Joulu on toistaiseksi mennyt hyvin. Eilen aattona, kun olin siirtänyt lähtöäni mökille auton takia (sammui pakkaseen taas, pirulainen!) ja hypännyt junaan heti aamusta, astuin ravintolavaunuun ja join aamuviinit. Laitoin pullon nopeasti roskiin ja lipitin lasista, ajattelin, että muut ympärillä varmasti ajattelee, että alkoholitonta glögiähän se rouva siinä juo. Ostaessani viiniä myyjä kysyi, onko minulla jossain tähtisilmät odottamassa joulunviettoa - vihjaili varmaan äiti-ihmiselle, että älä juomalla sumenna tähtisilmiesi katsetta… Noh, join viinin. Istuin junassa ja itkeskelin vähän, luon Hesarista uutisia. Tuli surullinen olo. Muuten lipitin pari lasia viiniä päivän mittaan, samoin tänään. Tahti on ollut sitä luokkaa, että humaltumaan ei ole päässyt. Viinipullollinen on tainnut tulla juotua. Hyvä näin. Hyvää joulun jatkoa kaikille.
Hyvältä kuulosta, Oodi. Kohtuukäytöltä 
! Jatka vaan samaan tyyliin, tosin ei tietty päivittäin kannata lipittää arkena… Juhla-aikaan lienee sallittua, jollei edes känniin asti tissuttele.
Hyvää loppuvuotta :mrgreen:
PS. Taisi myyjä junassa vihjata tähtisilmillä miespuolista odottajaa ja jos oli miespuolinen myyjä, flirttaili… 
Sä vaan huonossa omassa tunnossasi tulkitsit sen tollai väärin 
Jouluna tuli tissuteltua glögiä ja punaviiniä jonkin verran. Humalassa en ollut, en edes pikkuhiprakassa. Viikon ulkomaanmatkalla join kahtena päivänä, toisena päivänä kävin paikallisessa ja join 3 olutta, lasin punaviiniä. Uuden vuoden aattona join 8 annosta päivän mittaan - miten helposti niitä muuten kertyykään: lounaalla 2 viiniä, päivällisellä 2 viiniä, välivapalaksi olut ja illalla kuoharia. Kun tämän annoksen vetää 12 tunnin aikana on vähän hiprakassa, mutta ei humalassa.
Tipaton tammikuu alkoi minullakin. Huojentavaa.
Viime vuosi meni taistellessa, tästä vuodesta odotan parempaa. Juomisen suhteen. Nyt on kiva valkaista nenä. Ehkäpä jatkan sitä helmikuussa, kuka tietää. Mutta ainakin tämä perinteinen tammikuu menee juomatta, on mennyt jo vuosia.
Hyvää alkanutta vuotta!
1/3 tipattomasta on nyt kulunut. Muutaman kerran on käynyt juominen mielessä. Ostaa ei tee mieli, mutta pari kertaa on ollut tilanne, jonka perinteisesti ratkaisisin juomalla. Tipattomalla alkaa ymmärtää, miksi lopettaminen voi sujua helpommin kuin vähentäminen. Ei tarvitse vatkata asioita mielessään, punnita ja jauhaa, kun päätös on tehty. En juo. That’s it. Mutta itse henkilökohtaisesti tarvitsen tuota vatkausta ja puntarointia. Olen myös tavoittanut itseni pari kertaa suunnittelmasta jotain matkaa tai koulutusreissua ajatuksella “siinähän sitten voi juoda rauhassa”. Rasittava, hävettävä ajattelutapa. Mutta haluan ajatella nuokin ajatukset, loppuun ja perinpohjaisesti.
Tipaton jatkukoon.
Samassa vaiheessa ja samanlaisilla fiiliksillä täälläkin. Ei edes tee mieli juoda, vaikka mielessä on käynyt. Ja todellakin on ollut hetkiä jolloin tölkki olisi “normaalioloissa” jo sihahtanut. Tsemppiä sulle! Itselläkin samat toiveet tälle vuodelle ja muutenkin muuttaa vähän tätä elämän suuntaa. Erään työtoverin äkillinen kuolema akuuttiin syöpään uutenavuotena pistää todella miettimään tätä elämän rajallisuutta. En ainakaan juomisella halua aiheuttaa itselleni mitään, että ipanat jäisivät liian nuorina äidittömiks…
Jeps niihän ne sanoo “karusti” mutta tosiaan että alkoholisti = eläessään jo toinen jalka haudassa.
