Tulipa tämä aihe eilen mieleen kirjoittaessani psykedeelien vaarojen liiottelua koskevaan ketjuun. Monet kokevat deelien kiskomisen jotenkin ylevämpänä ja hyödyllisempänä, kuin vaikka stimujen tai opiaattien käytön. Työkaluista jopa puhuvat. Tällaista henkeä on mielestäni täällä saunassakin havaittavissa, joten haluaisinkin kuulla mitä teille psykedeelien käyttö on todella antanut.
Itse käytin deelejä 18-20-vuotiaana paljon. Useamman kuukauden putkeen 1-3krt/vk, ja useimmiten suurilla annoksilla. Voin sanoa, etten oppinut tai löytänyt yhtään mitään. Tosin en minä mitään muuta etsinytkään, kuin silmäkarkkia ja äärimmäisiä kokemuksia. Omalla kohdalla siitä touhusta oli kehittävä kaukana. Ensin oksennetaan eikä pystytä liikkumaan, jossain vaiheessa kun kyetään lähdetään ulos pyörimään, ja ihmetellään kun kaikki näytää hassulle. Hauskaahan tuo on, mutta eipä tuollaisessa pidemmän päälle mitään järkeä ole. Narkkaamista siinä missä kaikki muukin, ei sen enempää eikä vähempää. Se on vaan melko huvittavaa, kun muutaman kerran gramman pari jotain sieniä syöneet tyypit tulevat ihan vakavissaan vaahtoamaan jostain positiivisista muutoksista elämässään
Mitä teille on jäänyt käteen? Konkreettisia muutoksia
Mä oivalsin ketkupäissäni joskus jonkun “tunnelukon,” muttei se ole mikään maaginen valaistumiskokemus mun mielestäni. Siis tuli vaan sellainen ahaa-elämys, että minkä takia aikuisiälläkin olen niin pelokas. Assosioin sen tiettyyn lapsuudentapahtumaan silloin siinä tilassa, ja se tuntui hienolta oivallukselta, mutten mä tiedä onko siitä mitään konkreettista jäänyt käteen. Mun traumoilleni näin selvinpäin ajatellen voi olla montakin syytä ja kenties olen luonteeltanikin ujo, niin eipä tuon keksiminen mun elämääni mitenkään muuttanut, koska enhän mä voi menneisyyteni tapahtumia muuttaa.
Mä jaksoin erään lsd-kokemuksen antamien oivallusten voimin käydä koulun loppuun ja olla pari vuotta työelämässä sekä irtaantua pitkään jatkuneesta vahingollisesta parisuhteesta. Ai niin ja loppuipa se pakkomielteinen peruslätkän päivittäinen hiisailukin samaan syssyyn. Eipä tuo ois onnistunut ellei itellä olisi ollut valmiiksi halua ja valmiutta pohtia elämäänsä syvällisesti ja tehdä siihen muutoksia.
Ja noh, vielä on toki monia maallisia asioita joista en ole onnistunut vapautumaan, että ei se ihan lopulliseen valaistumiseen johtanut ja vaikka oli puolikkaan lapun trippi se kesti mulla peräti vuorokauden ja sitä pelkäs jo jäävänsä sille tielle…
Hyvä silti että tästä keskustellaan, hyvin useinhan se deelien kiskominen on samanlaista sekoilua kuin muidenkin aineiden kanssa, tai ainakin ne oivallukset unohtuu kun pää selvenee.
Silti väittäisin deelien tarjoavan mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen ja henkiseen kasvuun niillä, keillä siihen todella on halua ja valmiuksia eikä kyseessä ole vaan hippijargoniin verhottu keino paeta todellisuutta.
Äh, oho, eihän ketamiini muuten olekaan puhdas psykedeeli, vaan dissosiatiivi. No, musta sillä on joitain psykedeelisiäkin vaikutuksia, joskin varmaan aika vähäisiä verrattuna johonkin sieniin tai lsd:hen.
