KM47, niin totta. Ruoanlaittoa harrastankin ja usein siihen hyvän ruoan kyytipojaksi kuuluu nimenomaan viini. Mutta voisin yrittää taas jättää viinin pois vähäksi aikaa, onhan se aiemminkin onnistunut. Herkutella vaikka viinin sijasta jälkkärillä. Alkuvuodesta oli pidempiä raittiusjaksoja, muistaakseni, ja sain pudotettua painoakin 4-5 kg. Nyt kaikki on tullut takaisin muutamassa viikossa. Koko kehon tasapaino menee sekaisin yhden illan juomisesta. Vähintään seuraava päivä tulee mässytettyä, koska sokeri- ja suolatasapaino keikahtaa juomisen tuloksena. Pitäisi tosiaan jo alkuviikosta suunnitella koko viikonloppu täyteen jotain mielenkiintoista ohjelmaa. Toisaalta kyllästyttää niin tämä kontrollifiikkeys joka ikisellä elämänalueella. Ehkä se kertaviikkoinen tissuttelukänni on sitten se ainoa mahdollinen irtiotto liian ahtaaksi käyneestä elämisen mallista. Mutta tosiaan, jospa ensi viikonlopuksi varaisin parikin hyvää leffaa katsottavaksi. Any suggestions?
Minä tein alkuaikoina niin, että menin elokuviin, ostin pop cornia, mässyä ja limua. Sieltä suoraan kotiin ja olin sellaisissa kuvissa, jotka loppuivat klo 21 jälkeen, joten alko jäi ostamatta. Joskus menin grillin kautta kotiin. Ihan mitä muuta tahansa kuin… Minulla nollaukset on jääneet, koska eihän se minulla mitään nollannut, se alko. Vajosin vain aina syvemmälle itsesääliin ja itsevihaan, mieliala oli matala, yöunet huonot, välit perheenjäseniin viilenneet. Nyt olen saanut pikkuhiljaa luottamusta takaisin. Minulla tapahtui retkahduskin tässä keväällä ja silloin todella huomasin, että on jotain, mihin en enää halua palata. Joten ehkäpä voisit käydä elokuvissa!
Ite oon tota “leffa” metodia kans käyttäny toisinaan… leffalippu/mässyt + grilliruoka sama ku litra kossua 
näin olen sen itse laskenut ja ajatellut joten itse päättää kumpi parempi…
Taidan palata leffametodiin sitten, kun ja jos joskus saan kohtuullistamismotivaation uudelleen päälle. Nyt on siis motivaatio elää raitista elämää ja juoda vähemmän täysin kadoksissa. Eilen join kolme siideriä. Yllättäen tänään jouduinkin töihin… ei siitä sen enempää. Lomalla siis piti olla, mutta tuli kiireellinen juttu ja monien ihmisten poissaolojen ja sairastumisten vuoksi jouduin takaisin remmiin. Kyllä kolmestakin siideristä pää on aamulla toisenlainen kuin nollasta siideristä, mutta sain työt hyvin alulle ja nyt pientä taukoa. Vain tämä päivä töitä kuitenkin. Työssäni tapaan paljon ihmisiä ja olen pitänyt eettisenä periaatteena sitä, että ihmisiä en krapulassa tai kohmelossa kohtaa työpaikalla. Onneksi jäi eilen siihen kolmeen siideriin. Mitä paskaa minä tässä jauhan. Kysymys on lyhyesti tästä:
Haluan juoda.
Haluan lipittää kesälomalla.
Perhana, vaikka kuinka yritän psyykata ja motivoida, puhua itselleni ja lukea juomattomuuden positiivisista puolista ja vaikutuksista, niin silti
Tekee hirveästi mieli lipitellä kesäkuumalla.
Vielä ei ole överiksi mennyt, vielä en ole palannut entiselle linjalle. Juon max kerran viikko, max 6 annosta (kuitenkin yli naisen suurkulutuksen rajan). Juuri näitä laskemisia ja vehtaamisia VIHAAN. Mitä väliä, paljonko juon ja milloin ja millä tiheydellä, kun kuitenkin tämä juominen koko ajan on mielessä. Olo on nyt aivan sama, otaksun, kuin juopolla, joka antaa mennä ja juo talon ja työpaikan ja ajokortin. Siis sellainen periksiantamisen meininki. Ei jaksa enää säätää. Katsotaan nyt, miten tässä käy. Yritän nyt dokumentoida rehellisesti tämänkin alamäen enkä vain niitä yleviä raittiuskausia.
