Raitis ja elämänmyönteinen elämä

Me Lopettajat
1

Olen vielä joukossa nuori, 22-vuotias miehen alku. Suvussani on keskimääräistä paljon enemmän alkoholismia. Äidin puolelta lähes koko lähisuku on alkoholisoituneita ja lisäksi isäni, joka tosin lopetti 6 vuotta sitten juomisen myllyhoidon ja AA:n tukemana. Itse aloitin juomisen 14-vuotiaana satunnaisesti normaalin nuoren tapaan houkutuksen viemänä. Juominen oli todella harvinaista, kunnes 17-vuotiaana alkoi joka viikonloppuinen juominen. Sen jälkeen tahti ei ole hidastunut tippaakaan, tuli juotua lähes joka ikinen viikonloppu, joskus arkisinkin. Eikä se edes niin paha asia, kuinka usein vaan se millä tavalla. On tullut sammuiltua sinne sun tänne, puhelimia ja lompakkoja metsästetty jälkeenpäin kissojen ja koirien kanssa milloin mistäkin ja sählättyä kaikenlaista. Juomistyylistä en sen enempää rupea sepostamaan, sanon vain että muisti mennyt enemmän tai vähemmän viimeiset pari vuotta ja joka kerta.

Nyt olen päättänyt, että tähän sen on loputtava. En halua valita samaa tietä, niin kuin niin moni suvussani on valitettavasti tehnyt. “Minä”-kuva on pahasti vääristynyt, sosiaaliset suhteet pahasti kuralla. Oma sirpaleinen juopon maailmankuva ei ole tuntunut viimeiseen pariin vuoteen päästäneen ketään sisään ja sieltä murtautuminen omana itsenäni tuntuu vaikealta. Olen kuitenkin oppinut jo jonkin verran käsittelemään ja suhteuttamaan menneitä todella pahasti kalvavia sähläilyjä läheisten ihmisten kanssa. Mieli tuntuu pääsääntöisesti melko mustalta, mutta ajattelu on silti muuttunut paljon johdonmukaisemmaksi. Vanhemmille ja parille kaverille olen muutamalla sanalla asiasta maininnut ja tuntuu todella vaikealta sen kaiken itsensä lyttäämisen jälkeen käsitellä asiaa, että joku oikeasti mentaalisella puolella välittää, eli tunnepuoli on pahasti hukassa, jota tässä kovasti koko ajan yritetään etsiä. Jonkin verran olen itseäni opiskellut kirjallisuuden avulla, kävin isäni 6-vuotisjuhlissa AA:ssa ja loman huomenna alkaessa olen ajatellut käydä lainaamassa lisää kirjallisuutta alkoholismista ja itsensä tutkimisesta. Tätä foorumia olen viime aikoina ahkerasti lueskellut ja paljon on voimia tuonut monien selviytymistarinat itselle!

Selviä päiviä takana pyöreät 60 ja valoa jossain kaukana tunnelin päässä olen jo havaitsevanani. Maltilla, maltilla, niin joskushan tämän on loputtava?

2

Tervetuloa joukkoon. Tämä raittius ei ole mitään juomisesta luopumista, vaan tosimiesten seikkailuretki aivan uuteen maailmaan. Paremmat eväät tälle retkelle saa, kun pakkaa repun elämän suurta seikkailua varten sen sijaan, että vain juoksisi pakoon viinankäyttöä. Kovasti on kyse eri asiasta. :smiley:

3

Toivottavasti löydät paikkasi AAsta, kuin myös ymmärtämään alkoholismin laadun. Kirjallisuudesta saa hyvää materiaalia kysymykseen, “mistä on kysymys”.
Itselläni se alkoholismi puhkesi kukkaan ensihumalasta 13v, mutta raittiudesta sain kiinni vasta kolmenkymmenen juovan vuoden jälkeen. Miksi minun piti juoda noin kauan, sitä en tiedä, mutta jos sinä säästyt tuolta vuosikymmenien itsepetokselta ja helvetistä niin jokin on päättänyt kohdallasi näin ja siitä kannattaa olla kiitollinen.

