Q313 ajatuksia

Valtti
21

Tuo väsyneenä pelaaminen on ollu mullaki tapana. Kun väsymys hiukan väistyy, huomaa sitä olleensa allapäin. Näin mun kohalla. Eli sellanen lievä masennus liittyen siihen ettei jaksa tai kiinnosta tehä mitään.

Ja niinku sanoit, pelaamalla saa tuossa tilanteessa hetkellisen hyvän olon. Mutta annas olla ku pelit päättyy siihen että tili ja lompakko on tyhjänä → voi jumantsuka sitä ahistuksen määrää. Siispä kannattaa väsyneenä taistella pelihaluja vastaan. Yks tapa jota oon ite joskus tehny, on se että antaa itelle luvan olla väsyny ja tekemättä mitään. Tuon kun sisäistää niin turha syyllisyys tekemättömyydestä häviää, ja on hiukan helpompi olla.

Mulla on itellä jääny vaan päälle tuo lupa olla tekemättä mitään. Siinäki täytyy pitää siis kohtuus.

22

Koitin mennä nukkumaan, mutta en saanut unta.

Kiitos Pelinainen vastauksestasi, meillä tuntuu olevan aika samansuuntaisia fiiliksiä. Mullakin tuo vaihe on monesti jäänyt päälle. Ja sitä väsymystä, masentuneisuutta, saamattomuutta yms tms on sitten kestänytkin viikkotolkulla. Siinä sitten järkeillyt, että miksi kiusaa itseänsä, ottaa se lääke joka vähän piristää. Ja onhan siitä pelailusta välillä saanutkin piristystä ja energiaa, jolla on voinut sitten ehkä puskea jotain asioita. Mutta lopulta se kuitenkin hiljakseen alkaa kaivaa maata jalkojen alta ja täyttämään koko elämän tehden itsestä kovin heikkotahtoisen. Tällöin sitä sitten voi löytää itsensä tuollaisestakin tilanteesta mitä kuvailit.

Vaikeaa vaan nyt tuntuu elämäniloa/positiivisuutta elämässä ylläpitämään tai ylipäänsä löytämään. Mutta ehkäpä positiivisen rutiinin, kohtuullisesti tavoitteissa pysymisen ja sitä kautta itsetunnon kasvamisen kautta sitä saa rakennettua pohjaa, hedelmällistä maaperää, johon saattaisi jotain tyytyväisyyden kukkiakin kasvaa.

Täytyy tässä kuitenkin rehellisyyden nimissä sanoa, vaikka elämä töks töks töks tuntuu olevankin. Niin olen silti tyytyväisempi tähän olotilaan kuin siihen peli-addiktio olotilaan. Ehkä tässä on kuitenkin jonkinlainen positiivisen mahdollisuuden elementti mukana, mitä ei ollut tuossa pelien täyttämässä olotilassa. On mahdollisuus tarttua johonkin uuteen, tuntemattomaankin, mikä saattaa eteen tupsahtaa.

-Q

23

Aatellut tästä kirjotella jo pitempään…

Välillä pomppii silmille täällä foorumilla tietyt totuudet, muotit, joihin jokaisen toki pitäisi sopia, dogmit. Joskus huomaa että kun joku esittää jotain hieman poikkeavaa, niin sitten lyödään faktat pöytään. (Yleensä vieraat) Ehkä joskus tuodaan ihan asiallisesti tietynlaista realiteettia, mutta toisinaan jää fiilis, että nyt kyllä ei mennyt ihan oikein.

Yksi mitä tunnutaan toistettavan niin että se helposti jokaisen mieleen sitten uppoaakin, on että ei ole valmis lopettamaan ennenkun on käynyt tarpeeksi pohjalla.

Lopettaa voi koska vaan. Tai sitten ei koska vaan. Ei ole mitään sääntöä. Jonkun tarvii löytää joku sopivan rankka henk. kohtanen kokemus. Mutta ei kaikkien. Jokaisella on oma elämä, ja jokainen löytää omat tarkotuksensa. Se että toistetaan jotain tiettyä muottia, aiheuttaa sen, että ihmiset alkavat tiedostamattaan toteuttamaan sitä. Ja vaikka ihmiset toki hyvää tarkoittavat ja kokemuksesta puhuvat, niinkuin esim jehovankin todistajatkin. Se ei vaan välttämättä kaikille sovi, ja voi aiheuttaa ikäviä vaikutuksiakin. Mentaliteetilla, kun kaikki menee päin shittiä, alitajunnassa on pieni toivo. Toivo, että jospa tämä pohja olisi tarpeeksi syvä - pelataan nyt varmuuden vuoksi vielä toistenkin rahat.

