[Poistettu asiattomuuksia -Päihdelinkin moderaattori]
Sain eilen puhuttua sen mieltäni painaneen asian selväksi tämän erään ihmisen kanssa ja helpotti kummasti, kuten uumoilinkin 
. Siitä ei syntynyt mitään dramatiikkaa ja tämä läheiseni oli itsekin pohtinut, jäikö mulle mahdollisesti jotakin hampaankoloon ja pitäisikö asia ottaa puheeksi kanssani.
Tänään aloitetaan se Serdolect. Skitsoaffektiiviset-ryhmästä luin, että ihan hyvä lepti ja googlaamalla selvisi, että vertailukelpoinen Leponexille, mutta vähemmän damagea aiheuttava. Olen ladannut aika paljon toivoa siihen.
Itse olen nostanut ominpäin mun masari annostusta 20 milligrammasta neljäänkymppiin. Mulle tuli semmonen karsee itsemurha fiilis pari päivää sitten. Mutta yritän jaksaa ja paneutua arkirutiineihin. Kyl mä viel voitan tän sairauden tiedän sen ja huomiseksi on luvattu aurinkoa.
Yhdessä kohti valoisampaa tulevaisuutta!
Vihdoinkin kaunis lumipeite maassa ja lisää tulee taivaan täydeltä . Olin jo tyystin luopunut toivosta tämän talven suhteen.
Sehän alkaa olla päivisin jo valoisampaa, vaikka tänään ei edes aurinko paistanut .
Ylihuomenna on jo helmikuu, mutta täällä ei ole lumesta tietoakaan, talvi on näköjään tällä kertaa peruttu ilmastonmuutoksen vuoksi. 
Haluaisin kovasti lähteä hiihtelemään, mutta ei tällaisessa loskapaskassa mikään onnistu, joten täytyy vaan jatkaa ryyppäämistä. 
^ Eikös teillä ole siellä pääkaupungissa sellaisia hiihtoputkia, joissa voi hiihdellä vaikka keskellä kesää? Oletko ajatellut vaihtaa ryyppyputken hiihtoputkeen? Tuo vitsi ei ollut itsekeksimäni, vaan luin sen joskus Pahkasiasta. Mä tosin käänsin sen nyt nurinkurin.
Se että tänään ei ole viellä mitään negatiivista tapahtunut, sitä odotellessa…
Sain pameja tänään nyt muutama keppana ja unta palloon. Mul on univelkaa. Lämpöisä peti kutsuu.
Aivan ihana ja virkeä olo kun on nukkunut 13-tuntia putkeen.
Auroran Sairaalan kantiinissa on stadin parhaat hillomunkit. Suosittelen käymään.
Isännälle myönnettiin kuntoutus Kelan piikkiin selkänsä vuoksi . Ei ole välttämättä lainkaan mikään läpihuutojuttu tuollainen, kun on kyse työkyvyttömyyseläkeläisestä. Niiden kohdalla kun herkästi ajatellaan, etteivät mitään kuntoutusta tarvitse, kun eivät kuitenkaan tule koskaan tekemään mitään yhteiskunnalle tuottavaa työtä.
Oma PTSD-terapiani tuntuu vihdoin poikivan tuloksia . Fläsärit ovat enää vain hyvin lieviä, eli lähinnä ikäviä muistoja, joita nyt tulee ja menee, eivät enää kammottavia tuskaisuus- ja kauhukohtauksia, joiden aikana ei tiedä, miten päin olisi ja miten niistä selviää. Itseasiassa mun piti yhdessä vaiheessa pitää vähän paussia ko. terapiasta, koska se tuntui vain pahentavan oloani(Mulle tuli mm. depersonalisaatiota. Sitä oiretta mulla ei ole koskaan ollut nk. omasta takaa, ainoastaan deelit ovat sitä joskus aiheuttaneet. Derealisaatiotilat ovatkin sitten sitäkin tutumpia), mutta nyt homma on edennyt viimein toivotusti. Eiväthän nämä tällaiset terapiat mitään yhden tai kahden session simsalabim! -temppuja olekaan, enkä sellaista missään vaiheessa kuvitellutkaan.
Miten Winstonilla voi olla PTSD-Post Traumatic Stress Disorder? Luulin että hänen diagnoosi oli ihan perus bipo? Tietysti jos hän on joutunut esim. väkivaltaisen rikoksen uhriksi sen ymmärtäisi paremmin. Mutta epäilen tätä.
PTSD on tyypiillinen oire Vietnamin sota veteraanien joukossa jotka saivat traumatisoivia oireita ja fläsäreitä sodan jälkeen.
Luulin jo, että pesukoneesta hajosi ohjelmakortti, mutta se taisikin olla käyttäjän ohjelmakortti, joka vähän prakaili 
. Ehdin jo kiroilla, että nyt se on ostettava uusi pesukone, kun tuskin tuohon enää tuollaisia varaosia saa, mutta kummasti lähti masiina toimimaan, kun lopetin häsläämisen ja säädin asetukset sellaisiksi, kuin niiden pitikin olla :mrgreen: .
Aivan ihanasti paistanut keväinen aurinko tänään ja jo eilenkin ja sitä samaa lupaavat huomisellekin . Pakkastakin ollut sen verran, ettei tarvitse kurassa rämpiä, eikä myöskään liukastella, kun loska/jää suli jo pois.
Pääsen endometrioosileikkaukseen ensiviikolla. Apua!
^ Tsemppiä leikkaukseen ja toivotaan, että saat siitä vihdoin avun .
Itselläni positiivista tänään on hyvät yöunet, hyvä aamu, eikä oikeastaan mitään suurempaa valittamista elämässä.
Mua parisen viikkoa sitkeästi piinanneet hypokondriset häröajatukset helpottavat viimein. Mulla oli olevinaan taas vaikka mitä hirveitä tauteja: Suusyöpä, koska huuleni rohtuivat(Rohtuvat aina talvisin, vaikkei olisi edes kovia pakkasia), haimasyöpä, koska laihdun(Kai sitä nyt, vittu, laihtuu, jos ei paljoa mitään syö), munuaiset paskana, koska selkäni oli jumissa(Jos mun enemmän tai vähemmän krooninen selkäjumitukseni tietäisi kuolemaa, olisin ollut vainaa jo 30 vuotta) ja kaikkea sen sellaista 
… Nyt jo naurattaa, mutta silloin ei paljoa naurattanut, kun tilanne oli pahimmillaan päällä. Vittumaisinta tuossa sekoilussa oli se, että järjelläni tiesin, että kyseessä ovat vain typerät pakkoajatukset, mutta siitä huolimatta ne tunkivat kaiken aikaa itsepintaisesti mieleen ja pistivät googlettelemaan kaikkea sellaista, mikä ei ainakaan oloani helpottanut .