Apua on olemassa ja löydettävissä, mutta noin se menee, itse sitä on haettava ja löydettävä. Minäkään en sitä apua saanut osakseni, kuin vasta sitten, kun olin valmis sitä ottamaan vastaan. Toivottavasti sinäkin saat omia vuosipäiviä joita juhlia ja saat isäsi myös sitä juhlimaan.

Nyt on laitettava pää tyynyyn ja selvästi raittiina, joten kai se huominenkin alkaa sellaisena, kuin haluankin, raittiina, ellen sitten käy unissani juomassa tuolla huoneeni minibaarissa. En oikeastaan edes muistanut sitä, että sekin on tuossa, mutta tässä kirjoitellessa se juolahti mieleen. Saa puolestani olla tai olematta, minä en tarvitse sen palveluita.

Nyt ei muuta, kuin tervetuloa AAhan, plinkkiin ja löytämään oma tiesi ja raittiutesi. Öitä.

4

MInä tunnistin sinun iässäsi, että juomatavassani on vikaa, mutta en tehnyt asialle mitään. RAKASTIN SITÄ LIIKAA! Kuten myös baareja ja juovia ystäviä jne. jne…On todella ihailtavaa, että sinä olet ottanut asian käsittelyyn vaikka olet noin nuori. Melkein käy kateeks, olisinpa minäkin ollut noin fiksu… Mun piti hakata päätäni seinään 25v. ennen kuin tajusin/pystyin tehdä asialle jotain.

Itse koen, että olen allerginen omalle alkoholinkäytölleni, ja helpotus on ollut suuri kun ymmärsin sen. Joiltakin kohtuukäyttö onnistuu, minulta juominen meni aina hillumiseksi ja juonikuvioita oli enemmän kuin elokuvissa. Nyt on viisi kuukautta raittiutta takana ja elämää helpottaa se, ettei tarvitse valita ottaako tänään vai ei. Päästä löytyy tilaa muillekin ajatuksille kuin juomakaavailuille ja jotenkin…hmmm…On rauha.

5

Hyvän päätöksen olet jo noin nuorena tehnyt! :slight_smile: Itse tiedostin ehkä ongelmani sinun iässäsi alitajuisesti, mutten tehnyt silloin mitään. En osannut, koska en tiennyt sen olevan alkoholismia. Luulin kaiken kuuluvan “normaalin” nuoren ihmisen elämään. Nyt ajatellen, kuuluhan se tavallaan, mutta vain niille jotka sitä osaavat hallita. Onneksi siitä ei ole vielä montaa vuotta loppujen lopuksi. Nyt olen 27 ja nyt tiedän mikä on mennyt vikaan. :slight_smile:

6

Hei taas!

Kiitos kannustavasta palautteesta! 111 päivää selvinpäin. En uskalla vielä puhua raittiudesta, joten kuvataan tilannetta “selvänä oloksi”.

Menin hyvin pian viestiketjun aloituksen jälkeen paikalliseen AA-ryhmään. Vastaanotto oli hyvin lämmin ja olen siellä saanut isoimmat solmut avattua, alkolistiksi itsensä tunnustaminenkaan ei enää tunnu niin vaikealta, kuin alussa. Jos mietin aikaa, kun viimeisen ryypyn otin niin mieleni on keventynyt huomattavasti. Keskittymiskyky on edelleen melko kadoksissa ja hermot meinaa kiristyä pienissäkin asioissa, mikä ei minulle juurikaan uutta ole. :laughing: Parempaan päin kuitenkin voin sanoa menneeni. Alussa pohdin itseäni kyllästymiseen asti ja itsetutkiskelulla en kohdannut muuta, kuin niitä menneisyyden haamuja, mutta nämä älyttömimmät asiat ovat jo takanapäin. Viinaa ei ole tehnyt tosissaan mieli, kuin pari kertaa mieli ja nekin kohtaukset ovat menneet nopeasti ohi. Tein hyvin nopeasti itselleni selväksi, että MINÄ en tarvitse viinaa yhtään mihinkään ja siitä varmaankin johtuu, että pahimmat himot ovat pysyneet kurissa. Huvit on jo nähty melko perusteellisesti, eikä siitä seurannut enää muuta kuin harmia. Tuntuu, kuin olisin elänyt vuosikausia fantasiamaailmassa, en unelmiani.