Sama täällä. Tänään nimittäin alkaa kesäloma. Tänään alkaa myös kolmen päivän festariputki. Taustaa sen verran että viimeisimmän kuukauden aikana tullut “tissuteltua” 50 annosta viikossa, ja tämän viikon saldo 40 annosta. Eilen ei tosin mitään. Vauhti on siis kova, ja kesäloma on mielestäni täydellinen hetki aukaista jarruvarjo ennenkuin törmää ongelmiin. Tavoitteena vesiselvä festari ja 30 päivän vesiselvä kesäloma.
Lienee uskomattoman jännittävää havainnoida kun hikinen ja janoinen festariporukka vajoaa kolmen päivän ryyppyränniin ja mahdolliseseti aloittaa samalla 30 päivän ryyppyputken. Vapisevia katkolaisia näkyy sitten elokuussa töissä. En haluaisi olla siinä porukassa, vaan hyvin levänneenä, vesiselvänä kaikki lomamuistot tallella.
Kaikkein helpointa on kesälomalla kiskoa janoon kylmää vissyvettä, kuin laskea ja säätää annoksia ja kuitenkin ottaa lopulta liikaa, ja siitä seurauksena potea hikisiä krapulaaamuja joka ikinen loma-aamu. Ehtiihän sitä dokata sitten kun duunit taas alkaa, mutta jos nyt annetaan keholle ja mielelle aikaa toipua… 
Ja Oodi, jos tänään ei otettaisi, vaikka on perjantai ja loma jatkuu? Ei varmasti harmita la-aamusta? 
Arkkitehti, sait ylipuhuttua. Raittiina on ilta alkanut ja jatkuukin. Huomenna iloitsen kirkkaasta kesäloma-aamusta! En osaa sanoa, jaksanko koko lomaa, mutta katsotaan, kuinka pitkään.
Jes! 
Oikein mahtavaa että teet niinkuin minä sanon, etkä niinkuin minä teen! Olin nimittäin katsomassa tänään Tuska-metallifestaria tuolla Stadissa, ja koko päivä menikin ihan mukavasti vesilinjalla. Sitten kuitenkin kun pääsin kotio ennen yhdeksää, niin tietty hain 6 annosta light-sidukkaa tuosta lähimarketista pizzanvalmistuksen kyydittäjäksi. No, kuitenin yritys on kova huomenna josko sitä iltahelpotusta ei otettaisi rankan tuskataipaleen päätteeksi, vaan oltaisiin kuten herra itse signatuurissaan kirjoittaa, periksiantamaton ja sisukas…
Tuolla toisella vähentäjät-palstalla ehdin jo olla iloinen siitä että olen (nähtävästi?) tajunnut että vaikka lopettaminen ei välttämättä ole (tällä hetkellä) ihan just mun juttu, niin vähentämiseen riittää aikapitkälle se päivittäinen maksimiannos. Jos sen saa jotenkuten iskostettua omaan uppiniskaiseen aivolisäkkeeseensä, niin uskoisin, että koskaan ei enää tarvitse kärsiä krapulaa. Onko mahdollista? Uskon että on!
Jokaisella kun on se taikanumero, mulla se on kuutonen. Sen juotuani olen onnellinen 24h, eikä tarvitse käydä viinapirun kanssa neuvottelemassa ennenkuin vasta seuraavana iltana. Nolla krapulaa on mun tän hetkinen tavoite kesäloman kanssa, vaikka tuossa aikaisemmin fantasioin kovasti että nolla annosta per 30 päivää. Joo, kattotaan, tekeekö Arkkitehti niinkuin se selittää keskutelupalstoilla, vain niinkuin sen oikeasti tekee mieli…
Ja vielä kerran, nyt kun ollaan vähentäjien puolella, niin vastauksia on hirveän paljon enempi kuin lopettajissa. Jokaisella on se vastaus, johon haluaa pyrkiä. Vähentäjissä se ei ole “älä juo”, mutta täällä se voi olla mitä vain! Aivan kuten oikeassa elämässä !
