Noniin päivitystä vähän tähänkin ketjuun.
Valitettavasti nyt negatiivisemman laatuista pelaamisen suhteen.
Tilanne tuntuu olevan että jos vaan jossain vaiheessa on vähän ylimääräistä rahaa niin pelaan sen. Aivan välttämättömimmät rahat jätän pelaamatta. Tänään meni x00e, viime kuukauden olin kitkutellut hyvin vähällä rahalla että olisi varaa tehdä vähän ostoksia, mutta taas mennään äärirajoilla.
Jonkinlainen elämänhallinnan menetys tapahtui tuossa 3kk sitten. En ole löytänyt oikeen otetta mistään, mikään ei ole tuntunut kovin merkitykselliseltä. Siinä sitten niin helposti ajautuu peleihin ja rahapeleihin.
Elämä. Pidän kaikesta huolimatta positiivisen otteen. Löysin vähän valoa ystäväni kanssa puhelimessa jutellessa. En syyllistä itseäni tuosta repsahduksesta, enkä muistakaan negatiivisuuteen lasketteluista. En hakkaa itseäni siitä että olen niin paska. Tämä on tilanne nyt, enkä sille muuta voi. Tämäkin piti vielä käydä hakemassa. Elämä jatkuu, toivoa vaan voi että suurimmat möröt olisi jo käyty hakemassa ja saisi vapauduttua. Jatkaa eteenpäin katsoen elämää silmästä silmään, ravistella liat niskasta ja avata uusia ovia ennakkoluulottomasti. Mörkö voi tulla kulman takana, ehkä se vie, ehkä se voitetaan. Ei sillä loppujen lopuksi ole väliä. Tärkeintä on tehdä parhaansa ja hyväksyä itsensä myös silloin kun on heikoilla.
Luin tuossa puuh:n mainioita kirjoituksia. Kaveri menee kaidalla tiellä ja ahdistaa. En nyt viitsi mennä sinne ketjuun häiriköimään, mutta jos sattuu kaveri lukemaan tätä, niin tsemiä. Se voi tapahtua yhtäkkiä, silloin kun vähiten odottaa. Huomaa että elämä on mahtavaa. Tilanne tulee eteen ja onkin valmis ottamaan sen.
Itse oon nyt lähinnä koomaillut viimeset 3kk, ja jos joku tilanne ois tullu siinä eteen, niin ohi ois mennyt.
Eli siis en suosittele niitten addiktioiden ihanuuteen palaamista, ellei sitten satu oleen jotain mikä piti vielä sieltä käydä katteleen.
Itte taidan nyt heittää heippa rahapeleille - ja kun tässä hyvästejä jätellään niin vois kai nuo tietokone ja kännypelit mennä siinä samal. Vaikka perjaatteessa en tykkää siinä tilanteessa ku tuli isosti hävittyä alkaa heitellä hyvästejä, koska se voi olla vaan helpotuksen hakemista siihen häviön tuottamaan sietämättömään oloon. Mutta ehkäpä tuo ei oo enää tässä kohdassa motiivina mulla - tavallaan ei niin paljo pakene sitä piruu, ku se koittaa tökkii sil hiilihangollansa perseeseen, vaan näkee vähän valooki siel minne vois mennä. Ah sitä ihanaa ahdistusta, tyhjää, energiatonta oloa. No ei. Epäilemättä tuotakin eessä, mut eipä jäädä siihenkää jumittamaan. Vaan tehään niitä elämää edistäviä juttuja vaikka väkisten puurtaen. Onhan mulla siitäki kokemusta, voi olla kivistä tietä ja ottaa oman aikansa, mut loppupelis se oli sen arvosta. Ja tää paskahan on kun ois jossain vanhassa tunkkasessa kellarissa, okei välil kävis ulkona mut aina palais sinne koska siellä on turvas. Siel kellaris on ystävä, tosi vanha rakas ystävä, joka houkuttelee sua sinne kaikel hienol. Ne sen jutut näyttää tosi upeilta, mut sitten ku sä taivut ja meet sinne ja kosket niihin ni ne lahoo käsiin. Tulee sääli sitä jättää se sinne, mut loppupelis se on aika inha tyyppi, se kusettaa koko ajan. Se saa nautintoo siitä et se vie sua 10-0. Eikä se oikeesti usko että sen oon jättämäs, ihan varma on että takas tuun. Mut mitäpäs siitä mitä se tuumii. Kyl sekin varmaan jossain vaihees kuolee kun vaan tarpeeks pitkään on ruokkimatta oli se sit vuos, 10 vuotta, elämä tai 2. Ja ehkäpä suolautuu vähän positiivisempiin energiohin. Yhtäkkii mun ympärillä on enemmän tilaa. Wow, oikeestikko. Eikö mun tarvikkaan enää pelaa, sitähän on vaikka mitä voi tehä - eikä moneenkaan tarvi rahaa. Sanontahan on että parhaat asiat elämässä saa ilmaseks.
Jos kelaan asiaa kokemuksen kantilta, niin salettihan se on että palaan sen luokse jossain vaihees. Mut vittujako kokemuksesta, jos palaan ni palaan, tärkeintä on tarkotus olla palaamatta. Ja jostain syystä nyt tuntus oleen vähän sellanen meininki, vaikka onkin klassisesti repsahduksen jälkeinen. Mut sitä vartenhan sitä repsahtelee, jonkin näkösii herätyskellojahan ne varmaan on.
Joskohan tää ois jo tässä. Vähän väsyneenä tuli tarinoitua, mut ihan jees fiilis tuli kirjotellessa. Mukavia loppukesän päiviä porukalle.
-Q