  • Olen oppinut ajoittain kokemaan jo positiivisiakin tunteita: oman ja sitä kautta muiden elämän arvostaminen sellaisena kuin se ON.
  • Olen ymmärtänyt, mitkä asiat; lähes kaikki juomiseen nivoutuneena ovat ohjanneet elämääni → en ole ts. elänyt huonosta itsetunnosta johtuen ITSELLENI ja olen pikkuhiljaa alkanut muistutella mieleeni, mistä oikeasti pidin ennen juomisen aloittamista.
  • Menneisyyden perusteellisesti ainoastaan huonot muistot ovat hiljalleen alkaneet kääntyä positiivisemmiksi. Olen ajoittain nähnyt negatiivisen itsekeskeisyyden ulkopuolelle ja pystynyt sanomaan itselleni, että MINÄ olen se joka itsestäni ei ole välittänyt ja hyväksynyt sellaisena, kuin olen. Ympärillä olleet ihmiset kyllä näin ovat tehneet, en ole vaan järkyttävän itseni lyttäämisen seasta sitä huomannut.
  • Rennompi ote. En sitä sen tarkemmin osaa kuvata.
  • Asiat ovat tooodella hiljalleen alkaneet löytää oikeaa arvojärjestystä.
  • En enää pidä itseäni kokonaisvaltaisesti, niin huonona ihmisenä. Olen pikkuhiljaa alkanut oivaltaa, että minä voin ja pystyn määräämään elämäntarinani. Muiden ei sitä tarvitse elää puolestani, eikä minun tarvitse olla minkään tai kenenkään ulkopuolisen tekijän vietävissä. Saan itse päättää.
  • Minun asiani eivät todellakaan ole niin huonosti, kuin KUVITTELEN. Suuri edistysaskel, eli mielestäni masentuneisuus on alkanut helpottamaan.
  • Elämään mahtuu jo muutakin, kuin oman kurjuuden kanssa painiminen. Pienistäkin asioista on oppinut nauttimaan.

Että siinä niitä positiivisia asioita. Sosiaalinen elämä ja huumorintaju edelleen melko kadoksissa, joskin edes hieman paranemaan päin. Elämässäni ei toisaalta ole ollut vuosiin juurikaan mitään OIKEAA sisältöä juomisen ulkopuolella. Eli melko pinnallisissa merkeissä on menty jo monta vuotta, mutta eiköhän sekin tästä ala murenemaan. Että on ihminen osannut olla typerä… :laughing:

Joten näissä merkeissä mennään hissukseen eteenpäin. Hyvää joulun odotusta kaikille!

7

Loistavaa! Kiva lukea tällainen positiivinen viesti. Me mennään ihan samoissa, nyt on 112. päivä selvänä meneillään. :slight_smile: Mielenkiintoinen tuo sun listaus, siellä on asioita mitkä täsmää omiinkin havaintoihin. Vaikka toisaalta on ollut aikamoista mylläystä, koko elämä heittää kuperkeikkaa. Tsemppiä jatkoon, sulla on selkeästi hallussa keinoja muuttaa sun elämä.

8

Kiitos vain itsellesi ja sille tuelle mitä selvänä olosi tuo tullessaan. Se on aina niin mukava kuulla, lukea miten ihmisten raitistumispyrkimykset vie eteenpäin ja elämä voittaa. Miksi se muiden raitistuminen maistuu hyvälle? En osaa selittää, mutta jotenkin se varmasti liittyy siihen, ettei tarvitse tyhjille seinille huutaa omaa onneaan.

Kaikkea parasta sinulle.