Pitää monen kohalla paikkaasa ja olempahan tuota itsekkin miettinyt krapulassa että ei mitään järkee todellisuudessa. Ymmärrän juomisen jos se on “järkevää/seura juomista” mutta kun esim: itselle se on sitä että saattaa tissutella heti aamusta kaljaa, päivällä lisää ja sama jatkuu aina pikkutunneilla, ja kun monta viikkoakin tuota tekee. Sit tässä tuli mieleen yllättäen se ensimmäinen kunnonputki joka oli lopun alkua tosiaan vuosia sitten aloitettiin marraskuussa juomaan huhti-toukokuuta oli ku selvis siitä (tuossa välissä ei käyty kertaakaan alle 0.5% jotta olin aika tutkalla. Nuista on päästy jotakuinkin ohi toki ólihan tuo viime kesä/kevään alku “melkein samanlaista” paitsi että olin selvänä välillä ku tuntu ettei “kituset” kestä ja oli ruotokin niin kipeenä.
Nyt tuosta taas viisastuttu ja itsellä 4 tipaton kuukausi alkoi viikko sitten, että ihan on oltu taas ruodussa, ja muutenkin terveelliset elämäntavat ollut.
Niinpä ja hyvä, että olet päässyt jo noin pitkälle. Minulla 17. tipaton päivä menossa ja olo tuntuu hyvältä. Olen käynyt pari kertaa hiihtämässäkin ja aloitellut taas myös salilla lihaskuntotreeniä ja spinninkiä. Tuntuu jotenkin kevyemmältä, ihan kuinpainokin olisi lähtenyt tippumaan. Olis aika hienoo, jos pystyis olemaan ilman kaljaa tammikuun jälkeenkin. Luulisin, etten tipattomuuden lisäksi tarvitsisi mitään ihmediettiäkään päästä kesään mennessä kesäkuntoon. Ylimääräiset kilot lähtenee sillä millä ovat tulleetkin. Ja yllättävän helposti on katko sujunut, tästä on hyvä jatkaa. Tsemppiä meille kaikille, tänä vuonna suunta on kohti parempaa! 
Tosta hiiihdosta tuli mieleen, aikoinaan 12- 16 vuotiaana hiihdin paljon (josta sain mitalejakin kasan kerättyä). En tiedä miten se pääsi minulta tuo hiihto siis unohtumaan kokonaan, varmaaan tupakka ja alkoholi vei tuonkin missä olen pärjännyt. Olen monesti miettinyt että vieläköhän HIIHTO samaan tahtiin/samoja matkoja luistaisi.
Useimmiten nuorempana reilut 10km ei tehny tiukkaakaan , kajaanissa tuli hiihdettyä välillä oli rankkojakin mäkiä. Kaikin puolinhan se on mahtava harrastus saa maisemia ihailla + raitis ilma .
Tiedä vaikka itekkin jokutalvi sais sukset vielä jalkaan. Toivottavasti.
Mutta itse liikun kuitenkin pitkiäkin matkoja jalan, ja yleiskuntoni on hyvä vaikka ei aina OLE ollut. Mutta toivuttu ollaan jokaisesta “ryyppyreissusta” toistaiseksi.
Ei muuta ku tsemppii tipatommille päiville.
Hiihto on varmasti niitä tehokkaimpia lajeja ja lisäksi saa samalla raitista ilmaa. Itse hiihtelen kymmenkunta kertaa talven aikana. Jotenkin haaveilen mökistä jossain hiihtolatujen tuntumassa, mutta toisaalta kierrän kaukaa kaikki hiihtokeskukset ja niihin kytkeytyvän elämänmuodon, jonka liitän menestykseen, pintaliitoon, vahvuuteen ja selviytymiseen. Tuntuu, että itsessä sellaisia ominaisuuksia ei olekaan.
