Viime kädessä kaikki on lopulta kiinni siitä miten mihinkin asennoituu ja miten millekin antaa mahdollisuuden. Värikäs tajunnan lento psykedeelisellä substanssilla voi olla kaunis kokemus, josta kokee monenlaista iloa pitkin elämää. Saman voi käytännössä aiheuttaa mikä tahansa substanssi. Joskus veden juominenkin voi tuottaa voimakasta euforiaa, kun se tapahtuu oikealla hetkellä.
psykedeeliuutiset.blogspot.fi/
Kantsii katsoa vaikka ihan muutenkin vaan.
Psykedeelien kutsuminen työkaluiksi implikoi, että niillä on erilaisia käyttötapoja. Niitä on mahdollista käyttää jokseenkin samanlaisella meiningillä kuin mitä tahansa psykoaktiiveja, jolloin ne saattavat olla esimerkiksi viihteellisiä, rentouttavia, edesauttaa pääkopan sotkeutumista tai toimia jonkinlaisina eskapismin välineenäkin. (En tarkoita implikoida, etteikö muitakin psykoaktiiveja kuin psykedeelejä voisi käyttää monin tavoin; puhun psykedeeleistä, koska niiden osalta koen osaavani sanoa jotain.)
Henkilökohtaisesti en lämpeä puheelle siitä, että psykedeeleillä on jokin yksittäinen oikea käyttötarkoitus/-tapa, mutta toisaalta pidän kuitenkin arvossa niin pitkäaikaisempien traditioiden kuin viimeisten kuudenkymmenen kuluessa tieteellisen tutkimuksen ja niin terapeuttien kuin rohkeiden itse-eksperimentoijienkin tuottaman aineiston pohjalta muodostuvaa ymmärrystä siitä, minkälaisin keinoin psykedeelien potentiaalisia haittoja voidaan minimoida ja hyötyjä maksimoida. Nämä keinot eivät varmista, ettei ongelmia tule, mutta niillä pystytään välttämään useimmat tyypilliset sudenkuopat, ja myös edesauttamaan kokemusten myönteisiä pitkäaikaisvaikutuksia.
Olennainen tekijä noiden myönteisten pitkäaikaisvaikutusten suhteen on kokemuksen integraatio. Käytännössä tämä tarkoittaa kokemuksen mahdollisesti tarjoamien perspektiivien, aistillisten emotionaalisten kokemusten, visioiden ja oivallusten prosessoimista ja prosessoinnin hedelmien konkretisoimista kokemuksen jälkeen – esimerkiksi sitoutumista omaan terveyteen ja hyvinvointiin liittyvien elämäntapavalintojen muuttamiseen ja toteuttamiseen, heränneen inspiraation kanavointiin esimerkiksi taiteeseen tai muihin käytännön aktiviteetteihin (jotka riippuvat ihmisen omista kiinnostuksenkohteista ja taidoista), tai vaikkapa keskustelua kokemusten esiinnostattamista psyykkisistä kipupisteistä (koska onnistunut psykedeelikokemus monesti johdattaa henkilökohtaisesti tärkeiden kysymysten äärelle – käsitys siitä, että psykedeelit itsessään antaisivat mitään lopullisia vastauksia, on mielestäni kyseenalainen).
Integraatio voi tarkoittaa esimerkiksi sellaisten psykedeelikokemusten nostattamien kysymysten aktiivista pureskelua (ja niihin liittyvien vastausten aktualisoimista) kuin “minkälaisia esteitä näen tielläni kohti sitä elämää, jota haluan elää” tai “millaisin tavoin voisin ottaa paremmin vastuuta elämäni sosiaalisissa kohtaamisissa esiintyvistä ongelmista”. Integraatio tarkoittaa sitä, että oivalletut perspektiivit eivät jää pelkän teoreettisen jauhannan tasolle, vaan niille etsitään käytännön toteutumismuotoja.
