Kohtasin katujen miehen
pipo päässään, muovikassi sylissä
Ojensin käteni, sanoin hei, olen mä
Hän ei tarttunut käteeni
puristi kassiaan, sanoi
“mua ei kandee kätellä,
oon katujen kasvatti”
Sanoin; ei kai se niin vaarallista
Juteltiin, vilkasta historiaa kuuntelin
pää kallellaan, kysyin välillä jotain
Kun lopetettiin
hän halusikin kätellä,
tokas: tattis, olikin nasta jutskaa
oli hiffannut tatskat hihani alta
Ainahan koira koiran tuntee
Vinkkasi silmää
Ihminen oli kohdannut ihmisen
Heräsin ilman kemikaaleja ja nukuin myös, mut aika hintsusti unta viime viikot - tuskin tulee muuttumaankaan ja
neljää timmaa yös hieman koittelee. Nuorempana pärjäsin enemmällä, mutta en enää ole kuin vanhentunut.
Hyvä, että vkl alkoi - täällä mansesterin suunnalla Tappara ottaa turpaan Hifkiltä jääkendon vinaaleissa ja siitä pitkittyneestä tai lyhentyvästä pelisarjasta molempien joukkueiden kotimestan kapakit ja muut anniskelupaikat ottavat kaiken rahallisen hyödyn irti… itse osallistun katsojana, kun pelata en voi, vasta skoda-cupin alkaessa toukon puolella - siel on Unkarikin Suomen lohkos… vinaalis tulee olemaan uusintana viime keväältä Venäjällä känädä.
Oikeesti positiivista on, että vittumaiset sydänoireilut ja flimmerikokemukset loppuivat. Maaliskuu niissä menikin.
Bänditreenit, ja se “Bad reputation” meni aika hyvin. 
Solisti: “Meneeks tää vähä hitaasti?”
Mä: “Joo se Avril Lavignen versio on nopeempi”
Solisti: “Ai no ei viddu mitää pikkutyttöversioita vedetä, soitetaan hitaasti!”
Mä ja muut: “No okei vedetää hitaasti”.
No ei se hitaasti siis oikeesti, mutta silleen keskitempo,
Kivempaa oli kuitenkin soittaa ihan omia piisejä. Ne menee kuitenkin aina paremmin kuin lainapiisit. Ties vaikka tästä taas jottain tulis. Keikalle ois kova hinku. Viimesin oli minulla toisen bändin kanssa 30.5. 2015. 
änkyrä atarax-aamu kääntyy tavalliseksi oloksi, eikä tarvii kenenkää kaa matsata heti aamusta himassa ja mun hlö-
elopainotus pysynyt alhalla n. 78 kilon tietämillä, kannatti rakastua ja erota - ressimekanismi auttoi rojektis paljon.
Neiti Kevään kaa hiihtely, joka jatkuu aamulla - muuten tää oli tämmöstä meleko könkköö vapaapäivää -
jota siis on jäljelläkin toki tollaset vajari kuudet timmat, emmä sillä, mutta ei oikein muuten pörissy isosti -
ehkä on univelkainen olo, kun nukuin joitain viikkoja nelosia koko ajan ja sitte oli se juoppohullu-unetusjakso,
nämä vievät voimia, vaikka kunnossa oonkin…
Feissaribeibe mua koitti kovasti haastatella tänään aamupäivällä hämeenkadun varrella ja tehdä musta jonkin uuden jamesbond-suurlähettilään, eiks toi rouzer moore ollunna unichef tai unisex-lähettiläs ??
kehuin tuota aino-neitoa erittäin hyväksi ilmaisultaaan ja että hänen kannattaa hakeutua mukaan politiikkaan.
Tuo harhautus on vanha keino, jota azteekit ja tataarit ja intiaanit käyttivät vihollisuteluihin ja maakauppanotaareihin. kiinnitetään focus omasta agendasta ja mielistellään toisen persoonaa läpinäkyvillä, mutta toimivilla metodeilla. kun oma huomio on kääntynyt, voidaan jutella pehmosia ja aasinsillan kautta poistua paikalta, ilman fyysisiä osumia. nuoren ja lisääntymiskelpoisen, mutta vielä ajoittain sekavasti ja epäjohdonmukaisesti elämän lankaansa etsivän naisen ollessa kyseessä, hälle jää hyvä mieli etenkin viikon alkuun osuvana maanantaina ja hetkellisesti henkinen hyvinvointi nousee silminnähden ja tässä tapauksessa välittyy ryhmänvetäjänä muihin vihreesti kelaaviin idealisteihin… ja itse tietenkin koen olevani parempi, kuin missään nimessä oikesti olen.
enkä alkanut lahjoittamaan vähii hilui maailmaan vastuuttomasti tehdyille penskoille - mä teen jo hyvänteke-väisyyttä, paitsi tänne kirjoittamalla, niin tapaamalla muita ihmisiä, jotka saavat livenä osansa mun aurasta -
kylse ny piisaa.
niin ja ilman pamiturrutusta menee, pari viikon kuuria sitten helmikuun jälkeen -
mut nyt on erityistä syytä jatkaa tälleen putsina ja ei pitäis vaikeetakaan olla.
luulin kadottaneeni hainrustopussukkani, mutta oli se liesituulettimen yläosassa,
ja ne uskottavasti auttaa niveliini, joita vielä tartten, enkä oo sammaloitumassa, no !
Kun torjun itsesääliset, epärehelliset ja omaa etua tavoittelevat ajatukset ja itsekeskeisyyden heti, kun ne ilmaantuvat mieleeni, saatan löytää rauhan itseni kanssa.
Mielenrauha ja (sydämen) tyyneys.
Tietenkään en uskalla sanoa, mistä tämä miete on adoptoitu. Ai niin, mutta jo Franciscus Assisilainenhan tämän taannoin esitti. Aivan yhtä vaarallista. Tuo jumaluusopillinen keskustelukin vaahtoaa taas kerran. FRANCISCUS ASSISILAINEN; “Jumalan pieni köyhä” .
Nöyryys!
Eilen oli ehkä elämäni yksi parhaita päiviä duunissa. Silti keskiviikkona ei tapahtunut mitään yliluonnollista tai järjettömän isoa. Ei tullut isoa rakkautta vastaan tai suurta materiaalista hyödykettä omaksi, ja samalta näyttää tänään tortaina kaikki kuin ennenkin. En tiiä hyvän päivän reseptiä, kuten en tiiä hyvän suhteen syntymistaikoja tai sen kemiallista toteuskaavaa. Tiiän vain, että sellasia päiviä kuin eilen voi tulla, ettei “mikään” tunnu mitenkään raskaalta tai asiat eivät ylimitoudu. Eikä maisemassa kukaan ylivaloudu tai ponnahda esiin mitenkään erityisesti, vain itsenään - toivottavasti. No, sellanen vähän samantyyppinen päivä oli tämäkin - aika kului normaalisti, vaikka joku huusikin nimeni taukotilassa ja kehoitti tsekkaamaan seinällä olevan kellon, jossa sekuntiviisari näytti hidastelan, mutta paljon katsottu kloku silti pysyi ajassa. Ei väsyttänyt pahemmin eri mittaisilla unilla ja keskittymiskyky säilyi - kukaan tai mikään ei mun sisäistä balanssia pystynyt keikauttamaan, ei elävä tai kuollut.
Positiivista nyt juuri on se, että minulla on katto pään päällä, hyvää ruokaa keittiössä odottamassa ja toimiva läppäri josta ryhdyn kohta katsomaan jotain tv-ohjelmaa ennen unten maille menoa.
Niin ja se, etten ole minkään päihteen vaikutuksen alainen.
4 kk rajapyykki:) Love love love this feeling. Day by day…
^ [size=150]Hyvä Lissukka !![/size]
Mullon tänään ollut hienoo palata kuolevaiseksi ilman nzt-tiloja ja olla taas tavissäpinöiden keskellä nobody-fiiliksellä ja kuolevainen. Ei jatkunut hyvävire-tila eilistä pitemmälle ! ja tää päivä oli jo aamupäivällä sellasta normitusta, että tunnistin sen hetimiten normaaliksi.
perjantai ei tehnyt poikkeusta - ja helvetillinen kramppi kadulla kruunas komeuden.
sitvaan viikonloppui ja kohden ehjeentymisen oireyhtymää - tasaisuuden allokossa kelluen säkän saattelemana.
Monet to Miró-kalenterikansiosta, elämyksiä fingerporiköyhälle addiktille, eläköityneelle ex-pultsarille. hinta 0 €
Positiivista on kivan rento urheiltu olo. Positiivista on myös 3. päivä tupakoimatta (sähkötupakalla mennään), ei tee mieli normi ickystickejä. Kavereita tuli myös nähtyä, olivat iloisesti nousuhumalassa ja vielä tuolloin kivaa seuraa.
Halpaa taidetta saa muuten myös ebaysta, rullalla toimitettavien canvas-kankaiden muodossa. Esmes. tilasin itselleni tälläisen 1mx0.75m sutaisun 10 eurolla: 
^ Hyvän näköistä, monitulkinnallista ja kiehtovaa. tykkään tällaisista ja aika laajasti kaikkea
siveltimen ja ja jopa painokuvien kekseliästä ilmaisua, eikä tähän tarttea kohteelta erillistä koulutusta.
käytiin tänään ennen klo neljää koiran kaa heittämäs pikavisiitti tutus pikkusessa taidetilassa ja tämän
kertainen esillepano ei mua mitenkään isolla draivilla tuupannut aistejani vastaanottavaan tilaan.
miellyn jostain, mikä miellyttää, eikä sitä tarvii aina ees määritellä… kirjallisuuden puolella on
usein paljon helpompaa ja sen vain tuntee ja tunnistaa, hyvän proosan. kuten ihmisen, melko pian.
Ihkut unet, meni seittämän timmaa putkeen,
heräsin omasta sängystä ilman kissanhiekan makua suussa,
sohvallekin olin sammunut, mutten ollut paskonut housuun tai ryynännyt,
kohtaan lauantaipäivän heti aamusta, enkä pode välipäivää tai välivuotta, ei oo rapulaa,
eikä oo morkkista, sillä rahat on tallella ja henkeriepu ja vaatimaton omaisuus, koirakin karvoissaan.
Tietenkin se, ettei ole krapulaa ts.en ole juonut. Koko päivä vapaa ja mahdollisuuksia täynnä; mikäs tässä elellessä! 
^ Yhdyn.
Hyvien unien kertymälaskuri näyttää jo neljättä yötä - kuka laskee - minä, ja teen monesta asiasta matemaattisen.
Kramppaava oikean jalan pohje on ehjeentymään päin ollut perjantailta asti, vaikka hieman jomoja säteileekin.
Haen kukkasii luotto-floristilta ja tiivistän viidakon asetuksia. Eilen tuli tehtyy kaksi kattilallista safkaa ja näin
tyhjeni myös pakastin, joten muonaa on ensi viikon duunipäiville ja ylikin ja harkitsen pitsan-kepapin vetämistä
tänään, mut voin määää mennä huommenaki tai vasta tiistaina, joka on vika vapaapäivä, kun teen kolmipäiväistä.
Tappara sittenkin otti voiton eilen, joten jos Hakamettän peli ensi tiistaina menee tai siis tulee paikallisille,
niin pitkä hopeaputki katkeaa ja vappukarnevaali valtaa mansen mannut, täyttää kannut ja yleiset tilat ja julkiset pihat. Oon vivahteeton, enkä fani kummankaan, siis täkäläisen joukkueen. Ootan enempi maajoukkueen pelejä, etenkin Unkaria vastaan.
Nuoret alle tupakinostoiän ainakin pelaavat ensi yönä kullasta kanukkei vastaan !
Saan taas huhkia kolmipäiväisen kahvakuula-käsipainoreenisession su-ma-ti.
tuo proggis on mulle sopiva, mut peräkkäisiä päiviä pitäis muuten välttää.
reilu tunti päivässä kahdesta neljään kertaan viikossa on optimi
välipäivillä, eikä mitään seetanan neljää timmaa päivässä,
se on vähä-älyistä ylikuntoon piiskaamista, ei tervettä.
tuollainen lattia-apina asuu yläkerrassa, reenaa kellon
ympäri punttia, mahtaa sillä olla kova kunto !
fakin dorka se on, ja huutelut sen mukaisia,
ei osaa ees kävellä, fingerporien
aatelia, miten siis osaisi edes
sulkea oven ! tää talo ei siis
ole mikään yleinen ja
asumaton pönde-
navetta, vjittu…
tokan piristeenä käyttämäni ja keskushermostoa spontaanisti huumaavan kahviannoksen jälkeen koiralenkille,
jolta jo tulinkin ja
aloin kakskerrosteippaamaan taidetta harkitusti sopivaan kohtaan, tuodut viidakon kukkaset muuttivat asetelmaa, ja
muutoksen takana on muutoksen halu ja itsestä riippumattomat tekijät ja sattuman varaiset tapahtumat, jumalitta.
Oon päässyt ohi ja yli näistä talven ja kevään böönistä ja jo aiemmin rouva syksystä viime vuodelta, eikä nää mua liikuta enää erityisemmin - ei oo mukava fiilis aatella ketään, kun se ajatusmalli on toistuva ja mua pommittaa,
eikä mitään anna, ottaa vaan ja haittaa ajatuksen muutenkin irtonaista karkailua ja kaaoksen johdannaisia.
Rienaavan häiritsevää, on asia mikä vaan, aikansa ottaa ja sitten hajoo atomeiksi, muuttuu tomuksi, eikä merkitse mitään, sillä voin sanoa, ettei jäänyt mainittavaa, ja tulikin vain kokemusta. liika erilaisuus on ihmisiä etäällä pitävä tekijä, enkä itse useinkaan päästä ketään todella likelle. hyvin harvoin on tosiasiassa aihettakaan.
suurin osa on pettymyksiä, tavissäpinäjuntteja. so… why bother ?? for fucking shit, man ?? aye ??
Tuli hyvä asetelma lisätyistä palmuvehkoista ja kultaköynnöksistä, voisin mennä johonkin joukkueeseen
näitä sisustamaan. Kuusi pahvista taidekuvaa teippasin intohimolla valittuihin paikkoihin seinällä, okei…
Lähenpä lenkille, just siellä mua jo oottaakin just around the next fuckin´ corner the lady of my life !
elämäni nainen esittelee itsensä ja lankeaa huokaisten isot silmänsä sulkien syliini ja
pyytää kantamaan himaani… jääkin loppuiäkseen mua palvellen ja ollen kultsikkaakin
pyyteettömämpi ja hellä, nappisilmäinen nainen, joka miettii vain kauniita asioita ja
ihailen hiljaa hänen pitkää ruskeantummaa tukkaansa, joka välillemme sängyssä
kiertyy kuin koulutettu käärme ja autuus on sydämessämme ikuisesti…
===>
There she goes
There she goes again
Racing through’ my brain
And I just can’t contain
This feelin’ that remains
There she blows
There she blows again
Pulsing through my vein
And I just can’t contain
This feelin’ that remains
There she goes, there she goes again
She calls my name, pulls my train
No one else could heal my pain
But I just can’t contain
This feelin’ that remains
There she goes
There she goes again
Chasing down my lane
And I just can’t contain
The La’s - There She Goes => youtu.be/CZXLLMbJdZ4
Flunssa iski, pieni ja yhdentekevä asia, ei valittamisen aihe, joten positiivisella mielellä täällä niistän ja aivastan. Symmetrisen näköiset luvut ovat kauniita, kuten vähän aikaa sitten 111 päivää, nyt 4kk4pvä. Ei päässyt välissä tulemaan edes kuuluisaa kolmen kuukauden kriisiä, nähtäväksi jää miltä tuntuu kuuden kuukauden kohdalla. Jotenkin nyt vaan tuntuu siltä, että tätä putkea ei pilaa mikään. Välillä on ahdistanut melko isostikin mutta se ei ole vaikuttanut haluun elää ja olla raittiina! HALU on avainsana. Elämässä pitää olla sisältöä ja surkeaa olis jos se sisältö koostuisi etanolin latkimisesta jonkun mitättömän ja väljähtäneen tunnin nousun takia 
Onneksi on aivan riittävästi muuta tyydyttävämpää tekemistä! Ihanaa kun vihdoin tulossa +15 asteisia päiviä. Koirakin tykkää.
On se pul pul PULJUJÄRVI vaan aika vesseli!
^ Heräsin aika myöhään noihin skaboihin ja tuleville vuosille äijien joukkueessa on jotain todella
isoa odotettavaa, jos vain sama tahti ja etenkin kehitys pysyy yllä ja ennen kaikkea pää kestää…
Puljuuminen meinaa onnistumista, aika harva tekee kypärätempun mm-tason finaalissa.
No, ehkä eräs huputupulupulainen Ville Peltonen muinoin -95…
Magee voitto svenssoneista ja etäisesti jotenkin tutut lukemat: [size=200]6 - 1 !![/size]
MM-kisat alkaa ensi viikon perjantaina ja Valko-Venäjällä lähtee alkusarja pyörimään.
Kisat arvaamattomilla Venäjän mailla tuovat oman mausteensa… tuleekohan välivuosi…
Ymmärrys (tänäänkin) siitä, että sillä miksi ja mihin “vaivaan” itse kukakin juo, ei ole minkäänlaista merkitystä. Ainoastaan sillä on merkitystä ettei alkoholia käytä. Selitykset kuulostavat useimmiten vain säälittäviltä. Lopettelemisiin!
