Ajattelin, että jotenkin vielä avaan keskudtelun siitä, mikä on auttanut ihmisiä raitistumaan vaikken kyselyä ilmeisesti pysty tekemään.
Ennen sitä pitää kuitenkin määritellä milloin ihminen voi sanoa olevansa raitistunut ?
Sen seikan syvä oivaltaminen että minulla on vain tämä yksi elämä elettävänä ja en tahdo sen menevän hukkaan alkoholin liuottamana.
Raitis on sellainen henkilö joka ei käytä päihteitä. Ja on ollut käyttämättä jo pitempään vaikkapa vuoden ajan.
Kolme vuotta taitaa olla ‘yleisesti hyväksytty’ raja? Puolestatoista vuodesta olen pudonnut itsekin ekalla kerralla. Mutta mä olenkin kovapäinen 
Ööh, ymmärsin ensin vähän väärin Daven tarkoituksen. Muokkasin tähän oman näkemykseni. Ei varmaan ole kaikkein tieteellisen näkökulma aiheeseen.
En osaa sanoa milloin ihminen on raitis. Onko eri asia olla raitis, kuin onnistuneesti raitistunut? Pidän itseäni raittiina, mutta tiedän addiktion olevan jäljellä. Milloin olen onnistuneesti raitistunut? En aio kokeilla.
Ajattelin kyllä, että tässä ketjussa keskustellaan siitä raittiuden määrittelystä ja sitten kun se on selvillä niin teen toisen ketjun jossa kysytään miten tähän on päästy. vaan mahtuuhan sitä tekstiä tänne.
Raittiuden määrittely on se, että on toipuva alkoholisti, juomatta tänään.
Jos kieltäytyy astumasta toipumiseen, on raivoraitistelija.
Itse pidän asiat yksinkertaisina. Jos en ota tänään, olen raitis tänään.
AA:n 12 askelta määrittävät aika hyvin sen, minkälaista on toipumisen prosessi
sellaiselle alkoholistille, joka lähtee toipumaan AA:n avulla.
Tämä ei avautunut minulle. Kertoisitko mitä tarkoitit?
Tarkoitin tuolla sitä, että jos pyrkii pelkästään olemaan juomatta, ilman että samalla sallii
alkavan sellaisen henkisen toipumisen prosessin, on pohjimmiltaan juomatta, vaikka koko ajan
haluaakin koko ajan juoda. Jos lähtee toipumisen tielle, silloin alkaa tilalle kasvaa (aktiivisen toiminnan ja
passiivisen jättäytymisen seurauksena) aidomman minuuden olemus, jolloin asiat, niin negatiiviset kuin
positiivisetkin käsitellään juomattomassa - raittiissa - olotilassa.
Raittius = taianomainen, ihmeellinen matka
Alkoholismi = pyrkimys peittää aito minuutensa (johtuen lukemattomista syistä, jotka monesti pohjaavat
(eivät aina) lapsuuden kokemuksiin, arvottomuutta jne)
Yleisesti ottaen raittius on päihteettömänä elämistä. Sitä yleensä tarkoitamme, kun puhun ihmisten kanssa raittiudesta.
Lisäksi minulle henk.koht. raittius on kaikista addiktioista ja addiktio-käyttäytymisestä vapaata elämistä, ja siihen liittyvä henkisen tasapainon tila. Siihen voi päästä kolmessa kuukaudessa tai kolmessa vuodessa ja joku ei pääse siihen viiden vuoden raivoraittiudellakaan.
Mutta anyway; esim. AA:ssa ihmisen raitistumispäivämääräksi yleensä merkitään ensimmäinen päivä erossa alkoholista. Näin ollen raittiuden synttäreitäkin vietetään jo 1 vuoden ja 2 vuoden jälkeen, eikä vasta esim. 3 vuoden jälkeen.
Kiitos Garde.
Minä sanon sitä pakkoraitisteluksi, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Asiasisällöstä olen samaa mieltä. 
.
No en minä ajatellut noin filosofisia. Kunhan mietin, että jos laitan kyselyn, että mitkä tekijät sinua ovat auttaneet raitistumaan ?
Esim: Plinkki ?
A-klinikka ?
Psykiatri ? jne
Niin pitäisi kait olla jokin kriteeri tälle raittiudelle, että on edes vähän tasamittaisuutta. Onko päivän juomatta ollut raitis ? Entä viikon ? kuukauden tai kolme kuukautta ? vuoden ?