Onhan ketamiini hyvinkin psykedeelinen. Mielestäni mahtuu tähän ketjuun mainiosti. Viihdettä isolla V:llä, tykkäsin joskus kovasti. Mitään syvempää merkitystä en tosin tuostakaan koskaan löytänyt.
Itselläni onnistuneen sieni tripin jälkeen on positiivinen fiilis noin pari viikkoa.
Käteen on jäänyt esimerkiksi että arvostan luontoa ja myös pieneläimiä aivan eri mittapuulla, kuin ennen.
En myöskään roskaa luontoa enää vaan saatan kerätä jopa muiden sotkua.
Kerran happo päissään baarissa näin kuinka typerää dokaaminen on. Tämän jälkeen en juonut kuukauteen vaikka ennen
meni soppaa 2 kolme kertaa viikossa. (Onneksi en enää juo kuin muutaman kerran vuodessa)
Eli aika paljon positiivista on jäänyt käteen. Olen myös matkannut huonojakin matkoja… Näistä ei ole jäänyt käteen oikein mitään muuta kuin pasta fiilis pariksi päiväksi.
Jossain kohtaa nuoruutta tutustuin joihinkin henkisiin oppeihin kirjojen kautta ja ne muuttivat perusteellisesti käsitykseni elämästä. Koin kehityksen henkisellä polulla kuitenkin vaivalloiseksi ja hitaaksi, olihan se vain pieni osa elämää elinympäristössäni. Muistelin kuulleeni shamaanien ja poppamiesten käyttäneen erilaisia huumaavia kasveja ja sieniä, sekä minulle oli jäänyt mieleen kertomukset huumeista voimakkaasti tajunnantilaan vaikuttavina. Aloin ottamaan asiasta selvää ja koin jopa tunteellisen oivalluksen, jossa tajusin tajusteiden olevan tieni, ainakin kokeilumielessä tai jonkin aikaa. Kannabis oli luonnollinen vaihtoehto ensimmäiseksi. Minulla oli kuitenkin vaikeuksia saada kannabista tai mitään muutakaan. Lähipiirissäni harrastettiin moottoriajoneuvoja ja sen sellaista. Päihteily rajoittui alkoholiin.
Kun viimein sain kannabista haltuuni, räjäytti se todenteolla tajuntani. Eräälläkin kerralla elävät hallusinaatiot hakkasivat tajuntaani. Minun ei enää kuitenkaan tarvinnut ihmetellä sitä, miten on mahdollista nähdä elämä niin elävästi, vain nauttimalla jotakin substanssia. Kykenin myös ajattelemaan asioita syvemmällä tasolla. Tajunnanräjähdys toistui myöhemmin psilosybiinisienten kanssa. Ensimmäisellä tripillä mietin jopa hetken, että miksi koskaan palaisin entiseen minääni, vaan pelkkä hetkessä oleminen tuntui riittävältä. Vielä kerran Salvia onnistui tajuntani räjäytyksessä jälleen vähintäänkin yhtä voimakkaasti. Matkustin kasvin avulla ajassa. Kärpässienet jälleen omalaatuisina tuotteina onnistuivat lähes yhtä hyvin. Tuntui, että kykenen viemään minkä tahansa ajatuksen kuinka pitkälle tahansa, tai keräämään itseni kokonaan yhteen. Myöhemmin ihastuin kunnolla vielä oopiumunikkoon. Daturan kanssa alku oli hankalampaa, mutta nykyään se näyttelee roolia yhtenä tärkeimmistä päihteistäni. Yksi puuttuu palapelistä, mutta lähiaikoina siihen saattaa tulla muutos, vaikka tässä venyttiinkin jo pitkälle yli psykedeelien rajojen.
Vähän konkreettisemmin jos vastaisit. Vaihtoehdot elämälle ovat siis joku muka-valaistuminen psykedeeleistä, tai vaihtoehtoisesti överöinti subulla ja ryyneillä. Jos maailmankuva on todella noin mustavalkoinen kannattaa niitä uusia ulottuvuuksia hakea ihan jostain muualta kuin huumeista.
Edelleenkään kukaan ei ole maininnut mitään merkittäviä konkreettisia hyötyjä. Kertokaan nyt ihmeessä jos se touhu kerran on niin kehittävää ja hyödyllistä. Itse ainakin pystyn mainitsemaan tarvittaessa stimulanttien käytön hyötyjä elämässäni ihan käytännössä.
Nähnyt maailman aivan eri lailla ja nähnyt uusia värejä. Maailmankatsomus muuttunut positiivisemmaksi. Näitä ei stimulanteilla tapahdu. Onko sulla jotain psykedeelejä vastaan?
Noh, ilman niitä oisin varmaan tappanut itseni tai vetäisin Ketipinoria isolla annoksella päivittäin.
Mun elämä oli menossa vinoon, kun kuuntelin muiden mielipiteitä, kuin itseäni, vertasin itseäni muihin ja paiskin töitä itsestäni tai lopputuloksesta välittämättä.
Sienet, varsinkin silokit oli semmoinen lähtölaukaus “uudelle elämälle”, etten vaihtaisi kokemusta mihinkään.
Amfetamiinijohdannaiset, kuten Bromo-dragonfly tai muut “paskatutkarit” oisin jättänyt väliin -ei sentään kerennyt tulla reikiä päähän.
Sienet opetti mua katsomaan maailmaa uudelleen lapsen silmin, jonkalaisen oikeastaan yhteiskunta varsinkin Intissä romutti lähes täysin. Itsentä tunteminen ei myöskään ole itsekkyyttä, ja tämän psykedeelit on mulle opettanut. On hyvä löytää itsestään ne jutut mitä meihin on imprintattu, luovuus nyt ihan ekana. Ja sitä rakkautta ei koskaan pidä unohtaa!
Lukiossa alkoi ns. vituttamaan ja tuli katsottua TV:tä, syötyä paskaa(McDonalds etc) ja katottua jotain hc-pornoa. Psilosybiinikokemusten jälkeen musta tuli taas rauhaa rakastava…bläkmetallisti jota olen ollut jo syntymästäni asti mielestäni.
Kuten kirjoitin aiemmin olen kiskonut aikanani deelejä hyvinkin runsaasti, ja tuohon aikaan pidin niiden vaikutuksista kovastikkin. Kuinka monta kertaa niitä värejä pitää nähdä, ja mitä hyötyä siitä lopulta on? Päihteet nyt ovat melko kertakäyttöisiä kokemuksia. Parin vuoden säännöllinen käyttö riitti aivan loistavasti. Miksi tarvitset päihteitä muokataksesi maailmankuvaasi? Minulla ei ole mitään yhtään mitään ainuttakaan huumausainetta vastaan, vaan typeryksiä jotka nostavat päihteen jalustalle ja tekevät siitä elämänsä tarkoituksen. Psykenistit perustelevat eskapismiaan kaikenlaisilla ylevillä paskapuheilla, mutta pohjimmiltaan kyse on ihan samasta asiasta kuin aiemmin ketjussa halveksitulla ryynejä rouhivalla subupäällä.
Hienoa että olet edellen hengissä, mutta oletko nyt ihan vakuuttunut että noiden asioiden oivaltaminen johtui psykedeeleistä? Ettei kyse nyt vaan olisi normaalista kasvamisesta. Oli miten oli, pelkästään positiivistahan tuo on.
Mielestäni tekstistäsi huokuu ongelma, joka on todella monella huumeiden käyttäjällä. Ei vaan kestetä elämää, ja paetaan sitä tunnetta aineisiin. Siinä vaiheessa jos tuntuu, että intin kaltainen systeemi romuttaa jotain, on syytä katsoa peiliin. Elämässä tulee vastaan todennäköisesti huomattavasti rankempiakin vastoinkäymisiä.
Mistä päättelit olevani psykenisti? Viimeksi kun söin sieniä, psykejä niin siitä on 3 vuotta aikaa.
Ei minulla ole tarvetta päteä… Itse kysyit ja nyt et voi sitten hyväksyä positiivisia vastauksia?..?
psykedeelisiä kokemuksiani en vaihtaisi mihinkään. Sen verran täräyttäviä ne ovat olleet.
Ilmeisesti kaikki ei saa psykeistä sitten kaikkea irti. Minua ne ovat auttaneet ja tulen vielä vanhalla iällä niitä käyttämään.
Ihan yleisellä tasolla kirjoitin. En mitenkään osoitellut sinua. Tottakai ne psykedeeliset kokemukset ovat täräyttäviä ja mielenkiintoisia. Tuo ei nyt liene mikään uutinen, huumeet nyt vaan monesti ovat hauskaa vapaa-ajan vietettä. Se taas, että et vaihtaisi kokemuksiasi mihinkään kuulostaa käsittämättömältä. Siltä että olet elämäsi kanssa aika hukassa. Jos saa kysyä, miksi arvotat huumeet kaiken yläpuolelle?
Ai että elämän kanssa aika hukassa? Se että arvostan kokemuksiani ei liity elämänarvoihin millään tavalla. Ne on kyllä kunnossa enkä laita huumeita perusasioiden edelle. En olisi tässä kirjoittamassa jos olisin jatkanut humalanhakuista juomista joka väheni päihteiden myötä. Psykedeelit vaan on omalla kohdallani ne jotka laittoi järkeä päähän. Muista huumeista en voi sanoa samaa. Ruumiista irtautuminen on jotain mitä ei voi selittää enkä vaihtaisi sitä kokemusta ihan tosta vaan. Minulle on selvää että elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Se tuntuu erittäin hyvältä.
Satuin löytämään sieniesiintymän, olin kiinnostunut aiheesta mutten tiennyt miten radikaaleja vaikutuksia sillä olisi elämälleni. Sain myös suuren määrän kannabista itselleni, jotka käytin puolen vuoden aikana ja nämä kokemukset yhdessä sai mut näkemään kaiken uudella tavalla. Jotenkin. Ihankun ois herätetty uuteen uneen. Tästä aikaa siis 10vuotta, enhän mä muuten tänne uskaltais tässä poliisivaltiossa mitään kirjoittaakkaan.
Kai mun elämä sit ois jotenki parempaa enkä tänne kirjottelis, jos en ois koskaan mitään aineita kokeillut, enkä sano että kenenkään pitäisi niitä kokeilla mutta psykedeelit voivat olla elämään kyllästyneelle, masentuneelle itsemurhaa salaa pohtivalle silmiä avaava kokemus joka jättää positiivisia jälkiä. Stimulantit jne paskat vois heittää roskikseen IMO.
Itselle sienet olivat, kuten sanoitkin lähtölaukaus pitkälle prosessille, joka on osaltaan identiteetin kehittymistä ja osaltaan päihteiden aiheuttamaa illuusiota. Itse olen suht herkkä tapaus niin ne vaikutti itseen vähän turhankin paljon(psykoottisia olotiloja, hamppu myös), mutten silti vaihtais noita kokemuksia pois. En ois muuten tässä juuri nyt tälllä tavalla kirjoittamassa teille… elämää se vua on… kai ?
Jonkin arvostaminen, ja arvostaminen yli kaiken muun ovat täysin eri asioita. Ei kannata kirjoittaa asioita joita ei todella tarkoita, minä kun en ainakaan toistaiseksi osaa ajatuksia lukea. Haitallisen päihteen käytön vaihtaminen vähemmän haitalliseen on luonnollisesti viisasti, mikäli ei pysty/halua elää päihteettömänä.
Hyvää pohdintaa, johon ei sinällään ole vastaan väitettävää tai kommentoitavaa. Tuohon stimulantti-juttuun on nyt kuitenkin takerruttava. Millä perusteella ne ovat paskaa? Stimuja jos mitä nimenomaan voi hyötykäyttää.
Ha! Näätää vituttaa, kun se ensin lähti pahasta huumemaailmasta ja sitten kuulee huumeista hyviä asioita.
Sulla tulee olemaan kohtuullisen rankka tehtävä elämässä jäädä voitolle huumeiden vastaisessa sodassa. Mut ilmeisesti tää onkin sulle vain jotain tosi omalaatuista hupia/ajanvietettä (ajan ja energian hukkaa).
Noh, joka tapauksessa mulla on muutakin tekemistä, kuin yrittää takoa mitään kovaan kalloon, lähes mikä tahansa muu toiminta tai pelkkä oleminen.
Mä vastasin tähän aika pitkän litanian joitain päiviä sitten, mutta syystä tai toisesta se hävisi ilmeisesti bittiavaruuteen. Anyway, pähkinänkuoressa: sieniä ja lsd:tä olen ottanut elämäni aikana n. 15 kertaa. Yksikään kokemus ei ole ollut huono, ja suurin osa niistä hienoja. Todellisuuden näkeminen eri perspektiiveistä (ja en puhu tässä nyt väreistä tai halluista, koska en niitä ole pahemmin koskaan kokenut) on jollain tasolla jäänyt elämään myös selvin päin kokemuksena. Muutaman mielensisäisen solmun sain avattua myös tripeillä.
Mutta toisaalta; se afterglow, mikä niistä jää, kestää maksimissaan pari viikkoa, ja sitten helposti masentuu tai ahdistuu mikäli ei oikeasti ota onkeensa niistä havainnoista, mitä tripeillä on itsestään ja omasta meiningistään tehnyt ja oikeasti muuta käyttäytymistään ja suhtautumistaan asioihin. Se on itsessään jo aikamoinen trippi, ja ei mitenkään helppo sellainen.
Mulle psykedeeleistä on jäänyt käteen hyvä fiilis, ja aika syvällinen ymmärrys siitä, ettei kaikkea tarvitse aina ottaa niin vakavasti, siis henkilökohtaisella tasolla. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että suosittelisin niitä kenellekään - jollekin toiselle voi käydä ihan päinvastoin, tai vielä pahemmin. Tuo ymmärrys vaatii aikalailla säännöllistä itsetutkiskelua, jotta pääsee jyvälle siitä, mikä se alkuperäinen ajatus oli. Ts. psykedeelit voivat toimia työkaluna oman psyykkeen työstämiseen, tai sitten vain viihteenä - alkuperäinen käyttötarkoitus, mielentila, ympäristö jne. lienevät avainasemassa siinä, mitä niistä todella jää käteen.
Minä mihinkään ole lähtenyt, ihan ne samat enemmän tai vähemmän huumeita käyttävät kaverit ja tutut löytyy edelleen. Ja sen maailman pahuuskin on hyvin pitkälti itsestä kiinni. Tässä pikkuhiljaa kolmekymppisenä niin minulla, kuin lähipiirilläkin alkaa olemaan kaikenlaista velvoitetta, elämää johon huumeet eivät oikein sovellu. Yleensä se kuherruskuukausi kaman kanssa vietetään teininä, tai viimeistään vähän päälle kaksikymppisenä. Sinä vietät sitä kolmekymppisenä. Noista lähtökohdista ainut vaihtoehtosi on vakuutella itsellesi huumeiden mahtavuutta, toivottavasti olet jatkossakin sama mieltä, refloinesi ja vuosien päivittäiskäytöinesi kärvistellessä.
Jos olet esim. tätä ketjua lukenut, olet nähnyt kirjoituksiani myös käytön positiivisista puolista. Douppi on oikeassa ajassa ja paikassa ihan mukavaa ajanvietettä. Se, että siitä tekee itselleen elämän tarkoituksen ja jumalan on sairaus.
Melkoisen ontuvaa tuo vakuuttelusi paremmasta tekemisestä, kun vaivauduit oikein useamman rivin viesti suoltamaan
gripiltä hyvä viesti, jossa tarkasteltiin aihetta ilahduttavasti usealta kantilta.