Kyllä addikti aina aineen löytää. Olen alkanut juoda energiajuomia. Parempi sekin kuin alkomahooli. Kai.
Kumma muuten Arkkitethti, että minullakin se taikanumero on 6. Tai siis juon aina max kuusi kaljaa, siideria tai putilon viiniä (=kuusi annosta). Nuo siiderit ja kaljat juon tosin puolilitraisina, joten jos rehellisiä oltaisiin, niin tulisihan siitä enemmän kuin kuusi annosta. Mutta eihän addikti ihan rehellinen voi olla.
MItä tänään sain, kun jätin eilen juomatta taikanumeroni määrään alkomahoolia? Sain herätä kirkkaaseen aamuun. Jaksoin lukea Hesarin ja nauttia teetä. Luin päälle pari oman alani artikkelia. Niihin ei oikeen koskaan ole aikaa. Jakosin lähteä lasten kanssa kaupungille pyörällä. Jakosin lähteä illalla lasten kanssa uimaan. Jos olisin juonut olisin vain yrittäny selvitä kohmelostani. Olisin ollut ärjyvä, helposti ärtyvä ja ärisevä akka, jonka pinna on kireällä ja joka vain odottaa nukkumaan pääsyä. Eli olipa hienoa, että jätin juomat juomatta. Festareilla minä en selvinpäin osaisi olla, ei ihme että Arkkitehti painuit hakemaan päkillisen juomista. Mutta eikö ne kuitenkin olisi ollut mukavampi nauttia siellä auringossa musaa kuunnellen eikä kotona pizzaa paistaen? Mistä minä tiedän.
Enpä tiedä, miksi yritän olla festareilla, tai ylipäätänsäkkin isommissa tapahtumissa ilman mitään. Ja sitten kuitenin häppeningin jälkeen otan kotona “korjaavat” koska tuntuu että uupumus on valtava. Tänäänkin oli oikein mahtihommaa notkistaa niskaa sekä treenata nyrkinpuimalihaksia Tuskassa. Voimat tosin uupuivat aika nopeasti, ja jouduin puolivälissä lähtemään kotia kohti.
Ehkä siiderillä olisi jaksanut pitempään, mutta olisiko se sitten ollut rehellistä nautintoa? Ainakin ensimmäinen puoliaika oli rehellistä, selvinpäin nautiskelua ja kurkkunsa kipeäksi selvinpäin karjumista mahtibändien yllyttäminä. Puoletkin todellista on mielestäni paremmin kuin kokonaan illuusiota.
Sitten festarin jälkeen, olen huomannut, tuolloin ON kova jano, tänäänkin. Eli niin kauan kuin olen kaupungilla ihmisten parissa, en ota, mutta sitten kun ihmiset jäävät taakse, otan. No kuitenkin, mulle on tietyssä mielessä aika iso juttu ettei tarvitse ottaa jotta voisi mennä ihmisten ilmoille.
En usko että ihmiskontaktit, jotka viinahuuruissa viritettäisiin alulle, olisivat kuitenkaan niin todellisia, että nimenomaisesti niiden vuoksi pitäisi huumata mielensä. Eli mieluummin olen selvinpäin vähän irrallaan “tuolla ulkona” kuin että huumattuna yhtä kaikkien kanssa.
Summa summarum: Keikoilla ei janota. Joten, lisää keikkoja ja pois kotoa jossa alkaa nähtävästi tottumuksen voimasta ylivoimaiseseti janottaa. Ja miksipäs ei, alkoholista säästyneet rahat voisi hyvinkin sijoittaa kaikkiin kivoihin keikkoihin. Sitä rahaa nimittäin riittää, jos ei ryyppää.
Laskin tuossa jossain vaiheessa että vähintään 75 euroa olisi käytettävissä bändifanittamiseen joka viikonloppu. Miksipäs sitä ei vaihtaisi viinan mahtibändeihin, mahtavaan musiikkiin sekä niin ihquun yleisöön jonka kanssa on vähänväliä yhtä hurjimpien riffien aikana!