Kerran peluri, aina peluri. Pelaaminen on jatkuvasti paheneva sairaus.

Vanheneminen on aina paheneva sairaus. Keho hiljakseen surkastuu, yms, tms. Mutta onko se sairaus? Mikä on sairaus? No en lähde tästä jauhamaan. Mutta minusta ihminen voi itse määritellä onko terve vai sairas. Sä voit olla sairas, tai sitten voit olla olematta sairas. Voit luopua sairaudesta, tai sitten se ei onnistu. Ei ole mitään ulkopuolista mittaria mikä sanoo, että olet peluri/juoppo, jollon se oli siinä. Tästä on paljon keskustelua tuolla lopettajien puolella.

Q tällä kertaa. Kuukaus näköjään jouluun. Pärjäilkäähän!

24

“It’s about realizing that there are no problems. Only situations - to be dealt with now, or to be left alone and accepted as part of the “isness” of the present moment until they change or can be dealt with.” - The Power of the Now

On se kumma tää ihmismieli kun pitää huolehtia, stressata, murehtia, vihata yms. kaikenlaisista asioista, mille just nyt ei voi mitään. Tai jos voi, niin silti mieluummin stressaa niistä, kun tekee jotain asian eteen.

  • Q
25

Kävin pelaamassa vähän nettipokeria, oli yks pelitili, mikä oli jäänyt auki. Pienenä taka-ajatuksena peleissä, et olisin saanut vuokran maksettua ajoissa. Mutta jonkinmoinen testausmeininki, sekä mielihalun perässä juokseminen oli selkeästi mukana tässä toiminnassa. Yks tavoite tuli täyteen addiktioiden vastaisessa taistelussa. Se tavallaan antoi myös luvan nyt koittaa.

Pelailin sinne 50€, mulla oli kuiteskin siellä 50€ talletus raja. Pelatessa huomasin ettei oikeastaan hirveästi edes huvittanut pelata pokeria. Pienien pöytien jauhaminen tuntui todella tylsältä. Ainoa ilo oli tuo aivojen mielihyvä/harmitus, tunnevaihtelu tms mikä aiheutui kun rahaa meni tai tuli. Juuri tuo addiktion aiheuttaja, mielen sekoittaja. Menin aika nopeasti isompiin pöytiin, tupla kuitti meiningillä, lopulta oltiinkin all-inis, missä mulla oli setti, kaveril pienempi setti ja kolmannel värinveto. Kaveri sai värin ja se oli sen tarinan loppu.

Vastaavas tappiotilanteessa olen monesti ajatellut että se oli oikeestaan hyvä että tuli hävittyä tässä vaiheessa, muuten olisi tullut jatkettua, jatkettua, ja lopulta hävittyä paljon enemmän rahaa sekä aikaa. Mutta siitä huolimatta olen saattanut mennä jatkamaan peliä. Nyt mietin, että tuollainen ajatustapa vain vahvistaa mun addiktioratoja aivoissa. Harmitti kyllä kun meni rahat ja loppui pelit. Ehkä tällä kertaa enemmän tuo, että meni rahat. Tämän kertaisessa pelaamisessa intentio ei ollut niin vahvasti pako todellisuudesta. Tällöin ehkä harmituksessa suurempi, että loppui pelit. Joka tapauksessa mielestäni tässä on tärkeää kestää tuo harmitus, eikä tavallaan hakea lohdutusta siitä että se olikin ihan hyvä juttu. Olisi ollut ihan hyvä juttu voittaa esim. sen verran että olisi saanut maksettua vuokran. Ei se olisi automaattisesti tarkoittanut että olisin jatkanut pelaamista ja tuhonnut paljon enemmän. Sen olisi ratkaissut valinnat sen jälkeen. Mutta nyt mennään näillä. Tämä 50€ tappio ei suuremmin elämässäni vaikuta mihinkään. Vaikutukset olisi tullut jos en olisi kestänyt harmitusta ja jatkanut peliä. Tuo 50€ raja toki auttoi, olisi ollut paljon helpompi jatkaa pelejä samaan mestaan kuin lähteä etsimään jotain uutta mestaa. Eli jos jostain syystä ette kestä pelipirun painostusta, kannattaa ainakin varmistaa että tekee tilin sellaiseen mestaan mikä mahdollistaa pelirajat.

