Hyvää matkaa ystäväni.
Yksin ei Sinun tarvinnutkaan lähteä.
Äitisi lähti kanssasi.
youtu.be/s3fAMswrrFo
Putkis 0132
Hyvää matkaa ystäväni.
Yksin ei Sinun tarvinnutkaan lähteä.
Äitisi lähti kanssasi.
youtu.be/s3fAMswrrFo
Putkis 0132
Hienon näköinen reitti
Meinasitko kävellä kokonaan yhdellä yrittämällä vai pätkissä kesän aikana? Milloin startti?
Vaikka meillä on niin erilainen tyyli järjestää retkemme niin kävely luonnossa on varmasti molemmille se ykkösjuttu. Ihanaa kun pääset siitä nauttimaan noin pitkän matkan ja ajan.
Minulla oma vaatimaton tätipatikointi retki lähestyy, vielä 3 viikkoa pitää malttaa…
No moi Vilma 1966!
Älä yhtään vähättele omaa patikointiasi. Kävely luonnossa on juuri se juttu. Se että teen tuollaisia mahdottoman kokoisia tempauksia, on ehkä juuri sitä samaa luonnetta jota toteutin juodessani. Jos juon, juon kunnolla. Jos kävelen, niin kävelen…
Tarkoitus kävellä koko 800km kahdeksassa viikossa.
Aion lähteä reissuun kesäkuun alussa. Hieman kiirettä pitää. Paljon järjesteltäviä asioita. Varusteet, ruoka, lennot, rahoitus.
Lenkeillä pitää käydä ja töitäkin teen.
Tälle reissulle olen perustanut rahankeräyksen, oikein poliisin luvalla. Saan siis ottaa rahaa vastaan luvallisesti. Sponsoreitakin olen muutamia saanut. Kannan heidän mainoksia rinkassa tai vaatetuksessa.
Hmm… Metsästä voinenkin kertoa sen että työskentelen eräällä taimitarhalla, jossa siemenestä kasvatetaan taimia, siis männyn- ja kuusentaimia. Työskentelin juuri neljä viikkoa kylvökoneella. Kylvimme noin 10 miljoonaa siementä. Ensimmäiset kylvetyt siemenet ovat jo itäneet ja taimet ovat noin kolme neljä senttiä korkeita.
Yritän saada työnantajan myös sponssaamaan reissua. Vaellanhan luonnossa ja myös metsissä sellaisten ihmisten kanssa jotka arvostavat luonnon hyvinvointia.
Putkis, puutarhuri
Pitkä ja rankka on reissusi, mutta päivämatkat kokeneelle vaeltajalle kuulostavat kuitenkin suhteellisen kohtuullisilta. Minulla ei kyllä paikat kestäisi. Kipeytyy nivelet jaloissa ja selkä, kun on tuota ylipainoakin niin valtavasti.
Innolla odotan jo matkaraportteja ja kuvia. Varmaankin lunta näet vielä paikotellen, kun niin aikasin liikkeelle lähdet. Mutta säästytpähän ainakin ekan puoliskon reissustasi itikoilta.
Työ kuulostaa mukavalta siinä mielessä, että siinä tekee konkreettisesti jotain järkevää ja työn jälki näkyy nopeasti. Toivottavasti työnantaja innostuus sponssaamaan jotenkin “metsäkävelyäsi”
Kerro jotain vinkkejä miten rahankeräyksesi voi löytää (täällä tuskin sitä saa mainostaa), mutta jos on jotain hakusanoja millä se netistä löytyisi (onko netissä?) niin eihän tiedä jos vaikka sinne jokin ropo kilahtaisi.
Moi Vilma 1966.
Putkis 0132 löytyy youtu.be:sta.
Laitoin sinne jo muutamia videoita aikaisemmilta reissuiltani.
Toki instagram tuntee myös Putkis0132:n.
Keräyksen julkaisen myös siellä.
…
Juu, kaikenlaista touhua on elämään tullut sen jälkeen kun korkin suljin. Tuleva reissu, Kalottireitti, on varmaankin yksi kovimmista ja kaikella tapaa vaativin. Tosin vuoden 2019 pyhiinvaellus ranska-espanja ei sekään ihan pikkujuttu ollut.
Kalottireitti!
Pitkiä aikoja yksin. Viikko, jopa kaksi. Vaeltajia on kyllä muitakin, mutta ei liene juttuseuraa.
Instassa kerron lisää kuinka suunnittelu etenee. Vappuna viimeistään alkaa sinne tarinaa tulemaan.
Putkis, askeleita elämässä.
Moro kaikille.
Peruutuspeilin kysyi nykyistä suhdettani alkoholiin.
Alkoholi kulkee mukana elämässäni, mutta vain muistona. Käyn yhä ravintolassa jossa vietin vuosia, tai vuosikymmeniä. Kokis- tai jaffalasi kuuluu nykyisiin juomiini.
Mitä ihmettä? “Kuulen” aika monen kysyvän. “Miksi yhä käyt pubissa? Olethan alkoholisti, ja kertonut uudesta matkaoppaastasikin.”
Niin, tuo on kyllä totta.
En varmaankaan voisi ravintolassa viettää aikaa jos mielitekoja alkoholiin olisi, tai jos olisin raittiushumalassa ja inhoaisin juopuneita.
Mielitekoja alkoholiin ei enää ole. Ei myöskään tupakkaan, jota polttelin yli kolmekymmentä vuotta. En juurikaan inhoa humaltuneita ihmisiä, joskus ennemminkin säälin heitä.
Kun menen paikalliseen ravintolaan saan siellä hyväksyvän vastaanoton. Voisi tietysti luulla että minua kartettaisiin, mutta ei.
Miksi käyn ravintolassa?
Minun kaverit ovat siellä. Kaveria ei jätetä, ei vaikka oma elämä on muuttunut. En ole unohtanut kun minä sain apua pahimpina aikoina. En ehkä ole velkaa, mutta silti.
Pari viikkoa sitten olin hautaamassa yhtä kaveriani. Hänen kanssaan tuli aikoinaan juotua kalja jos toinenkin. Emme koskaan ehtineet jutustella raitistumisestani. Ehkä se olisi muuttanut hänen polkuaan, tai sitten ei.
…
Kirjassani on muutama “kirje kaverille”.
Tuo kaverini on syöksykierteessä. Tilanne hänen kohdallaan on pahentunut todella nopeasti. Jatkuvat pienet onnettomuudet seuraavat toisiaan. Vappuna viimeksi ambulanssi kävi häntä paikkaamassa. Kirveellä löi käteensä saunapuita tehdessä, aamukuudelta, 1.98 promillea…
Jk.
Kiitos kirjani lukemisesta. Minulle on aivan sama ostaako joku kirjan vai lainaako sen kirjastosta. Tunnen mielihyvää siitä että sitä luetaan ja sen tarina tulee ymmärretyksi.
Peruutuspeili, sinä varmaan ymmärrät kuinka paljon laitoin peliin kirjoittaessani tuon kirjan. Ystävät, sukulaiset.
Lähes joka viikonloppu yksi kirja lähtee jonkun mukana pubista. Hyvin erilaisia ihmisiä on kirjan lukenut. Saarnamies, pappi, muusikko, lääkäri, gangsteri, juoppo, diakoni, ja yksi nunnaksi pukeutunut nainen:shock: ( halloween bileissä).
Putkis
Kiitos kattavasta vastauksesta Putkis!
terv. peruutuspeili
Tuliko sähköpostini perille? Pelastin viestisi roskapostista, google oli päättänyt puolestani.
Eipä postia näy. Klo 15,28. Ei edes roskissa.
Jotain merkillistä on s. Postin kulussa.
Lähetin vastauksen-vastauksen ihan uudella tiedostolla.
Asiakirjasi oli moitteeton, käyttöön vain. (Toivottavasti on jo, kun jäi s-postiin jumimaan.)
Jokos matkavalmistelut ovat hyvässä vauhdissa? Lähtö lähenee…
Kiitos Juulia.
Sposti ei vaan ole tullut. En ymmärrä mikä on pielessä. Jotain posteja kyllä kulkee.
…
Valmisteluja teen sen minkä kerkeen. Teltta ja makuupussi meni vaihtoon. Esim. vanha makuupussi painoi 2kg, nyt uusi untuvapussi painaa alle 700g. Aivan ilmaisia ei tuollaiset pussit ole. Hinta jää kuitenkin alle euron /gramma. ?.
Ruokajutut aiheuttaa päänvaivaa. Tarvitsen rinkkaan noin kahden viikon murkinat kerralla kannettavaksi. Kuinka paljon syön kahdessa viikossa? Siinäpä elämän ja kuoleman kysymys, jos nyt noin raakasti ilmaisen.
Ruoka täydennyksiä aion hoitaa suomesta lähetettävillä paketeilla, jotka pakkaan itse jo ennen reissuun lähtöä. Ritsemin tunturikylään, ruotsiin, voi esimerkiksi lähettää paketin. Luulen että tuollaisen paketin saaminen voi olla aika mukava kokemus, vaikkakin sen on itse pakannut.
…
Tuttu kysymys.
Pelkäänkö?
Vastaan: KYLLÄ.
Reissu tulee olemaan ikimuistoinen. Lähden taas kohden tuntematonta. Kivisille poluille, kauas kotoani, vieraisiin maihin. Kuljen yksin, toki tunnettua vaellusreittiä.
Ajatelkaa itsenne omine ajatuksinenne kahdeksi kuukaudeksi yksin kulkemaan erämaassa. Kaiken ilon ja murheen kohtaan yksin. Jokaisen ongelman joudun itse ratkaisemaan.
Se kaikki mikä oman pään sisällä aiheutta haastetta ei ole ollenkaan vähäpätöinen asia. Kuitenkin uskon että pystyn voittamaan kaiken mikä päässäni jyllää. Olenhan minä pystynyt lopettamaan tupakoinninkin… niin ja sen juomisenkin. Nehän ne vasta kivisiä polkuja olikin. Satoikin usein niin että silmätkin kastui…
Kun sitten pään sisällä oleva elämä sopeutuu yksinäisyyteen jää jäljelle vielä pari haastetta. Vaeltaminen satoja kilometrejä rinkan, teltan ja kahvipannun kanssa. Jokainen aamu pakkaan kaiken rinkkaa ja lähden kohden tuntematonta. Vaellan päivän, lasken rinkan selästäni, pystytän telttani ja keittelen kahvin.
Mitä kaikkea tulekaan näkemään ja kokemaan. Varmasti suuria tunteita, niin iloisia kuin surullisia. Niitä suuria tunteita joita myös alkoholilla aikoinaan etsin.
Yksin erämaassa!
…
Mielenkiintoinen ongelma on esimerkiksi peseytyminen. Kesäkuun alussa vuoristoissa on jääkylmät vedet. ?
Putkis, telttakankaan varjoon.
Tänään katson huomiseen.
Uuden suunnan otin elämääni viisi vuotta sitten. Muistan kyllä sen hetken.
Kaikki tuntui hajonneen, tärkeät asiat kadonneen…
Vaikka olen kulkenut suuren Pyhiinvaelluksen Sandiagoon, suurin ja ehkä merkittävin vaellukseni tapahtui kuitenkin viisi vuotta sitten. Kuljin silloin polkua joka vei minut pois kaljapurkkien erämaasta. Katkolla kävin huokaisemassa, sitten jatkoin taistelua Antabuksen kera.
Tänään suunnittelen taas matkaa erämaan syleilyyn.
Putkis 0132, viisi vuotta ilman alkoholia.
Kiitos
Hienoa, Putkis!
Ja voimia vaellukselle - ja Vaellukselle!
My Idol ?
Kiitoksia, kun olet jakanut elämääsi! Mukavaa vaellusta.
Milloin retki alkaa? Kirjoittelethan sieltä jotain tännekin? Kun en siellä IGssä luuraa… Haluan kuulla millaista siellä on.
Hyvää matkaa!
Hyvää vuosipäivää, hienot viisi vuotta sinulla.
Toivotan monen monta onnellista viisivuotiskautta tulevaisuuteen.
Toki laitan kuvia ja tarinaa tänne Plinkkiin instan ja YouTuben lisäksi. YouTubessa on kanava Putkis0132. Siellä muutamia videoita edellisiltä retkiltä. En tosin tiedä kuinka netti toimii tuolla kalottireitillä. ( jos joku sen tiedon löytää ja kertoo olen kovin kiitollinen).
Aion lähteä reissuun kesäkuun lopulla. Alunperin ajatus oli lähteä nyt kuun alussa, mutta järjestettäviä asioita on vaan niin paljon. Työasiat, matkaliput, ruoka, rahoitus, varusteet, karttojakin vielä puuttuu… Luntakin ilmeisesti norjan vuoristossa vielä on, siis useita metrejä paksusti. Joet tulvii yms.
Turvallisuus on yksi niistä asioista johon olen panostanut paljon. Lueskelen reitin paperikarttoja. Painan mieleeni paikkojen nimiä ja teen varasuunnitelmia mahdollisten ongelmatilanteiden varalle. Paperikarttojen ja kompassin lisäksi käytän myös GPS karttaa, siis puhelimeen ladattua offline versiota, joka toimii ilman gsm-singnaalia. Reitti jota kuljen on myös merkitty maastoon noin viidenkymmenen metrin välein. Reittimerkit tosin saattaa olla lumen alla, mutta pääsääntöisesti oletan niiden näkyvän. On siis kolme erilaista paikannussysteemiä käytössäni. Lisäksi käytän ilmansuuntia karkeaan paikoitukseen. Pyrin aina muistamaan suunnan jossa on jokin suurempi kiintopiste, järvi, joki, kaupunki… Tämä siksi, että jos kävisi se mahdoton onnettomuus ja menettäisin kaikki varusteeni.
Kengät käytin suutarilla korjattavana. Muutamasta saumasta oli langat kuluneet poikki. Nyt on taas vesitiiviit ja uudet pohjallisetkin hommattu.
Rinkkaan pakkasin viikon eväät ja lähes kaiken muunkin. Painoa maltillinen 20kg.
Toki jotain “pientä” vielä tulee lisäksi. Yritän saada lopullisen painon pysymään 25kg tietämissä. Helppoa se ei tule olemaan. Pienen ylityksen voin tehdä tuohon painoon eturepulla. Siis vatsan päälle tulevalla lisälaukulla. Ruoka se on mikä tuota painoa lisää. Joudun varustautumaan jopa 14 vuorokauden vaellukseen ilman täydennystä. Huh!
Näin siis tässä vaiheessa ajattelen. Paljon on vielä soviteltavaa ja varmisteltavaa.
Mutta askel askeleelta…
Putkis 0132
Moro.
Tänään pakkailin rinkkaa. Työstä tuntuu käyvän pidemmän reissun suunnittelu.
Telttailen kotipihassa ja testaan uutta makuupussia. Ostin siihen sisälakanan, siis muumiomallisen pussin, aitoa silkkiä. Oikein mukava paketti kokonaisuudessaan. Olisihan tietenkin tuolla rahalla istunut pubissa yhden viikonlopun. ?.
Putkis, pussimato.
Väritin sun kuvan. Tuliko yhtään näköinen?
Hyvää reissua