Minusta on ihana tissutella nimenomaan seurassa, hyvien ystävien kanssa. Syödä, juoda. Ja jos liikenteeseen lähden, niin viinin tai siiderin nauttiminen on ikään kuin tunnelman ja tunnelmaan liittyvien emootioiden maksimointia. Harvoin tulee nykyisin missään ulkona käytyä puhumattakaan nyt festareista. Jossain ulkoilmakonsertissa voisi istuskella viltin päällä iso eväskori vieressä ja nautiskella - juomista myös. Miksei joku hämyinen rock-klubikin menisi, hyvää, mieluiten suomalaista musiikkia ja vähän tai enemmän juomista. Hyvässä seurassa tunnen jonkinmoista vierautta selvinpäin, pienikin määrä alkoholia taas avaa sanaisen arkkuni ja saa mielestäni sosiaalisen puolen minusta esiin.
Noh, viime viikko ei sitten niin huonosti mennytkään, vaikka tuskatila oli suuri. Join kolme siideriä, yhden lasin portviiniä ja puoli lasia valkkaria. Nyt kun näitä kirjoitan, niin jo kohoaa vesi kielelle. Melkein polkaisen tästä juomista ostamaan… Noh, ei sentään. Nautitaan tästä jaksamisen olotilasta. Yritetään jatkaa juomattomalla linjalla.
Viikon pakollinen viiniannos tuli eilen juotua, eli lähes pullollinen viintä tuli nautittua. Nyt voi taas rauhassa olla juomatta viikon. Joka viikko hyvä olotila pitää kuitenkin ihan omaehtoisesti sabotoida, kokea pientä angstia ja pelkoa. Toimintakunnossa olen, henkisesti vain väsynyt. Tähän ei näytä loppua tulevan. Katsotaan taas se viikko eteenpäin. En jaksa edes yrittää haluta enempää. En onnistu kuitenkaan.
Elokuvametodia nyt menestyksekkäästi sovellettu. Tai, no, miten sen nyt ottaa. Kävin katsomassa American Vagabondin. Kylläpä jäi tympeä maku suuhun tuosta elokuvasta, ja paljon kysymyksiä. Mieluiten olisin jättänyt katsomatta. Amerikkalainen (ala- vai) keskiluokkainen tyhmyys oikein tihkui elokuvasta ja muutenkin amerikkalainen tyhmyysmentaliteetti. Has anyone seen the movie? Elokuva nyt kuitenkin ehkäisi illan juomingit ja olipa ihana taas nousta hyvin nukutun yön jälkeen kirkkaaseen, täyteen aamuun. MIten minä jaksaisin tästäkin eteenpäin? Miten muistaisin, että oikeasti ja varmasti ja rehellisesti on parasta olla selvinpäin! Humala ja humalaiset tunteet ovat kuin vulgaareja muovikukkia, raittiit tunteet ehkä haperoita, hauraita ja särkyviä, joskus niin ohuitakin, ettei oikein tiedä, mitä tuntee. Mutta silti, saisinpa tuntea tunteeni selvinpäin.
Täytyy vielä sen verran jatkaa, että vaikka aina repsahdankin ja vaikka joka viikko jotain tulee juotuakin, minulla on tunne siitä, että eteenpäin mennään. Jotain tapahtuu, kohta ollaan oikeiden asioiden ytimessä ja äärellä. Ja niiden äärelle pääseminen edellyttää raittiutta. Voin tehdä tietoisen päätöksen olla juomatta ja päästä kenties kohtaamaan itsessäni jotain, mitä kaipaan ja etsin, mutta jota samalla pakenen - juomalla. Tai sitten voi tulla taas jokin impulssi, sykäys, oma sisäinen sabotaasi, joka ei halua, että olen siinä, oikeiden asioiden keskipisteessä omana itsenäni. Niin, katsotaan nyt miten käy. Voin onnistua sittenkin, vähitellen.
Kulunut viikko on ollut viinirikas. Olin eräänlaisella kesäleirillä, paljon oman alani ihmisiä ja iltaisin hyvää, jonkun toisen tekemää ruokaa, viiniä, seurustelua, yhdessäoloa. Siinä tuli kolmena iltana juotua puoli pulloa viiniä kunakin iltana. Se ei tietysti tuntunut aamulla missään, Mutta onhan määrät silti kovat, kun vasta viikonloppua kohti mennään ja uudet jutut edessä. Huonosti taitaa käydä enkä jaksa välittää. On kuitenkin pitkä aika kunnon krapulasta. Kesä on juojalle vaikeaa aikaa.
Viime viikon saldoksi taisi tulla 17 annosta juotuna neljänä eri päivänä. VArmaankin kesäloman huippu! Krapulasta en kärsinyt, kun annokset tuli lipitettyä alkuillasta ja illat jatkuivat yöhön saakka.
Nyt on elämä taas balanssissa, on hyvä olla. Parasta elämässä on kuitenkin pyöräily kesäsäässä, kuppi teetä, hyvä tanssitreeni, hyvä kirja, tasaiset yöt unia nähden, sauna ja pulahdus järveen. Elämä on paremman makuista selvinpäin, selvähän se. Miksi sitä sitten tasaisin väliajoin kaataa kurkusta alkoholia alas? Sano se.
Se ois sitten viikko puolessa. Ja tietysti ruumis ja sielu balanssissa. Jolloin taas alkaa suuta nappasta, viinihammasta kolottaa. Näin se menee. Tämän viikon kyllä pidän ihan puhtaan valkoisena, se olkoon kesäinen tavoitteeni.
Joskus oltuani pidempään raittiina, huomasin, että noin 3-4 viikkoa menee ennen kuin mieli lakkaa muistuttamasta, mihin kaikkiin tilanteisiin ja hetkiin kuuluu alkoholi. Jos menee saunaa ja käy uimassa, saunan jälkeen juodaan kalja. Jos tekee hyvää ruokaa, kyytipojaksi täytyy olla viiniä. Jos käy yksin kaupungilla illansuussa vaikka vain apteekissa, niin jos sattuu olemaan pyörällä, on otettava pyörälenkkiolut jne. jne. Olisi taas aika pitää pidempi tauko. En vain saa itsestäni irti.
Heinäkuu meni alta riman. Pari kertaa taisin juoda yli suurkulutuksen rajan. Viime viikolla join kahtena iltana 7 annosta ja yhtenä iltana kaksi. Hups, siitä tuleekin se 16 annosta (kun laskee puolen litran siiderit yhdeksi annokseksi). Oli miten oli, liikaa tuli juotua ja täytyy yrittää palata vähempään. Kunnon krapulaa ei kuitenkaan ole ollut vuoteen eli jonkinmoista “oppimista” on tapahtunut kuitenkin. En tiedä ,voiko edistyksestä kuitenkaan puhua.
En vanno mitään. Yritän vain olla tämän viikonlopun raitis. Pyhästi yritän. Viikot onnistuvat kyllä, mutta viikonloppuna olen tottunut kesän aikana taas juomaan. On palattava, ei ihan lähtöpisteeseen, mutta palattava lähemmäs alkua taas. Nöyränä.
Mitä ihmeen järkeä on laskea annoksia tarkasti ollenkaan, jos laskee ne miten sattuu? Itse olen viime aikoina kikkaillut jopa kymmenesosa-annoksien kanssa…tämä tosin johtuu lähinnä mielenkiinnosta, ei niinkään siitä että sillä olisi mitään merkitystä.
Sellainen järki siinä on, että pystyy seuraamaan omaa kulutustaan eli väheneekö tai lisääntyykö annosmäärä. Jos laskutapa on itselle vakiintunut, helppo seurata kulutustaan.Minulle ei sinäsnä ole merkitystä, mitkä ovat viralliset suositukset tai onko oma laskutapani yksi-yhteen suhteessa jonkin virallisen laskukaavan kanssa. Tärkeintä on, että itse lasken, itse kontrolloin ja pysyn itse perässä, miten paljon juon. Tällä kaavalla olen mennyt noin 10 vuotta ja sen perusteella juomiseni on vähentynyt. Heinäkuussa sattui turhan monta lipsahdusta. Eli laskut jatkuvat, omalla tyylillä ihan itselle.
Ja vielä korostan, että en laske miten sattuu, vaan yksi juotu pullo = yksi annos. Ja yleensä juon puolikkaita siidereitä, jolloin laskeminen on helpompaa tällä omalla logiikalla jopa pienessä hiprakassa