Joulu lusittu kunnialla taas vuodeksi eteenpäin ja ilmeisesti olen ollut kiltti, kun sain sen verran kivoja lahjoja 
.
Valoa kohti mennään taas, vaikkei se kyllä vielä siltä näytäkään 
.
Olipa kiva nähdä viikonloppuna piiiitkästä aikaa ihan livenä paria vanhaa kaveria .
Ihana auringonpaiste ollut tänään, vaikka sääoraakkeli lupaili pilvistä. Linnut laulavat jo aikaisin aamutuimiin ja puissa on hiirenkorvia, tai ainakin joitain silmuja. Kevät tulee kohisten . Vielä kun vähän lämpenisi.
Ainut asia mikä keväässä vähän vituttaa on ikkunoiden pesu, joka pitäisi hoitaa tässä pikapuoliin. Pestävää todella riittääkin nyt viime syksyn/loppukesän julkisivurempan jäljiltä 
. No, eiköhän tuokin homma tule taas hoidettua kunnialla ja sitten voi jälleen olla tyytyväinen itseensä ja puhtaisiin ikkunoihin. Ikkunoiden pesu ei edes ole mikään hirveä inhokkihommani, mutta sen aloittamiseen vain liittyy ärsyttäviä ihme suorituspaineita 
.
Positiivista tänään on se ettei tullut lähdettyä juomaan ollenkaan vaikka moni kyseli.
Olen huomannut ettei alkoholi sovi minulle siksipä en siihen aio koskea.
Ja jos jotain hyvää niin aina sitä jotain pahaakin pitää olla.
Koska absolutistia minusta tuskin koskaan tulee , sen olen päättänyt että yrittää pitää tosissaan sitä joka tapauksessa.
Retkahduksia matkan varrelle sattuu 
. Nytkin piti saada itsensä tasattua eri keinoin. Mutta järki päässä kuitenkin.
Kävin eilen verikokeissa. Kaikki arvot nätisti viitteissä. Rasvat, sokerit ja maksa-arvot niin ihanteelliset, että moni olisi kateellinen täällä metabolisen oireyhtymän luvatussa maassa . Aneeminenkaan en enää ole. Ei hemoglobiinissani tosin hirveästi kehuttavaa ole, mutta onpa sentään viitteissä varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni . Kalium-arvokin on nyt oikein passeli. Olen männä vuosina kärsinyt kaliumin puutteesta monet kerrat.
Jessus, olen onnellinen, että nykyään saan nukuttua hyvin ja vieläpä ilman lääkkeitä. Tässä on vaikka mitkä seinät kaatuilleet päälle, mutta uni tulee ongelmitta. Muistan kyllä ajat, kun en saanut itseäni tipahtamaan, kuin neurolepteillä ja valvominen vei psykoosiin. Ja tähän en laske mitään itseaiheutettuja piriunettomuuksia.
Psyyken puolesta mennyt hyvinkin kivuttomasti tuo flunssassa makaaminen. En stressannut ja murehtinut kaikkea mitä piti tehdä, enkä luonnollisesti pystynytkään. Olen aina pelännyt sairastumista juuri siksi, että kuvittelen taantuvani ja mökkihöperöityväni lopullisesti, jos jään pariksikin päivää vain makaamaan sisätiloihin. Ei tämä nyt siltä vaikuta ja tänään pääsen jo vähän ulos.
Vähän masentuneella mielellä kyllä olen ollut, kun maatessa on niin omien ajatustensa kanssa ja nyt ne ajatukset ovat olleet muutenkin aika synkkiä. Omien ajatusteni kanssa olen kyllä lenkillä viuhtoessanikin(Sinne en kaipaa mitään seuraa, enkä takuulla kuuntele kuulokkeista ikinä mitään), mutta siinä touhussa ajatukset selkiintyvät ihan eri tavalla ja sen jälkeen on parempi fiilis.
Väärä hälytys oli se tissipatti 
. Jokin ihan harmiton sidekudosklimppi. On sillä jokin hieno nimikin, mutta en tähän hätään muista sitä, enkä jaksa nyt tsekata Kannasta. Onpahan ainakin tutkittu ja helevetin hyvä, että tutkitaan. Nyt tunnen itseni taas maailman onnellisimpien tähtien alla syntyneeksi ja melkein, kuin olisin saanut uuden elämän. Aika synkissä aatoksissa ehdin muutamaan kertaan käydä huonoina hetkinäni.
1 tykkäys
Anteeksi, mutta oli ihan pakko
1 tykkäys
^ 
. Eipä mitään. Itseänikin tässä nyt lähinnä naurattaa. Hitto, että voi tulla onnelliseksi tuollaisista uutisista. No, olenkin aika helposti huvitettava ihminen .
1 tykkäys
Multa kysyttiin tänään henkkarit Alkossa. Näin tosin tapahtuu aina, jos ei ole tuttu myyjä kassalla. Sama homma kaupassa kaljaa ostaessa. Kyllä se näin nelivitosena on henkseleiden paukuttelun paikka, kun on niin pirun nuorekas 
.
En minä sitä pulloa itselleni ostanut. Lahjaksi menee. Tämä benzovieroitusprojektini etenee näillä viimeisillä hyyyyvin minimaalisilla murusilla niin hienosti, etten takuulla ala pilata hommaa alkoholilla. Aika hiton positiivista sekin 
.
