Kyllä kannatti herätä yöllä kello 4 seuraamaan.
^ No, hyvin ehdin jo aamupäivästä lukea, kuinka siellä oli läppä lentänyt vallan hulvattomasti 
.
Joitakin vuosia sitten moni ei olisi mielellään julistanut, että asevarusteluun pitää satsata lisää rahaa. Nyt kuitenkin todellisuutta on se, että Euroopan mailla ei ole tarpeeksi rahkeita tukea Ukrainaa sen sankarillisessa puolustustaistelussa verenhimoista Venäjää vastaan. 
Tämä johtuu vain siitä, että monet Euroopan maat ovat vuosien tai vuosikymmenten ajan laiminlyöneet omat puolustusvoimansa, joten eihän Ukrainalle voi antaa mitään, jos ei ole mistä antaa. Asevarastojen peräseinä häämöttää monessa Euroopan maassa, vaikka toki se häämöttää Venäjälläkin.
Donald Trump on vaarallinen hörhö, mutta yhdessä asiassa hän on ollut oikeassa: kaikki Naton jäsenet eivät huolehdi tarpeeksi omasta tontistaan, vaan ovat ns. vapaamatkustajia puolustusliitossa. Naton minimivaatimushan on, että jäsenmaan pitää sijoittaa vähintään 2 % bruttokansantuotteesta puolustusmenoihin. Suomella ei tämän vaatimuksen suhteen tee tiukkaa. Suomen puolustusvoimien budjetti ylitti reippaasti tuon 2 % jo ennen Naton jäsenyyttä.
Siksi on aivan oikein, että Suomi lyö nyt puolustusministeri Antti Häkkäsen hahmossa nyrkkiä pöytään Natossa, että ryhdistäytykää.
Niitä harvoja asioita, joista saattaisin kiittää Orpon hallitusta, on se, että Suomi aikoo jatkaa Ukrainan tukemista ja oman puolustuskyvyn ylläpitämistä.
1 tykkäys
Niinhän niissä Jenkkilän pressanvaaleissa sitten kävi, perkele 
. Ei tuo tulos tosin mikään yllätys ollut, mutta jaksoin kyllä loppuun asti elätellä toiveita Kamala Harrisin voitosta. Vitun jenkit kummallisine valitsijamiessysteemeineen, äänestäjäksi rekisteröitymisineen, kaksipuoluejärjestelmineen ym. omituisuuksineen 
.
Joo, Trumpin voitto ei sinänsä ole suuri yllätys, mutta se on, jos hän tällä kertaa tosiaan sai enemmän kansalaisten ääniäkin kuin Harris. Vuonna 2016 kun kävi niin, että Hillary Clinton sai enemmän kansan ääniä, mutta Trump voitti valitsijamiehillä.
Talouskysymykset ratkaisivat, ja se, että vaikka Kamala onkin tummaihoinen nainen, hänet nähtiin Bidenin hallinnon edustajana. Ja Bidenin hallintoahan monet syyttävät mm. inflaatiosta, vaikka se ei syyllinen olisikaan.
Syyllistävällä sormella voisi osoittaa myös itse Joe Bideniä, joka kitkutteli mukana ehdokkaana liian pitkään. Jos hän olisi jättäytynyt pois ajoissa ja Demokraatit olisivat käyneet läpi perusteellisen ehdokasvalinnan, sieltä olisi voinut nousta joku ehdokas, joka olisi nähty oikeasti uutena tuulahduksena, ja joka olisi ehtinyt tehdä pidemmän kampanjan. Mutta tämähän on josjosjossittelua.
Noo, tämän kanssa on elettävä seuraavat neljä vuotta. Pahin pelko Euroopassa tosiaan on, että Trump hylkää Putinin armoille ensin Ukrainan, sitten muun Euroopan. Euroopan maiden on nyt vain huolehdittava omasta puolustuskyvystä ja turvattava enemmän toisiinsa, eikä turvattava aina “maailman poliisin” apuun.
Amerikassa onneksi presidenttikausi on niin lyhyt, että sellaista kehitystä ei yhdessä kaudessa ehdi tapahtua, jollaisen Euroopan fasistit toteuttivat 1920-1930 -luvuilla, tai jonka Vladimir Putin on toteuttanut Venäjällä 20 vuodessa.
Toisekseen, jotkut Trumpin kanssa kahden kesken keskustelleet ovat sanoneet, että hänen kanssaan kyllä pystyy keskustelemaan ihan asiallisestikin. Räyhä-vaihde lähtee päälle vain väkijoukoille esiintyessä.
Kamala Harris ei ole vielä kovin vanha. Seuraavien vaalien aikaan hän on vasta 64 v. Ei lainkaan liian vanha yrittämään uudelleen. 
Minä tuumin, että Suomelle voi olla tavallaan hyväkin asia, jos Jenkkeihin nyt saatiin pressaksi tällainen “Naton kaataja”. Eipähän aleta tuudittautua siihen, että kusisen paikan iskiessä Nato kyllä hoitaa maanpuolustuksen, kuten joissakin Nato-maissa on tehty. En tosin tiedä, onko Suomessa suurtakaan riskiä moisesta haihattelusta. Onhan täällä hyvin pitkät perinteet vahvassa maanpuolustuksessa, mutta kumminkin.
Nato on varmasti tehokas pelote ja sellaisena sen kait kuuluukin toimia. Jos nyt kuitenkin kävisi niin vittumaisesti, että Naton ja Venäjän välit eskaloituisivat sotilaalliseksi konfliktiksi itärajalla, en usko hetkeäkään, että koko muu Nato hyökkäisi verissäpäin puolustamaan Suomea. Eihän se paljon puhuttu viides artikla sellaiseen edes määrää. Siinä vain käsketään epämääräisesti tuomitsemaan toiseen Nato-maahan kohdistuva hyökkäys. Suomi olisi lähinnä näppärä puskurivyöhyke, jonka uhraaminen ei olisi suurikaan menetys.
1 tykkäys
^ Minä en pitäisi 5. artiklaa lainkaan noin vähäpätöisenä. Jos Nato ei reagoisi voimakkaasti 5. artiklan edellyttämällä tavalla, se romahduttaisi kertalaakista koko Naton uskottavuuden, ja silloin mikään Naton jäsen ei olisi enää suojassa. Koko puolustusliiton voisi heittää roskikseen pelkkänä paperitiikerinä.
Somessa törmää toki säännöllisesti väitteeseen Suomesta “Naton puskurivyöhykkeenä, joka uhrataan ensimmäisenä”. Se on etenkin putinistien ja Venäjämielisten trollien toistelema väite.
Suomella on kuitenkin Naton lisäksi myös kahdenväliset puolustussopimukset USA:n ja Iso-Britannian kanssa. Myös Trump ymmärtää kahdenvälisiä sopimuksia, joskaan ei Naton kaltaisia isoja kokonaisuuksia. Siksikin DCA on ihan hyvä asia. DCA-sopimus – Wikipedia
Toki jos Suomi joutuisi Venäjän offensiivin kohteeksi, ensimmäisenä apuun eivät rientäisi jotkut Unkari, Slovakia, tai kaukaiset Espanja ja Portugal. Sen sijaan Suomen lähinaapurit kuten Ruotsi, Norja ja Viro olisivat lähes samalla tulilinjalla Suomen kanssa. Samoin kyseessä olisi myös Britannian ja USA:n uskottavuus Suomen puolustussopimuskumppaneina.
Suomellakin on luonnollisesti velvollisuus osallistua Viron puolustamiseen, jos Venäjän aggressio kohdistuu sinne, niin kuin pelätty.
Naton 5. artikla velvoittaa konkreettisempiinkin toimiin kuin pelkästään “epämääräisesti tuomitsemaan” jäsenmaahan kohdistunut hyökkäys. Epämääräistä tuomitsemista voidaan toteuttaa Euroopassa vaikka siitä, jos Kiina hyökkää Taiwaniin. Naton jäsenen joutuminen hyökkäyksen kohteeksi vaatii Natolta jo hieman konkreettisempia toimia.
Naton 5. artikla – Wikipedia
^ Naton 5. artikla on aktivoitu tasan kerran vuonna 2001 WTC-iskujen jälkeen. Silloin kyse oli sentään itse ison maailman poliisin suututtamisesta, eikä sekään lopulta johtanut Nato-operaatioon. Toki hoitelivat hommat sitten toisenlaisella operaatiolla.
Vuonna 1982 Argentiina miehitti Nato-maa Britannialle kuuluvat Falklandin saaret. Silloin ei puhettakaan mistään vitos-artikloista, koska ketä kiinnostaa jotkin nevöhööd Falklandin saaret. Ihan keskenään saivat tapella konfliktinsa.
Minulla ei ole mitään ongelmaa sen kanssa, että Suomi kuuluu nykyisin Natoon. Ei tämä Suomen vittumainen maantieteellinen sijainti Natoon kuulumattomuudellakaan mihinkään parane. Jos ja toivottavasti kun Suomen Nato-jäsenyys toimii ennaltaehkäisevänä pelotteena, silloin se toimii just niin kuin pitää. Jos kuitenkin kävisi niin, että Venäjä hyökkäisi Suomeen, en ihan liikoja luottaisi siihen, että Natosta sännätään tänne pelastamaan tilanne jollakin näppärällä täsmäiskulla. Isojen poikien pelissä Suomi on aika merkityksetön maapala. Toki esim. Viro varmasti auttaisi ihan jo omien traumojensa tähden. Niinhän Viro, Ruotsi sun muut auttoivat Suomea aikoinaankin, kun oltiin kusessa Venäjän kanssa. Lopputulos oli sitten mikä oli. Ei sinänsä huono, mutta ei siihen ensinkään kivuttomasti päästy.
^ Kuten sanoin, 5. artiklan noudattamatta jättäminen johtaisi koko Naton uskottavuuden romahtamiseen sen sileän tien. Enkä usko että kukaan Naton jäsen haluaa moista romahdusta nähdä. Mutta turha siitä on sen enempää vängätä. 
Jos hyvin käy, 5. artikla ei koskaan joudu testiin tosipaikassa. WTC-iskussa USA ei joutunut vieraan valtion hyökkäyksen kohteeksi, vaan valtiottoman terrorismin. Siitä ei myöskään seurannut välitöntä sotatilaa, vaan niin sanottu “terrorismin vastainen taistelu”, jossa syyllistä jäljitettin ja jahdattiin pitkin Aasiaa.
Falkandin sota puolestaan kesti vain noin kaksi kuukautta, eivätkä britit juurikaan edes tarvinneet apua siihen.
Jos kyseessä olisi Suomen puolustaminen, niin sen “näppärän täsmäiskun” toiminta riippuisi varmasti siitä, minkä laatuinen Suomeen kohdistuva offensiivi on. Onko kyseessä venäläisten vaivihkainen soluttautuminen rajan yli vaikkapa Lapissa, tunnuksettomina sotilaina, vaiko sitten ihan avoin sotilaallinen hyökkäys niin kuin Ukrainaan 2022 tai Suomeen 1939.
Juuri sen vuoksi Nato pitää jatkuvasti sotaharjoituksia ja varautuu eri skenaarioihin, ja harjoittelee toimimaan niiden mukaan. Ja juuri sitä varten esim. USA:n joukkoja harjoittelee Suomessa, ja on sijoitettuna Suomeen.