Nyt minalla on semmoinen tunne, että 6 kk voisi olla hyvä vai karsisiko sekin liikaa ?
HUOM; innokkaat tämä ei ole se kysely, haen nyt vain tuota rajaa.
.
Omasta mielestäni raitis ihminen on sellainen joka ei käytä päihteitä. Ja raittiutta takana yli vuosi.
Absoluuttisen raitis sitten on sellainen joka ei käytä mitään tajuntaan vaikuttavia aineita. Ei psykoaktiivisia lääkkeitä, ei nikotiinia missään muodossa, eikä tietenkään myöskään kofeiinia. Eli on täydellisen vapaa kaikesta.
Tähän minä pyrin!
Raittius sanaa itse en yhdistäisi minkäänlaisiin toiminnallisiin riippuvuuksiin.
vieraalta tuntuu minustakin toiminnallisten riippuvuuksien noteeraaminen raittius-sanan yhteydessä.
Erilaisia määritelmiä on, ja ehkä raittius voi olla -sekin- monenasteinen elämäntapa.
Nuo kahvin, teen, lääkkeiden jne kieltämiset ehkä ovat absoluuttisen lisäksi fanaattistakin raittiutta -ainakin silloin jos periaatekysymyksen takia kieltäytyy ottamasta lääkettä oman henkensä uhalla.
Ehkä täydellistä raittiutta ei sitten olekaan? Jospa jokaisella on oma raittiuden optiminsa johon kannattaa pyrkiä?
Isäni, joka kuoli viisi vuotta sitten yli kahdeksankymppisenä, oli tietojeni mukaan humalassa kolme kertaa elämänsä aikana. Joskus hän saattoi juoda myös olutpullon. Yhden, ei enempää. Viinilasikin jossain juhlissa oli mahdollinen. Ei siis ahtaan määritelmän mukaan raitis, mutta minun ja koko lähiympäristön arvion mukaan hän eli hyvin raittiin elämän. Uskon hänen olleen raittiuden suhteen yksi niistä jotka olivat oman “optimiraittiutensa” löytäneet.
Se väkisin juomatta oleminen? Minusta ihminen voi olla raitis silloinkin, kun hän on raitis vaikka hampaat irvessä. Raittiutta sekin on. Ei ehkä niin mukavaa elämää mutta raitista kuitenkin. Jos vaikka antabuksen avulla on selvänä, juomisen halu on jäljellä mutta pelko seurauksista pitää korkin kiinni… ovathan ne raittiita päiviä, ei se siitä muuksi muutu.
Halujensa hillitseminen lienee meille ihmisille tuttua muistakin yhteyksistä, eikä se ihmisen arvoa vähennä.
Minulta halut ryyppyyn katosivat, kun päätin tehdä alkoholista itselleni merkityksettömän aineen. En silti ole lainkaan varma, etteikö mielitekoja voisi tulla. Silloin, luultavasti , kieltäydyn noudattamasta hetken mielitekoa, eli olen sitten niinsanotusti “väkisin raittiina”. Mutta entäs sitten? Joutuuhan tässä muutenkin aina jotain sellaista tekemään mitä ei just sillä hetkellä huvittaisi -se on tätä elämää.
Minusta hiusten halkominen kofeiinista ja vaikkapa jostain Aspiriinista alkaa mennä jo hieman överiksi.
Straight edge -porukka on ihan jees, mutta kuitenkin vähän eri jengiä kuin päihdeongelman kautta raitistuneet. Eikä heitä yleensä kutsutakaan raittiiksi, vaan streittariksi l. streitiksi.
‘Absoluuttisen raitis’ ja ‘fanaattisen raitis’ ja ‘raivoraitis’ on kans ihan hebreaa minulle, ellei sitten kyseessä ole raittiina raivo, jollaisia myös joskus näkee. 
Keskushermostoon vaikuttaviksi aineiksihan voisi ajatella myös sokerin, ja itse asiassa minkä tahansa ruuankin. Kaikki mitä sisäämme laitamme, vaikuttaa jollain tasolla meihin paitsi fyysisesti, myös psyykkisesti.
Johan esimerkiksi verensokerin vaihtelu vaikuttaa mielialaamme, ja ruokaankin voi tulla haitallinen addiktio.