Olen tässä tipattoman ohella kiinnittänyt huomiota syömiseen ja ollut keveällä linjalla. Eilen illalla iski suuri tyhjyyden ja yksinäisyyden tunne. Perhe-elämässä en ole kokenut sellaisia pitkään aikaan, koska aina on tohinaa, menoa ja meninkiä. Silti sisimmässäni, kun kohtaan itseni, tunnen itseni yksinäiseksi. Jotenkin tuntuu, että ihmissuhteiden saralla voisi mennä paremminkin. Kaipaan ystäviä, juttukavereita, sielun kumppania. Mies on ja hänen kanssaan jaankin paljon asioita ja sisimpääni. Mutta kaipaan nimenomaan naisystävää, sellaista, jollaisia oli joskus nuorempana, ennen perhettä… Voisi käydä kahvilla, lenkillä, missä vain ja jakaa samalla ajatuksia elämästä ja sen tarkoituksesta. Eilen yksinäisyyden tunne oli syvä. Nyt ajattelen, että no niin. Eilen luin tuolta lopettajisen ketjusta yhtä ketjua, jossa myös oli yksinäisiä ihmisiä ja tunsin, että ei tässä yksin olla… Löydänköhän minä koskaan enää ystävää? Siis täältä lähempää. Kauempana onneksi on vielä muutama sielunkumppani, mutta ei se kerta, pari vuodessa tapaaminen tunnu riittävän.
Juominen paikkaa myös yksinäisyyttä. Juodessa et ole niin yksin. Onhan siinä siideri tai olut hyvänä kaverina. No, tipattomalla kohtaat yksinäisyytesi, senkin ja kaikkea muuta.
Kuullostaa Oodi niin tutulta tuo mistä kirjoitit. Luulen, että itsellä on ollut pitkälti myös samasta syystä tämä juominen. Kävin tänään, stadissa. Ajattelin, että miksi en käy siellä useammin. Siksi, kun ei ole seuraa, mukavaa naisporukkaa, jonka kanssa voisi hullutella 
Istuin ravintolassa vesilasi edessä ja katsoin ihmisiä. Monet olivat tulleet viinilaisilliselle tai oluelle. Kumma kyllä itselle ei iskenyt minkäänlaista himoa ostaa viiniä tai olutta, vaikka ensin ajattelin,että voe… Kotiin palasin pää selvänä ja saunaan ja alkoholitonta saunajuomaa. Todella outo perjantai meikäläiselle… Mutta onhan tämä jo kolmas vkl tipattomalla 
Ja mukaan tarttui muutama pusero lisää ale-myynneistä. Ihan kuin niitä ei jo ennestään olis ihan tarpeeks…
Ja vkl:na taas hiihtämään, kunhan pakkanen lauhtuu. Tsemppiä myös teille ja ladulle mars mars
Tuohan se on juuri mistä oodi kirjoitti “onhan sinulla aina siideri tai oluttölkki seuraa” pitämässä.
Aika tuttua niinä kertoina ku yksin ottanu alkoholia ihan reippaalla tahdillakin. Hyvä jos ei huomaa että sille tulee puhuttuakin 
. On varmaan jokaisella joskus käynyt jotain alkoholiin kielteisesti liittyvää mielessä ku avaa ensimmäisen tölkin ja katsoo sitä ennenkuin juo sen.
Olisko se pikapuolin 2/3 tipattomasta mennyt? Viime vuonna jatkoin raitista linjaa helmikuun puolen välin tienoille, ehkäpä tänäkin vuonna. Mies on myös tipattomalla. Hänelle se selvästi tekee tiukkaa, itsellä harvemmin vilahtaa juominen mielessä. Mies jo miettii, mitä juo, kun on helmikuu. Houkuttelee minua mukaan. Viinin lipitys on yhteinen harrastuksemme. Olen puhunut hänelle, että haluaisin tosissaan vähentää vielä enemmän. Hän ehdotti, että lipittäisimme yhdessä edes kerran kuussa. Se kuulostaa hyvältä. Toisaalta nyt on ollut hyvä, tasainen olo, miksi pilata sitä edes kerran kuussa lipityksellä? Toisaalta hyvä miettiä näitä asioita, pohtia, mitä haluaa, todella.
Onneksi on vielä tammikuu. Mitään ratkaisuja ei tarvitse tehdä. Jatkaa vain tipattomalla linjalla. Olen laihtunut kolme kiloa.
