myönnetään joo kyllähän minä tunnen itsekin itseni lapsenomaisen innostuneeksi aina välillä näitten uusien jännittävien huumaavien aineiden kanssa vehdatessani, mutta mikäs siinä, se saa minut paljon elämäniloisemmaksi ei päihteiden käyttö ole kiva asia enää siinä vaiheessa kun ottamisesta ei ole enää etes kiinnostunut tai innostunut, on sellainen ‘pakko saada’ -meininki (kai tota riippuvuudeksikin kutsutaan)
Eli näen kyllä asian koomisen puolenkin ja kipinällä oli hyvä pointti tuossa, kyllähän mää naurankin itselleni mutta se on vaan hyvä.
Mä kuivasin ne uunis ja siin meni kuus tai seitsemän tuntii… Söin vajaa kaks lakkii ja poltin ison pesällisen ja join kupillisen teetä. Kärbääriäinen kun on niin helvetin pahaa. Tunnin kuluttua oli täyttä psykedelian ilotulitusta. Sitä kesti 1-2 tuntii. Sen jälkeen tipahdin. Se riippuu ihan kasvupaikasta et kuinka paljon niis on hyödyllisiä aineita. Muskariinii ym… Täst oli joskus aikasemminki juttuu… Siis niiden sisällysluettelosta. Mulla ainaki toimi iha saatanan hyvin.
Tulipa vedettyä oikein kunnon Amanita överit. 10-15 lakkia keitin teeks ja haihdutin nesteen määrän about puoleen desiin, joka oli helppo ja nopee kietasta kitusiin (vieläkin puistattaa kun ajattelen makua). Vaikuttiko se? No kyllä. Kannattiko se? No ei. Annos on äärettömän sairas, ja en suosittele sitä kenellekään! En suosittele myöskään pienempää annosta, mutta erityisesti varoitan tuollaisesta suuresta annoksesta! Maksavauriokin siitä seurasi. Kerron vähän mitä tapahtui:
Jonkun ajan päästä juomisesta vaivuin uneen, ja jonkun ajan päästä heräsin, pomppasin ylös ja aloin laulaa niinkun lintu. Tai ehkä se oli jotain kiljumista enemmänkin. Juoksin keittiöön ja puhuin sujuvasti mitä vaan kaakaopussin kylkeen printattua kieltä. Sitten iski paniikki. Luulin että maailmanloppu tuli, ja kiljuin täyttä kurkkua pitkään. Lopulta vähän selvisin siitä paniikista ja soitin kaverille. Ei mennyt kauaa kun en saanut ilmaistua itseäni enää ollenkaan, ja tavaroita alkoi kaatua. Kun yritin sanoa jonkun sanan, saattoi tulla ihan mitä vaan suusta, ja pompin asiasta toiseen joka teki keskustelun mahdottomaksi. Kaveri soitti hätäkeskukseen että soittaisivat mulle. Koitin sitten vastailla niille ja kertoo osotetta, mutta eihän se tullu mieleen. Kysyvät jo onko tämä joku vitsi… Ulkona liikkuminen oli vaikeaa, koska aivot jotenkin pätkivät, ja näin vaan välillä kuvan sieltä täältä. Sitten viimein pitkän sukkasillaan ja ilman paitaa hortoilun ja ehkä 10-20 puhelun jälkeen ambulanssi tuli vastaan, ja kiidätti minut sairaalaan, ja matkasta en muista muuta kun että luulin olevani kuollut. Olin vaan ja mitään ei tapahtunut. Sitten pystyin jotenkin ihmeellisesti liikkumaan, ja liikkuminen tuntui tapahtuvan hitaasti ja erittäin pienin ja nopein nykäyksin. Näin kaiken pirstaloituneena tai suurina pikseleinä. Luulin, että minun oli liikuttava voidakseni elää, ja todellisuudessa se liikkuminen tarkoitti sekavaa riehumista. Tunne oli sanoinkuvaamattoman uskomaton! Ajattelin, että pystyin sellaiseen mihin kukaan ei ole koskaan pystynyt. Liikuin ja tavallaan hallitsinkin maailmaa.