Jokseenkin iloinen olen siitä asiasta, että tuo pokerin pelaaminen tosiaan tuntui jokseenkin tylsältä. Ehkä tässä on sen verran saanut rakennettua muuta elämää, ettei kaikkea mielihyvää tarvitse pelimaailmasta hakea. Mutta additio-radat aivoissa selkeästi vielä aktivoituvat melko nopeasti. Ja siten tälläiset pelikokeilut ovat kovin vaarallisia.

Kiitos, ja hyviä joulunodotuksia!

  • Q
26

Elämässä on paljon kauniita asioita. Kauniita ihmisiä. Sitten tulee syksy, routa. Kukat kuihtuvat, ihmiset vajoavat synkkyyteen. Se on niin surullista, kun näkee kauniin elämäniloisen ihmisen valon himmenevän, sammuvan. Miksi näin.

Näin mä lohdutan itseäni. Ei se valo katoa. Se vaan menee piiloon. Vaikka itse elämä sammuisi, se valo pysyy, se on ikuinen. Sieltä se nousee keväällä taas, muodossa tai toisessa. Kauniina, valovoimaisena ja viisaampana kuin ennen.

  • Q
27

Moikka,

Miten loistavia psykologeja sinä ja monet muutkin täällä Valtissa olettekaan! Osaamme analysoida ongelmaamme, mutta silti pitää vielä testata samaa uudelleen. Totesit, ettei pelaaminen enää tuntunut kivalta. Ei siis kannata enää kokeilla!

Nyt voisi ajatella vaihtoehtoa rahapelaamiselle, josta kuitenkin saisi hyvän fiiliksen. Olisiko se esim. elokuviin, tanssimaan (kuten joku oii keksinyt), lenkille lähtö tai jokin muu meihin myönteisesti vaikuttava vaihtoehto eli tuottaisi hyvää oloa.
Omalla kohdallani kognitiiviseen psykoterapiaan perehtyminen antaa tietoa ongelmastani ja sen ratkaisumahdollisuuksista. Kunpa keskittyminen pysyisi kasassa!

Tsemppiä!

28

Kiitos Riuku vastauksesta. Kirjoittelen nyt lyhyesti, kun on jo aika myöhä. Mulla on ollut pelailua on/off, ja elämä on tuntunut sen takia tuskaselta. Tai sitten on ollut pelailua sen takia kun elämä on tuntunut tuskaselta. Joka tapauksessa oon ollut lopettamassa useempaan otteeseen pelit (ei-rahapelit sekä rahapelit). Mutta ne ei ole loppunut. Tänään tuntuu kuitenkin siltä että oon oikeasti lopettamassa. Kävin ulkona rahapelitappion tuskastuttamana. Ja kelasin, että onpa ollut surkeeta tää elämä jo pitkään. Jotenkin ajatuksesta/tunteesta/oivalluksesta tms että onnellisuus elämässä ei ole olennaista, tunsin hetkellisesti kaiken taakan tippuvan ja olin hetken vaan siinä ja oli hyvä olo.

Niin, se että tiedostaa ongelman ajatustasolla vaikka kuinka hyvin, ei vielä auta mitään, tai korkeintaan hyvin vähän. Se täytyy saada jotenkin astetta syvemmälle sieltä ajatustasolta. Mutta se tuntuu monesti olevan aika vaikeaa, kun siihen ei ole oikein mitään selkeää yksiselitteistä ohjetta - ainakaan sellaista joka sopisi kaikille.

  • Q
29

Moi
Toi oivallus että “onnellisuus ei ole olennaisinta” on kyllä hyvä.
Tyytyväisyys siihen mitä on, se on minusta olennaisempaa ja tärkeää.

Tinja
10

30

Kirjoitat ihan liian harvoin Q313, sulla on hyviä ajatuksia, lukisin enemmänkin pohdintojasi. :slight_smile:

31

Kiitos Tinja ja Vieras vastauksista, oli mukava saada palautetta. Kirjoittelin tuossa ehkä kk sitten, mutta, jätin julkaisematta. Vähän kahden vaiheilla nytkin, sen tajunnanvirtauksenlaiseksi meni.