Joo eihän se hirveesti ole jos kerran kuussa “juo”. Mut todellakin saa kärsiä krapulasta jos vetäsee ihan humalan puolelle. Se on aina kahta kauheempi olo mitä pidemmät paussit. Itellä on ainakin niin että jos vaikka kuukausia olen juomatta niin laatta.com lentää ja päätä särkee sydän hakkaa yhestä illasta. Jokainen tietää mikä olisi paras tapa juoda? mutta jatketaan raittiina…
Tammikuu meni ihanasti tipattomaksi. Olo on jotenkin seesteinen ja tasapainoinen, vaikka tunteet ovat monella tapaa pinnalla. Herkistyn helposti. Nyt olisi tarkoitus jatkaa vielä ehkä vähän matkaa, vaikka välittömästi, kun käännyttiin helmikuun puolelle viinin virtaus täytti mielen. Miten ihanaa olisi ottaa muutama lasillinen. Toisaalta se merkitsee sitä, että liikuntaa ei harrasteta viikonloppuna, jos harrastaa viiniä. Molemmat eivät tässä iässä enää yksinkertaisesti mahdu samaan viikonloppuun. Nyt ainakin lähden tanssimaan!
Viikonloppuna sitten tuli kuin tulikin nautittua likööriä ja viintä. Taas työasiat taustalla. No, ehkä tarvitsin sitä päästäkseni lähemmäs sitä tosiasiaa, etten tarvitse juomista. Voin vähentää, haluankin. Nyt kaksi viikkoa raittiina. Olen kohtuukäyttäjä, jes!
Vähentäminen taitaa korreloida suoraan kirjoitustiheyden kanssa. Kun on raitis ja vieläpä helposti, ei tule kirjoiteltua. Viime viikonloppuna kävin tosin viihteellä, syömässä ja elävää musiikkia kuuntelemassa. Annoksia en laskenut, mitäpä turhia ja lopetin juomisen keskiyöllä. Aamulla olo oli ihan ok.
Jokin käänne nyt kuitenkin tapahtunut. Olen sisäistänyt, että raittiina on helpompaa. Viikonloput lepposampia, viikot tasapainoisempia. Lopettaa en silti aio, vaan juon, kun siltä tuntuu. Nyt ei tunnu.
Heissan Oodi ja muut…täällä sitä ollaan taas…kuten todeta voin , ei ole helppoa tuo tissutuksen lopettaminen. Minullakin meni ajoittain vaikka 3 viikkoa ilman, hyvä olo oli, tammikuussa melkein koko kuukausi, kesällä pari viikkoa jne. Mutta kun annan itselleni luvan ottaa sen 2…niin se saattaa jatkua koko viikon…2,3,4,6,8…9 ihan miten sattuu. Mun on oikein katkaistava se. Nyt tein sen viime sunnuntain jälkeen. 4.päivä menossa.
Aina vaan tulee tiloja jolloin annan itselleni luvan ottaa. Paska duuni, tylsää, kamala sukulainen kylässä-en kestä sitä selvinpäin, rahahuolet…tylsää…matka-kivaa, ihan mikä vaan käy syyksi. No täällä ollaan taas. Tsemppiä kaikille teille täällä, koitan pyristellä taas…
tarkennus: siis nyt menossa 4. selvä päivä
Oodi, kiitos tästä ketjusta! Onpa ollut ihana lukea tätä! Tosi samanlaisia tuntemuksia ja pohdintoja kuin minulla. Paitsi että minulla työ ei aiheuta niitä tilanteita, jotka pitää “ratkaista” lasillisella. Työni on vaativaa, mutta tykkään siitä enkä jostain syystä stressaa työasioista. Sen sijaan kotielämä lasten kanssa on minulle ihan älyttömän stressaavaa.
Sekin meitä erottaa, että minun mieheni juo äärimmäisen vähän eikä siis ole houkuttelemassa lipittelylinjalle. Tosin mies on myös aina viikonloppuillat töissä, eli taistelin juuri lapset nukkumaan ja kaadoin sitten itselleni rentouttavan…
Toivottavasti et ole vielä tyystin lopettanut kirjoittelua, vaikka oletkin selvästi jo hyvässä tilanteessa oman vähentämisesi kanssa! Tämän lukeminen oli minulle jotenkin niin hyödyllistä ja lohdullista. Minulla tätä koko vähentämisprojektia on takana vasta pari viikkoa. Ihan hyvin on mennyt, nyt tuossa vieressä on viikon ensimmäinen ja todennäköisesti toiseksi viimeinen alkoholiannos.