessamme puhutaan selviksi eikä pakata niitä sisällemme. Näin suhde pysyy tuoreena ja tunteet terveinä. Olemme myös sopineet että pidämme “välipäiviä” jotta emme ihan kyllästyisi toisiimme. Molemmilla on omat hyvät asunnot joissa saa rauhassa miettiä ja rentoutua, purkaa hieman ajatuksiaan.
Aloitin lukemaan Tommy Hellstenin kirjaa - Saat sen mistä luovut. Se on alusta asti ollut tosi mielenkiintoinen. Opin siitä että olen kohdellut itseäni kaltoin siksi että minua on kohdeltu kaltoin. Nyt osaan siis valita elämääni ihmiset jotka kohtelevat ja pitävät minua arvokkaana ja tasavertaisena eivätkä alista tai pahoinpitele minua henkisesti. Tahdon elämääni terveellisiä ihmissuhteita. En enää pahoja ihmisiä.
Opin kirjasta myös sen että ei ole olemassa kuin heikkoja ihmisiä. Täytyy olla nöyrä ymmärtääkseen tämän ja yrittää löytää itsestään se heikkous, jotta voi olla vahva. Monet ihmiset kun luovat ympärilleen kuoren, eräänlaisen imagon jonka taakse peittävät todellisen itsensä, sen heikon rakkautta tarvitsevan pienen lapsen jota he todellisuudessa ovat. Jos joku väittää muuta, hän saa minun puolestani sitten pysytellä pelkkänä tyhjänä kuorena itsestään.
Kaikin puolin pyyhkii hyvin. Kiitos jos jaksoit lukea pitkän sepustukseni. Hauskaa päivää!
56:des alkoholiton ja päihteetön päivä menossa. Eilen oltiin veneilemässä ja meni aika myöhään joten nyt hiukkasen väsyttää. Tämä tietysti on ihan normaalia, ja olen onnellinen että eipähän ainakaan ole krapulan sävyttämää tämä väsymys.
Emäntä otti muutaman olusen eilen kun olivat ralleja katsomassa mutta minä sen hälle sallin koska minäpä en sitä päätä juoko hän vai eikö. Aika maltillisesti kuitenkin tuntuu ottavan niin menköön. Luotan hänen arvostelukykyynsä jo sen verran että eiköhän tuo tiedä mitä tekee.
Ajattelin hommata nyt menetetyn koiran tilalle kissan. Saisin sen ilmaiseksi yhdeltä tutulta ja kun sitä ei tarvitse lenkittää niin eiköhän sen kanssa pärjäisikin.
Alkuviikon hommia ne kuitenkin vasta.
Olen tässä häärännyt tietokoneiden kimpussa kun nykyään saa päivittää Windows 10 käyttöjärjestelmään ilmaiseksi jos omistaa Windows 8:n niinkuin minulla on kahdellakin koneella. Toiselle jo sen päivitin ja toiselle olen laittamassa. Emännälle annan sen toisen läppärin kun hänellä on oma niin vanha ja raihnainen jo. Saapahan sitten surffailla viimeisen päälle vehkeillä.
Onkohan se niin että kun lopettaa juomisen niin kahvin kulutus nousee huippuunsa siksi että se on ikäänkuin ainoa päihde mitä voi turvallisesti käyttää? Minä ainakin killitän aamulla tripla määrän normaaliin nähden nykyään. Siksiköhän sitä tarjoillaan AA kokouksissakin niin runsaasti? Tiedä häntä.
No, nyt jatkan koneiden päivitystä. Siinäpä sitä puuhaa sitten riittääkin. Heippodei!
Ajattelin tehdä tämän päivityksen vasta huomenna mutta en malttanut odottaa. Sormet kun syyhyävät jo nyt.
Olen tänään saanut paljon aikaiseksi. Kävin psykiatrilla keskustelemassa hoitoni jatkosta, ja todennäköisesti pääsen aloittamaan psykoterapian jo muutaman kuukauden kuluttua mikäli raittius jatkuu. Ja jatkuuhan se.
Lisäksi kävin tutustumassa psykoterapeuttiini, jonka kanssa kemiat kohtasivat heti. Opin pienessä ajassa paljon lisää itsestäni ja uskon että elämänlaatuni paranee huomattavasti vielä siitä mitä se nyt on, kunhan pääsen hänen kanssaan purkamaan tuntojani.
Kävin myöskin auttamassa entistä tyttöystävääni hänen masennuksen tiellään. Saimme hänelle lääkäriajan varattua ja lääkäri teki hänelle lähetteen psykiatrian poliklinikalle hoitoon, jota olemme odottaneet jo vuosikausia. Aina esteenä tälle on ollut päihteidenkäyttö, joka sittemmin on loppunut ja hän onkin onnellisesti ollut jo 3 kuukautta raittiina. Olen kovin onnellinen hänen puolestaan.
Itselläni tulee huomenna 2 kuukautta eli 61 päivää raitista aikaa täyteen ja täytyy kyllä sanoa että on varmasti ollut elämäni onnellisimmat 2 kuukautta. Menemme huomenna rakkaani kanssa tätä juhlistamaan muhkeilla pihveillä ravintolaan.
Myöskin harrastuspohjalta tekemäni nettisivut ovat heränneet, ja ihmisiä alkaa pikkuhiljaa valua sinnekin päin tutustumaan ja tänäänkin on tullut jo 2 uutta rekisteröitynyttä käyttäjää. Haluaisin muistuttaa kaikkia että siellä on myös vertaistuki chat ominaisuus jos joskus tuntuu niin pahalta että ei yksin pärjää. Minä pyrin päivystämään siellä joka päivä klo 18:00-21:00 välisen ajan. Sinne siis.
Olen kiitollinen jokaisesta raittiista päivästäni.