Mietin tuossa flow:ta. Siis sellaista tilaa, että kaikki sujuu hyvin. Esim. bussit lähtee aina sopivasti pysäkiltä kun tulet sinne. Olet läsnä. Miksi joskus on tälläistä? Sitten joskus tuntuu olevan asia aivan päinvastoin, olet epäbalanssissa MK:n kanssa. Bussit lähtee aina nenän edestä. Asiat tökkii.

Ajatus: Flow on mielentilasta kiinni. Ei ulkoisista asioista, kuten tuo bussiesimerkki. Mieli on vaan niin rajoittunut, sitoutunut tietynlaisiin onnistumisenkokemuksiin, että kun elämä hiukan poikkeaa normipolulta, tunnet että olet epätasapainossa. Rupean arvostelemaan itseäni, olen tehnyt jotain väärin, olen epäonnistunut, kun MK ‘vittuilee’. Ja onhan sitä monesti tehnytkin jotain väärin, epäonnistunut. Ongelma on vaan siinä, että ei voi mitenkään välttää tekemästä joskus jotain väärin. Sitten jos tekee jotain väärin, niin siitä saattaa syntyä unflow ketju. MK vittuilee → syytät itseäsi → kavennat entisestään flow:n toimintasektoria. Jolloin tulee edelleen pienemmät mahdollisuudet että flow iskee - jolloin saisi tavallaan ulkoisen anteeksiannon itselleen. En tiedä onko tälläinen käyttäytyminen yleistä. Ehkä ominaista heikon itsetunnon sekä jonkinlaisen henkisen kaipuun omaaville.

Tänään tapahtui jonkinnäköinen voitto omissa taisteluissani. Tein jonkinlaisen sisäisen sopimuksen että nyt olen flow:ssa, ulkoisista seikoista riippumatta. Koin että tänään toimin oman sisäisen ääneni mukaan. En altistunut hajoittaville energioille. Se antoi voimaa. Ja flown toimintasektori laajeni. Mutta jos olisi käynyt toisin, se olisi taas pienentynyt.

Tänään oli hyvä olo, mutta verhon takana kuitenkin koko ajan huoli siitä, että mitä sitten kun en olisi pysynytkään omassa energiassa - antanut periksi hajottaville energioille. Miten toipua siitä. jokin aika sitten vastaavassa tilanteessa kävi toisin päin. Ja oli pitkään vaikeaa.

Se mitä tapahtui menneessä, on kuitenkin merkityksetöntä nykyhetken suhteen. Se että epäonnistuit tunti sitten, tai onnistuit tunti sitten on merkityksetöntä. Kuitenkin sillä on niin suuri merkitys. Tässä mulla on ongelma. Onnistuminen mahdollistaa niin paljon, epäonnistuminen estää niin paljon. Joskus elämä on pelkkää epäonnistumista, ja se on kauheaa. Itselle anteeksianto on äärimmäisen tärkeää. Ilman itselle anteeksiantoa elämä on helvettiä. Olen nyt flowssa, mutta minua pelottaa. Minua pelottaa flowsta tipahtaminen. Sitä tipahtaa helposti niin syvälle. Tuntuu että elämä on kuin nuorallakävelyä. Peni harha-askel, ja suuri kuilu. Kovin raakaa. Miten tuota nuoraa saisi leveämmäksi, tai onko se edes sitä mitä haluan. Tuntuu että mitä kapeampi nuora, sen suurempi nautinto kun sillä pysyy. Olen kovin perfektionisti, ehkä liian perfektionisti. En mä pysy näin kapealla nuoralla. Haluaisin pysyä, mutta kun en pysy. Mutta toisaalta, nyt olen sillä nuoralla. Nyt tunne on rohkea, en halua edes muistaa sitä räpiköimistä, sitä onnetonta tilaa. Puskee päälle, sellainen voittamaton olo. Mikään ei estä. Mutta se taitaa olla valheellinen. Se taitaa olla petollinen. Halu kohti taivasta. Katse taivaassa. Eihän sitä pysy pystyssä, jos katse on taivaalle. Kompastuu ensimmäiseen kiveen. Se on vaan tämä hetki, se onnistuminen. Ei se ole tärkeää. Ehkä sen jalustalle nostaminen vaan vahvistaa epäonnistumisen tuskaa.