9

Päivitystä jälleen. Pitää varmaankin ruveta jo kohta muidenkin ketjuja kommentoimaan, ettei mene vain oman tarinansa purkamiseksi. :laughing: 153. päivä meneillään siitä kun viimeistä morkkista ja krapulaa podin. Elämään rupeaa mahtumaan jo muutakin ajatuksia, kuin sen oravanpyörän pyörittämistä päässään. Ikään kuin se juomishistoriansa ja töppäilyjen kiertävä kehä alkaisi haihtumaan hiljalleen mielestä ja kehä muuttuisi kevyemmäksi. Kovasti olen yrittänyt etsiä harrastuksia; musiikin kuuntelu tuli ensimmäisenä kuvioihin (ei enää itsensä pakenemista musiikkiin!), kirjoihin keskittyminen ei vielä hääppöistä ole, mutta niitäkin on tullut jo muutama lueskeltua. Liikuntaan olen panostanut uimisen voimin ja pahimpia ahdistuksia purettu reippailla kävelylenkeillä, kun ei ole kestänyt sisätiloissa nyhjätä.

  • Itsetunto on ottanut ihan viime aikoina huiman harppauksen eteenpäin, samoin huumorintaju alkaa nostamaan päätään (vihdoin ja viimein!)
  • AA:ssa oleva hieno väki auttaa menemään palaveriin aina uudestaan kannustavan palautteen ansiosta. Hiljalleen helpottaa.
  • Tiedän nyt ja olen sen itselleni myöntänytkin, koska juomisestani tuli alkoholistista, eli milloin alkoi “kulissien” pykääminen. Tämän toteaminen palaverissa, eli puhuminen asioista juuri niin kuin ne oikeasti ovat, toivat upean rauhan tunteen.
  • Alan hiljalleen ymmärtää, mitä kaikkea hyvää olen menettänyt ja jäänyt kokematta tuon alkoholin paskeen takia. Eli millä tavalla suhtautumiseni ja asenteeni on ollut nurinkurista. Ei mukava fiilis ja juuri tästä syystä se oravanpyörän rullaaminen päähän aikoinaan alkoikin. :unamused:
  • Stressitasot madaltuneet huomattavasti.
  • Tunne-elämä rupeaa tekemään tulojaan :stuck_out_tongue:

Kaiken kaikkiaan päivittäin vallitseva olotila on hyvin pitkälti tuo rullan aiemmin mainitsema “rauha”, eikä tosiaan tarvitse valita juoko tänään vai ei.

Kiitos tästäkin eilistä paremmasta päivästä ja onnistumisen tunteita raittiista elämästä palstalaisille!

10

Kiitos itsellesi kokemuksistasi joita jaoit. Tänäänkin on hyvä päivä ja paranee iltaa kohden. Ryhmään olen menossa, joten nähdään, jos on niin tarkoitettu.

11

Jännä huomata, miten asenteet on ruvenneet muuttumaan. Tänäänkin päivällä ruokapöydässä kysyin hiljaa itseltäni mielessäni, “mitä ihmeen syytä minulla on olla näin pessimistinen?” “Eikö minulla kuitenkin ole kaikki hyvin?”. Terveys on tallella ja omat hölmöilyt on sikäli lukkoon lyöty, että niitä ei enää tarvitse päässään pyöritellä oikeastaan ollenkaan. Pikemminkin kysymykset heräävät, “mitä voin tulevaisuudessa tehdä, jotta saisin näitä hölmöilyjä kuittaltua?”. Haluan ihan oikeasti muuttua paremmaksi ihmiseksi ja oppia ottamaan muitakin huomioon. Maailmassa on todellakin muitakin ihmisiä, kuin minä ja muutenkin onhan tämä ruikuttaminen jo aika tyhjänpäiväistä. Mielessähän ei tietenkään käynyt juoma-aikoina, kuinka loukkasin varmasti useaakin ihmistä. :unamused: Syyllinen löytyy peilistä, joten onkohan tuo 12 askeleen ohjelma ruvennut sittenkin huomaamattani toimimaan. Mene ja tiedä, missään itsesyytöksissä tässä ei enää kieriskellä, vaan päinvastoin ajatukset muuttuvat päivä päivältä valoisemmiksi. Voi vaan todeta helpottunein mielin, että kyllä on juova alkoholisti osannut olla typerä! :laughing: Unelmat ja haaveet “minä-kuva” mukaan lukien liitäneet jossain pilvissä. Vielä 2 vuotta taakse päin, se draaman määrä, mikä elämää ja ajatuksia hallitsi oli, voitaisiinko miedosti ilmaista kattava.

