Kolme tarvitaan tosiaan tällä hetkellä ja kirjoittavia lääkäreitä on koko maassa n.20 kpl. Jokainen määräävä lekuri joutuu kuulemma erittäin tarkan Valviran/Thl:n syynin alle ja jokainen lekuri tietää kuulemma tämän eli on paree olla se oma ammattitaito hanskassa. Kirjoittava lääkäri myös joutuu ottamaan riskin leimautuvansa “huumemyönteiseksi” jolla saattaa olla joissain olosuhteissa merkittäviäkin haittavaikutuksia…
Eli jos joku haluaa löytää psykiatrisen puolen lääkärin kannabista myöntämään kannattaa hieman epäloogisesti etsiä tyyppi joka on niiden muiden myrkkyjen myöntämisessä erityisen tarkka/tiukka linjainen.
En tiedä, mitä tarkalleen tarkoitat “tavallisesti” masentuneella ihmisellä, mutta jos sulle kelpaa pahasta psykoottisestakin masennuksesta kärsinyt bipolaarihäiriöinen, joka tuskin koskaan paranee ja jonka masennus voi uusiutua hetkellä, millä hyvänsä, niin en mä ainakaan pysty kokemaan samoja tunnetiloja ei-masentuneena, kuin masentuneena, en, vaikka yrittäisinkin. Toki mä pystyn muistamaan/muistelemaan, miten hirveältä musta tuntui ja millaisia ajatuksia ajattelin, mutta mitenkään autenttisesti kokemaan mä en sitä tilaa pysty, ellei se ole päällä.
Minulle taas hampun avulla tulee mystisesti kyky liikkua täysin tietoisesti näiden kahden “persoonan” välillä. Eli halutessani voin olla sairas tai terve (luonnollisesti vaellan aina täällä valoisalla puolella) mutta ilman hamppua olen “jumissa” siinä sairaassa persoonassani. Saa nähdä miten psykoterapiassa tätä ongelmaa koitetaan ratkaista
En siis puhu mistään muistelemisesta tai fiilistelystä vaan ihan konkreettisesta maailmankuvan muutoksesta niin itseen kuin ympäröiväänkin maailmaan siellä kupolin sisällä.
Voit uskoa, että aika moni hoitavantahonedustaja on suu auki kun tälläistä edes väitän :mrgreen: Täten ei ne lekurit tiedä edes miten minuun suhtautua varsinkaan jos ei ole ne tiedot hampusta ole ajan tasalla.
Pystyn muuten tähän “liikkumiseen” myös muutaman tuopin jälkeen ja silloin on aika kuumottavaa käydä siellä “pimeällä puolella”. Se kaveri on oikeasti kohtuu kipeä ja synkkä jätkä…
^ Hmm… Etkö sä tuossa tilanteessa pystyisi tavallaan itse terapoimaan itseäsi? Jos siis pääset sen masentuneen tyypin pään sisään täysin, vaikket varsinaisesti ole lainkaan masentunut, niin voisitko tehdä siellä joitakin jippoja/muuttaa sitä ajatusmaailmaa, niin että se masentunut tyyppi pääsisi käsittelemään masennuksensa ns. pois päiväjärjestyksestä? Äh… Tosi vaikeaa selittää, mitä ajan takaa, kun en tajua sitä oikein itsekään :mrgreen: .
Tällä en tarkoittanut sitä, etteikö sun ehdottomasti kannattaisi hankkia ihan oikeaa terapiakontaktia, siis jostakusta toisesta, ihan ammattilaisesta ihmisestä, mutta mielenkiinnosta tuollaista pohdin .
Mä olen mielestäni saanut ihan suhteellisen kunnollista apua, vaikka olenkin päihteilyistäni kertonut, melko avoimestikin, jos olen ollut päihtyneenä jossain ja mut on toimitettu päivystykseen. Mun kohdallani hoitohenkilöstö on kyllä aina uskonut, että psyykkiset ongelmat ovat johtaneet käyttämään päihteitä, mutta toki osan mielestä sairauteeni kuuluu päihdehakuisuus, kuten varmaan kuuluukin. No, on respojen saantia toki rajoitettu väliin paljonkin.
Tiedän kyllä, että mulla on käynyt ihan äärimmäinen säkä, sillä useimmiten taitaakin olla noin kuin Kannel kuvaa. Oli vain pakko kertoa väliin tämä lääkäreidenkin hyväksi. :mrgreen: Totta kai tarvittaisiin enemmän sellaisia lääkäreitä, jotka ymmärtävät, että päihteily voikin olla seurausta mt-ongelmasta, eikä aina toisin päin.
Positiivista tänään, nukuin 11h, mutta se vaati aikamoiset lääkeöverit, kun olin vähän itsetuhoisella päällä. Kombottelin Sirdaludia, pameja ja Imovaneja. Se toki ei ole positiivista, mutta kaiketi se on, että en nyt jaksa tehdä mitään kovinkaan pahaa, kun olen velttona edelleen.
Olenhan minä luonnollisesti yrittänytkin, mutta se masennus on ikäänkuin tietyllä tavalla siinä maailmankuvassa eikä suhtaumisessani itseeni. Se on äärimmäisen nihilistinen, synkkä ja täynnä toivottomuutta sekä sattumaa. Kylmän analyyttinen ja rukoilen tyyliin sydämmestäni ydinsotaa sekä toivoisin että en olisi koskaan syntynytkään. Koko ihmiskunnan olemassaolo on vain yksi kosminen sattuma ja meidän tietoisuus pelkkää kvarkkien tanssia ja illuusiota.
En minä tiedä. Eihän minulla ole kokemusta siitä, että ei-masentunut Winston on yhteydessä masentuneeseen Winstoniin, mutta ajatus oli sen verran vinha, että siksi aloin tuota pohtia . Kaipa mä tarkoitin ihan tyyppillisiä psykoterapian keinoja(Niissä nyt toki on sata eri suuntausta ja on yksilöllistä, mikä kenellekin sopii), eli se ei-masentunut minä-itse terapoisi sitä masentunutta minä-itseä. Aina puhun siitä, kuinka terapeutin kanssa on tärkeää, että kemiat natsaavat hyvin yhteen ja tuossa tilanteessahan voisi ajatella, että olisi itselleen se paras terapeutti, kun itse itsensä kuitenkin parhaiten tuntee, ainakin yleensä. Ei se tokikaan sitä tarkoita, että itsensä kanssa kovin hyvin toimeen tulisi :mrgreen: .
Tässä on vain se ongelma koen olevani kyvytön terapioimaan itseäni täältä terveestä perspektiivistä käsin koska en usko tämänkään olevan se absoluuttinen “totuus”. Tarkoitan siis sitä, että tavallaan en nytkään täysin operoi sen terveen Kanteleen näkökulmasta vaan kaiken lisäksi se terve sälli mystisen toipumisen lisäksi joutuu olosuhteiden pakosta oleen huisin korkeella jatkuvasti vaikka tietysti tottuuhan tähän.
Koen ikäänkuin olevani keskellä hyvän ja pahan taistoa. Eri näkökulmat muuten tulevat kohtuu hyvin keskenään toimeen joten se ei ainakaan olisi terapionnin esteenä. :mrgreen: Sitä olen miettinyt, että onkohan siinä psykoterapiassa minkälaisia vaaroja? Jos “henkinen kytkimeni” on nyt hampun luotsaamana tässä asennossa:
…niin onkohan se mahdollista, että tämä “pimeä puoli” voisi omia kannabiksen ikäänkuin itselleen. Seurauksena ei olisikaan toipuminen vaan siirtyminen pysyvästi johokin aivan uuteen dimensioon Syntyisi jonkinlainen myrkyllistä tulta puhaltava musta lohikäärme ja siirryttäisiin pysyvästi pois valon polulta? Tälläisen tilanteen syntyessä epäilisin nykylääketieteen ja psykiatrian olevan kohtuu hukassa mitä tehdä…
Toisaalta taas tässä skenaariossa ilmeisesti olemalla täysin ilman sitä hamppua saattaisin päästä automaattisesti hyvälle puolelle ja olla täten täysin toipunut. Se saattaa olla vähän niinku fifti-fifti, kuka tietää… En ainakaan itse tiedä voiko joku ihminen olla ensin sekaisin päästään ja sitten mystisesti toipua hampulla mutta jos menee tätä “tasapainotilaa” psykoterapioimaan niin hommat menee vituiksi…?
^ Toki psykoterapiassa saattaa piillä vakavakin vaara. Et sinä olisi suinkaan ensimmäinen ihminen, joka on mennyt vain entistä huonompaan kuntoon “vääränlaisen”, ts. itselle sopimattoman ja väärään aikaa annetun terapian tähden, jos vielä terapeuttikin on sellainen, jonka kanssa ei ole tippaakaan samalla aaltopituudella. Tuskin paskinkaan terapia kuitenkaan heti kättelyssä ketään pysyvästi tuhoaa, joten jos alkaa tuntua siltä, ettei se sovi sulle lainkaan ja vain huonontaa oloasi, niin vihellä peli poikki. Kyllä sä sentään sen verran tolkuissasi olet, että luullakseni tajuat moisen tempun tehdä. Huonommin asiat ovat esim. niillä, joilla ei oikeasti erittäin vaikean psyykkisen tilanteensa tähden ole voimia laittaa kampoihin, jos edes tajuavat, että kaiken aikaa mennään vain huonompaan suuntaan ja se johtuu nimenomaan terapiasta .
Edit: Hihhih, tämä alkaa kuulostaa vähän hassulta; ensin ylistän psykoterapiaa maasta taivaisiin ja seuraavaksi maalailen kaameita uhkakuvia siitä, kuinka se voi pirstoa ihmisen psyyken lähes lopullisesti :mrgreen: . Joo, olen erittäin vankasti psykoterapian kannalla ja pidän sitä parhaana hoitomuotona kaikenlaisiin MT-ongelmiin, mutta silti on helvetin tärkeää, että terapia ajoitetaan oikein, se on oikeanlaista(Tuo “oikeanlainen” siis riippuu tyystin ihmisestä, jollekin auttaa yksi terapiamuoto ja toiselle jokin aivan päinvastainen) ja terapeuttikin on itselle sopiva. Tämä nyt tarkennuksena.
Juu näin olen ajattelut tehdä enkä nyt lainkaan pelkää sinällään tälläisen mahdollisuuden puolesta juurikaan (etten siis itse tietäisi missä mennään) mutta aika äkkiä siinä käy niin että minä olen se joka alkaa hallitsemaan sitä terapiatilannetta ihan psykologisella tasolla ja se pimeä puoleni saattaa alkaa “pelaamaan peliä ja keräämään taitoja” sen terapeutin kanssa koska tämä sairas tyyppi on todennäköisesti vahvasti eri mieltä ylipäätään koko maailmasta hänen kanssaan…
^ Joo, saattaahan se noinkin mennä, mutta silloin terapeutti ei liene riittävän pätevä hoitamaan juuri sun ongelmiasi, jollei näe pelaamisesi lävitse. Terapeuteissa, siis ihan pätevissäkin, on huimia eroja; jotkut osaavat homman kyllä, jos kyseessä on vain jokin pikkutrauman käsittely lähtökohtaisesti terveen ihmisen kanssa, mutta hankalammat ja sairaammat tapaukset vaativat syvemmin asioihin perehtynyttä ja enemmän käytännön kokemusta omaavaa terapeuttia. Ei se munkaan ollut kovin helppoa löytää tätä nykyistä huipputerapeuttiani.
Varmasti näin ja tästä mietinkin, että mites tälläisessä erikoistapauksessa jossa potilas tietoisesti kykenee lääkkeensä avulla valitsemaan “puolensa” voi terapeutti koskaan olla varma kuka siellä silmien takana milläkin hetkellä on? Miten punnita se mitä asioita voi terveesti maailmaan suhtautuvan ihmisen kanssa käsitellä (ja mitä on pakkokin käsitellä, että ongelmat voidaan ratkaista) ja mitä ei ehkä kannattaisi käsitellä lainkaan sen toisen kaverin kanssa… Ne kummatkin kuulee kuitenkin toistensa jutut ja ovelampi puolisko osaa suhteuttaa itseänsä muuttuviin tilanteisiin sekä tottakai mukautua siihen miten mahdollisesti terapeutti suhtautuu persooniin. Eikä tämä ikävämpi tyyppi todellakaan ole kykenemätön myöskään esittämään jotakin muutakin kuin on ja taas tähän terveeseen persoonaan ei ehkä luoteta jos kysytään sen mielipidettä asioihin koska moni näkee ajatukseni vain kannabishörhöilynä vaikka olen nimenomaan terve.
^^ Onneks olkoon opiskelupaikasta, sehän on paras mahdollinen homma et pääsee opiskelee sellaselle alalle mihin on haaveillu pääsevänsä.!
^ Onneks olkoon myös Eazy! Kuukausi on jo ihan hyvä pätkä ilman oppareita. Meinasitko jättää ne ihan pysyvästi taakse, meinaan et nyt oot jo noin kauan selvinny ilman, niin kannattaa varmaan jatkaakin tolla linjalla…
Itellä positiivista tänään, no ehkä toi et sai noi uudet lääkkeet kokeiluun ja ehkäpä niistä vielä apuakin olis, i hope…
Thänks. Enpäs osaa sanoa tulenko ottamaan ikinä enää. 12 vuotta sitten taisin ekan kerran ottaa. On tänä aikana ollut joku vuodenkin tauko. Viimesen 2 vuoden aikana toi vaan riistäyty käsistä. Mutta juu yritetään olla ilman kokonaan
Toivottavasti uudet lääkkeet helpottaa sun oloasi! Itellä on noi bentsot respalla ja varmaan tulee olemaan aina…
^ Meneekö hampaat irvessä Antabuksen sähköpannassa vai aidosti iloisessa raittiuseuforiassa? No, en minä sen enempää vittuile. Pidä hauskaa selvänä .
Mä järjestin itselleni ihan mukavaa juhannusohjelmaa. Tai mistä mä sen tiedän, kuinka mukavaa siitä lopulta tulee, varsinkin, kun sen ei ole tarkoitus olla raitista :mrgreen: , mutta suunnitelma on mielestäni ihan hyvä . Nyt mun pitää vain odotella, että järjestämäni kyyti saapuisi joskus. Ei se myöhässä ole, eli sovittu vasta muutaman tunnin päähän, mutta mua kyrpii tämä odottelu, kun menin sotkemaan unirytmini taas ihan miten sattuu .
Tässä Juhannusraittiudessa taitaa olla kysymys ihan puhtaasti rahavarantojen niukkuudesta kun ei se kiljusammionkaanhenki ole vielä ilmeisesti inkarnoitunut Narkkiksen läheisyyteen… Sinänsä tietysti kumma jos sankari käy kuitenkin duunissa vakituisesti :mrgreen:
.
Se toki ei ole positiivista, mutta kaiketi se on, että en nyt jaksa tehdä mitään kovinkaan pahaa, kun olen velttona edelleen.
. Kaipa mä tarkoitin ihan tyyppillisiä psykoterapian keinoja(Niissä nyt toki on sata eri suuntausta ja on yksilöllistä, mikä kenellekin sopii), eli se ei-masentunut minä-itse terapoisi sitä masentunutta minä-itseä. Aina puhun siitä, kuinka terapeutin kanssa on tärkeää, että kemiat natsaavat hyvin yhteen ja tuossa tilanteessahan voisi ajatella, että olisi itselleen se paras terapeutti, kun itse itsensä kuitenkin parhaiten tuntee, ainakin yleensä. Ei se tokikaan sitä tarkoita, että itsensä kanssa kovin hyvin toimeen tulisi :mrgreen: .
Syntyisi jonkinlainen myrkyllistä tulta puhaltava musta lohikäärme ja siirryttäisiin pysyvästi pois valon polulta? Tälläisen tilanteen syntyessä epäilisin nykylääketieteen ja psykiatrian olevan kohtuu hukassa mitä tehdä…
.
:mrgreen: . Joo, olen erittäin vankasti psykoterapian kannalla ja pidän sitä parhaana hoitomuotona kaikenlaisiin MT-ongelmiin, mutta silti on helvetin tärkeää, että terapia ajoitetaan oikein, se on oikeanlaista(Tuo “oikeanlainen” siis riippuu tyystin ihmisestä, jollekin auttaa yksi terapiamuoto ja toiselle jokin aivan päinvastainen) ja terapeuttikin on itselle sopiva. Tämä nyt tarkennuksena.
.