Mutta mutta, en vaan halua luopua tästä. En kestä luopua tästä. En kestä enää sitä pimeyttä. En vaan kestä. Voinko olla vaan menemättä sinne. Vai onko se vaan hyväksyttävä olemisen osana. Ja luoda hyväksymistä, anteeksiantoa, rauhaa, flowta siihenkin tilaan. Luottaen että sekin on osa polkua, osa sitä sisäistä taivalta. Jättää pelko, luottaa. Jatkaa, oli se elo sitten valoa tai pimeyttä. Sitähän se on. Se kaikki pimeys, se kaikki hoipertelu. Se on osa MK:ta. Osa jumalallisuutta, yhtä tärkeää kaikki. Osa oppia. Hyväksyminen, se on olennaista.

Mutta mutta, onko se turhaa sitten. Onko kaikki turhaa? Onko turhaa yrittää mitään, jos kaikki on yhtä tärkeää. Haluaisin pysyä nuoralla, mutta jos onkin yhtä tärkeää tipahtaa. Miksi yrittää pysyä? Sisäinen ääni. Ehkä se on ainoa. Pelkästään sen takia, että silloin on onnellinen, tyytyväinen. Sitten jos tipahtaa. Sitten opitaan. Se on rankka oppi. Mä muuten tein olennaisen voiton tänään itseni suhteen. Käänsin energiat jotenkin. Näin ei käy usein. Ehkä mä oon oppinut jotain.

Pelottaa vaan se vaihtoehto mikä tänään oli, se oli niin pienestä kiinni. Pelottaa tulevaisuuden tuomat vaihtoehdot. Se on niin kamalaa olla siellä pimeydessä. Kun oot nähnyt valon, se on ehkä entistä pahempaa. Tekis mieli sanoa että rukoilen, Jumala, anna mun olla valossa. Mutta sekin olisi väärin. Ei ole Jumalaa. On Valo. Valo, anna mun olla valossa. Oon joko valossa tai en ole. Mä voin vaan tehdä parhaani. Mullon tunne, että palaan vielä sinne pimeyteen. Mulla on pelko pimeydestä, se riittää viemään mut sinne. Valossa voin rakastaa itseäni pimeydessä. Miten voin rakastaa itseäni pimeydessä? Siellä vaan hapuilen sokeana. Kunnes valo löytää minut. Valossa haluan rakastaa koko maailmaa. Pimeydessä vihaan itseäni, vihaan maailmaa. Voinko rakastaa pimeyttä? Nyt on tunne että pimeyden takana on valo. Sieltä takaa se loistaa. Mun selkä on sitä vasten, en näe sitä. Voin kääntyä. Sen mä voin tehdä. Jättää vaan se pimeys koska vaan. Koska vaan. Valo on totuus, pimeys on tietämättömyys. Valo on aina. Valo on Jumala.

Ainoastaan tarvitsee olla oma halu kääntyä. Se tarvitsee olla. Miten pimeydessä voi löytää halun kääntyä? Ehkä vain rakastamalla pimeyttä. Pelko vangitsee, jähmettää. Viha, joko itseä tai maailmaa kohden estää. Suru, murhe pitää paikallaan. Hyväksyminen. Hyväksyminen. Se on ainoa mitä tarvitsee halun löytämiseen. Hyväksyminen ei itsessään riitä, mutta se on välttämätön. Tarvitsee myös ponnistus. Mutta hyväksyminen, se on niin tärkeää. Ilman sitä ei voi valita.

Koitan katsoa eteen, ei liian korkealle, ei liian alas. Sen voin tehdä. Kulkea polkua - nyt se ei tunnu enää nuoralta. Sitten jos tipahdan, se on niin tärkeä, niin suuri mahdollisuus. Sitten jos en osaa käyttää tuota mahdollisuutta - kierre. Se on vaan elämää. Mahdollisuus on aina, ja se on suuri. Ja valo on aina, ja se on kirkas.

  • Q
32

youtube.com/watch?v=9O94czaCHK0

33

youtube.com/watch?v=ur9jLK_6EcY

34

J.S. Bach - Toccata and Fugue in D minor BWV 565
youtube.com/watch?v=Nnuq9PXbywA

Lopettakaa pelit heti tähän päivään tai muuten tervetuloa helvettiin.