1 tykkäys
Uskaltauduin lisäämään vähän liikuntaa, eli pidentämään kävelylenkkejä ja harrastan kevyttä kehonhuoltojumppaa pari kertaa viikossa. Ainakaan toistaiseksi ei ole ollut merkkejä ylirasitustilan pahenemisesta ja olen nukkunut oikein makoisasti. Eiköhän tämä tästä hiljalleen, kunhan nyt vain tajuaisin olla innostumasta liikaa riehumaan heti, kun olo helpottaa.
Nukuin hyvin viime yön ja ilman mitään lääkkeitä . Aina olen arvostanut hyviä yöunia, mutta kummasti se arvostus on noussut siitäkin, kun ne lakkasivat taas olemasta oletusasetus.
Aloitin yhden hauskan projektin, jota olin suunnitellut jo aiemmin, mutta en kiireiltäni ehtinyt. Ei ole mitenkään fyysisesti rasittava tai muutoinkaan stressaava homma, joten sopii nyt hyvin ajanvietteeksi tässä burn out- ja pakkolepotilanteessani.
Maisema on kuin postikortista. On se hienoa, että tässä maassa on vielä nykyäänkin oikea talvi, vaikka vihaankin palelua.
Sain masennus ahdistus olot pois lääkkeillä (3mg) xanor. Itsellä aina painimista ollut sairauksien kanssa. Olisihan se helppoa kun ei lääkettä tarvitsisi. Vaan olen sen kokeillut ja siitä ei hyvä heilu.
Pääasia että nyt selkeämpää. Ja elämä aina voittaa.
Kykenee olemaan normaali taas kiitos lääkkeen.
Aamu alkoi kuitenkin aika huonoissa fiiliksissä.
Jos ei täällä olisi niin räntä sae keli lähtisin ulos fiilistelee.
Päivä ilman yhtään alkoholia, en muista edes millon olisi viimeksi ollut tällainen päivä.
1 tykkäys
Kevät sekä se, että olen päässyt taas liikunnan syrjään kiinni. Ihan hirveästi en tietenkään uskalla riehua, mutta hölkkälenkit ja kevyt lihaskuntoharjoittelu(molempia pari kertaa viikossa) sujuvat jo mukavasti ilman, että hermosto pärähtää ylikierroksille. Olen tosi onnellinen, ettei tämä ylikunto-liikuntataukoni johtanut totaaliseen henkiseen romahdukseen, vaikka sitä kovasti pelkäsin.
Tapasin eilen vanhaa kaveria, jota ei ole ihan liikaa tullut nähtyä ja hauskaa oli 
.
Positiivista on se että olen ruennut toipumaan jalka leikkauksesta joulukuussa 25 leikattiin.
Nyt on pysynyt yli 8000 askelta päivässä tavoite ja se on tullut tehtyä joka päivä. Eilen askelia kertyi hieman yli 20.000 kun piti lenkkeilyn lisäksi vielä illalla hakea seuraavat 2 viikon bentsot.
Nyt on tutkittu ja hutkittu ja terveyshuoleni olivat JÄLLEEN aiheettomia 
. Kävin myös nk. vuosihuoltoverikokeissa ja kaikki arvot olivat niin hyvät, että moni olisi kateellinen . No, hemoglobiini voisi olla parempi, mutta ihan nätisti viitteissä sekin oli. Ollaan tässä joskus paljon aneemisempiakin oltu.
No niin, on taas maailma mallillaan sen toissa-aamuisen vittumaisissa avautumiseni jälkeen. Ne pöksytkin löytyivät, eikä tarvinnut edes kaukaa hakea 
. Aikalailla unelmaanihan minä elän tässä monessakin asiassa.
Ei tuo mitenkään tavatonta meikäläisellä ole, että unettomana yönä iskee totaalinen ei tässä mun elämässä oo mitään järkee -kriisi. Voi se päivälläkin iskeä, mutta silloin sen kanssa on helpompaa. Ei tule lisäksi se paniikki, että pitäisi vielä saada nukuttuakin ja voi touhuilla sitten jotakin mukavaa. Ja päivällä voi sanoa jollekin, että nyt on paha mieli ja jokin kaiken kyseenalaistamis -kohtaus päällä. Ei sitä sen tarkemmin tarvitse edes ruotia. Ei esimerkiksi tarvitse sanoa isännälle, että ajattelen tässä lempata sinut, kun en sitä oikeasti tarkoita. Ihan se jo helpottaa, että yleensä sanoo ääneen sen, että nyt tuntuu kaikki olevan päin helvettiä. Se, että noita kohtauksia ei ole tullut muutamaan vuoteen, kyllä häiritsi siinä ja sillä hetkellä teki sen fiiliksen, että tässä on jokin täysi romahdus tulossa, mutta ihan normaalia tuo kuitenkin on. Taas tälläkin kertaa meni ohi hetkessä, enkä tässä mihinkään ole romahtanut.
Nyt olen taas pari yötä nukkunut hyvin, eikä se Diapamin vähentäminen ihan päästäisen annokseen ole mitenkään häirinnyt. Hyvin ja hyvin nukkunut, tiedä siitä sitten. Tämä vuodenaika ja valo vetää minut aina kierroksille ja lyhentää yöunia reippaasti, mutta sitä meinaan, että ainakin tuntuu, että olen nukkunut tarpeeksi. Ei ole herätessä mitenkään väsynyt ja unipaineinen olo. Päinvastoin hyvinkin virkku meininki. Sen ns. kesken heräämisen ja jonkin unen rakenteen hajoamisen kyllä huomaa olossaan selkeästi, eikä se riipu nukuttujen tuntien määrästä.