Jälkeenpäin kuulin että olin sairaalaan tullessa huutanut täyttä kurkkua koko ajan. Seuraava muistikuva on sairaalasta, jossa palasin hetkeksi tähän maailmaan “taistelemalla”, eli todennäköisesti riehumalla. Kun riehuin ja huusin, näin hoitajat ensimmäistä kertaa ympärilläni ja ymmärsin etten välttämättä ollutkaan kuollut, mutta että minun olisi taisteltava päästäkseni takaisin eloon. Kun ensimmäisen kerran näin hoitajat, kuulin heidän sanovan “tervetuloa” tai “tervetuloa takaisin”. En tiedä sanoivatko he sellaista. Sitten vaivuin monta kertaa mielestäni lähemmäs kuolemaa. Minulla oli kuulemma ollut lihasväristyksiä. Välillä aina palasin näkemään hoitajat, ja sitten taas vajosin toiseen maailmaan. Sitten luulin että sydämeni räjähti aina kun riehuin, ja lopulta rauhotuin. Uskon että ne anto jonkun rauhottavan piikin, kun oli ylimääräsiä jälkiä kädessä. Tippaan ne sit laitto, ja olin jo takaisin tässä maailmassa silloin. En ollut varma ketä he olivat, ja huusin että minuun ei mitään neuloja työnnetä ja pistin vastaan. Uskon että sillon minut laitettiin lepositeisiin vartijan ystävällisellä avustuksella. Jalat ja kädet tiukasti kiinni petiin ja vielä mahavyö. Sittemmin sain kuulla maksan vaurioituneen. Arvot eivät olleet nousseet kuulemma kovin paljoa, mutta nousua kuulemma tapahtuisi vielä myöhemminkin.
PLUSSAT:
erittäin mielenkiintoinen!
opettavainen kokemus, en aio enää koskaan käyttää mitään, koska aineet joita olen käyttänyt ovat tarjonnet minulle vain ahdistusta ja tämä oli viimeinen niitti
MIINUKSET:
jonkin asteinen maksavaurio
kilpirauhaseen koskee, joten liekkö sekin jotenkin vaurioitunut
lepositeissä makaaminen oli todella ahdistavaa
Eli muistakaa AINA kun otatte Amanita muscariaa: nauttikaa ensin pelkkää vettä, vetäkää sienet vessanpöntöstä alas ja menkää lopuksi nukkumaan
En tiedä minkä verran ne oli noussu, mutta lääkäri sano että ne oli noussu koko mun siellä olon aikana otettujen 3 verikokeen aikana ja että tulee nousemaan vielä, koska ne nousee aina kuulema jälkeenpäin vasta, niin sillä perusteella sano että maksavaurio. Tokihan vaurio voi tarkottaa minimaalistakin vauriota. Mut seuraavista verikokeista selviää… Jotenkin skeptisesti suhtaudun tuohon vaurioon mutta pakko kai niitä arvoja ois uskoo.
Punakärpässieni on myrkyllinen. Se sisältää useita myrkyllisiä ja huumaavia aineita, joista tärkeimmät ovat iboteenihappo ja erityisesti sen hajoamistuote muskimoli. Muita myrkkyaineita ovat muun muassa muskariini, muskatsoni ja bufoteniini. Punakärpässienen syöminen vaikuttaa keskushermostoon ja psyykeen aiheuttaen myrkytysoireita ja harhoja. Keskeisin myrkky on muskimoli, joka häiritsee asetyylikoliinireseptorien toimintaa. Punakärpässienen myrkyt ovat vesiliukoisia, joten sienen voi periaatteessa ryöpätä. Näin on toimittu aikoinaan Venäjällä, jossa perusteellisesti ryöpättyjä punakärpässieniä on käytetty ruokasieninä.[5][3]
Iboteenihappo aiheuttaa huimausta, pyörrytystä, hallusinaatioita ja sekavuutta. Oireet alkavat ½–3 tuntia syömisestä ja kestävät 8–12 tuntia. Muskariini taas aiheuttaa vatsavaivoja, ripulia, hikoilua ja pupillin supistumista. Oireet alkavat 15 minuutin – 2 tunnin päästä syömisestä ja jatkuvat 4–12 tuntia.[6]
Punakärpässienen myrkyllisyys riippuu alueesta, vuodenajasta ja muunnoksesta. Pahimmillaan myrkytys voi olla tappava[7]. Vaikka sienen myrkkyjä voi tuhota keittämällä, sientä ei ole syytä käyttää ravinnoksi. Varsinkin pienille lapsille punakärpässienen aiheuttama myrkytys on hengenvaarallinen. [8]
Punakärpässienen on todettu aiheuttaneen ainakin kaksi kuolemantapausta Pohjois-Amerikassa[7], mutta yleisesti ottaen ne ovat todella harvinaisia. Osassa tapauksista punakärpässieni on tosin saatettu sekoittaa pantterikärpässieneen, jonka myrkyt ovat punakärpässientä vastaavia, mutta esiintyvät suurempina pitoisuuksina ja saattavat aiheuttaa vakavamman myrkytystilan.
ei päihteiden käyttö ole kiva asia enää siinä vaiheessa kun ottamisesta ei ole enää etes kiinnostunut tai innostunut, on sellainen ‘pakko saada’ -meininki (kai tota riippuvuudeksikin kutsutaan)