Minusta raittius on päihteettömyyttä, ja itsensä päihdyttämättömyyttä. Päihteiksi luokitellaan käsittääkseni alkoholi, huumeet, pkv-lääkkeet, impattavat liuottimet, hallusinogeeniset sienet ja eräät tietyt päihtymistarkoituksessa käytetyt kasvit (esim. afrikkalaisten ‘khat’ tai ‘kati’). Tupakka puolestaan on vähän sellanen mielipiteitä jakava rajatapaus.
Mutta eipä sen puoleen, ei minusta lääkärin määräämän pkv-lääkkeen reseptin mukainen, lyhytaikainen käyttökään raittiutta mihinkään mitätöi, ellei anna sen mitätöidä.
Nyt ollaan kyllä MM:n kanssa samaa mieltä siitäkin, että raittiutta se on väkisinkin raittiina oleminen, vaikkapa Antabuksen avulla.
Aikarajat sille, kauanko pittää olla raittiina että on oikeesti raitis, saavat määritellä minua viisaammat. Myllyhoidon työntekijöillä raja on 2 vuotta, jossain toisessa puulaakissa se on 3 vuotta, monessa paikassa riittää kunhan ei ole akuuttia ongelmaa päihteiden kanssa meneillään.
Minä värjään parhaillaan hiuksia ja väriaineen kloorimainen löyhkä aiheutti pienen päänsäryn. Toivottavasti ei mennyt raitis päivä ihan piparixi tällä tavoin tahattomasti kemikaalia impatessa. 
Jep, kun raittiuden käsitettä pureskelee vähänkään enemmän huomaa, kuinka vaikeaa on sitä on määritellä tarkasti. Sitä kai Dave tässä ajoikin takaa.
Minusta raittiuden määritelmään kuuluu kuitenkin se, että ei käytä päihteitä lainkaan. Aiheuttivat ne sitten ihmiselle riippuvuutta tai ei. Eli sellainen ihminen, joka käyttää edes vähän alkoholia voi olla vaikkapa “lähes raitis”, mutta ei “raitis”, vaikka alkoholi ei häntä lainkaan addiktoisi. Mitä sitten ovat päihteet? Ketostix mainitsi sokerin?
Nämä aikarajat tuntuvat jotenkin keinotekoisilta. Jokin tarkoitushan niilläkin varmasti on ja jonkun syyn takia sellaiset aikaraat on pohdittu ja julkilausuttu.
Niin, siis en tarkoittanut että sokeri olisi päihde, vaan vertasin sitä aiemmin esiin tulleeseen kofeiini-juttuun. Siis että psyykeemme jollain tavalla vaikuttaviksi aineiksi voisi laskea vaikka mitä suklaasta lähtien, jos oikein alkaisi hiuksia halkomaan.
Päihteet puolestaan:
Mulle tuli virhe otsikossa. Sen pitäisi olla jotain tyyliin. Minkä ajan juomattomuuden jälkeen voidaan kohtuudella katsoa ihmisen olevan raitis ? tms.
En hakenut mitään raittiuden filosofointia vaan jotain yhteistä käsitystä kyselyä varten, ettei nyt päivän tai viikon juomatta olleet ole ihan samalla viivalla kuin vuoden olleet.
Toki ihan raittiuden lkannalta vain tämä päivä on tärkeä mutta se on eri juttu.
Olen hyvin pitkälti samaa mieltä.
Varsinkin tuo käsite kaikkien ihmisten henkilökohtaisesta “optimiraittiudesta” kuulostaa hyvältä.
Itse en pysty ymmärtämään ihmisiä, jotka jollain “periaatepäätöksellä” kieltäytyvät ääritilanteissa kipulääkkeistä, masareista, antipsykooteista tai vaikkapa unilääkkeistä.
fi.wikipedia.org/wiki/Wikipedia:Etusivu tuonne kun kirjoittaa hakuun sanan päihde, niin siellä alempana oleva väriympyrä juttu sisältää kemikaaliryhmiä joita pyrin välttämään.
Uskoisin juuri tämän olevan sitä omaa optimiraittiuttani.
Näkemyksiä, mielipiteitä, henkilökohtaisia kokemuksia, tieteellisiä näkökulmia sekä kulttuurillisia juttuja…
Kaikki on niin monimutkaista… plaah :mrgreen: