Puolison juominen ahdistaa läheisiä..

Kotikanava
1

Hei!
Olenkin tässä jo jonkun aikaa lukenut toisten kirjoituksia ja kommentoinutkin joitain. Päätin nyt viimein aloittaa oman ketjun.Olen ollut naimisissa jo yli 30vuotta,lapset jo aikuisia ja omillaan.Meillä alkoholin käyttö alkoi pikkuhiljaa aikoinaan saunaolusista ja yhteisistä juhlista ystävien kanssa.Vuosien varrella kulutus koko ajan lisääntynyt ja viimeiset 10-15vuotta ollut lähes joka viikon loppuista ja välillä myös juonut viikollakin kun mahdollisuus työn puolesta ollut.Työnsä hoitaa edelleen ,mutta alkuviikosta rapula painaa päälle…Itsekkään en ole täysin raitis ,joskus otin enemmänkin mutta koin sen sellaiseksi että viikonloput menee piloille ja ei mitään muuta saa aikaan.Nykyään otan jonkun siiderin silloin tällöin.Puolisollani kuitenkin maistuu alko perjantaista sunnuntaihin.Lapset ovat jo pitkään olleet huolissaan kotitilanteesta.

Katteettomat lupaukset,piilopullot,valehtelut,kieltämiset että ei ole mitään ottanut vaikka sen selvästi näkee ,saa minut ahdistumaan ja lähes “hulluuden” partaalle.Mitään ei pysty suunnittelemaan,kun ei tiedä mikä tilanne on viikonloppuna(tai tietää että alko kuvioissa jossain määrin)Olen käynyt jo jonkin aikaa al-anonissa,josta saanut kullan arvoista apua ahdistukseeni.Olen myöskin hommannut oman asunnon,joka ei tietenkään ole puolisoni mieleen.Nyt on ainakin mahdollisuus miettiä kumpikin tahollaan mitä elämältään tahtoo.Saa nyt nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan…

2

Jellonatar, onnea, olet ottanut hyvinvointisi vihdoin omiin käsiisi mm. hankkimalla oman asunnon ja aloittamalla Al Anonissa käynnit. Tuntuu siis siltä, että suunta on oikea.

Sinulla on pitkä avioliitto takana eikä sellaisesta niin vain irtauduta, vaikka joskus haluaisikin. Oma asunto antaa sinulle kuitenkin tilaa lähteä yhteisestä kodistanne aina silloin, kun miehen käytös alkaa liikaa rassaamaan. Mielestäni voit esim. viikonlopun edellä todeta miehelle, että sinä lähdet asunnollesi, koska haluat viettää sellaista viikonloppua, johon ei kuulu oma eikä läheisen juominen. Aikuiset lapsenne voinevat vierailla siellä asunnollasi, jos sellainen tarve tulee. Oletan siis, että isän juominen ei ole sillä tavalla tabu, etteikö lapsillekin voi kertoa, että haluat viettää viikonloput ominesi.

Minä olen nyt keväällä eronnut reilun 20 vuoden liitosta, mutta jos tuollainen mahdollisuus olisi ollut olemassa, että olisin voinut viikonlopuiksi vaihtaa asuntoa, olisi liittomme saattanut kestääkin. Arki siis sujui leppoisasti, kun miehellä ei silloin ollut mitään tahtotilaa juoda. Perjantaisin sitten lähti omille teilleen (myös toisen naisen sänkyyn, mikä selvisi eromme jälkeen) ja joskus lauantaisinkin. Ei kuitenkaan juonut mitään viikonloppuputkia. Minua häiritsi kuitenkin jo tuo jokaperjantainen kaljoille lähteminen ja moni viikonvaihde menikin tosi ahdistuneissa tunnelmissa. Sen takia se omalle asunnolle lähteminen olisi voinut olla helpottava ratkaisu, että omat ahdistuneet fiilikset olisivat jääneet väliin.

En nyt oikein osaa “avata” sitä, mitä yritän sanoa… Miehesi haluaa juoda viikonloppuna, se on jotenkin ihan selvä, ja kuulostaa tosiaan siltä, että eroon et vielä ole valmis. Ehkei syytäkään siihen ole, jos miehen vkl-juominen on suhteenne ikävin ristiriita. Ehkä miehen silmiä avaa, kun toteat, että alat asumaan viikonloppuisin omassa asunnossasi.

Toisaalta, ehket olekaan valmis tuollaiseen ratkaisuun, vaan haluat jäädä viikonloppuna yhteiseen kotiinne ikäänkuin vahtimaan miestä. Saattaahan hän juoda vaan enemmin, jos sinä et ole paikalla. Itselläni ainakin oli vuosien ajan tuollainen tapa, että lauantai-illaksi en voinut sopia oikein mitään, koska aavistelin miehen käyttävän silloin tilanteen hyväkseen ja lähtevän ns. liikenteeseen. Jos/kun olin kotona, hänkin tuntui siellä viihtyvän ihan ilman juomisia…

Al Anon antanee sinulle rohkeutta tehdä omia valintojasi ja lopettaa mahdollinen “kyttääminen”. Miehesi tehtävä on ITSE huomata tilanteensa ja alettava kohentamaan sitä, jos niin tahtoo. Sinun ja/tai lastenne mieliksi/takia muuttuminen ei tule olemaan pysyvää. Motiivi on löydyttävä ihan omasta hyvinvoinnista.

Yksi asia, mikä myös auttaa itseä pysymään ns. pinnalla, on se, että kodin asioista uskaltaa kertoa avoimesti vaikkapa työpaikalla. Tänä päivänä niin monessa huushollissa juodaan, että sitä ei tarvitse hävetä. Päin vastoin, kun tajuaa, että muillakin on vastaavia huolia perheissään, saa jotenkin voimaa omaan selviytymiseen. Joka tapauksessa, toivotan sinulle onnea pienissä askelissasi eteenpäin kohti tasapainoista elämää :slight_smile:

3

Kokemusta kans omasta asunnosta. Ajattelin että suhde pelastuu jos molemmilla omat luukut jossa juoda tai olla juomatta. Tämä olisikin ollut ratkaisu jos päihdeongelman ainoa ongelmalliseksi tekevä asia olisi ollut pelkkä alkoholin juominen ja sen määrät ja juomiselle ja toisen krapulatoimille altistuminen. Meillä asiaan kuului kuitenkin mm. valehtelu, joka on mielestäni parisuhteessa aina yhdessäoloa etäännyttävä tekijä riippumatta siitä kuinka usein toista näkee ja kuinka hyvin hallitsee omaa asuntoa ja poistumistaan toisen asunnosta.
Omalle itsenäisyydelle se on todella merkittävää toki, että halutessaan pääsee erilleen toisen tekemisistä myös fyysisesti. Omaa rehellisyyttähän sekin on, että myöntää ettei jaksa eläää päihde elämää ja alkaa elämään oman näköistä elämää. Joten hienoa tosiaan että on oma asunto.

Mutta tuohon Hemmiinkan kommenttiin niin Mielestäni meidän parisuhdetta ei päihdeongelmalta pelastanut kuitenkaan se, että siivoan itseni pois miehen juomisen alta siksi ajaksi kun hän valitsee juoda, maksan toista kämppää omalla kustannuksellani ja käyn katsomassa miestä kun hänelle sopii, poistun juomisen tieltä ja palaan selvään aikaan jotta mies saa nauttia perhe-elämästä samalla kun viikonloppuisin toteuttaa juomishimoaan. Tottakai toisen valintoja tulee kunnioittaa joten ratkaisuhan ei ole sekään että toinen lopettaa juomisen minun tahdostani, mutta minulle parisuhdetta ei tuo paremmaksi se että omasta asunnostani tulee paikka joka mahdollistaa sen, että mieheni voi juoda rauhassa ilman ikäviä ristiriitoja joita juominen aiheuttaa.

4

jatkan vielä, että voihan toki oma asunto tuoda perpektiiviä suhteeseen jossa ei paljon ongelmia vielä ole niin niitä ei sitten tulekaan kun molemmilla on tilaa…
Suosittelen itsenäisyyttä ja mahdollisuutta äänestää jaloillaan kaikille ihmisille, olipa päihdeongelmaa tai ei, tai olipa koko parisuhdetta tai ei. Onnellisuus menee aina parisuhteen edelle, kun tuli esiin päihdeongelma niin mulle onneksi lakkasi olemasta pääasia se, että “pelastetaan parisuhde” vaan tärkeysjärjestykseen tuli ensimmäisenä, 1.pelasta itsesi, 2.etsi tai auta etsimään ratkaisua päihdeongelmaan jos aikaa jää, ja sitten 3. vasta parisuhde, ja 4. parisuhde tuon tietyn ihmisen kanssa koska jos hänellä jatkuu päihdeongelma niin miksi hakata päätä seinään.

5

Kiitos vastauksistanne Hemmiina ja omalupa!Ihana saada kommentteja ja myös näkökulmia eri suunnista katsottuna.Ne vahvistaa omia tuntemuksia että olenko oikealla tiellä, kun sitä niiin epäilee aina itseään ja omaa toimintaa.Se että meillä omat asunnot nyt on ei välttämättä tarkoita että olisin eroamassa,koska en siihen vielä ole valmis.Pitkä liitto takana ja paljon hyvääkin yhdessä koettu,niin ei niitä voi pyyhkäistä pois ihan noin vaan.Meillä neljä lasta ja lastenlapsiakin jo viisi.Se että alko hallitsee viikonloppuina tuottaa surua ja ahdistusta minulle sekä lapsilleni,tuntuu että ei ole enää sitä normaalia kanssa käymistä kaikki jollain tavoin “varpaillaan” ja kysyvätkin usein ennen tuloaan että mitä kotiin kuuluu…En ole sitä heiltä salannut koska haluan olla heille rehellinen.Rehellisyys ja luottamus kuuluu minun mielestäni myös parisuhteeseen,ne on niitä tärkeimpiä asioita yhteiselossa.

Alkoholin käytön myötä luottamus on hävinnyt kokonaan,koska ilmeisieti valehtelee myös itselleenkin juomien määrät,pulloja vain löytyy sitten viikonlopun jäljiltä useita eri paikoista.Viikonloppuisin menee 1-1.5L väkeviä ja oluet päälle,joten melkoinen määrähän siitä tulee.Käyttöään perustelee että töissä vaikeaa ja haluaa paeta niitä…ne vaikeudet tulevat sitten valitettavasti tuplasti eteen sitten maanantai aamuna…

Omassa asunnossa en ainakaan tarvitse kyttäillä häntä ,hänen ilmeitä,eleitä ja etsiä tyhjiä pulloja mistään,koska sitähän se on ollut.Se on vienyt hirveästi voimia ja kaikki pyörinyt vain sen ympärillä.Ei kuitenkaan ole ihan helppoa lähteä OMASTA kodista toisen juonnin takia.Tunteet kulkevat vuoristorataa koko ajan.Mutta nyt on lähdettävä töihin…

6

Kiitos vastauksistanne Hemmiina ja omalupa!Ihana saada kommentteja ja myös näkökulmia eri suunnista katsottuna.Ne vahvistaa omia tuntemuksia että olenko oikealla tiellä, kun sitä niiin epäilee aina itseään ja omaa toimintaa.Se että meillä omat asunnot nyt on ei välttämättä tarkoita että olisin eroamassa,koska en siihen vielä ole valmis.Pitkä liitto takana ja paljon hyvääkin yhdessä koettu,niin ei niitä voi pyyhkäistä pois ihan noin vaan.Meillä neljä lasta ja lastenlapsiakin jo viisi.Se että alko hallitsee viikonloppuina tuottaa surua ja ahdistusta minulle sekä lapsilleni,tuntuu että ei ole enää sitä normaalia kanssa käymistä kaikki jollain tavoin “varpaillaan” ja kysyvätkin usein ennen tuloaan että mitä kotiin kuuluu…En ole sitä heiltä salannut koska haluan olla heille rehellinen.Rehellisyys ja luottamus kuuluu minun mielestäni myös parisuhteeseen,ne on niitä tärkeimpiä asioita yhteiselossa.

Alkoholin käytön myötä luottamus on hävinnyt kokonaan,koska ilmeisieti valehtelee myös itselleenkin juomien määrät,pulloja vain löytyy sitten viikonlopun jäljiltä useita eri paikoista.Viikonloppuisin menee 1-1.5L väkeviä ja oluet päälle,joten melkoinen määrähän siitä tulee.Käyttöään perustelee että töissä vaikeaa ja haluaa paeta niitä…ne vaikeudet tulevat sitten valitettavasti tuplasti eteen sitten maanantai aamuna…

Omassa asunnossa en ainakaan tarvitse kyttäillä häntä ,hänen ilmeitä,eleitä ja etsiä tyhjiä pulloja mistään,koska sitähän se on ollut.Se on vienyt hirveästi voimia ja kaikki pyörinyt vain sen ympärillä.Ei kuitenkaan ole ihan helppoa lähteä OMASTA kodista toisen juonnin takia.Tunteet kulkevat vuoristorataa koko ajan.Mutta nyt on lähdettävä töihin…

7

Tulipahan lähetettyä sitten tuplana :laughing:

8

Ilmaisin itseäni todellakin huonosti aamuisessa kirjoituksessani enkä tiedä, osaanko vieläkään ilmaista juuri niitä asioita, joita haluaisin :slight_smile:

Asetelmahan ei saa olla se, että juomaton väistyy saati pakenee omasta kodistaan antaakseen juovalle mahdollisuuden… Oman asunnon tarkoitus on mielestäni se, että pelastaa ITSENSÄ siltä koko mielen valtaavalta pahalta (turhautuneelta, raivostuneelta, surulliselta, väsyneeltä, ahdistuneelta…) ololta, mitä juovan katselu ja kuuntelu aiheuttaa.

Minä toisin miehelle hyvin selväksi sen, että minulla on paha olla yhteisessä kodissamme ja sen takia joudun sieltä väistymään. Kertoisin myös, että ikävöin yhteistä tekemistä ja toivon, ettei tämä ole pysyvä tilanne.

Silloin, kun asiasta puhutaan avoimesti, voi omille lapsille ja lapsenlapsillekin (riippuen tietenkin iästä ja “kypsyydestä”) sanoa, että mummi ei jaksa katsella vaarin juomista viikonloppuna, mutta että mummin luokse voi tulla toiseenkin osoitteeseen käymään.

Se juova läheinen on kuitenkin usein hyvin rakas ihminen ja kun yhteistä historiaa on noinkin paljon, niin lämpimiä tunteita on yleensä jäljellä. Se, että viikolla eletään yhdessä mahdollisesti hyvinkin tasapainoista ja mukavaa elämää, ei ole mitään teeskentelyä, jos siitä ei tee sellaista. Itse ainakin päätin pari vuotta sitten, että minulla on kaksi vaihtoehtoa (jollen eroa); joko jätän kaikenlaisen vatvomisen pois mielestäni, kiroilen asioita silloin, kun ne ovat käsillä, mutta sen jälkeen elän arkipäivinä nauttien elämästäni tai sitten vatvon (analysoin, pohdiskelen) asioita päivät pitkät, jolloin ahdistuneisuus kestää pidempään. Miehellehän oli ihan se ja sama, miten MINÄ jaksoin; hän kuitenkin lähti perjantaina olusille.

Miehelleni sanoin suoraan, että minusta tuntuu tosi ikävältä, kun hän kerta toisensa jälkeen häipyy kaljoille, mutta en halua pilata päiviäni sillä, että murehtisin jatkuvasti hänen käytöstään. Jos meillä olikin ns. hyvä viikonloppu, jolloin käytiin vaikka patikoimassa luonnossa, totesin miehelle, että minulla on nyt huomattavasti mukavampi fiilis :slight_smile:, minkä hänkin myönsi itsensä kokevan.

Asioista ei siis tarvitse tehdä numeroa, kunhan ne puhuu silloin, kun hetki on käsillä. Seesteisinä, “ongelmattomina” aikoina pitää kyetä nauttimaan hetkestä.

Sen takia, jaksaakseen nauttia, on kuormaa pystyttävä keventämään. Itselleni se todellinen kevennys tapahtui eron muodossa, mutta todellakin, moneen kertaan vuosien aikana ajattelin, että erillinen asunto olisi helpottanut tilanteita.

9

En kyllä ihan ymmärrä miten sitä seesteistä elämää voi elää, jos mukana on jokaviikkoisesti viinanjuontia ja siihen liittyviä juttuja mitä ketjun aloittaja kuvasi - ja jotka näyttää aina seuraavan näissä ongelmissa: salailu, valehtelu, syyttely, koko se paska paketti. Enempi se ainakin itsellä oli, että piti silmät kiinni eikä halunnu ajatella asiaa. Kun luottamus katoaa perisuhteesta niin mitä jää jäljelle, rutiinit? Mulle ainakin tuli petetyksi tullut olo. Oikeastaan mulle oli ihan sama olisko mies hävinny toisen naisen tai viinansa luo, samanlaista valehtelua, totuuden kiertämistä se oli. Tavallaan lakkasin olemasta miehelle, varmaan ei edes muistanut minun olemassaoloa kun kiskoi viinaa. En haluaiskaan koko ajan olla jossakin kiinni, mutta tuollaiset viinaputkiin häviämiset ja niistä paluut muka normielämää odottaen ei mulle istunut. KUinka moni odottaisi tyynenä miestään viikonlopun jonkun toisen naisen helmoista takaisin kotiin ja jatkaisi tasapainoista elämää loppuviikon?

10

Mun mielestä jälleen alkoholismi ei sulje pois että eikö jotain hyvää tai paljonkin ole voinut olla parisuhteessa. Mut ei siitä vaan voi aina pitää väkisin kiinni, että taikoo alkoholiongelmaa pienemmäksi tahdovoimalla ja eri konstein, jotta saisi räävittyä vielä hyviä asioita “koska minä haluan ne hyvät asiat tästä ihmisestä”. Se on sitä minulle kuuluisi- ajattelua, että ihan kuin joku olisi luvannut että mulle kuuluu tää mies ja hänen elämä, sitten kun ei kuulukaan niin saan melkein itkupotkuraivarin että olisin kuitenkin halunnut. Olisin halunnut vanhemmat. Elämä on joskus menettämistä että ihan olen joutunut myöntämään että menetin kertakaikkiaan sukulaiseni viinalle, hyvineen asioineen päivineen. Muisto vain jää.
Menetyksen voi yrittää hyväksyä sitten kun oppii että alkoholi ei niitä pyyhi pois, mutta saattaa tehdä mahdottomaksi uusien yhteisten kokemusten saamisen.
Ihminen ei ole aina valmis eroamaan kun se miettii että entäs ne hyvät asiat (puhun taas itsestäni sikäli että ihminen). Silloin sitä ehkä elää toivossa ja menneisyydessä. On tosi kurjaa joutua kotoaan lähtemään, se on kyllä tosi. Olen vieläkin surullinen että tosiaan itselläkin koti muuttui uppoavaksi laivaksi, ja melkein mitään ei mukaansa saa. Mut se on ehkä sitä uhrautumistakin että ei enää säästä eilispäivää tai käytä sitä varastona josta ammentaa.

11

Samaa mieltä. Kyllähän tahdonvoimalla sekin varmaan hoituu, että rupee vaan iloiseksi eikä murehdi turhia. Ei kyllä mulla onnistunut , sen verran vajavainen ihminen kai olen :sunglasses:

12

En tiedä, oliko nuo kysymykset nyt osoitettu minulle, mutta sillä tavoin ne tulkitsen, joten yritän vastata :slight_smile:

Tarkennettakoon omaa tilannettani viimeisen 1,5 - 2 vuoden ajalta sen verran, että olin jo tietyllä tapaa luovuttanut avioliittoni suhteen. En tiennyt miehen käyvän vieraissa, toki realistina joskus mietin, että ei se pelkkä “vapaus” ja olusille lähteminen voi olla niin tärkeää, että mies joka ainoa perjantai häipyy omille teilleen. Ajattelin kuitenkin niin, että jos se on MIEHEN hyvinvoinnin kannalta tärkeää, niin menkööt, koska viettihän hän 24/6 aikaa kotiosoitteessaan ilman juomista. Olen kertonut tarkemmin elämästämme Viikonloppujuoppo-keskustelussa, jos ketä nyt kiinnostaa siihen tutustua.

Mies kävi siis pääosin vain perjantaisin olusilla, tuli aamuyöstä/aamutunneilla kotiin, mutta ei ollut mitenkään ihmeemmin juovuksissa. Ja joo, nimenomaan silloin mietin, että eipä ne mitkään kapakat ole viiteen saakka auki ja että viihtyykö tuo ilman juomista noin monta tuntia, mutta en enää välittänyt niin paljon, että olisin alkanut asiaa vatvomaan tai mieheltä kyselemään. Mies heräsi yhdeksän aikoihin siinä, missä minäkin ja todellakin tietoisesti päätin, että en ala murjottamaan ja pilaamaan sillä OMAA viikonloppuani, vaan elän elämääni niin normaalisti, kuin se on itseäni (psyykettäni) laiminlyömättä mahdollista.
Kävin myös viikottain terapiassa, jossa pääsin purkamaan mietteitäni - sanottakoon nyt sekin tässä.

Viikolla teimme ruokaa yhdessä, emme tietenkään mitenkään “kaikki on hyvin, rakas” -tunnelmissa, mutta kun syödä täytyy, niin mieskin autteli siellä keittiön puolella.

Meillä ei siis ollut sen ihmeempää salailua, valehtelua, syyttelyä, miksi olisikaan ollut. Minä en vaatinut mitään, mies ei selitellyt mitään ja kun en kysellyt mitään, niin ei myöskään tarvinnut “hätävalehdella” mitään :wink:

Sen verran omanarvontuntoinen kuitenkin olen, että en voinut tyytyä tuollaiseen “kämppiksenä” elämiseen kovin pitkään, vaan tosiaankin laitoin avioeron vireille, kun aika oli siihen mielestäni kypsä. En miettinyt tuossa kohtaa miestä, en lapsia, saati taloudellista asemaani, vaan kohtalaisen itsekkäästi vain itseäni ja sitä, että minä kyllä pärjään itseksenikin.

Seesteistä elämää voi vaikeidenkin asioiden keskellä elää, kun on läpikäynyt uupumuksen ja sitä edeltäneet tunnemyrskyt. Voi todellakin oppia sysäämään “turhat” kuormittavat analysoinnit ja vatvomiset syrjään ja nähdä arjessaan vain ne tärkeimmät asiat, joilla pitää huolta itsestään. Ja kun riittävästi voimistuu, pystyy karistamaan kuormittavat osatekijät pois, ainakin melkein :slight_smile:

13

Tuo heitto ei ollut Hemmiinalle, eihän tämä ole hänen ketjunsakaan, vaan vertaus kuinka alkoholismiin uppoutuminen voi läheistä rasittaa - mies häviää itsekkäästi läheisistä välittämättä, aika sama viekö viina vai toinen nainen

14

Hemmiinan tarinasta, kiitos siitä muuten, tulee mieleen se kun on aina se kaksi vaihtoehtoa.ne voisi ajatella vastakkain, että primitiivinen ja vähän kehittyneempi reaktio…
Joko pohtia hiljaa ja hillitä itseään ja etsiä jotain mielenrauhaa, tai vaihtoehtoisesti räjähtää jo ekasta kriisistä heti että “MIHIN VT?&%#N SÄ KUVITTELET LÄHTEVÄS”
Itse voisin muistella olleeni ensin jälkimmäinen, sitten kun sain silmilleni kunnolla musta tuli se eka ja aattelin ehkä aikuistua…No molemmat tavat johtivat siihen, että ei parisuhteesta tule mitään jos toinen on jo vieraissa, joka on jollain jo pullo tai nainen mikä vaan. Siksi valitsen nykyään molemmat, tai niistä jokin välimuoto. Toiseen ei voi vaikuttaa kuitenkaan mutta joskus se tomuttaminen tuo pölyt esiin vähän nopeampaa…mut toki oma käytös on se josta pitää vastata eli ei nyt mitätahansa voi raivoissaan tehdä.

15

kiitos taas teille kaikille! :slight_smile: Tuntuu niin hyvältä saada purkaa tänne ajatuksiaan ja saada näkövinkkeleita teiltä rakkaat kanssa-sisaret.Asunnon olen ottanut vain oman itseni vuoksi,jotta en tarvii rasittaa itseäni kaikella p…lla mitä juovan ihmisen läsnäolo tuottaa.Vaikka meillä ei fyysistä väkivaltaa koskaan ole ollutkaan,niin kyllä juopunut läheinen tuottaa valtavasti mielipahaa ja ahdistusta. Kahdessa eri osoitteessa asumisessa on tietty puolensa,viikonloppuisin kun en ole läsnä on hänellä vapaus juoda niin paljon kun haluaa ja minä saan elää kuten itse haluan.Eihän se oikeaa parisuhdetta ole,etäännymme entisestään toisistamme…En tiedä enää omista tunteistani häntä kohtaan ja saanko niitä koskaan enää heräämään jos hän siitä raitistuisi :question: Hyvää päivän jatkoa kaikille…työt kutsuu. :slight_smile:

16

Tämä minun oli pakko lainata ihan itseni takia :smiley: Kaikki ihmiset emme ole samanlaisia, mutta minuun tämä Hemmiinan sanoma pätee. Joskus vain käy niin, että suuretkin ongelmat tavallaan menettävät merkityksensä silloin, kun ovat “poissa silmistä”. Se voi tietysti olla sekä hyvä että huono asia. Hyvä siksi, että saa itse mahdollisuuden voimaantua. Huonompi siksi, että voimaantuu liikaa ja se ehkä järkevin/ radikaalein ratkaisu jää tekemättä. :astonished:

Hyvä, Jellonatar! Oma asunto on ainakin minulle erittäin tärkeä juuri siksi, että voin poistua juopon uuvuttavasta vaikutuspiiristä. Hoida itseäsi! Ennenkaikkea!

17

Kiitos Rinalda kommenteista! :smiley: On se vaan niin voimaannuttava tämä palsta! Se mitä Hemmiina sanoi että pystyy elämään seesteistä elämää alkoholistin rinnalla pitää paikkaansa,kun ensin luovuttaa ja päästää irti.En tajunnut mitä irtipäästäminen tarkoitti silloin kun aloin käymään al-anonissa .Luovuttamisen ja irtipäästämisen olen oppinut pikkuhiljaa ,aikaa se on vienyt eikä helppoa ole ollut.Aika ajoin humalainen kyllä edelleen nostaa tunnekuohuja mutta pyrin suhtautumaan asiaan mahdollisemman tyynesti…omapahan se on elämänsä.Voin lähteä omaan kämppääni jos siltä tuntuu :laughing:

Rinalda ,olen lukenut myös sinun ketjuasi ,kovia olet sinäkin kokenut .Hyvää syksyn jatkoa ja voimia sulle! :slight_smile:

18

…kyllä sitä vaan aina näin viikonlopun jälkeen joka kerta saa vahvistusta itselleen että oikean valinnan olen tehnyt kun on oma asunto :laughing: …EN TARVII olla siinä alkoholistisessa ilmapiirissä mikä siellä vallitsee…Käväsin nimittäin pikaiseltaan kotona ja siellä hän oli jonkinlaisessa humalatilassa,hyvin oli vaitonainen…Kyllä se siitä…hiljaa hyvä tulee ajatellen aivan kaunis:)

19

Kävin eilen uimahallissa ja juttelin siellä kaverini kanssa omasta erostani tai lähinnä sinkkuelämästäni jotakin. Täysin tuntematon, varmaankin jo pitkän matkaa päälle seitsemänkymppinen nainen kysyi minulta, että nautinko elämästäni. Sanoin hänelle, että kyllä, olen viihtynyt todella hyvin yksin, kun ei tarvitse jatkuvasti kuunnella toisen kuormittavia juttuja. Tuo nainen kertoi, että hän on edelleen avioliitossa, mutta kahdesti muuttanut pois ottaakseen etäisyyttä mieheensä. Sanoi, että hyvä, kun voi välillä asua muualla, on kuulemma pelkästään sekin auttanut :slight_smile: Nyt käsittääkseni asuu taas miehensä kanssa samassa taloudessa.

jellonatar; jos täällä plinkissä voisi “peukuttaa”, niin olisin peukuttanut sinun eilistä julkaisuasi :slight_smile:

20

…jälleen viikonloppu.Perjantai ilta meni suht mukavasti saatiin pihahommia tehtyä yhdessä,mutta eihän se korkki kiinni pysynyt tänäkään viikonloppuna ,hommien jälkeen alkoi janottaa :cry: iltaa myöten yhä enemmän humalassa näytti olevan…en kuitenkaan sen kummemmin siitä välittänyt… ihme kyllä…en edes maininnut asiasta…La aamusta oli jo kovasti rapulassa tai peräti jonkinlaisessa humalassa.Tytär lapsineen käväsi ,näki varmaan tilanteen muttei kommentoinut…Lähdin iltaan töihin ilmoittaen,että tulen vasta alkuviikosta,eipä siihen paljolti kommetoinut…näin meillä taas kerran.Tällä kertaa jo paljon helpompi oli lähteä kämpilleni :laughing: