Elintaso Suomessa todellakin on korkeammalla kuin esimerkiksi kaksi tai kolme sukupolvea sitten . Viimeisen sadan vuoden aikana elintaso on noussut jyrkemmin kuin usean sukupolven aikana sitä ennen.
Jokainen sukupolvi on työtä tehnyt, tutkinut ja oppinut hyödyntämään maapalloamme yhä tehokkaammin. Tuotanto on saatu sata- tuhat- tai kymmentuhatkertaistettua.
kolme - neljä sukupolvea sitten tarvittiin puolet työvoimasta pelkästään peltojen kyntämiseen ja viljan leikkaamiseen viikatteilla. Silloin oli toisinaan niinkin, ettei ollut suurta merkitystä sillä kuka oli talon isäntä ja kuka renki. Kun oli huonompi vuosi, nälässä oltiin, koko revohka. Huonoimpina aikoina koko työstä jäi lisäarvoa lopulta kovin vähän, jos ollenkaan. Mikä tuli, se syötiin ja kulutettiin. Pitemmällä aikavälillä kuitenkin aina jotain sai jokainen sukupolvi jäämään seuraaville jotta nämä pystyisivät taas hiukan enempään. Tehtiin tieverkot, rakennettiin taloja joiden käyttöikä hyvinkin saattoi olla parisataa vuotta, raivattiin lisää viljelysmaata , siinä sivussa rakennettiin kouluja ja yliopistoja, merkittiin laivareittejä, ja ennenkaikkea, tutkittu tieto, tiede, sen saavutukset saatiin siirrettyä seuraavalle sukupolvelle. Tottakai siinä on enemmän kulutettavaa ja omaisuutta myös niille jotka pienemmille osuuksille jäävät.
Kustaa Vaasa julisti kaiken maan omakseen, ja katsoi että isännillä oli oikeastaan vain hallintaoikeus -sitten hän alkoi myymään niitä maita tavallaan takaisin, muutaman vuoden veroja vastaavalla summalla sai ostaa tilan perintötilaksi. Hallintaoikeudessa ei kruunun tai aatelisen lampuodin oikeuksiin perintötilallisella tainnut suurta eroa olla. Juuri muuta suurempaa omistamista kuin maa, joka oli pääasiallinen tuotannon lähde, ei täällä siihen aikaan juuri ollutkaan.
Senaikuisiin omistussuhteisiin vertaaminen on kai aika hankalaa, mutta lähempänä toisiaan sen omistamisen suhteen ääripäät silloin olivat, yksinkertaisesti siksikin ettei ollut niin paljon omistettavaa, ja köyhimmillekin piti jättää sen verran että hengissä pysyivät.
Vadelmamunkki oli sitä mieltä ettei omaisuuden kasaantumista tapahdu -koskei kerran kaikki maailman omaisuus ole kasaantunut yhteen tai muutamaan kasaan.
Eipä ole ihan yhdessä kasassa, ei. Tosiasiat kuitenkin puhuvat puolestaan. Omaisuuserot ovat koko ajan tämän muutaman sukupolven tutkittavaksi mahdollisena aikana kasvaneet. Eivät ne ihan yhteen kasaan mene, kai milloinkaan. Mutta suunnasta tässä onkin kysymys. Kun nyt muutama ihminen omistaa yhtä paljon kuin puolet maailman väestöstä, ja suomessakin, jossa olemme olettaneet olevan kovin tasa-arvoista, nuo kymmenkunta rikkainta omistavat melkein puolet kaikesta ja vuosi vuodelta , todellakin, kasaantuminen on jatkunut.
Toisena osana asiaa on se, että kaikkien noiden menneiden sukupolvien aikana on kasaan saatu myös yhteistä omaisuutta, sellaista josta me kaikki omistamme pienen osan, ja yhdessä sitä hallitsemme. Valtion ja kuntien omaisuutta. Sitä on nyt ihan viime aikoina, muutaman viimeisen hallituksen aikana hävitetty kovalla tahdilla. Sähköverkko, jonka nyt luontaisen monopoliasemansa takiakin pitäisi olla yhteisessä hallinnassa, myytiin tuottamaan rahaa yksityisille sijoittajille, nämä vanhusten hoivakodit, terveydenhuolto, rautatieliikenne pitäisi saada myytyä, tieverkkoa kovasti haikaillaan poistettavaksi yhteisen omaisuuden luettelosta, kaikki tuo vähentää meidän muuten paljon omistamattomien yhteistä omaisuutta -ja samalla valtaa. Omistaja nimittäin määrää omaisuudestaan, se on tärkein sääntö tässä yhteiskunnassa. Ja minkä omaisuus lisäarvoa tuottaa, se kuuluu omistajalle.
Verotus korjaa kaiken, meinaa Vadelmamunkki.
Kuten nyt on julkisuuteenkin tihkunut, asia onkin niin, että mitä suuremmissa kasoissa omaisuus on, sitä pienempi niiden veroprosentti käytännössä on. Nuo vanhustenhoitofirmatkin, samoin kuin sairaalayhtiöt, ne eivät käytännössä maksa veroja juuri ollenkaan.
Mitä enemmän omistaa, sitä suuremmat mahdollisuudet on välttää maksamasta omaisuudestaan ja sen tuotosta veroja.
Valtion ja kuntien verotuloista ja veroluonteisista tuloista on edelleen ylivoimaisesti suurin osa välillisiä veroja, jotka ovat tasaveroja, käytännössä köyhimmät joutuvat käyttämään lähes kaiken rahansa kulutukseen, verolliseen kulutukseen, eikä siitä ole mahdollista sijoittaa verottomiin järjestelyihin tuottamaan lisää verottamatonta omaisuutta… eli käytännössä, mitä köyhempi ihminen, sitä suuremman prosenttimäärän tuloistaan hän maksaa välillisinä veroina.
Jaa ettäkö nämä ovat epäolennaisia asioita? Että vanhanaikaista, koko omistamisesta puhuminen, nykyaikana keskitytään uudemmanaikaisiin asioihin… Jos kysymys omistamisesta ja siihen liittyvästä vallasta olisi vanhentunutta ja merkityksetöntä asiaa, niin ei kai sen omistamisen perään niin kovin oltaisi eikä sitä kukaan yrittäisi itselleen rohmuta?