Esimerkiksi juuri edellä kuvaamissani prosesseissa koen psykedeelien auttaneen paljonkin. Yleisesti ottaen sanoisin, että kanssaihmisten tai maailman syyttäminen oman elämän olosuhteista tai omista tunnetiloista on vähentynyt. On jollain tapaa helpompi ymmärtää ja antaa anteeksi. Samaten koen kokemusteni avanneen huomattavasti suhdettani luovuuteen ja rohkaisseet uteliaisuuteen, oppimiseen, harjoittamiseen sekä rohkeaan epäonnistumiseen ja sen kautta kasvamiseen. Todella merkittävältä tuntuu myös huomattavasti voimistunut motivaatio nähdä kaikissa, rankoissakin elämänkokemuksissa kasvamisen ja avartumisen mahdollisuuksia. Viittaan siis esimerkiksi läheiseen kuolemaan, suurta panostusta vaatineen projektin epäonnistumiseen, ihmissuhteen päättymiseen jne.
Psykedeelit aiheuttavat toki muutakin kuin edelläkuvaamieni satunnaisten esimerkkien tyylisiä, vakavia ja syvällisiä prosesseja. Kokemukset voivat johdattaa esimerkiksi sellaisten elämää suurempien kysymysten äärelle kuin “miksi paskapökäleet ovat eri päivinä eri paksuisia”. Psykedeelikokemukset voivat olla hämmentäviä, käsittämättömiä tai johdattaa pakahduttavan kosmisen huumorin äärelle. Siinäkään ei ole mitään vikaa, hauska on eheyttävää.
Koska seuraava kysymys herää usein psykedeelien potentiaalista puhuttaessa, vastaan siihen. “Tarvitaanko edellämainittuihin asioihin muka psykedeelejä?” Ei tarvita. Psykedeelejä tarvitaan tarkalleen ottaen ainoastaan siihen, että voi omakohtaisesti tietää, miltä tuntuu ottaa psykedeelejä (ja senkin osalta on sanottava, että kokemukset voivat erilaisissa olosuhteissa ja elämäntilanteissa olla eri ihmisillä äärimmäisen erilaisia). Edellämainittuihin asioihin ei tarvita terapiaa, ei meditaatiota, ei tunnelmallisia keskusteluja kynttilänvalossa viinipullon ääressä eikä hyviä kirjoja, mutta ne kaikki voivat olla (tai olla olematta) hyviä välineitä. Henkilökohtaisesti pidän hyvin valmistellun psykedeelikokemuksen riskejä kohtuullisina ja kokemiani hyötyjä ja iloa merkittävinä, minkä vuoksi olen päättänyt psykedeelejä elämässäni harrastaa.
Jos ei haluu niin ei oo pakko.
En niele sitä ajatusta, että ulkoiset kemialliset apuvälineet olisivat jollain tapaa huonompi tai vähemmän autenttinen menetelmä elämänlaadun kohentamiseen. Omalla kohdallani näen tasapainon avaimena sen, etten pidä ole mitään yksittäistä työkalua tai metodia välttämättömänä hyvinvoinnilleni.
Toinen usein esiinnouseva kysymys, jota tässäkin ketjussa on jo sivuttu: “Mistä tiedät, että tämä ja tämä juttu johtuu psykedeeleistä?” No, eihän sitä voi varmuudella tietää. En voi varmuudella tietää myöskään, että terapia on auttanut elämänlaatuni kohentamisessa ja itsetuntemukseni kohentamisessa. Mutta ihan sama tiedänkö, ei minun tarvitse absoluuttisesti todistaa asiaa kenellekään. Subjektiivisessa maailmassani näen, että psykedeelit kytkeytyvät hyvinvointini ja eheytymiseni lisääntymiseen siinä missä puheterapiakin.
Ensimmäisestä omasta psykedeelikokemuksestani on jo yli vuosikymmen. Viime vuosina psykoaktiivien käyttö (johon on pääsääntöisesti kuulunut lähinnä psykedeelejä ja aiemmin myös kannabista) on ylipäätään jäänyt aika vähäiseksi, mutta olen ehdottomasti kiitollinen kokemuksiini kytkeytyvistä myönteisistä pitkäaikaisvaikutuksista.
Tähän vielä: oikeat psykedeelit eivät ole huumeita. Niiden käytölle pitää olla vahvat perusteet.
Trippailla ei pitäisi vain “trippailun ilosta”. Tiedän jengiä jotka ovat vaihtaneet pirin happoon. Sekosivat piristä, mutta happo on muuttanut psyykettä parempaan suuntaan. En silti suosittele kenellekkään tämmöistä.