Onhan Suomella historiallista kokemusta jonkun länsimaan liittolaisena sotimisesta. Saksan antama tuki oli tärkeässä roolissa, kun Suomi torjui Neuvostoliiton suurhyökkäyksen kesällä 1944, jonka jälkeen sota päättyikin pian. Suomi ei silloinkaan ollut merkityksetön maapala, vaan Saksalle Suomi oli varsin tärkeä apuri pohjoisella rintamalla. Olihan Lapissa 1942-1944 enemmän saksalaisia sotilaita kuin paikallisia asukkaita.
Suomen oli itse asiassa vaikea pyristellä eroon liittolaisuudesta Saksan kanssa. Sen vuoksi jouduttiin vaihtamaan presidenttikin, koska Ryti oli luvannut Saksalle, ettei Suomi tee rauhaa Neukkujen kanssa niin kauan kuin hän on presidentti.
Jatkosodassa Suomi oli siis Hitlerin Saksan aseveli, joka tietysti ei ole moraalisesti ihan ongelmatonta. Sitä pidettiin kuitenkin vuonna 1941 ainoana vaihtoehtona sille, että Stalin pyrkisi hyökkäämään Suomeen uudelleen.
Sen sijaan talvisodan alkaessa 1939 Suomi oli ollut liittoutumaton ja puolueeton. Maailman myötätunto oli silloin Suomen puolella ihan Amerikkaa myöten, mutta ainoa apu oli materiaalista, ihan niin kuin nyt Ukrainallekin. Lisäksi vapaaehtoisia taistelijoita tuli Suomen riveihin Ruotsista ja hieman Britanniasta.
Keväällä 1940 Stalin alkoi pelätä nimenomaan sitä, että länsimaat säntäävät Suomen avuksi pelastamaan tilanteen jollain näppärällä täsmäiskulla. Stalin ei halunnut ajautua sotaan Britannian ja Ranskan kanssa, joten Stalinkin oli halukas rauhanneuvotteluihin Suomen kanssa helmikuussa 1940. Olihan Britannia jo edellisenä vuonna yrittänyt auttaa Puolaakin, ja ryhtynyt sen vuoksi sotaan Saksaa vastaan.
Nato ja sen artiklat ovat todennäköisesti paljon sitovampia kuin toisen maailmansodan aikaiset liittolaisuudet.
Joka tapauksessa väite “isojen poikien pelissä Suomi on merkityksen maapala” on pötyä.
Suomi ei ollut sitä edes Naton ulkopuolella ollessaan, saati sitten jäsenenä.
Pelkästään arktisen alueen ja Itämeren alueen puolustamisessa Suomi on Natolle hyvin tervetullut ja tärkeä jäsen.
Juuri siitäkin johtuen Suomen ratifiontiprosessi Naton jäseneksi tapahtui suhteellisen vikkelästi, vaikka Turkki onnistuikin venyttämään sen jopa 11 kuukauden mittaiseksi.
Edit: Suomeenhan tulee siis Naton esikuntia, sen lisäksi että Suomessa on pysyvästi mm. USA:n joukkoja. Lisäksi Suomeen on ehdolla Naton tukikohta, jonka merkitys on suuri puolustusliitolle. Nato-lähteet Iltalehdelle: Pirkkala ehdolla uuden Nato-tukikohdan paikaksi
^ Merkityksetön maapala oli minulta väärä sanavalinta. Suomi on/on ollut varsin merkityksellinenkin pelinappula, jota on tässä isojen poikien pelissä siirrelty siten, kuin se kulloinkin on kenenkin intressejä palvellut. Ihan niin kuin noista mainitsemistasi historian esimerkeistä käy ilmi. Se tosin unohtui, että saksalaiset lopulta polttivat Lapin, kun Petsamon nikkelikaivokset kävivätkin tärkeämmiksi, kuin Suomen itsenäisyyden puolustaminen. Noinhan siinä voi käydä.
Ilman liittoutumisia emme pärjää tai todennäköisesti pärjäämme pirun huonosti, mutta aina tulee muistaa se, että niillä kumppaneilla on taustallaan oman etunsa intressit. Ei kukaan auta ja puolusta Suomea vain siksi, että suomalaiset ovat niin kivoja tyyppejä.