35

No niin, nostetaan tätäkin ketjua taas pitkästä aikaa. Mulla oli pitkä pätkä ilman rahapelejä, ei ihan tullut vuotta täyteen.
Oon lueskellut sillon tällön tätä foorumia, mutten oo jaksanut ite kirjotella. Nyt sitten klassisesti repsun jälkee päivitystä. Tuossa ennen joulua meni ekat massit, sitten joulun aikoihin pistelin viä lisää palelemaan, nyt melkeen parisen viikkoo sai pinnisteltyä, mutta taas meni massii. Vähän fiilis, että kuusessa ollaan. Ei taho päästä irti tästä paskasta nyt oikeen millään, sen jälkeen ku pelihanat kerran taas aukes. Tosin elämä muuteskin ollut täs melkosen hankalaa. Eikä näköjään riittävästi oo piisannut vahvuutta pysyä ehjänä. Mistähän sitä löytäs lisää.

Selkeestikkin pelkkä ei-pelaaminen ei piisaa. Sellanen et koittaa sit hakee muita halpoja hupeja, joihin sit jossain vaihees tuskastuu ja haluu vahvemman fixin. Tyypillistä. Ei löydy suurempaa inspistä tästä elämästä tällä hetkellä, olo väsynyt ja tylsistynyt. Elämä ollut nihkeellä päällä. Ehkä mä viä jossain sisälläni uskon että tääkin on ihan hyvä, oppia ikä ja kaikki yms. Mutta ei oo sellanen tunne enää niin vahvana päällä ku joskus. Et jospa se paska onkin vaan ihan pelkkää paskaa. Joillekkin tipahtaa enemmän ja siinei auta sitten mikään kun sisältä kuolee hiljakseen. Sama tyyppi saa sit osakseen aurinkoo, ja säteilee omassa voimassaan vahvana ja kauniina. Ja ehkä silläkään ei niin suuri merkitys kun lyhyt välähdyshän tää ihmiselämä vaan on. Koittaa vaan tehä parhaansa siinä tilantees mikä päälle iskee, mukaan lukien omat töpöt. Muutama miljardi elämää, niin kerkii kokea molempia ihan riittävästi. Ei kai tätä elämää kandee liian vakavasti ottaa. Mut jospa tois taas vähän jalkoja maahan päin. Inspistä elämään ja yhteyttä itseen siinäpä tavotteet. Taistelu jälleen alkakoon. Taistelu oli jonkun nimimerkkin - se sopii hyvin. Taistelu on aina tärkee, sama se millä tasolla sitä käy, ihan yhtä jaloa.

  • Q
36

Harmillista kuulla että retkahdit. Olen ymmärtänyt että usein pitkän pelitauon jälkeen kun repsahtaa, lähtee ihan lapasesta. Johtuuko se siitä että tule fiilis että nyt kaikki on kuitenkin menetetty, pelaataan sitten kunnolla.
Tsemppiä sulle! Mutta sinä pystyt, olit jo tosi pitkään pelaamatta. Periksi ei anneta, eiks niin!

37

Kiitos Taistelu tsemiviestistä.

Tänä ‘aamuna’ oli yllättävän hyvä olo. Se kyl autto kun purki vähän tunnelmia täällä. Edellisten kertojen jälkeen en ollut ongelmaa avannut minnekään. Tänä aamuna soittelin ystävällekin, ja kerroin et ollut vähän heikkoo. Ehotti et kehittäis sijaisaddiktion, aina kun tulis fiilis että pitäis pelata, niin menis vaikka röökille. Uudelleen kouluttas aivoja. Vois tietty olla jotain rakentavampaakin, kuten lenkillä käynti tms, mutta ehkä se ei sais olla liian vaativaa. Jos siitä röökistä tulis sitten addiktio, niin sitä vois sitten muuntaa vaikka lenkille menemällä. Jos sais ainakin ton pääaddiktion (missä helpommin saa isot tuhot aikaan) sillä aluks pois.