En tiedä, miten muilla, mutta minulla ainakin ongelmajuomiseen siirtymiseen on varmasti vaikuttanut huono luottamus itseensä ja muihin ihmisiin. Peruja koulukiusaamisesta ja isän vahvasta juopottelusta lapsuudessa. Olen ollut ikään kuin varpaillani jo kauan aikaa, miten ihmiset pystyvät satuttamaan minua. Juuri tämä on se asia, mistä pääsin juomalla eroon. Olin sosiaalisesti suosittu ja kaikki hyväksyivät. Miten on muilla tuo ihmisten välinen luottamus, onko tullut takaisin?

Olen ainakin oppinut uskomaan kuitenkin johonkin. Lieneekö se sitä, että kaikki se kurjuus ja väärien valintojen tekeminen (hyville asioille selkänsä kääntäminen) piti käydä läpi, että tajuan alkoholin olevan elämäni pahin vihollinen. Olen oppinut uskomaan, että raittius pitää olla elämäni ykkösasia. Ilman sitä ja niillä oloilla, mitkä vielä esim. vuosi sitten vallitsivat, niin luoja tietää mitä siitä olisi seurannut, jos asiaan ei olisi muiden toimesta puututtu. Ainakaan niitä asioita, joita juomisella tavoittelin eli kumppanin löytäminen ykkösasiana ei kyllä enää olisi ollut mitenkään mahdollista (tarvitaanko siihen todellakin viinaa???), niin paha oli olla kännissäkin. Sen aika koittaa sitten, jos on koittaakseen. Elämässä on kuitenkin jo ihan eri tavalla sisältöä, kuin vaikkapa vuosi sitten, että eiköhän tämä tästä iloksi vielä joskus muutu. Se oma työ on tosiaan tehtävä tuon sosiaalisen elämän ja muiden palikoiden paikalleen saattamiseksi. Kuten ryhmässäkin on sanottu, ei tätä näemmä hopeatarjottimella tuoda, kuten kaiken piti vielä juodessa tulla. :laughing:

Joten onhan tässä vielä töitä tehtävänä, mutta päivä kerrallaan. Eiköhän tämä vielä päivittäiseksi iloksi muutu.

12

Kiitos, hienoa tarinaa.
Toivon, että mahdollsimman moni tuolla vähentäjiekin puolella lukee, koska tästä tarinastasi uskoakseni on paljon hyötyä ja oppia.

13

Hyvän päätöksen olet jo noin nuorena tehnyt! :slight_smile: Itse tiedostin ehkä ongelmani sinun iässäsi alitajuisesti, mutten tehnyt silloin mitään. En osannut, koska en tiennyt sen olevan alkoholismia. Luulin kaiken kuuluvan “normaalin” nuoren ihmisen elämään. :smiley:
. On tullut sammuiltua sinne sun tänne, puhelimia ja lompakkoja metsästetty jälkeenpäin kissojen ja koirien kanssa milloin mistäkin ja sählättyä kaikenlaista. :smiley:

Kirjoitukset ovat kuin omaa elämää. Juuri tuollain ajettelin junnuna, ja juuri noin alkoi oma juomiseni lähteä lapasesta. Alintajuisesti juuri noiden sähläyksien aikana hokasin ettei tää ole normaalia, mutta itsepäisenä sen sitä myöntänyt. :blush: Ole onnellinen että olet nuorena hokannut tilanteen;kateeksi käy. Jos ja kun raittiuden tiellä pysyt kiität vielä kädet kyynärpäitä myöten ristissä onneasi. Juttele isäsi kanssa ja kysy neuvoja;älä missän vaiheessa vaivu itsesi kusetukseen kohtuukäytöstä ja ajatuksesta, että on mahdotonta alkoholisoitua nuorena. Päinvastoin printtaa tämä kirjoituksesi ja muistele omia sähläyksiä; ne muistutta sinua siitä ettei juominsesi ole normaalia. Kun alkaa tuntua että jotain puuttuu, eli se normaali viikonloppujuominen, niin mene vaikka puntille. Se tekee jälkeenpäin hyväolontunteen, etkä takuulla tapaa jhuovia kavereitasi perjantai tai lauantai iltana siellä. Onneksi olkoon, että olet tajunnutn tilanteen noinkin nuorena :smiley:

14

6kk rajapyykki saavutettu, jota raittiutta aloittaessa pidin jonkinlaisena välietappina.

Mitä jäänyt käteen?

  • Pää selvinnyt. Ei enää draamaa.
  • Syyllinen löytyy tänä päivänä peilistä.
  • Miksi minä? - kysymykset alkaneet
  • Tunne-elämä tekee jotenkin tulojaan
  • Itsevarmuutta joissakin asioissa karttunut
  • Ahdistaa/v-tuttaa, jos rehellisiä ollaan
  • Ehkä jollain tavalla ymmärtänyt, että en olekaan niin virheetön/täynnä virheitä, vaan voin oppia muilta
  • Juomatta voisin tosiaan olla, vaikka kuinka kauan, mutta muuten elämäni ja asioiden korjaamisesta en kyllä omin voimin selviäisi ilman huikkaa. En mitenkään. Pakko ne hanat on kohta jonnekin suuntaan avata ja oppia puhumaan näistä tuntemuksista. Muurien sisäpuolella yksin on tosiaan melko kolkkoa :unamused:
  • Arvojärjestys löytymässä. Ketä kaikkia ihmisiä olen kaltoin kohdellut pakottavan juomisen tarpeen ja oman maailmani ylläpitämiseksi?
  • Tulevaisuus suoraan sanottuna pelottaa.
  • Käsittelen nykyään menneisyydestä niitä positiivia juttuja, sanomisia ym. En niinkään enää, miten olen epäonnistunut, huonompi etc.
  • Uskon siihen, että ilman tätä raittiutta ei tulisi olemaan mitään. Jos oikein moraalisesti ruvetaan penkomaan, niin eiköhän ne asiat joita vielä juodessa toivoin olisi olleet portti saman alkoholistisen juomisen jatkumiseen. Kaiken piti mennä kohdallani, niin päin sitä itseään, jotta tajuan lopettaa juomisen.

Jossakin mainittiin tuo raittiuseuforian jälkeinen kuohuva koski, tjs. Sellaiseksi tätä nyt kuvaisin. Ei auta, kuin nokka kohta tuntematonta.

15

Onneksi olkoon vain. :smiley: Hyvin näyttää raittius edenneen. :laughing:

Seuraava puoli vuotta varmaan kuluukin noiden asioiden setvimisessä.
Se on loppujen lopuksi varsin mukaavaa puhaa verrattuna siihen viinasta irrottautumiseen.