^ Itse asiassa saksalaiset polttivat Lapin perääntyessään vasta sitten, kun Suomi oli vaihtanut puolta niin kuin Moskovan kanssa oli sovittu, ja kääntänyt aseet Saksaa vastaan. Suomi vaihtoi siis sujuvasti puolta ja käänsi takkinsa, joka ihan ymmärrettävästikin suivaannutti saksalaiset. Suomen tempaus tuntui varmaan kavalalta selkäänpuukotukselta, mutta Suomen oli itsensä takia silloin valittava niin.
Saksa olisi kyllä varmaan jatkanut Suomen liittolaisena katkeraan loppuun asti, eli sinne kevääseen 1945 ja lopulliseen perikatoon asti. Suomelle moinen olisi varmaan merkinnyt Neuvostoliiton miehittämäksi tulemista ja itsenäisyyden menetystä.
Ei kukaan ole väittänyt minkään puolustusliiton tai sotilasliiton perustuvan vain siihen, että liittolaiset ovat “kivoja tyyppejä”. 
Nato tosin kai edellyttää nykyisin jäseniltään jonkinlaisia demokratian alkeita ja ihmisoikeuksien kunnioitusta, mutta eivät kaikki Naton jäsenet pidä kaikkia muita jäseniä “kivoina tyyppeinä”. Esim. Kreikan ja Turkin välit ovat olleet aina kireät, jo historian hämäristä asti. Itse asiassa Kreikka otti joskus etäisyyttä Natoon juuri siksi, että sillä niin huonot välit Turkin kanssa.
Väitetään myös, että jos Turkki hakisi nykyaikana Naton jäsenyyttä, sitä ei hyväksyttäisi. Sehän pääsi liittymään jo vuonna 1952.
Winston voisi tietysti herjata useimpia Naton jäsenmaita “pelinappuloiksi isojen poikien pelissä”. Samanlaisia pelinappuloita ovat siis vaikkapa Norja, Tanska, Baltian maat, Puola, Ruotsi, Tshekki jne…
Suomen merkitys Natolle on kuitenkin huomattavan suuri juuri siksi, että Suomella on pisin yhteinen raja Venäjän kanssa, ja Suomen armeija on ollut aina suhteellisen voimakas, etenkin suhteessa maan pienehköön väkilukuun.
Suomi on kuitenkin sellainen “pelinappula”, joka ei ole koskaan itsenäisyytensä aikana joutunut vieraan valtion miehittämäksi. Toiseen maailmansotaan osallistuneista Euroopan maista vain kaksi (2) ei koskaan joutunut vieraan vallan miehittämäksi: Iso-Britannia ja Suomi. 
(Neuvostoliittoa en nyt laske Euroopan maaksi).
Suomi vältti toisen maailmansodan jälkeen jopa Varsovan liittoon ja itäblokkiin (Neukkulan vasalliksi) ajautumisen. YYA-sopimukseen Suomi joutui kuitenkin suostumaan.
Se on muuten totta, että Lapin sota, eli Suomen sota Saksaa vastaan syyskuusta 1944 huhtikuuhun 1945, on aika huonosti tunnettu. Siitä ei ole tehty kovin runsaasti edes kirjallisuutta tai elokuvia, mutta yksi merkittävä on: Katja Ketun kirjoittama ja Antti Jokisen ohjaama “Kätilö”. Kätilö (elokuva) – Wikipedia
^ Minä en herjaa ketään, enkä ajattele, että jokin pienempi valtio olisi jotenkin huonompi, oli se sitten miehitetty joskus tai ei. Tosiasia nyt vain on, että pienet valtiot ovat toimineet lähinnä hyödyllisinä välikappaleina, kun isot sotilasmahdit selvittelevät välejään milloin mistäkin syystä ja/tai pyrkivät laajenemaan toistensa reviireille. Eikö tästä kerro jo se, että ensin mainitut useimmiten joutuvat noihin konflikteihin tahtomattaan, eivät suinkaan aktiivisina hyökkääjinä? Ja miksi Suomessa edes tarvitaan armeijaa tai Natoa, jos ei siksi, että ollaan altavastaajan asemassa siinä vaiheessa, jos iso valtio(käytännössä siis Venäjä) päättää hyökätä tänne, koska se nyt sattuu sopimaan suunnitelmiin ja riski tästä on ihan todellinen? Tuskin noita Suur-Suomen tekemiseksi on tarkoitettu.