Olen erittäin huolissani ns. tutkareiden markkinoilletulosta. Niitä pidetään psykedeeleinä, joskin ne eivät sitä ole. Ne on kemikaaleja. 4-HO-MET jne eivät kyllä aiheuta mitään spirituaalisia tms. kokemuksia.
Kyllä ne nyt vaan ovat huumeita Suomen huumausainelainsäädännön mukaan. Anna esimerkki vahvoista perusteista. Miksi psykekedeelejä ei saa kiskoa ihan vaan vetämisen ilosta? Mikä erottaa psykedeelit tässä suhteessa muista huumeista?
Mitä käsite “huume” tarkoittaa sinulle?
Miksi ei pitäisi? Mitä tarkalleen tarkoitat ilmaisulla “ei pitäisi”? Mitä mieltä olet tästä ylemmän kirjoitukseni kappaleesta?
LSD määritellään tyypillisesti sekä psykedeeliksi että kemikaaliksi. 2C-B samoin, ja ylipäätään aika monet tutkarit. Miksi kemikaalia ei sinusta voida kutsua psykedeeliksi? (Kirjaimellisestihan kemikaali tarkoittaa myös luonnossa esiintyviä yhdisteitä, mutta oletan nyt, että puhut tässä synteettisistä, ts. ihmisen kyhäilemistä kemikaaleista.)
Mistä tiedät, etteivät kokemukset 4-HO-MET:llä ja vastaavilla voi olla spirituaalisia? Tarkoitatko sanoa, ettei kenelläkään olisi tällaisia kokemuksia?
Eikö sinusta esimerkiksi 4-PO-DMT voi liittyä spirituaalisiin kokemuksiin? Jos, niin miksi?
Kuten tossa oonkin kirjotellut, en lähde ite tolle “saa/ei saa”-linjalle, mutta psykedeelit eroavat monista muista psykoaktiiveista siinä mielessä, että niiden vaikutukset ovat huomattavasti riippuvaisempia muista tekijöistä kuin pelkästä molekyylistä – ottajan mielentilasta, olosuhteista, seurasta jne. Tarkoitusperien iloisuudesta riippumatta psykedeelit aistimusten ja elämysten vahvistajina saattavat aiheuttaa hyvinkin erilaisen kokemuksen kuin mitä lähdettiin alunperin tavoittelemaan.
Sen vuoksi tietystikin optimaalinen mielentila kokemukselle vois olla vaikkapa sellainen, että on selkeitä intentioita, mutta on samanaikaisesti mahdollisimman avoin erilaisille uomille, joita kokemus voi ottaa. Kun eihän Pyhän Tragikoomis-kosmisen Spontaanisti Itseorganisoituvan Luovan Ihmeellisen Voiman poluista voi etukäteen tietää.
Olen käyttänyt psykedeelejä ja ylipäätään huumeita viimeksi noin seitsemän vuotta sitten. Olin muutenkin sellainen tylsä olemukseltanikin normaali satunnaiskäyttäjä, joka ei päädy tilastoihin tai kehitä ongelmia käytöstä.
Psykedeelejä pitäisi käyttää varmaan pari kolme kertaa vuodessa rauhallisessa ympäristössä, jotta pysyviä positiivisia muutoksia saisi aikaiseksi. Nykyään en koe, että vuosia sitten tapahtunut käyttö vaikuttaisi elämääni millään tavalla. Muistan elävästi hienot valaistumiskokemukset ja oivallukset, mutta vuosien saatossa ne ovat laimentuneet rankasti.
Mietin asioita paljon ihan selvinpäin. Jotenkin sellainen kutina, että psykedeelit saattavat tarjota eniten sellaiselle “go with the flow”-tyypille, joka ei muuten pysähtyisi miettimään asiota syvällisemmin.
Ne kokemukset ovat kuitenkin päänsisäisiä… Ne jäävät sinne ja unohtuvat, ellei niitä kykene ilmaisemaan johonkin pysyvään muotoon. Tai ellei niitä kokemuksia pohdi ja työstä ja päätä tehdä joitain asioita eri tavalla sen kokemuksen seurauksena. Mutta lopulta psykedeelikokemukset ovat kokemuksia muiden joukossa. Niinsanotuissa tavallisissa kokemuksissa on se etu, että niistä on helpompi keskustella muiden kanssa. Ja niitä tavallisia kokemuksia voi tehdä yhdessä. OK, voit tripata jonkun kanssa, mutta aikalailla omissa maailmoissa sitä usein ollaan kuitenkin. Toki on niitä empatogeenisiä kokemuksia, ja niistä tosiaan voikin olla hyötyä. Mutta ne ovat ehkä vähän eri juttu.