16

Jatketaas taas lähinnä itselleni tätä toipumisluettelon ylläpitämistä

  • Mielenkiintoisin havainto, mikä tässä itsetutkiskelussa ajoittain pälkähtää päälle on jotakuinkin: "entäs, jos hylkäisinkin tämän ajattelumallin etten kelpaa ja olen tämän loputtoman listan takia huono ja alkaisinkin elämään. Pääsee ikään kuin sairaan mieleensä ulkopuolelle hetkittäin. Tämähän oli juuri se ryyppäämisen antoisa puoli, estot hävisivät humalan ajaksi, eikä mikään pelottanut. Näinköhän onnistuu raittiina :laughing: No sen saa tulevaisuus näyttää.
  • Menneisyys kaikkine syineen joidenka takia aloin alun alkujaan juomaan oli ikään kuin riippakivenä mukana perässä kulkemassa, jonka humalan ajaksi sai poistettua niskastaan ja alkoholistisen juomisen alettua hävitettyä kokonaan hetkeksi vain kerätäkseen lisää niitä todellisia ongelmia. Nyt tässä vedetään sitten ikään kuin kahta kelkkaa perässään, lapsuus ja aikuisiällä juomisella aiheutetut todelliset ongelmat.
  • Mistään masennuksesta en koe kärsiväni, ehkä enemmänkin apatiasta. Masennushan lienee käsittääkseni sitä, että koko maailma tuntuu kaatuvan harteille. Valtavasti olisi tyhjää aikaa täytettäväksi.
  • Se suuruudenhullu alkoholisti on alkanut pienentymään hiljalleen oikeisiin mittoihinsa. Voisi ihan suoraan sanoa, että en minä kyllä perskeles niitä asioita olisi ikinä ansainnutkaan, joita juoma-aikoina vielä niin kamalasti tavoittelin. Pelottavaa myöntää itselleen, että niiltä kaikilta ihmisiltä joita syytin vielä juodessa kaikkine draamaan koukeroineen, en ikinä minkäänlaista luottamusta olisi ansainnutkaan. Korkeintaan sen, että juomaseuraa olisi meikäläisesta takuu varmana saanut.
  • Itsesäälin ja syyttelyn vivahteet, kaikkine muotoineen hävinneet. Jäljellä korkeintaan alemmuudentunteet ja huonommuuden tunteet siitä, etten voi juoda. Sen sijaan tuo suruaika on alkanut ja sitä kautta hieman jo jonkinlaista todellista omanarvon tuntoa alkanut löytymään.
  • Koin ihan vastikään havainnon, jota en vieläkään oikein pysty sulattamaan itseni kanssa. Sen lisäksi, että koko lapsuuden ajan elin sairaassa ympäristössä, vielä kaiken lisäksi suurimman osan juoma-ajasta vietin samankaltaisessa seurassa: masennusta, itsemurha-ajatusten pyörittelyä, huumeita, jne. Miten en tosiaan ole voinut tajuta sitä, että vielä juodessakin olen sairastanut muiden ihmisten ongelmia ja ikään kuin antanut vetää itseni siihen samaan vyyhtiin. Tehnyt itsestäni samankaltaisen. No olinhan jo valmiiksi sairas, joten ihmekös tuo.
  • Sanovat, että vanhentuessa viisaastuu. Niinpä. Nämä asiat, mitkä tänäpäivänä tietää, jos olisi lyöty vaikkapa 3 vuotta sitten pöytään, niin niin… no eiköhän sitä jossittelua juodessa ehtinyt jo tarpeeksi tekemään, joten näillä mennään.
  • Viina vei mielestäni hyvinkin nopeasti silloin junnuna. Ei niinkään se aine, vaan se miten asenteeni, arvoni ja koko paketti hiljalleen kääntyi ylösalaisin.
  • AA:ssa porskutetaan siihen malliin, että tuo ohjelma alkaa, kuin alkaakin puremaan. Voin tänä päivänä ainakin itselleni ihan rehellisesti myöntää uskovani johonkin. Johonkin sellaiseen, joka voisi palauttaa terveyteni.
  • Yksikään terve ihminen tuskin ehdoin tahdoin pyörittää asioista väkisin negatiivisia. Menneisyydestä alkaa jo löytymään ne positiiviset puolet. Asiat, joita olisi alunperinkin ja ajat sitten pitänyt sisäistää ja päässään pyörittää. Merkki tervehtymistä lienee tämä.

Kannattaa todellakin olla itselleen rehellinen. Minulla ongelmat alkoivat liki pitäen siitä, kun ensimmäisiä kertoja valehtelin itselleni juomisen olevan hanskassa ja, että voisin koska tahansa halutessani vähentää tietäen sen kuitenkin olevan mahdotonta. No seinä tulikin sitten hyvin nopeasti vastaan ja ääääh, kyllä osaa olla välillä epätoivoista tämä taivallus, vaikka edistystä onkin tapahtunut. Apatiaa, apatiaa ja mitä lie, mutta ainakin uskoa jo löytyy, että kyllä tämä vielä tästä joskus iloksi muuttuu.

17

KIITOS Ikzu toipumistarinastasi ja laitan oman korteni kekoon tuoden oman uskoni ja osan tarinastani tähän kohtaan. Itse pelkäsin myöntää ensiksi ongelmani, kun se olisi vienyt koko elämäni alta, tai näin minä luulin, kun en tiennyt mistään muusta elämästä, kuin juomisen sallivasta.
Pelkäsin myös uskoa ohjelmaamme, kuten Jumalaani, kuten ihmisiin ympärilläni, mutta niin vain se kaikki on kääntynyt päälaelleen. Ohjelmamme soi minulle työkalut jotka auttoi minua Jumalan ja tovereiden kanssa palauttamaan järkeni, josko sitä koskaan on ollutkaan, mutta näin elämä tuntuu paljon järkevämmältä, kun elämässä on iloa, onnea ja vapautta mitä olin aina ennenkin kaivannut, mutta sitä todellisuudessa paennut.

Jep, raittius on tuonut minulle kaiken sen mitä ikinä olen toivonutkin. Siis aivan kaiken ja paljon enemmänkin, kuin koskaan olisin kyennyt kuvittelemaan. Ehkä se johtuu siitä, että aloitin juomaan niin nuorena ja koko elämä perustui valheisiin joita alkoholismini minulle syötti. En niin nuorena ollut vielä kuin naivi kakara jonka elämä oli pahasti vinksallaan ja myös ne naiviudet yms ongelmat seurasivat minua koko juovana aikana.

On se hienoa olla tänäänkin tässä raittiina ihan omasta halusta, eikä minkään pakosta.

18

7,5 kuukautta nyt viimeisestä humalasta

Vaikka, kuinka tuli väänneltyä ja käänneltyä juoma-aikoina, miten minua kohdellaan kaltoin, niin kyllä sen alta on vain paljastunut valtaisan itsekeskeinen ihminen. Sikäli tämä helpottaa hiljalleen, kun nuo asiat joita juodessa pakenin, salailin ja peittelin ja johtivat valehteluun ja pahempaan pakenemiseen alkavat pala palalta häviämään ja sieltä alta ikään kuin alkaa paljastua jotain hyvää ja parempaa. Mutta asiaa helpottaa hirvittävästi se, että koen kuitenkin meneväni ihan toipumisennusteen mukaisesti (tähän ajanjaksoon kuuluvat suruaika ja menneisyyden perkaaminen). 6kk kohdalla tuli kova pudotus jota osasi odottaakin, mutta usko siitä, että joskus tämä muuttuu vielä hyväksi auttaa kyllä valtaisasti.

19

Vau onnea ikzu! Tuollainen aika alkaa olla jo jotakin. Itse en ole noin pitkään juomattomuuteen vielä kyennyt :blush: mutta nyt on yritys kova! Itsekeskeisyys taitaa olla meillä alkoholisteilla kutakuinkin sääntö ennen kuin poikkeus, siitäpä pyristellään irti ja tehdään muutkin iloisiksi. Ei mitään mulle heti ja kaikki :slight_smile: Illan jatkoja!

20

Voimia ja rohkeutta sinulle, kun sieltä se hyvä löytyy sen pinnan alta. Et ole ainut joka kokee tuon saman, etkä varmaankaan viimeinen. Itse uskon siihen, että meissä kaikissa on jo kaikki mitä me tarvitsemme hyvään ja parempaan elämään, mutta siinä se temppu onkin, miten osaamme löytää ne voimavarat ja viisauden löytääksemme ne itsestämme. Viinan avulla löytyi ennen ne viisaudet ja voimat, mutta nyt ne on löydettävä ilman päihteitä.

Raitista jatkoa sinullekin.