Mullei näillä pelaamisen kerroilla ollut sellanen kaikki on menetetty fiilis. Sitäkin on kyl joskus ollut. Se on johtunut usein siitä että pitää sitä pelaamatta olemista lähes elämän ja kuoleman kysymyksenä, sitten pienikin repsahdus voi johtaa just tohon et antaa mennä vaan, ei millään enää väliä. Tää lähti siitä että elämä alko muuten ahdistaan - pakenemista lähinnä. Kyllähän sitä ekalla sessiolla tuli sitä massia eniten haaskattua, kun pitkä tauko alla. Joskin sillon sitä rahaa olikin eniten. Siinä ehkä alitajusesti hakikin sellasta oloo, että tuntuu se tappio kunnolla, et jos sen ois sitten saanut siihen samantien jäämään. Mutta eipä se silleen toiminut.

Taas parit kasinot kiinni laitettu, eipähän se pelaamista estä, mutta parempi se silti sulkee.

Jeps, periks ei anneta. Tsemii myös taistelulle ja kaikille muillekin!

  • Q
38

Älä ihmeessä aloita tupakointia. Aloita mielummin se liikunta. On paljon tervellisempi vaihtoehto. Itse olen yrittänyt sitä että kun pelihimo iskee, lähden pitkälle kävelylenkille. Sitä ei tietysti voi aina todeuttaa mutta auttaa aika hyvin kun pystyy. Kuntosalia olen myös miettinyt, vois purkaa pahaoloa ja ahtistusta rautojen nostamiseen :wink:

39

Kiva kun palasit kirjoittelemaan Q, mut harmi ne pelit.
Mulla alkaa nyt oleen tuo mainitsemasi tunne et retkahdus ois elämän ja kuoleman kysymys, oon todella miettiny miten selviän jos niin vielä käy, nyt putkeen peleittä tosin vasta 76 päivää, sitä ennen pääsin 48 kunnes tulin parin päivän takaisku ja rahallisesti paha.
Mä haluun laskee päiviä, mä haluun tasan tarkkaan tajuta et mä oon ollu pelaamatta.
Kyllä mä tiedän mikä mut pelaamaan sillon ihan ongelman alussa ajoi ja se oli sellanen juttu et kukaan ei ois selvinny ilman “pään sotkemista” ja mä sotkin sen peleihin, nyt tää on tätä tuskallista irti räpiköimistä, mut toivoa on, niin mulla kun sullakin.
Tinja

Huomasin taistelun kirjoituksen, mä oon sitä mieltä et tupakka ei oo ollenkaan huono vaihtoehto.
Rakas kummitätini kuoli aikoinaan keuhkosyöpään eikä ollu elämässään ainuttakaan tupakkaa polttanu.

40

Kiitos viesteistä Tinja ja Taistelu

Tänä iltana aukes vielä yks nettikasino jota tossa pari päivää sitten olin pyytänyt avaamaan, kun olin joskus sulkenut. Kävin vilkaseen oliko siellä pelimerkkejä jäljellä. Ei ollut, mut osallistuin silti yhteen freerolliin, mutta siinäkin rupesin pistään hetken päästä vaan all-in, kun en enää halunnut sen takia että ois ollut pienet mahkut saada muutama euro valvoo koko yötä, joka ois ollut lopulta myös vaan huono juttu. Pyysin sitten jäähyn sillekin tilille. Huomasin selkeästi että oli veto vielä sukeltaa peliin. Ja ilman tukeanne ehkä ois saattanut jäädä järki taka-alalle ja addiktio taas valloilleen. Tää päivä ollut väsynyt, mutta silti jotenkin kokenut olevani vahvempi ja yhteydessä itseeni enemmän. Yhteys muihin ihmisiin on ollut tärkeä. Asian jakaminen. Oon kyllä tässä viime vuosina harjoitellut myötätunnon ja hyväksymisen antamista itselle, ja osaan varmastikkin sen paremmin kun vaikka 3-4 vuotta sitten. Mutta nyt tarvitsin silti jonkinlaista hyväksyntää/tukea itselleni ulkopuolelta. Kaippa sekin on vaan hyväksyttävä ettei ole itseriittoinen. Se on vaan jotensakin pelottavaa, kun mitä sitten jos elämäni on toisten käsissä ja sieltä tulis vaan kylmää. Mutta ehkä sekään ei mitään. Sitten vaan toimii siinä tilanteessa oman kykynsä mukaan, ehkä se on siinä peli. Sitten mennään niillä, ja katsellaan auringon nousua vähän myöhemmin.

Tsemii teille ja kaikille ja virkistävää rautojen pumppausta taistelulle! :slight_smile:

  • Q