No eihän niistä mitään käteen jää. Kysymyksen olisi voinut toki muotoilla hieman rakentavammassakin muodossa. Käteen jääneestä mielestäni, niin noilla voi kurkistaa muuten salatun verhon taakse ja saada hienon kokemuksen tästä kauniista elämästä. Asiat voivat saada aivan uusia merkityksiä. Se voi ratkaisevasti muuttaa elämää. Siinä, missä toisella jää luu kääteen, niin toinen ihminen voi saada aivan uuden merkityksen elämälleen. Se voi muuttaa dramaattisesti elämää, mihin suuntaan tahansa. Siksi olisikin niin tärkeää, että noiden syöminen tapahtuisi jotenkin turvallisesti, kokeneemman “matkaoppaan” kanssa. Ei saa missään nimessä syödä, jos vähänkin on huono mieli. Ei etenkään sosiaalisesta painostuksesta, tai niin, että joutuu ottamaan suoja-kännit tjs…
Kaiken pitäisi tuntua hyvältä, koska kun sienet alkaa toimimaan, niin kun ne “sammuttavat” ego-osan aivoista ja mikähän se toinen taas olikaan? (Minä luulin aikaisemmin, että laajentunut tajunta = aivojen toimintaa vilkkaimmillaan).
Tämä on hankala aihe. Itse vältän aiheen esilleottamista. Toki aiheesta puhun, jos keskustelun “taso” siihen rohkaisee. Jos noista jäisi jotain sellaista käteen, mikä on mitatattavissa meidän “päivätajunnan” muodostaman ja käsittävän ns. hyödyllisen asian, niin jokin ei silloin täsmäisi? Tai siis silloinhan sitä väitettyä hyötyä kerrottaisi ja opetettaisi “sieni-oppina”. Yritän sanoa, että joku voisi saavutta kokemuksen tuoman “hyödyn” ilman, että itse syö sieniä, niin varmaan olisi jokin uskomusoppi tjs, mikä pohjautuu tuohon sienin tuomaan kokemukseen. Ei vaan voi yleistää.
Esim. ihmisen osa ja rooli luomakunnassa muuttui kertarytinällä. Käsitys Jumalasta on hyvin pitkälle sienien avulla muokkaantunut. Näin uskoisin ja kerron siitä, jos se jotain kiinnostaa (siltä ainakin nyt tuntuu). On sellainen aihe, että jumalan mainitseminen tuntuu luonnolliselta. Myös pieni käsitys korkeammasta (eli sieltä, mistä olemme täällä käymässä, tässä 3D-maailmassa. Täällä fyysisessä, kulmikkaassa ja kovassa (materiaalisessa mielessä) maailmassa. Sanotaan vielä näin, että hyvässä yhteisymmärryksessä me kaikki olemme osamme valinneet. Juuri sinä itse olit valisemassa itsellesi juuri sopivaa elämää, rikastuttaaksesi ja kasvattaaksesi itseäsi ja kokemuksiasi. Muualla ei onnistu koskettaminen, haistaminen ja juominen. Siellä mennään ihan eri taajuuksilla. En oikein muuta tiedä asiasta. Avointa ja rehellistä avautumista. Arvostan ainakin itse. Toivottavasti en kadu. Ja vielä kun oppisi antamaan kaikille anteeksi, eikä suotta vaivaisi omaa päätä sillä, mitä muut minusta ajattelevat. On vain niin kovassa noi opitut arvot, että oli iso työ ja aika pitkälle vahinkokin, että olen tässä missä nyt olenkin. Ja jos jengi näkisi yhden päivän silmilläni, niin en usko, että monikaan olisi minulle jostain kateellinen. just ja just olen hegissä. Köyhä ja sosiaalisessa arvoasteikossa pohjasakkaa (jos muilta kysyttäisi, mutta onneksi ei kysytä. Ihan itse saan päättä, että tunnenko alemmuutta tai häpeää, kun maallisesti köyhänä vaellan. Yksi kuitenkin hyvin oleellinen pointti menee 99% ohi. Nimittäin se, kuinka pakotettu olen nykyiseen yhteiskunnalliseen ja sosiaaliseen asemaani. En vaadi tai halua ymmärrystä. Sitä saan toki, mutta aivan turhaan. Nöyränä opin lisää, ja palveluammattiin tässä tähdätään. Sehän on se ammateista jaloin. Se on päämäärä. Vertaa Jeesus. Tai älä sittenkään.