Takit ovat tosiaan kääntyilleet noissa rytinöissä, eikä mikään puolustus- tmv. yhteistyöliitto ole stabiili. Ei edes Nato. Saa nyt nähdä mitä Trump keksii sen kanssa tehdä vai uhoaako vain. Ei hän tietenkään koko Natoa pysty kaatamaan, eikä yksinään edes erottamaan Yhdysvaltoja siitä, mutta aika paljon heikommin Natolla menee, jos USA ryhtyy himmailemaan yhteistyön kanssa.
Minun pointtini oli alunperin se, että Suomen on tärkeää keskittyä omaan maanpuolustukseensa. Ei se, että Suomi tai Norja tai Tsekki on paska maa. Näin Suomessa toki ollaankin tehty ja toivottavasti tehdään jatkossakin. Luin hiljan Pekka Toverin haastattelun, jossa sanoi, että Naton tärkein artikla on kolmonen, eli se, että jokainen maa hoitaa oman maanpuolustuksensa ja kehittää sitä. Tästä ollaan alettu lipsua Euroopassa, koska on ajateltu, että kyllä se Nato ja Jenkkilä sitten hoitaa, jos köpelösti käy. Ei koske Suomea, mutta eipä tässä vielä pitkään olla ehditty Natossa ollakaan.
^ Toki maat ja valtiot voi nähdä pelinappuloita, mutta liittoumat toimivat aina vastavuoroisesti. Uhrattaviksi pelinappuloiksi jäävät helposti ne maat, jotka ovat liittoutumien ulkopuolella. Sellainen voisi tässä hetkessä olla vaikkapa Ukraina, valitettavasti. Siitä saattaa tulla Trumpin ja Putinin välinen pelinappula, kun diiliä aletaan hieroa.
Samanlaista pelinappulaa Trump ei voisi tehdä Naton jäsenistä, kuten Viro, Suomi tai Puola, vaikka haluaisi. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Jos ketjun yksi lenkki uhrataan, hajoaa koko ketju.
Kun Suomi liittoutui Saksan kanssa vuonna 1941, kumpikin arveli siitä olevan hyötyä itselle. Saksa sai liittolaisen mukaan operaatio Barbarossaan, ja Suomi sai Saksasta tukijan, jonka avulla saada takaisin etenkin talvisodassa menetetyt alueet.
Voisi jopa ajatella, että kesällä 1944 Suomi käytti Saksaa hyväkseen tai “pelinappulanaan”. Suomellehan oli tärkeää saada sotilaallista apua ja materiaalia Saksalta, mutta samalla oli vaivihkaa yritettävä neuvotella rauhaa Neukkujen kanssa. Saksalta saatu tuki oli tärkeässä asemassa kesän 1944 torjuntavoitoissa. Esim. ns. “Ihantalan ihme” ei olisi ehkä tapahtunut ilman Luftwaffen apua.
Saksa olisi itse asiassa halunnut sitoa Suomen itseensä loppuun asti, kaikessa asevelihengessä. Silloin Suomi olisi uponnut Saksan mukana.
Pelinappuloita Euroopsssa oli kuitenkin paljon vuonna 1939, kun Neuvostoliitto ja Saksa tekivät keskenään Molotov-Ribbentrop -sopimuksen, jossa ne jakoivat Euroopan keskenään etupiireihin. Virallisia liittolaisuuksia ei siihen aikaan Euroopan mailla paljon ollut, paitsi ehkä Britannialla ja Ranskalla.
Silloin Suomellakaan ei ollut liittolaisuuksia mihinkään, vaan luotettiin liittoutumattomuuden ja puolueettomuuden suojaan. Molotov-Ribbentrop-sopimuksessa Suomi jäikin sitten Neuvostoliiton etupiiriin, ja sitä Stalin lähti lunastamaan marraskuun 30.
päivä 1939.
Oikeastaan vasta Suomen sotamenestys talvisodassa sai Hitlerinkin kiinnostumaan Suomesta potentiaalisena liittolaisena. Molotov-Ribbentrop -sopimus lensikin sitten roskakoriin kesällä 1941.
Pointti on lähinnä siis se, että kaikki valtiot voivat käyttää toisiaan pelinappuloina ja pelailla pelejään hyvinkin juonikkaasti, niin isot toisiaan vastaan kuin pienetkin.
PS. Ja totta kai jokainen Naton jäsen on velvollinen huolehtimaan omasta puolustuskyvystään! Ei sitä pitäisi edes joutua alleviivaamaan. Tämä senkin vuoksi, että jokainen jäsen on myös velvollinen auttamaan sitä liittolaistaan, jos liittolainen joutuu pulaan.
Jos esim. Britannia joutuisi Venäjän hyökkäyksen kohteeksi, Suomi olisi velvollinen auttamaan Britanniaa.
Mutta eiköhän tässä ole tätä asiaa nyt taputeltu tarpeeksi. Voisin käyttää tämänkin ajan paljon hyödyllisemmin johonkin omaan kirjaprojektiini, vaikkapa näiden samojen aiheiden tiimoilta.
I rest my case and say hasta la vista.
Islannilla ei ole omia puolustusvoimia/armeijaa, sen puolustus nojaa Natoon. Heidän rannikkovartiostollaan on kevyttä aseistusta veneissään.
Hyvä, että olemme Natossa ja helvetin hyvä, että meillä on omat, vahvat Puolustusvoimat joita ei missään vaiheessa alettu ajaa alas.
^^ Luovaa kirjoitusprojektia . Mitä muuten, Alice, ajattelet näistä viimeaikaisista koulujen ohjelman uskonnollinen sisältö -kohuista?
Eka ajatus mikä minulle tuli siitä Hämeenlinnan keissistä oli, että voinko minä täysi-ikäisenä ja ei-oppivelvollisena netota 1500 €, jos altistun jossakin uskonnolle tai muulle arvomaailmani vastaiselle setille 
.
No joo. Siihen Hämeenlinnan tapaukseen en ota kantaa, kun ei tiedä mitä koko ohjelma piti sisällään. Jos se oli vain yksi Jeesus-biisi muunlaisten laulujen joukossa, niin big fucking deal. Tuollaiselta nyt ei voi välttyä, jos meinaa joskus pistää nokkansa ovesta ulos tai avata mitään mediaa. Jos se koko keikka oli hengellistä ylistystä, silloin uskonnottoman ei tietenkään olisi tarvinnut osallistua siihen. Tuota korvauksen maksamista en kyllä ihan ymmärrä tällaisissa tapauksissa. Perinteisesti Suomessa korvauksia maksetaan jostakin konkreettisesta haitasta sen kulujen kattamiseksi ja jokaista mielenpahoittamista en pidä minään rahalla korvattavana haittana.
Se Kirkkonummen Messias-oratorio -homma menikin sitten jo ihan sekoiluksi. Toki kyseessä oli vain yhden koulun paniikkiratkaisu, eikä mikään yleinen linjaus. Klassisen musiikin(Minun mielestäni monen muunkinlaisen musiikin) tuntemus edes alkeellisesti kuuluu yleissivistykseen, jonka tarjoaminen on peruskoulun tehtävä. Sille ei nyt voi mitään, että barokkiajan säveltäjät olivat uskonnollisia, kuten aika monet muutkin ihmiset siihen aikaan. Oma lempparini klassisista säveltäjistä on Bach. Onhan se uskonnollista, joo, mutta ei ole koskaan häirinnyt ateismiani ja ennen tätä ei tullut edes mieleen, että sitä voisi jostakin uskonnollisesta vinkkelistä kuunnella. Hyvää musaa ja siinäpä se. Muiden ihmisten puolesta en voi tietää, mutta kuvittelen, että suurin osa ihan aikuisista ihmisistä ei ajattele Bachia tai Händeliä kuunnellessaan mitään uskonnon harjoittamisia, olivat sitten uskovaisia tai eivät.
Kauas on onneksi tultu niistä ajoista, kun minä menin kouluun vuonna -87. Päivänavaukset olivat yhtä jumalan sanaa ja meillä oli eka- ja tokaluokalla opettaja, joka tykkäsi luikauttaa jonkin siioninvirren joka väliin ja tietysti laulattaa niitä meillä pennuilla . Olisi ollut kyse uskonnon- tai edes musiikintunneista, mutta siis ihan muutenkin. En tiedä oliko tuo siihen aikaan mitenkään yleistä, mutta se opettaja oli hihhuli.
Tunnustuksellinen uskonnonopetus ei mielestäni kuulu kouluun lainkaan. Seurakunnat voivat hoitaa sen homman niille, joilla on moiselle tilausta. Myöskään opettajien ei pidä tuoda omia vakaumuksiaan esiin, mutta nyt vähän järkeä päähän tässäkin paniikissa. Jos kaikki viitteet uskontoihin poistetaan koulun opetusohjelmasta, se ei enää voi toimia yleissivistävänä laitoksena. Uskonnot nyt vain vaikuttavat ihan hiton paljon yhteiskuntaan, kulttuuriin, historiaan, kieleen, vaikka mihin.
Edit: Eipä lasten uskonnon/uskonnottomuuden vapaus kovin hyvin toteudu riippumatta siitä mitä opetusta tai ohjelmaa koulussa on. Vanhemmathan sen päättävät kuulutaanko kirkkoon tai siihen tai tähän seurakuntaan tai ei mihinkään. Pitäisikö säätää laki, joka kieltää seurakunnan jäseneksi liittymisen/liittämisen alaikäisenä 
.
Onneksi minun ei ole tarvinnut koskaan puoliani valita. Ihan hyvin pärjäillyt tässä elämässä kriittisenä tarkkailijana, joka miettii mikä isoista pahoista on tällä kertaa se pienin paha.
Kovin suurta luottamusta ei herätä liittolainen, jonka iso pomo kaveeraa sangen lämpimän oloisesti Putinin kanssa, ei pidä Ukrainan itsenäisyyttä minään, eikä hirveästi muutakaan Eurooppaa, uhkailee toista Nato-maata alueiden haltuunotolla tarvittaessa vaikka sotilaallisin voimin, diggailee Saksan äärioikeistoa, rapauttaa tehokkaasti Naton uskottavuutta ja mitäs muuta se on ehtinyt keksiäkään jo tässä valtakautensa alussa.
Ukraina on siinä kyllä yksi pelinappula, kun Trump tekee diilejään ja niin on kohta muukin Eurooppa tätä menoa. Eurooppa saa tosin syyttää ihan itseään siitä, kun on tuudittautunut siihen, että kyllä ne jenkit hoitaa, jos kuseen joudutaan.
Ei Suomella ilman Natoa tämän paremmin menisi, mutta turha sieltä suunnalta on ihmeitä odottaa.
Persut saivat sitten vaaleissa murskatappion ja demarit tekivät jytkyn aikalailla kautta maan 
. Ei tämä minua suuresti yllättänyt. Sen verran lahjakkaasti persut ovat pettäneet äänestäjänsä .