Hmm… Nyt pitää rientää oravanpyörään. Ja en ole n. 10 vuoteen. Pari kertaa ihmisen versiota tajusteista. LSD ja sitten joitain vastaavia. Ne ovat aika kehno esitys, jos on pakko verrata luontäidin yhdisteitä ja vahingossa/kokeilemalla rakennetun molekyylin paremmuutta. Väitän, että etenkin tämä viimeisin väittämäni käsitetään hyvin eri tavoin, riippuen katsontakunnasta. Toisille sillä ei juurikaan ole merkitstä, onko jokin labrassa tehty, vai kasvaako se pellolla. Siinä on vain kyse kemiasta. Tuollainen aine nyt vaan sattuu olemaan sienessä ja että aivan yhtä hyvin se voisi olla eroteltavissa yskänlääkkeestä, kotikemistin niksein.
Meidän valveutuneiden (sitä ei tunnista päällepäin, kuin juuri tulikasteen saaneesta, kun eivät malta olla hiljaa, vaan tarjoavat ja kauppaavat kokemustaan, kuin patenttiratkaisua ihmisen eheytymiseen ja ties minä henkisenä kasvuna jne. Ei noin. Ne sienet kyllä löytävät niitä tarvitsevat, ihan ittekkin. Ei tarvitse salata mitään, mutta ei niitä tarvitse mainostaakkaan. Vaikea aisa. Niinhän mä just sanoin.
On aivan 100-varma, että ihminen päätyy hautaan todella putket silmillä, jos ei sammuttele noita aivojen eri osia. Se on vain niin. Se ei tarkoita, että noiden syömiseen pitäisi jotakin ihmistä rohkaista. Jos mielestäsi pitäisi rohkaista, niin mielelläni kuulisin syyn siihen? Miksi ihmisten tulisi syödä Jumalten lihaa, ainakin kerran elämässä.
Mä lupan vastata parhaani mukaan, jokaiseen kysymykseen. It’s up to you, arvon tutkijat ja kaiken maailman piripäät. Trollit ja kiinnostuneet.
Sellainen varaus pakko laittaa, että kirjoitan tätä hieman tutkilla. Tai enemmänkin tunnekuohussa kirjauduin tänne. On niin uskomatonta tuo saamani “hoito”, että pakko puhua jonnekkin. Surullista, kun mielivaltaiset ihmismuurahaiset pönkittävät kehnoa itsetuntoaan päihdekuntoutujien kustannuksella. Pitäisi nostaa asia tapetille, ihan yhteisen hyvän nimissä. En ehkä muuten, mutta on alkanut ilmenemään, että mielivalta (ja suoranainen vilppi ja potilastietojen väärin käyttäminen. Niiden muille jakaminen, epäammattimaiset töksäyttelyt vakavista asioista jne jne lista goes on… )
tzill
Kaikki !!
Psykedeelejä tutkitaan paljon terapia käytössä tieteellisesti. Ne ovat tätä päivää. Niiden potentiaalia selvitetään erilaisiin mielen sairauksiin.
Onhan ayahuascakin ollut todella pitkään suuri juttu tietyissä maailman kolkissa. Se ei ole mikään pieni juttu. Viidakon lapset oppivat käyttämään yagea jo varhain. He oppivat sillä arvostamaan enemmän luontoa ja kunnioitusta toisia ihmisiä ja olioita kohtaan. Ayahuasca korjaa luuppavia ajatuksia ja antaa uutta tietovirtaa tajuntaan.
Aiheesta on tietoa netti pullollaan ja kyllä meillä Suomessakin käytetään huascaa lääkinnällisiin tarkoitukseen. Sielun hoitoon ja semmoseen.